Kuolema toki on inhimillinen tragedia, ja tietyllä tapaa on hiukan kaavoihin kangistunutta vaatia että se säilytetään, mutta... Miksi jatkaa enää kuoleman jälkeen? Ei kuolemassa ole pelottavaa se, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, vaan ne hetket ennen kuolemaa, jolloin tajuaa mitä kaikkea ikävää kuolemasi aiheuttaakaan( bonuksena kipu). Nuo kun nyt kerran kärsitään joka tapauksessa, uskoi mihin tahansa, eikö olisi oikeutettua vaatia että saisi rauhassa lakata olemasta?
Miten suhtaudutte? Ottaisitteko ikuisen elämän vai lopullisen olemassaolon loppumisen?
Miten suhtaudutte? Ottaisitteko ikuisen elämän vai lopullisen olemassaolon loppumisen?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Me olemme täällä maailmassa siksi että irrottautuisimme pahuudesta se on nyt mahdollista – mikä mahtava tilaisuus!!
Elämä jatkuu kuoleman jälkeen, vaikka irrottautuminen jäisi tekemättäkin, silloin vaan pahuuden kärsimyksen tuottamin jatkuu, lähimmäiselle että itselle.
Miksi kukaan haluaisi lakata olemasta? Eivätkö kaikki haluaisi, että tämän elämän jälkeen olisi niin paljon parempaa elämää, ettei sitä kykenisi vajavaisilla aisteillaan edes kuvittelemaan?
Kyllä useat ovat kuoleman hetkellään juuri kokeneet, että kaikki tuska ja kipu on poissa ja tulee suunnaton kaipus sinne, mistä on tänne maan päälle lähtenytkin.
"Miten suhtaudutte? Ottaisitteko ikuisen elämän vai lopullisen olemassaolon loppumisen? "
Kukapa EI ottaisi ikuista elämää?
vietetään vuoronperään taivaassa ja maanpäällä.
"Kukapa EI ottaisi ikuista elämää?"
Valinta on melko yhdentekevä, se on pointtini. Olemassaolon loputtua homma on mukavasti ohi, eikä tarvitse kantaa enää huolta yhtään mistään. Olemassaolon jatkuessa jossain paratiisissa... No, en minä kovin paljoa ajatusta vastustaisi, mutta kunhan koitan herätellä ihmisiä tajuamaan että kuolema ei ole mikään iso paha peikko. Se aiheuttaa surua, mutta vain niissä jotka joutuvat hoitamaan jälkipyykkiä. Juuri tuon vuoksi itsemurha on naurettavan itsekäs ja idioottimainen temppu, pelkkä pakokeino jossa itse pääsee kaikkea maailman pahuutta karkuun.
Kyllä, mutta maanpäällä ollaan vain opissa ja kertauskurssilla ikuista elämää ja korkeampia henkisen kehityksen tasoja varten.
vaikka en usko sielun olevan 'taivaassa' ennenkuin kehityskaarensa lopussa. Eli silloin, kuin kaikki mahdolliset kokemukset on koettu ja karmat poltettu.
"Valinta on melko yhdentekevä, se on pointtini. Olemassaolon loputtua homma on mukavasti ohi, eikä tarvitse kantaa enää huolta yhtään mistään. "
Ei ihminen voi valita jatkaako elämää vai eikö. Eikä se ole yhdentekevää, minkälaisen elämän on maanpäällä elänyt. Tuonpuoleisessa jouttuu vastaamaan ennenkaikkea itselleen ja käymään läpi kaikki eletyn elämänsä tapahtumat, myös niiden ihmisten silmin, ketä on kohdellut kaltoin tai sitten hyvin.
Syyn jas eurauksen laki toimii siinä mielessä, että ne aisat joita ei ole vielä oppinut, niiden asioiden eteen joutuu yhä uudelleen, kunnes ratkaisee ne oikein. Toki hyvän ja rakkaudella eläneen ihmisen taival tuonpuoleisessa on paljon helpompaa kuin raiskaajan, murhaajan ja itsekeskeisen egoistin, näin kun ääripäistä puhutaan.
