Tällä palstalla on esiintynyt eriäviä mielipiteitä siitä, pitäisikö pettävän miehen vaimolle/kumppanille kertoa miehen pettämisestä. Osa on sitä mieltä että ilman muuta, että nainen saa itse sitten päättää haluaako jatkaa petturimiehen kanssa vai eikö. Toiset sitten ovat sitä mieltä ettei saa aiheuttaa naiselle pahaa oloa kertomalla.
Parasta mielestäni olisi että pettävä osapuoli itse kertoisi tekosistaan kumppanilleen mutta harvoin näin kuitenkaan käy.
Nyt kysynkin teidän mielipidettänne asiasta: olen ns toinen nainen ja tapailen varattua miestä, nyt en tarvitse moraalisaarnoja, vaan ainoastaan vastauksenne siihen jos olisitte itse tuon petetyn naisen osassa: haluaisitteko minun kertovan sinulle miehesi pettävän sinua vai ettekö?
Parasta mielestäni olisi että pettävä osapuoli itse kertoisi tekosistaan kumppanilleen mutta harvoin näin kuitenkaan käy.
Nyt kysynkin teidän mielipidettänne asiasta: olen ns toinen nainen ja tapailen varattua miestä, nyt en tarvitse moraalisaarnoja, vaan ainoastaan vastauksenne siihen jos olisitte itse tuon petetyn naisen osassa: haluaisitteko minun kertovan sinulle miehesi pettävän sinua vai ettekö?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Voi, olisipa reilusti kerrottu. Paljolta mielipahalta olisin säästynyt. Ero olisi ollut helpompi kestää kuin vuosien epävarmuus.
vaimo on useimmiten tyytyväinen elämäänsä miehen rinnalla, ja varsinkin, jos on lapsia miehen perheessä, vaimolle ei missään nimessä pidä kertoa. Jossakin oli tutkimus, jonka mukaan jopa huonossa liitossa olisi hyvä sinnitellä lasten takia - siis vaikka liitto ei olisi toimiva, lasten kannalta on parempi, että kotona on molemmat vanhemmat. Eli ei oo välttämättä huono ajatus elää puolisonsa kanssa, kunnes lapset ovat isoja. Vanhemmuuteen sisältyy aina uhrauksia. Lapsen edun pitää mennä vanhemman oman edun edelle. P.S. olen itse ollut yli vuoden suhteessa perheelliseen mieheen, jolla on kolme kouluikäistä lasta. Heillä on todella kivan tuntuinen perhe, nytkin ovat kesämökillään meren rannalla - en ikinä pystyisi rikkomaan tuota perhettä. Perhe on kaikkein tärkein, ennenkaikkea lapset ovat viattomia tilanteessa, me kakkosnaiset vain vähän lainataan miestä. Se pitää tehdä hienotunteisesti niin, että kukaan ulkopuolinen ei saa tietää.
se kuului: "haluaisitteko minun kertovan sinulle miehesi pettävän sinua vai ettekö?"
samaa mieltä, mutta vain jos vaimo ei todellakaan tiedä.
mun vanhemmat tiesivät, ensin isäni kärähti pettämisestä, sitten äitini kosti, olin alle kouluikäinen kun rumba alkoi. mun vanhemmat sinnittelivät. elämä oli viikot yleensä näennäistyventä, akateemisen perheen sivistynyttä arkea, mutta viikonloppuna he tappelivat, ilman viinaa tai viinan kera. syyteltiin huorapukiksi ja huoraksi, käskettiin vuoron perään pakkaamaan kamoja jne. itse kasvoin näkymättömäksi lapseksi, en mahtunut vanhempieni elämään, suhde vei kaiken energian. en oppinut toimivan parisuhteen mallia, en keskustelemalla selvittämään ongelmia. masennuin viisitoistavuotiaana mutta sitäkään ei hoidettu.
aikuisikäisenä tajusin hankkiutua terapiaan, mutta vasta kun olin käynyt läpi tutut kuviot; puoliso joka pettää, kaikkineen hirveä liitto, varattuun rakastuminen. lopulta tajusin toistavani lapsuuden perhemallia, kulissit pystyssä hinnalla millä hyvänsä. hankkiuduin terapiaan ja pikkuhiljaa valoa näkyy tunnelin päässä. olen oppinut ratkomaan ongelmia puhumalla, asettamaan rajani ja kertomaan toiselle mikä olen ja mitä toivon. mutta vuosikymmeniä meni hukkaan, en usko että aitini ja isäni halusivat tällaisen elämänmallin siirtää minulle.
