Hei! Meillä on 11 kuukauden kesäloma, jonka viimeisellä viikolla on toisen lapsemme laskettu aika.
Asumme Etelä-Suomessa, ja käymme harvoin pohjoisessa tapaamassa minun vanhempiani. Pohjoisessa on vanhempieni koti ja kesämökki, ja kun kerta tänne asti lähdemme, vietämme reissussa pari viikkoa vieraillen sekä vanhempieni kodissa (=lapseni mummola) ja heidän mökillään.
Mieheni vanhemmat asuvat lähempänä meitä, ja tapaamme heitä pitkin vuotta aina muutamia päiviä kerrallaan. Nyt mieheni vanhemmat painostavat, että kun kotiudumme takaisin etelään heinäkuun ensimmäisellä viikolla, meidän pitäisi könttyröidä vielä heidän kesäasunnolleen!
Minkä vuoksi? Mieheni vanhemmat ovat sitä mieltä, että 1,5-vuotiaan tyttäreemme mieleen tulisi jäädä myös muistikuva heidän kesämökistään eikä pelkästään vanhempieni mökistä.
Herranen aika, jos noita muistiasioita aletaan vertailemaan, niin kyllä tyttäreni mielessä on moninkertaiset muistikuvat mieheni vanhemmista verrattuna siihen, mitä hän muistaa omista vanhemmistani. 1,5-vuotias tyttäreni ehtii varmasti viettää vielä monia kesiä myös mieheni vanhempien mökissä ja muistaa sen paikan moneen kertaan. Mielestäni tuon ikäiselle on oleellista ne ihmiset, kenen kanssa hän viettää aikaa. Eivät niinkään paikat, joissa nämä kohtaamiset tapahtuvat!
Lisäksi mieheni vanhempien kesämökki on hyvin askeettinen (sijaitsee saaressa, epäsiistit olot, moninkertaiset pakkaamiset autoon, veneeseen, maihin jne.) Mielestäni se ei ole kiva paikka viettää aikaa pienen lapsen kanssa! Lisäksi kun itselläni on enää reilu kuukausi laskettuun aikaan ja selkäsärky ja liitoskivut ovat armottomat, en jaksaisi enää. Minua ärsyttää myös se, että mieheni vanhemmat ovat päättäneet, että kyllähän minä vielä heinäkuussa voin aivan hyvin lähteä reissuun. Helkkari, mistä he tietävät mitään olotilastani!!!
Koska tyttäreni tapaa isovanhempiaan säännöllisesti meillä kotona ja varsinaisessa mummolassa, eikö olisi oikeutettua, että saisimme käyttää viimeisen kuukauden ennen synnytystä perheen kanssa olemiseen ja rentoutumiseen. Kuitenkin elämässä on aivan riittävästi hulabaloota ja muutosta, kun vauva tulee.
Riitelemme mieheni kanssa aiheesta jatkuvasti. Voi olla, että olen aivan väärässä, ja olen huono raskaana olija kipuineni. Pitäisikö taas antaa periksi, vetää kilo särkylääkkeitä, purra hammasta ja lähteä toteuttamaan anopin mökkifantasiaa. Eikö minulla ole enää oikeutta päättää siitä, kuinka lomani käytän?!!
Asumme Etelä-Suomessa, ja käymme harvoin pohjoisessa tapaamassa minun vanhempiani. Pohjoisessa on vanhempieni koti ja kesämökki, ja kun kerta tänne asti lähdemme, vietämme reissussa pari viikkoa vieraillen sekä vanhempieni kodissa (=lapseni mummola) ja heidän mökillään.
Mieheni vanhemmat asuvat lähempänä meitä, ja tapaamme heitä pitkin vuotta aina muutamia päiviä kerrallaan. Nyt mieheni vanhemmat painostavat, että kun kotiudumme takaisin etelään heinäkuun ensimmäisellä viikolla, meidän pitäisi könttyröidä vielä heidän kesäasunnolleen!