"Juuri tuon vuoksi itsemurha on naurettavan itsekäs ja idioottimainen temppu, pelkkä pakokeino jossa itse pääsee kaikkea maailman pahuutta karkuun. "
Maailman pahuutta kyllä, mutta ei itseään. Itsemurha on kuin luokalleenjäänti. Todennäköisesti henkilö joutuu syntymään uudelleen maanpäälle jatkamaan keskenjäänyttä kehitystään.
"Ei ihminen voi valita jatkaako elämää vai eikö. Eikä se ole yhdentekevää, minkälaisen elämän on maanpäällä elänyt. Tuonpuoleisessa jouttuu vastaamaan ennenkaikkea itselleen ja käymään läpi kaikki eletyn elämänsä tapahtumat, myös niiden ihmisten silmin, ketä on kohdellut kaltoin tai sitten hyvin."
Tapahtui kuoleman jälkeen mitä tahansa, ateisti ei ikävä kyllä pääse nauramaan ivallisesti uskovaisille että haahaa, mepä lakattiin olemasta...
Mutta juu, esitykseni ei ota kantaa siihen mitä kuoleman jälkeen käy, käytin valintatilannetta havainnollistamaan ihmisen suhdetta kumpaankin vaihtoehtoon.
"Maailman pahuutta kyllä, mutta ei itseään. Itsemurha on kuin luokalleenjäänti. Todennäköisesti henkilö joutuu syntymään uudelleen maanpäälle jatkamaan keskenjäänyttä kehitystään."
Humm? Ilmeisesti harrastat jotain hindulaisuuden lajia tai new age -hömppää? Oletin automaattisesti kristityksi kuultuani kuinka puhuit kiirastulesta.
Muttah, itse olen aivan varma että kuolema on kaiken loppu, tasan yhtä varma kuin siitä että aurinko kiertää maapalloa noin 150 miljoonan kilometrin etäisyydellä, mutta silti en hyödy tilanteesta yhtään mitenkään, kun kuoleman jälkeiseen elämään uskovat eivät, onnekseen tai ei, tule ikinä tajuamaan että olivat väärässä.
"Humm? Ilmeisesti harrastat jotain hindulaisuuden lajia tai new age -hömppää? Oletin automaattisesti kristityksi kuultuani kuinka puhuit kiirastulesta."
Ei sinne päinkään. Eikä ole kyse kiirastulesta, vain tekojen ja ajatusten seurauksista.
Muttah, itse olen aivan varma että kuolema on kaiken loppu, tasan yhtä varma kuin siitä että aurinko kiertää maapalloa noin 150 miljoonan kilometrin etäisyydellä, mutta silti en hyödy tilanteesta yhtään mitenkään, kun kuoleman jälkeiseen elämään uskovat eivät, onnekseen tai ei, tule ikinä tajuamaan että olivat väärässä."
Mistä olet niin varma asiasta? Onko kyseessä vain oikeassa olemisen tarve?
"Mistä olet niin varma asiasta? Onko kyseessä vain oikeassa olemisen tarve?"
Selkeät havainnot ympäröivästä maailmasta. Aivan kuten voit havaita(Tietyillä menetelmillä, tiedän ohittavani tarkan havaitsemistavan aivan liian nopeasti) Maan kiertävän Aurinkoa, voit havaita kokemisen ja ajattelun sijoittuvan pääosin aivojen otsalohkoon. Ja kun aivojen otsalohko tuhoutuu(Se tuppaa tekemään niin jäätyään hetkeksikään ilman happea, ärsyttävä reaktio jonka takia hengityksen loppuminen yli 15min ajaksi tappaa käytännössä varmasti, ja jos 10min aiheuttaa todennäköisesti pahoja aivovaurioita), kokeminen lakkaa. Ja kun kokeminen lakkaa, minulle muu maailma sekä minä itse lakkaan olemasta, kun en ole enää kokemassa noita.