JOKAINEN tahtoo tietää ettei hukkaa elämäänsä looserin kanssa joka pettää.
Onko tuota nyt vaikea tiedostaa, miettikää omalla kohdallanne?
Ja voi hyvä jysäys kun tähän yhtälöön "pitäisikö vai ei kertoa" lapsetkin vielä mukaan.
Eiköhän ne ajatukset vaimon ja lasten parhaasta ole jo heitetty ikkunasta ulos siinä vaiheessa ja sillä hetkellä kun sen toisen sutturan pikkuhousut ovat lähteneet jalasta.
Se toinen henkilö on jo saanut elämänsä iskun kerrottepa tai ette, mutta voivatpahan jatkaa elämäänsä tietäen mitä heidän elämässään oikeasti tapahtuu.
jokainen haluaa tietää, en todellakaan. On varmaan sellaisiakin vaimoja, jotka tavallaan tietävät, mutta ummistavat silmänsä asialta. En oo itsekään varma, haluaisinko tietää, jos mieheni pettäisi. Olen suht tyytyväinen elämäämme. Pitäiskö sitten kaikkien erota, joiden puoliso pettää? Siihen pettämiseenkin on niin sata erilaista syytä ja ihmisten elämät ja tilanteet niin erilaisia. Ja kyllä, olen samaa mieltä, että lasten takia pitää hieman omasta onnestaankin tinkiä.
on vain yksi syy ja se on pettäjän oma itsekkyyys.
"Ja kyllä, olen samaa mieltä, että lasten takia pitää hieman omasta onnestaankin tinkiä."
Näinhän pettäjän tulisikin ajatella etukäteen kun hän mitään menee tekemään.
Ihmettelen syvästi jos joku ei tahdo tietää koska silloin elää fantasiamaailmassa ja tuo onnellisuus perustuu valheelle.
mutta ainakin sen tulisi perustua tosiasioille eikä valheille.
Sen jälkeen kun ihminen tietää voi vasta käsitellä asian ja tehdä valinnan.
Ketään ei omat halut tai tunteet pakota pettämään, kyllä se on lopulta oma valinta ja vähintä mitä ihmiseltä voi vaatia on kertoa totuus petetylle vaikkei se tilannetta enää pelasta.
Jos mies sinua pettää, eihän sinua rakasta tai sitten kuva "rakkaudesta" on kovin kieroutunut.
Tosin kertomalla minulle kakkonen samalla vaarantaisi terveytensä. Toisaalta jos saisin muuta reittiä pitkin tietää, fyysinen yhteenotto olisi lähes välttämätön. Tunnustustilanteessa saattaisin antaa armon.
ihan hemmetisi.
Niin, mielummin soisin mieheni siitä minulle kertovan, mutta kun usein ne asiat menevät juuri niin, että mies kotona haukkuu vainoharhaiseksi hulluksi kun asiasta kysyy se oma vaimo, joka sitten jää elämään epäillen omia vaistojaan... eli jos miehestä ei ole kertomaan, niin sitten siitä toisesta naisesta jos olisi kertomaan, kiitos.
Onhan se kuitenkin sen miehen tehtävä olla uskollinen ja rehellinen parisuhteessaan, ja jos niin ei sattumalta olekaan, on se minusta väärin parisuhteen toista osapuolta kohtaan, jos ei saa asiasta mistään tietää.. Herkemmät rikkoutuu jo siinä, kun vaistoavat jotakin, ja kysyessään joutuvat miehensä henkisesti runnomiksi..
Haluaisin kuulla asian ainoastaan mieheltäni, jos nyt välttämättä häneltäkään.
eikä tarvitse tulla kertomaan. Avomiehelläni on ollut niin paljon naisia näiden kahdenkymmenen vuoden aikana, ettei jaksa enää kiinnostua. Jotkut ovat luulleet olleensa niin ainutkertaisia, että on pitänyt sitten minulle saakka avautua, mutta kerrotaan nyt sitten sinullekin että ei kiinnosta pätkääkään. Mieheni ei koskaan jättäisi minua.