Minkä vuoksi? Mieheni vanhemmat ovat sitä mieltä, että 1,5-vuotiaan tyttäreemme mieleen tulisi jäädä myös muistikuva heidän kesämökistään eikä pelkästään vanhempieni mökistä.
Herranen aika, jos noita muistiasioita aletaan vertailemaan, niin kyllä tyttäreni mielessä on moninkertaiset muistikuvat mieheni vanhemmista verrattuna siihen, mitä hän muistaa omista vanhemmistani. 1,5-vuotias tyttäreni ehtii varmasti viettää vielä monia kesiä myös mieheni vanhempien mökissä ja muistaa sen paikan moneen kertaan. Mielestäni tuon ikäiselle on oleellista ne ihmiset, kenen kanssa hän viettää aikaa. Eivät niinkään paikat, joissa nämä kohtaamiset tapahtuvat!
Lisäksi mieheni vanhempien kesämökki on hyvin askeettinen (sijaitsee saaressa, epäsiistit olot, moninkertaiset pakkaamiset autoon, veneeseen, maihin jne.) Mielestäni se ei ole kiva paikka viettää aikaa pienen lapsen kanssa! Lisäksi kun itselläni on enää reilu kuukausi laskettuun aikaan ja selkäsärky ja liitoskivut ovat armottomat, en jaksaisi enää. Minua ärsyttää myös se, että mieheni vanhemmat ovat päättäneet, että kyllähän minä vielä heinäkuussa voin aivan hyvin lähteä reissuun. Helkkari, mistä he tietävät mitään olotilastani!!!
Koska tyttäreni tapaa isovanhempiaan säännöllisesti meillä kotona ja varsinaisessa mummolassa, eikö olisi oikeutettua, että saisimme käyttää viimeisen kuukauden ennen synnytystä perheen kanssa olemiseen ja rentoutumiseen. Kuitenkin elämässä on aivan riittävästi hulabaloota ja muutosta, kun vauva tulee.
Riitelemme mieheni kanssa aiheesta jatkuvasti. Voi olla, että olen aivan väärässä, ja olen huono raskaana olija kipuineni. Pitäisikö taas antaa periksi, vetää kilo särkylääkkeitä, purra hammasta ja lähteä toteuttamaan anopin mökkifantasiaa. Eikö minulla ole enää oikeutta päättää siitä, kuinka lomani käytän?!!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Siis 11 viikon kesäloma.
Jos miehesi tahtoo äidin luo ja sinä taas tahdot olla pari viikkoa omien vanhempiesi luona, niin menkää eri paikkoihin.
Tai sitten kasvatte aikuisiksi ja alatte miettiä että te voisitte olla perhe. Olette vaikka muutaman päivän pohjoisessa ja käytte saaressa yhtenä iltana. Jää sitten aikaa olla kotona.
Elämästä tulee kuitenkin yhtä helvettiä, kun on kaksi pientä lasta.
Jos sinä olet joskus ajanut pidemmän automatkan ja itselläsi on lapsia, niin tiedät kyllä, ettei kannata ajaa likipitäen tuhatta kilometriä parin päivän takia.
Ja mikäli olet elänyt avioliitossa, niin aina kaksi aikuista ihmistä ei voi käyttäytyä kuten "perhe". Joskus tulee erimielisyyksiä, kun toinen haluaa niin sanotusti soitella eri orkesterissa.
Ja tuon helvetti-pointin ymmärrän. Anopilla ei ole ollut oikein mitään iloista kommentoitavaa siihen, että saamme perheenlisäystä. Eikö hänen kuuluisi sen vuoksi antaa tehdä minun niitä asioita, joista pidän, ennen kuin astun helvetin esikartanoon.