Aivan kuten ei voida kieltää mahdollisuutta että ilkeät keijukaiset liikuttelevat yhtäläisellä tavalla melkein näkymättömiä auringon kuvia jokaisen elävän ihmisen silmien edessä, sekä syöttävät sopivia määriä energiaa ympäri maailmaa simuloiden tuota oikeasti kuviteltua aurinkoa, ei voida kieltää etteikö olisi mahdollista että kokeminen jatkuisi kuoleman jälkeen. Tuollaisen olettamisessa ei vain ole yhtään mitään järkeä.
"Selkeät havainnot ympäröivästä maailmasta."
Maallisilla aisteillasi et muuta havaitsekkaan kuin tämän yksinkertaisen tien. Jos sokea ei havaitse kauniita värejä edessään, se ei tarkoita että niitä ei olisi.
" Tuollaisen olettamisessa ei vain ole yhtään mitään järkeä."
Niin, aistien rajallisuuden vuoksi järki ei aina ole totuuden edellytys.
"Maallisilla aisteillasi et muuta havaitsekkaan kuin tämän yksinkertaisen tien. Jos sokea ei havaitse kauniita värejä edessään, se ei tarkoita että niitä ei olisi. "
Ei tietenkään tarkoita. Samalla lailla kuin se, ettet näe näkymätöntä vaaleanpunaista yksisarvista ei tarkoita etteikö sitä olisi.
"Niin, aistien rajallisuuden vuoksi järki ei aina ole totuuden edellytys."
'Totuudella' ei valitettavasti ole pienintäkään merkitystä koska sitä emme voi havaita mitenkään suoraan. On naurettava argumentointivirhe vedota tuleviin havaintoihin(Klassisin esimerkki on tuo 'Kadut vielä sitten kun palat kristittyjen/muslimien/juutalaisten/ helvetissä!') perusteluna väitteelle.
Ikuinen elämä varmaan kiehtoo ajatuksena, mutta oletko koskaan ajatellut ikuisuutta? Siis, että ihan oikeasti aina vaan on ja on ja on ja on... Loputtomasti! Eikö siihen ainaiseen olemiseen ja ajattelemiseen väsy koskaan? Eikö joskus tekisi mieli vaan nukahtaa autuaaseen tiedottomaan olemattomuuteen? Jos on todella väsynyt olemaan olemassa?
Ikuisuus on ihan jes, kunhan saa vain vaihdella tasasin väliajoin olomuotoaan. Täysin muuttumattomana ja samanlaisena en kyllä haluais ikuisuutta viettää. Eikä varmaan tarttekaan, kun joka elämässä on eri persoona jolla on omat juttunsa täällä. Ja se on vaan ihan mukavaa ja mielekästä se! ;) Ainakin näin meikäläisen mielestä.
Kaunis ajatus että sitä saisi syntyä tänne
paikkaileman virheitään, mutta kun ei saa :/
Uskon että elämää tallaisena ei tarvitse/saa
elää kuin kerran ja siksi kaikki valinnat
tarvitsee tehdä tässä elämässä.
Oikeastaan ei ole kuin yksi valinta jolla on suurta merkitystä, ja se on mihin uskoo ja mihin elämänsä turvaa. Itse olen kristitty ja pidän uskovan kuolemaa onnellisena päätöspisteena raskaalle elämälle ja uuden täydellisen alkua, missä kaiken minkä on menettänyt saa monin kertaisena takaisin ja minkä on saanut kärsiä, sekin korvataan monin kerroin. Ensimmäinen on viimeinen ja näin. Uskovan kuolema on raskas vain läheisille joiden pitää vielä sinnitellä täällä ilman edeltä menneen tukea :/ Harmi ettei kaikki ole uskossa!!
>>Harmi ettei kaikki ole uskossa!!
"Kaunis ajatus että sitä saisi syntyä tänne
paikkaileman virheitään, mutta kun ei saa :/
Uskon että elämää tallaisena ei tarvitse/saa
elää kuin kerran ja siksi kaikki valinnat
tarvitsee tehdä tässä elämässä."