Siulla täytyy sitten kans olla sivusuhde? Voi tsäh....
mutta ei minullakaan ole aikomustakaan jättää miestäni.
mutta se ei tarkoita silti että tulisi ero , tieto on vain hyvin tärkeä ,kyllä vaimoille pitää kertoa miehen uskottomuus , tietoisuudesta alkaa ihmisyyden kehitys suuntaan tai toiseen .
Vaikka tiedän, että se tulisi satuttamaan minua kovasti, haluaisin tietää. Minulle totuus on aina ollut mukavuutta tärkeämpää. Mieluummin kuolisin, kuin eläisin onnessa mikä perustuu valheelle. Ajatus petetyksi tulemisesta on surullinen, mutta ajatus valheessa elämisestä on sitäkin pahempi.
tietää, ehdottomasti! Aloitappa vaikka sillä, että missä mies asuu?
...asuu Espoossa.
Jos joku nainen tulisi kertomaan, että hällä on suhde mieheeni. Mä nimittäin olettaisin, että jos mieheni ryhtyy sivusuhteeseen, hän valitsee naisen, joka ymmärtää olla huutelematta asiasta.
Jos en itse huomaa, en halua että kukaan tulee kertomaan. Jos epäilen, otan selvää.
olen muutamia vuosia katsonut ja anteeksi antanut.. mies pettää joka kerta lupauksiaan ja sitten reissujen jälkeen vannoo rakkauttaan ja on uka mustasukkainen...
käyn kaksi kertaa vuodessa ulkona ja viime la oli kaverin synttärit.hirveä huoli ja epäily ennen ja varsinkin jälkeen reissun!!!???
eilen tuli tänne kaljojen kanssa.menin nukkumaan ja tämä kiehnasi kainalossa ja vannoi ikuista rakkautta.heräsin 4 aikaan yöllä ja äijä oli häipynyt!!!!!!!! soitin perään ja oli kuulemma jossain harlikka tallilla ihan naamoissa =(
siellä kuuluin naisen ääni että mennäänkö jo...ja tää väitti ettei ole ketään naisia siellä!! voi vitun vittu että milloin tämä loppuu... haluaisin muuttaa mahd. pian toiselle paikkakunnalle mutta pojat on erityis kouluissa jaterapioita ym... niissä pelkästään on kamala työ vaihtaa...
voi kun joku osaisi/ voisi auttaa!
sydämettömän *vaimo*
Kerro vaan. Jos kyse on suhteesta, se on parempi tietää kuin olla tietämättä.
Joku yhdenillan juttu on sitten asia erikseen. Niillä on turha rasittaa puolisoa. Yleensä nimittäin tuntuu siltä, että ihmiset vain haluavat keventää omaa mieltään kertomalla. Toisaalta taas yhdenillan jutusta en itse ottaisi kovin kamalasti herneitä nenääni eli senkin saisi kyllä kertoa....
Suhteesta kyllä saisin separin =)
hittovie haluisi tietää!
Mulla ei ole vaimoa mutta jos olisi en tosiaan
haluisi tietää jos oikein aikustenoikeasti
pettäisi minua.
Ihankun toivoisi jo valmiiksi että toinen
käy muiden sängyssä jos toisin olisi sovittu.
Niinkun pikkulapsi aina kun saa hiekkalapion lappaa hiekkaa suuhun vaikka on
todella inhottava tunne olla kita täynnä
kissankusista soraa.
Siis en haluisi vartavasten etsiä sitä
ikävää tunnetta. Vielä
kuviteltu vaimoni toivottavasti keskustelisi
asiasta ensin ja kertoisi miksi haluaa
jotain muuta enemmän kun minua.Voisin sitten yrittää toteuttaa sitä vaimon fantasiaa.
Toive-ajattelua tietysti, mutta
vieläkin haaveilen liitosta jossa olisi pelisäännöt sovittu ennen liiton solmimista.
haluaisin tietää. Ilman muuta.