Tiedoksi tosin, että keskustelimme molempien lasten kohdalla ennen ehkäisystä luopumista, mitä vauva-arki tuo tullessaan. Kokemusta on jo yhdestä vaativasta lapsesta koliikkeineen päivineen ja tekaisin siinä sivussa gradunikin. Eli tuskin tällaista ratkaisua uskaltaisimme tehdä, jos emme olisi henkilöinä harvinaisen lujaa tekoa emmekä ymmärtäisi jo yhdestä kerrasta, mitä vauva-arki voi pahimmillaan olla. Ja tämä tietohan voi yllättää sinut myös, mutta maailmassa on myös ihmisiä, jotka oikeasti pitävät pienistä lapsista.
Sano että supistuksia on alkanut tuntua ja ettet uskalla enää missään tapauksessa lähteä enää siinä vaiheessa saareen mökille.
Näin vanhempana tätinä sanoisin, että olet täysin oikeutettu viettämään raskauden viimeiset viikot kotonasi miellyttävässä ympäristössä.
Ja vaikka et olisi edes raskaana, niin ei ole mikään pakko mennä mökkeilemään, jos ei välitä sellaisesta.
Tytär ennättää tutustua isovanhempiin moneen kertaan, kunhan ikää karttuu. Noin pieni ihmisentaimi ei vielä mökkeilystä osaa nauttia, saati muodostaa muistikuvia.
Ensimmäiset muistikuvat jäävät aivoihin vasta kolmen vuoden hujakoilla.
Aika käsittämätöm logiikka on miehen vanhemmilla ja yhtä käsittämätöntä, että miehesi viitsii riidellä mokomasta asiasta.
Jos olisin anoppisi, niin antaisin sinun levätä rauhassa kotonasi, ja nauttia niistä asioista mistä todella pidät!
Kiitos! Näinhän sen pitäisi mennä! Ennen synnytystä, yövalvomisrumbaa ja mustasukkaisuustasapainottelua esikoisen kanssa äidin kuuluisi saada ennen kaikkea levätä!
Minuakin ärsyttää tuo muistijälkilässytys, sillä satun tietämään jo koulutukseni puolesta aika paljon pienen lapsen sielunmaailmasta ihan teoriatasolla. Toki haluan, että lapseni on tekemisissä pienestä pitäen molempien isovanhempien kanssa ja mieheni vanhempien kanssa kontakteja on luonnollisesti enemmän maantieteellisistä syistä. Se on täysin OK!
Lisäksi haluan vielä painottaa, että tämä mökkiärsyynnys ei ole mikään aktiivinen yritys pitää perheeni omalla reviirillään! Haluan yksinkertaisesti vapaata aikaa ja rentoutumista. Mutta helpostihan nämä reviirien vetämiset alkavat tulla tapetille, jos täysin ulkopuolinen tulee kertomaan, miten voin kuukautta ennen laskettua päivää.
Ehkä olen todellakin eniten tympääntynyt mieheeni, joka ei ymmärrä näkökulmaani eikä edes yritä tehdä sitä. En ole todellakaan mikään prinsessa, joka pyrkii käyttämään hyväkseen siunattua tilaansa! Hoidan joka päivä murkinat ruokapöytään, pidän kodin kunnossa ja hoidan vaatehuollon. Sen jaksan tehdä hyvin, enkä vaadi koko aikaa miestäni osallistumaan huushollihommiin 50-prosenttisesti, vaikka sehän olisi tietysti naistenlehtien mukaan se trendikkäin valinta. En vain jaksaisi ajatella enää ylimääräistä ohjelmaa ja paikanvaihdoksia 10- raskauskuulle!!
Miltä kuulostaisi, jos miehesi veisi pikku tyttären kanssaan sinne onnen kultalaan eli vanhempiensa kesämökille? Sinä voisit levätä kotona, lueskella ja lepäillä
Mikäli vain miehesi on tottunut lapsenhoitaja, vain siinä tapauksessa.
Tottumattomalle miehelle tuskin uskaltaa antaa niin pientä lasta valvottavaksi vesien ääreen.