-Muistaisit edellisen elämäsi,jos pitäisi virheitä paikkailemassa olla. Ei sillä tavalla opi mitään, virheitä tekemällä oppii. Elää pitää täysillä, turha itseään on säästellä. Mutta tuosta kerran elämisestä olen eri mieltä...
"Oikeastaan ei ole kuin yksi valinta jolla on suurta merkitystä, ja se on mihin uskoo ja mihin elämänsä turvaa. Itse olen kristitty ja pidän uskovan kuolemaa onnellisena päätöspisteena raskaalle elämälle ja uuden täydellisen alkua, missä kaiken minkä on menettänyt saa monin kertaisena takaisin ja minkä on saanut kärsiä, sekin korvataan monin kerroin. Ensimmäinen on viimeinen ja näin. Uskovan kuolema on raskas vain läheisille joiden pitää vielä sinnitellä täällä ilman edeltä menneen tukea :/ Harmi ettei kaikki ole uskossa!!"
Elämä on valintoja; niitä mitkä estää kehitystäsi ja niitä mitkä auttaa kehitystäsi tai toisten kehitystä. Elämäänsä ei pidä turvata mihinkään, se luo harhaa, tunnet olevasi kuin lapsi äidin sylissä, et koskaan opi itsenäiseksi sillä tavalla, se on totuus. Olin itse kristitty kyllä, Päästin irti siitä koukuttavsta ja riistävästä uskonnosta ja nyt olen vapaa kaikista uskonnoista, (en silti ole sellainen joka ei usko mihinkään, vaan kuljen omaa tietäni, niinkuin kaikkien pitäisi). Eikö tuo kuulosta siltä että turvaat koko elämäsi siihen että sinut pelastetaan oikeastaan tekemättä mitään? Miksi haluat tuudittutua tuollaiseen? Onko se vain niin helppoa? Miksi et voi tutkia sisintäsi, vai pelottaako totuuden etsiminen liikaa? Henkinen kehityksesi estyy jos tuudittaudut valheen turvalisuuteen.
kaikki ole tiedossa.
No mitä tällaisia miettiä koska sitä valintaa ei ihmisellä ole.
On ikuinen elämä itse valitsemassa paikassa.
Et itse määrää,,, .
""Ottaisitteko ikuisen elämän vai lopullisen olemassaolon loppumisen? ""
jaa´a en ymmärrä mitä huvia tai hyötyä olisi elää täällä vain kerran ja sitten häipyä pois ja olla olematon -ei mitään???
jos näin uskoisin menisin samantien hirteen
miksi tänne kannattaisi synnyttäää uusia ihmisiä?!
kaikkien kärsivien pitäisi päästä kivuttomasti pois etc.
kaikessa on logiikka ja järjestys ja tunne -onneksi!!
ikuinen elämä --sekin sanana tuntuu väsyttävältä staattiselta
mutta onneksi niin ei ole
vaan liikkuva ja utelias sielu saa tehdä ja kokea kaikken mitä haluaa
niin paljon negatiivisia kuin positiivisiakin asioita kunnes astia on täysi
mutta mitä sen jälkeen
vaikeaa on kuvitella olla "kaikki" ja olla osana jumalaa
vaikeaa on kuvitella ajattomuutta näin ihmisenä
-fyysisyyteen rajoittuneena olentona -jota väsymys ja kivut rajoittavat joskus jopa ajatteluun vaikuttaen
Ruumis on solukkoa. Myös aivot ovat sitä samaa. ja aivoissa hermosolujen kautta syntyy ns, tajunta, "sielu". Se häviää kun keho kuolee. Sielu ei jää elämään kun aivojen hermosolut kuolevat ja sähköiset impulssit lakkaavat.
Tämän takia: nauttikaa ainoasta elämästänne nyt!
Kertomuksesi on pahasti ristiriidassa lukuisten ruumiistairtautumiskokemusten kanssa.
noin sanoo ihmnen joka on sokeutunut jo kauan aikaa sitten? Etkö osaa tuntea ja kuunnella enää sydäntäsi?