Tässä minun sinkkutarinani: Olen 39 v- nainen ja erosin muutama vuosi sitten pitkästä liitosta. Ensimmäinen vuosi meni yksin, surua ja epävarmuutta, ei seksiä. 2. vuosi: Ihastuin kahteen vapaaseen mieheen, sain kahdet pakit, kävin ulkona, ukkomiehet vonkasivat, kieltäydyin, muuten vain yhden yön tarjouksia, mutta en pystynyt lähtemään tuntemattoman kanssa, siis ei seksiä. 3. vuosi: ihastuin vapaaseen mieheen, tuli pakit. Tapasin varatun miehen, soiteltiin, juteltiin, ihastuttiin, mutta koska hän oli varattu, lopetin tapailun, ei seksiä. 4. vuosi: yritin nettideittailla, ei tulosta. Tapasin harrastuksen kautta naimisissa olevan miehen, joka haluaa aloittaa suhteen. Eli mitä tehdä?
A. Aloittaa suhde varatun miehen kanssa?
B. Neljäs vuosi (loppuelämä?) ilman seksiä?
Kommentteja, kiitos.
A. Aloittaa suhde varatun miehen kanssa?
B. Neljäs vuosi (loppuelämä?) ilman seksiä?
Kommentteja, kiitos.
Vastaukset 15
Vanhimmat
olet kieltäytynyt seksistä ja suhteesta varattuihin miehiin, niin jotenkin ajattelisin että kieltäydyt edelleen. Eli vaihtoehto B :))
Mutta tuskin kuitenkaan loppuelämää ilman seksiä!
Tsemppiä!
ala suhteeseen varatun kanssa ainakaan.
Se että selität itsellesi ettei "ketään vapaata löyty elämääsi" on valhe ja tiedät sen todennäköisesti itsekin jolla todistelet itsellesi että varattuun sekoittuminen olisi "oikein".
Siinä käy lopulta huonosti niin sinulle kuin miehellekin ja sille jota petetään erityisesti.
Ja olisiko se sen vaivan arvoista?
Jos yrität tarpeeksi niin veikkaan että ottajia kyllä löytyy.
Jäi vähän epäselväksi etsitkö pelkkää seksiä jota hoet koko ajan vai oikeaa ihmissuhdetta?
Miespuolisena olen huomannut kuinka osa naisista kuvittelee että yhden yön jutut ovat vähemmän turvallisia ja että ukkomiehen kanssa voi rakentaa enemmän jonkinlaista suhdetta. En ole oikein koskaan ymmärtänyt tällaista logiikkaa kylläkään.
Siitä puhe mistä puute - kyllä aikuinen nainen seksiä kaipaa ja sellaisen miehen kanssa, josta pitää. Viime vuosien aikana vain varatut ovat kiinnostusta osoittaneet ja omat aloitteet eivät ole johtaneet mihinkään. Ravintolasta saisi yhden yön seuraa (sinkkuja? varattuja? Mistä niistä tietää?). Pitempiaikaista kumppania olen etsinyt livenä ja netissä (kuvalla ja ilman kuvaa). No, ei puutteeseen kuole, mutta tuntuu että elämä on vähän vajaata...
Ravintoloista/tanssipaikoista saa muutakin kuin yhdenyön seuraa.
Mistä tiedät, kuka etsii yhdenyön suhdetta, jos kaveri ei kysy, mitä se maksaa?
että kaikki me naiset kuvitellaan että ukkomiehen kanssa voi rakentaa suhdetta, älä yleistä. Mutta kaikille se seksi tuntemattoman kanssa ei ole parasta mahdollista. Minä ainakin kaipaan vakituista siksi, että seksi paranee kun vauhtiin pääsee. Monille miehillehän se on toisin päin, innostaa se uusi. Mutta minä ainakin nautin sellaisen kanssa enemmän, jolle olen saanut näyttää mistä pidän ja jonka tiedän haluavan naisenkin nauttivan. Yhden yön jutuissahan ei takeita ole, että mies haluaa tyydyttää, se voi mennä pelkäksi miehen purkautumiseksi ja se siitä. Sellaisesta jää vielä kaiken lisäksi tosi pettynyt ja käytetty olo.
Mutta en nyt hae tällä oikeutusta siihen, että se olisi ukkomies se kumppani, vaan että koska ukkomies usein hakee vakipartneria niin naisellekin se houkutus on alkaa siihen toisenlainen, kun nainenkin hakee vain sitä seksuaalista mielihyvää. Miehen ja naisen seksuaalisuus ei ole ihan samanlaista ja lisäksi tulevat suuret yksilökohtaiset vaihtelut. Siksi välillä miettii ratkaisuja, jotka tietää moraalisesti vääriksi, mutta kyllä sinkkuna myös on ne tarpeet, seksuaalisuuden kieltäminen ja seksittä eläminen on masentavaa, myös sinkkuna, ei vain liitoissa.