Tämä oli vain ehdotus, tavallaan kompromissi.
Vaikka tuskin raskautesi vuoksi kompromisseihin tarvitsee edes suostua.
Miehen asenne hämmästyttää, että mikä autuus on on raastaa viimeisillään olevaa ihmistä mökille. Eihän sieltä pääse sairaalaan nopeasti, jos synnytys alkaa rajuna. Joskus on kyse minuuteista, jos istukka irtoaa ennen aikojaan.
Pidä pintasi ja ole terveellä tavalla itsekäs. Miehen on nyt osattava niellä asia ja annettava löysää periaatteistaan. Hieman lapsekkaalta hänen käytöksensä vaikuttaa.
Mies siis vie esikoisen saareen, jos se on ehdottoman välttämätöntä hänen mielestään. Jos ei suostu lähtemään ilman sinua, niin sitten reissu ei ole ehdottoman välttämätön.
Tiedän millaista rumbaa on ajaa pohjoiseen vanhempien luo - omatkin asuvat siellä - ja etenkin raskaanaollessa. Eikähän se ole edes suotavaa istua pitkiä matkoja autossa viimeisillä viikoilla, toivottavasti pysähdytte välillä yöksi jossakin?
Meillä kävi niin kurjasti, että appiukko kuoli ennen kuopuksen syntymää, ja hautajaiset olivat pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Vaikka kuinka olisin halunnut lähteä, en vain pystynyt, koska se olisi tiennyt piiiiiiitkää automatkaa (lentämistä ei suositeltu enää siinä vaiheessa) tai junamatkaa, joka olisi tarkoittanut yöjunassa valvomista, kun en siellä pysty nukkumaan - mitä se olisi tehnyt sitten raskaudelle, en tiedä, ei varmaan hyvää ainakaan. Tein niin kuin vointi salli, jäin kotiin esikoisen kanssa, vaikka se pahalta tuntuikin. Ja kuopus tulikin sitten etuajassa, että ihan hyvä että lepäilin kotona liitoskipuineni enkä lähtenyt hautajaisiin touhottamaan.
Sinulla on nyt jos koskaan oikeus päättää, miten aikasi käytät. Jos appivanhemmat eivät tätä ymmärrä, olkoot ymmärtämättä. Jos miehesi ei tätä ymmärrä, niin olkoon hänkin ymmärtämättä ja vieköön esikoisen saareen yksinään, jos niin kovasti haluaa.
Gradun tekoon onnea, se kyllä onnistuu ja imetyksen (jos vaan imetät) aikana on hyvää aikaa jäsennellä tekstiä mielessään. :)
Onnea siitä. :) Ihan olet kuule samaan tahtiin tehnyt hommat kuin minäkin. :) Suorastaan pelottavia yhtäläisyyksiä... :)
lienee siitä, että miehesi vanhemmat haluavat OMIA lastenlapset ITSELLEEN !!! ÄLÄ ANNA PERIKSI. T: MUMMO 50 v.
Ne mitään lapsia itselleen omi, ei pidä lähteä liioittelemaan näitä tilanteita. Ovatpaha vaan ylettömän mustasukkaisia miniän vanhempien saamasta ajasta, eivätkä osaa suhteuttaa tilannetta.
Aika varmasti tuo tasapainon tuohonkin tilanteeseen. Asiassa auttaisi jos lasten isä puhuisi järkeä vanhemmilleen.