Jos mies pyytää mukaansa ja en ole lähtenyt, mutta antanut puhelinnumeron ja ehdottanut treffejä. Eikä mies ole soittanut, niin on se aika hyvä vinkki, siitä mitä mies haluaa.
Vähän näin olen minäkin ajatellut. Pitää siinä olla jotain tunteitakin mukana. Kaikki haluaisivat tietysti suhteeseen vapaan kumppanin kanssa, mutta entä jos ei vaan löydy?
(Kirjoitin tuossa nimettönä aikaisemmin)
Onhan se tietysti hankalaa ja totta kai jokaisella on halunsa mutta kuten jo joku sanoinkin niin onko se sen arvoista?
Nämä kaiken maailman selitykset että miksi haluaisi olla ukkomiehen kanssa ovat kyllä aika pitkälti roskaa.
Ei kannata hakea moraalista oikeutusta teolleen jota mielestäni tällä hetkellä haet asettamalla vastakkain ukkomiehen tai elämän ilman seksiä.
Ja nauttisitko oikeasti seksistä jonkun kanssa joka pettää vaimoaan ensin ja menee sitten kotiin makaamaan hänen viereensä? Sekö on se homman ydin ja sinun tunteesi olisivat sen jälkeen ok?
En voi toivottaa muuta kuin onnea yritykseen mitä päätät tehdäkin. Kannattaa miettiä asiaa toki kahdesti.
Kun parasta ennen pvm kun menee umpeen, niin monella ei ole enää rahkeita muihin kuin ukkomiehiin sillä hyvät ja vapaat miehet pariutuvat nopeasti uudelleen nuorempien kanssa ja saatavilla olevat eivät oikein iske. Siispä mielummin otetaan pieni siivu muuten hyvästä miehestä kuin tyydytään omaan keskivertoon.
Kun ukkomies ei kumminkaan katso niin tarkkaan kenen kanssa alkaa olemaan, sillä vaihtelu kun on kaiken a ja o, ei loppuelämä yhdessä.
Tässä oma ohjeistus:
Kannattaisiko vähän tiputtaa sitä rimaa? Ei suhteessa varatun miehen kanssa ole mukavaa, ellei ole kylmää ja laskelmoivaa tyyppiä. Koska pelissä on kuitenkin tunteita niin mieti, kuinka mukavaa on ajatella että nyt se oma kulta menee taas kotia panemaan vaimoaan, joka kuitenkin menee aina kaiken edelle.
Vallitsevan harhaluulon mukaan vain varatut ovat hyviä miehiä ja vapaat luusereita. Eihän se niin mene. Niin varattuihin kuin vapaisiin mahtuu kaikenlaista hemmoa. Ja onko kuvaamasi varattu mies "ukkomies ei kumminkaan katso niin tarkkaan kenen kanssa alkaa olemaan" kuitenkaan ihan unelmien ukkomies -sarjaa?
Siksi toiseksi on pelkkää piruilua ja ilkeilyä sanoa naiselle että tämän "parasta ennen pvm on ummessa" tietyn ikäisenä. Nainen voi puhjeta kukkaan ihan minkäikäisenä tahansa, uudelleen ja uudelleen.
Miten alas se rima pitää pudottaa? Varatut kiinnostuneet ovat olleet suunnilleen samanikäisiä ja ihan tavallisia suomalaisia miehiä. Käyn töissä, liikun ja pidän itsestäni huolta enkä vaadi mieheltä yhtään enempää... siis tavallinen (keskiverto?) kelpaisi. Mutta valitettavasti vapaat iskijät ovat kaukana keskiverrosta: huomattavasti itseäni vanhempia, juoppoja, mielenterveysongelmaisia, työttömiä jne. Eli olet sitä mieltä että pitää yrittää näiden kanssa... tai jatkaa yksin?
Olen ollut sinkkuna 10 vuotta, joten sinun vapaat vuotesi eivät ole vielä mitään, mitä minun vuoteni ovat. Tiedän siis tasan tarkkaan ongelman.
Minä ratkaisin asian niin, että otin vapaista ongelmamiehistä SEN VÄHITEN ONGELMALLISIMMAN. Ja se vähiten ongelmallinen on alkoholisti. Ihan oikeasti! Aivan upea, kiltti ja täysjärkinen sekä kivannäköinenkin mies, josta kaikki tykkäävät, sekä miehet että naiset, ainoastaan alkoholi ongelmanana. Vuosia siinä kului vapaassa suhteessa, mutta sitten aloin tajuta, että niin ei voi jatkua. Kuitenkaan.