Toinen lapsihan voi tulla ja usein tuleekin nopeammin maailmaan kuin ensimmäinen... mitäs jos synnytys käynnistyykin siellä saaressa??? Ei ole tavatonta, että toinen lapsi syntyy vähän etuajassa, uudelleensynnyttäjällä kohdunkaula lyhenee nopeammin ja kohdunsuu aukeaa ja pehmenee hiljalleen jo viimeisten raskausviikkojen aikana - voipa olla heinäkuussa jo sormelle tai parille auki! Kyllähän appivanhempien pitää se käsittää, ettet tieten tahtoen halua lähteä mökille saareen, kun laskettu aika on lähellä. Siis jos eivät käsitä sitä, että olosi on liitoskivuilla höystetty ja vauva on jo tosi tukalasti alhaalla eikä tähän oloon kaivata yhtään ylimääräistä "kivaa" mökkireissua. Oikeassa olet, tuon ikäiselle ei vielä mitään pysyviä muistikuvia mökistä jää, ja ovatko he sitten myymässä mökkiään vai mikä tämä vimma on niitä muistikuvia saada aikaiseksi??? Sano niille appivanhemmille, että haluat antaa tytölle kahdenkeskistä laatuaikaa nyt, kun kuopus on vielä mahassa, ja että haluat antaa mukavia muistikuvia juuri tästä vaiheesta ennen pikkusisaruksen tuloa - et sellaisia muistikuvia, joissa äiti kärsii kivuistaan askeettisella mökillä. Sano miehelle, että ehdotus on mielestäsi huono etkä siihen aio suostua, tykkäsi hän tai ei. Johan on lapsellista riidellä tuollaisen asian takia, luulisi miehenkin nyt ajattelevan tulevan lapsensa = lapsen äidin parasta eikä oman äitinsä parasta...
kaksi viikkoa lomasta liian pitkältä ajalta sinun vanhempiesi luona, ehkä hän epäilee pitkästyvänsä teidän jaarituksiinne, tai ei muuten osaa rentoutua vieraassa paikassa. Jospa häntäkin suututtaa anoppilaan meno, kaksi viikkoa voi tuntua sietämättömän pitkältä, jos ei usko viihtyvänsä. Eikö viikko riittäisi? Ja jatkoaika, jos kaikki viihdytte.
Ap:n vanhemmathan asuvat kaukana - ei pohjoiseen vaikuta parin-kolmen yön takia lähteä. Jos ap:n vanhempia vielä nähdään huomattavan harvoin, niin ei pitäisi kahden viikon kesäloma tuntua liian pitkältä miehestäkään, jos hänen vanhempiaan nähdään tuon tuosta, vai pitäisikö miehen vanhempien tapaamistakin rajoittaa muutamaan päivään vuodessa? Eikähän ap:n mies ole viimeisillään raskaana kuitenkaan, fyysisesti jaksaa varmasti reissun hyvin. Tuli sellainen mieleen, että voisiko pohjoisen reissuun (jos mies oikeasti ei siellä viihtyisi) yhdistää välipysähdyksiä tullessa ja mennessä niin, että miehen anoppilassa oltaisiinkin esim. 10vrk? Siis siinä tapauksessa, että miestä ahistaa sinne lähtö.
Pyydä vaikka neuvolasta terveydenhoitajan mielipide asiasta. Edelliset vastaajat ovat jo perustelleet hyvin. Jo hankalien kulkuyhteyksien vuoksi ja sinä tarvitset lepoa (siis tavallista arkipäivää) kotioloissa etkä mitään extreme loppuodotusta.
Järki käteen itsellesi, ettet edes harkitse periksi antoa ja miehelle, että älyäisi jotain. Ja voimia pitää puolesi.
Älä ainakaan kipulääkkeiden voimalla sinne mene... tai älä ota ainakaan muuta kuin parasetamolia.
> Mielestäni tuon ikäiselle on oleellista ne ihmiset, kenen kanssa hän viettää aikaa. Eivät niinkään paikat, joissa nämä kohtaamiset tapahtuvat!
mielestäni appivanhemmillasi on kaunis ajatus. juuri luin ketjun, missä isovanhemmat syrjivät lastenlapsiaan. ole siis onnellinen siitä mitä olet saanut.
muista, että myös appivanhempasi voivat rakastaa pieniä lapsia, ei he teitä kiusalla sinne mökille pyydä.
sinun taas ei sinne ole pakko mennä, mutta pitkä matka ei ole tekosyy, kun olet juuri pohjoisessa käynyt. hyvien välien säilyttämiseksi valkoinen valhe ennenaikaisista supisteluista voisi olla kohdallaan.
ja minullekin tuli mieleen, että jos se olet sinä, joka haluat rauhaa ja et jaksa laittaa aterioita perheellesi, niin lähetä mies ja esikoisesi anoppilaan ja vietä itseksesi todella rauhalliset muutamat päivät.
järjestely voi tehdä hyvää koko perheellenne.
> Riitelemme mieheni kanssa aiheesta jatkuvasti. Voi olla, että olen aivan väärässä, ja olen huono raskaana olija kipuineni. Pitäisikö taas antaa periksi, vetää kilo särkylääkkeitä, purra hammasta ja lähteä toteuttamaan anopin mökkifantasiaa. Eikö minulla ole enää oikeutta päättää siitä, kuinka lomani käytän?!!
oletko kertaakaan kysynyt, että mitä miehesi haluaisi tehdä?
kuulostaa, että tällä hetkellä olet kirjoittanut tänne vain omista tuntemuksistasi, mutta et perheenne yhteisistä ajatuksista tai siitä, mitä muut teistä haluaisi tehdä, kun olette juuri toteuttaneet sinun fantasiasi käymällä sinun vanhempiesi luona. Pyöriikö myös perheen kaikki muut päätökset sinun ehdoillasi?
ps. esikoisesta ei välttämättä tule mustasukkaista, jos hänet ottaa huomioon hyvin alusta asti. siitä olet ainakin luonut jo nyt ns. kauhukuvan. Hän on sen verran pieni, että kun muistat korostaa, miten tärkeä myös hän on ja keksit hänelle kivaa tekemistä imetyksen / muun lastenhoidon ajaksi, niin kelpo apuri isommasta sisaruksesta tulee ennemmin kuin mustasukkasuuden valtaama rasite (viittasit koulutukseesi ja että tiedät nämä asiat).
noin pienellä ikäerolla lapsillasi on jossain vaiheessa paljon leikkiseuraa toisistaan :)
Miten kaikki vähättelevät odottavan äidin vaivoja, kipuja ja huolta? Miksi ihmeessä pitäisi lähteä reisuamaan viime tipassa, kun juuri ilmeisesti on oltu poissa 2 viikkoa mummolassa. Kyllä se riittää.
Jos miehellä on niin äitiä ikävä, että pitää välttämättä tavata, niin menköön yksin, jos oma äiti on tärkeämpi kuin raskaana oleva vaimo.
Tällaisesta avioliitosta ei kyllä ole mihinkään, joten suosittelen täyskäännöstä koko elämälle.
Lainaus:
"...kuulostaa, että tällä hetkellä olet kirjoittanut tänne vain omista tuntemuksistasi, mutta et perheenne yhteisistä ajatuksista tai siitä, mitä muut teistä haluaisi tehdä, kun olette juuri toteuttaneet sinun fantasiasi käymällä sinun vanhempiesi luona. Pyöriikö myös perheen kaikki muut päätökset sinun ehdoillasi?"
Sinulla on oikeus tuntea ihan kuinka parhaaksi näet. Olet vastuussa myös vauvastasi sekä 1,5-vuotiaasta. Sinun ei ole pakko noudattaa vanhempien ja ajattelemattomien sukulaisten määräyksiä.
Mies ei myöskään tunnu olevan ajan tasalla, jos vaatii sinua lähtemään viime hetkillä jonnekin saareen.
Perheen "kaikki päätökset" eivät varmastikaan liity tähän asiaan, joten älä anna valtaa huonolle omalletunnolle.
Sinä olet oikeassa.
Ihminen ei suinkaan ole itsenäinen, vaikka on aikuisiässä ja kahden lapsen äiti.