Sekaannuin sen jälkeen ensimmäistä kertaa varattuun mieheen. Ja mitäs sieltä paljastuikaan, sairas yksilö, joka haki
minulta henkistä tukea ja käytti psykologisia kykyjäni hyväkseen. Olin yksi ja kenties lähes ainoa täysjärkinen ihminen hänen sekopäisessä maailmassaan. Seksiä jutussa oli hyvin vähän.
No noi olivat omia juttujani, mutta tiedän, miltä sinusta tuntuu, vaikka olen hieman sinua vanhempi.
Valitse vaihtoehto A vain siinä tapauksessa, että haluat vain seksiä. Mutta jos sinulla ovat tunteet mukana, unohda koko juttu. Tai jos edes pystyisit tutustumaan mieheen vähän pitempään eli pitkität päätöstäsi. Voi olla että halut menevät tutustumisen mukana. Tai sitten eivät mene ja mies kun on päässyt sinuun tutustumaan, hän ehtii jo siinä ajassa kiintyä sinuun. Kuten kävi omassa tapauksessanikin.
Minkä takia erosit, jos kaipaat ihmisen luo? Täytyy olla kamala avioliitto, jos sen vaihtaa suhteeseen varatun kanssa.
Sinulla ei nähtävästi ole lapsia? Yksinhuoltajaäidit eivät taida olla kovaa valuuttaa miesmarkkinoilla paitsi eronneiden isien keskuudessa. Jos sinulla ei ole lapsia, löydät varmasti vapaankin miehen. Ongelma saattaa olla se, että nelikymppiset vapaat etsivät kolmekymppisiä synnyttäjiä. Sanoisin kuitenkin, että elämä on valintoja täynnä. Jos haluaa parisuhteen, sen eteen on tehtävä uhrauksia. Ehkäpä rimasi on liian korkealla, kuten joku toinenkin kirjoittaja kommentoi?
Kuule, voin kertoa, että lapsettomatkaan naiset eivät ole kovin korkea valuuttaa noilla markkinoilla.
Tai ylipäätään naiset ollenkaan mitään valuuttaa.
Monet kierrätyksessä tai sinkkuna olevat miehet eivät ole sinkkuina VAHINGOSSA. Suurimmalla osalla on ongelmia oman päänsä sisällä. Kieroimmat yksilöt jättävät naisille tunteen, että he eivät kelpaa tai ovat jotenkin huonoja.
Todellisuudessa miehet eivät ylipäätään halua pariutua joko tiedostaen tai tiedostamatta. Lapset ovat hyvä syy selvitä tukalasta tilanteesta, kun ei tarvitse sanoa naiselle suoraan, että "kuhan vähän vaan huvittelin, en pysty suhteeseen".
Nuorten naisten kyttäys on yksi keino vältellä suhdetta. Veikkaan, että suuri osa näistä miehistä keksii kyllä nuorestakin naisesta jonkun syyn, miksi suhteesta ei tule yhtään mitään, jos nyt sellaisen vahingossa saisivatkin.
Kokemukseni ja havaintoni ovat samanlaisia kuin ketjun aloittajalla. Näyttää, että yli kolmikymppisen naisen on hyvin vaikea löytää hyvää ja fiksua seuraa, vaikka mitään rimaa tai vaatimuksia ei omassa mielessä olisikaan. Rakkaus on vaan vakava asia (en tiedä hakeeko aloittaja sitä), eikä toista ihmistä tai itseään voi eikä halua käyttää.
Kokemukseni on, että tässä ikäluokassa "saatavilla" on sitoutumiskammoisia joilla ei juurikaan ole takana naissuhteita, perverssejä seksin hakijoita, pintaliitäjiä joiden kanssa meillä ei ole toisllemme mitään annettavaa, miehiä jotka eivät tiedä ovatko heteroita vai homoja, varattuja tai eronneita, jotka ovat erosta rikki tai eivät halua tai pysty sitoutuneesen suhteeseen.
Elettyäni tämän tilanteen kanssa useita vuosia, päädyin suhteeseen varatun mihen kanssa. On helppoa sanoa toiselle, etten sitä suosittele, mutta ihminen taitaa oppia ja ymmärtää tunneperäisiä asioita parhaiten kokemalla ja elämällä ne. Tämän kokemuksen jälkeen en tosiaan sitä voi suositella, mutta joillekin se voi sopia. Minulle ei, koska kuitenkin kaipaan todellista sitoutunutta suhdetta. Suosittelen aloittajaa elämään, kokemaan ja oppimaan. Kokeilemalla saa ainakin selvyyden, onko suhde varattuun oma juttu vai ei ja kirkastuu, mitä itse todella haluaa ja mitä ei halua.