Yhä vielä nuori ihminen kulkee edellisen polven talutusnuorassa uskaltamatta päättää itse omista asioistaan suoraselkäisesti.
Ei muiden mielipiteistä tarvitse välittää. Jokaisella on oma elämä, ja jokainen elää sitä omalla tavallaan.
Kyllä perheellä on oikeus rauhallisesti ja ilman tunnekuohuja ilmoittaaa, ettei tänä vuonna käy kesämökkeily odotusajan viimeisillä viikoilla, jo vauvan turvallisuudenkin vuoksi. On oltava lähtövalmis, viimeistelyihin pitää jäädä aika. Kyllä teillä on ihan tarpeeksi omassa elämässänne, nyt pitää rauhoittua.
Miksi nuoret antavat komennella itseään vielä kolmikymppisinäkin!? Olen pannut merkille, että vasta siinä 30-40 korvilla ihminen todella on itsenäinen, eikä kysy neuvoja, eikä myöskään kuuntele käskyjä oman elämänsä pyörittämisessä.
Itse anopin roolissa koetan muistaa oman nuoruuteni ajat, jolloin olin vanhempien sukulaisten ympäröimänä. Kyllä siinä sai kerran jos toisenkin olla kovana ja tuntea, että on kiittämätön ja huonosti käyttäytyvä, kun oman perheen asiat olivat tärkeämmät, kuin hyvää tarkoittavien äitien ja anoppien ehdotukset ja kutsut.
Nuori ihminen uskoo hokeman "vanhuus ja viisaus", ja tottelee, kun vanhemmat määräävällä tyylillä puuttuvat loman järjestelyyn tai mihin muuhun tahansa nuoremman polven elämässä.
Ei kukaan tiedä sinun perheesi asioista paremmin kuin miehesi ja sinä.
Ajattele nyt ensisijaisesti omaa ja vauvan terveyttä ja hyvinvointia, toiseksi vasta muita.
Nyt sinä olet pääroolissa.
> Nyt sinä olet pääroolissa.
Mikään ei silti oikeuta mitätöimään miehen ja toisen lapsen mielipiteitä.
Kysy ap mieheltäsi, että mitä hän haluaa.
Sain kuvan itsekkäästä ihmisestä, kun ensin on menty hänen ehdoillaan kaksi viikkoa ja sitten ei yhtään löydy joustoa miehen suunnitelmille.
Jo ennen kahden viikon reissua oli tiedossa, että synnytys lähestyy. Alunperin kaiken olisi voinut suunnitella molempien ehdoilla, eikä vain äidin.
Ja mitä sinä siitä valitat, että siirtymiset veneeseen ja muuta. Olen ihan varma, että se mies ne tavarat kuitenkin siirtää :)
Ja tosiaan, päästä se mies siellä käymään, jos haluaa...
Pidä itse vapaata sen aikaa.
Kuulostaa sille, että pidät juuri matkaa miehen vanhempien luokse hankalana, mutta et 1000 kilometrin matkaa omien vanhempiesi luokse.
Ei kukaan sinua mökille pakota, mutta sinun syyt kuulostaa osittain tekosyiltä. Kuulostaa, että olet saanut tarpeeksesi miehesi vanhemmista.
Kuka vahtii esikoista synnytyksen aikana? Sekin tulee huomioida nyt. Taitaa olla appivanhempasi, ellei mies jää kotiin?
Provoiletko? Ei kai nyt isovanhemmat halua taakakseen viimeisillään olevaa miniää ja esikoista, lähes vauvaa vielä! Saareen!
Onko miehelläsi hoksottimet kotona?
Huomaan tekstistäsi, että ette ole käyneet vielä vanhempiennekaan mökillä, vaan meinaatte keritä ennen vauvan tuloa käydä molemmissa paikoissa.
Pidä nyt mielessä, että tarvitset lepoa, samoin syntymätön lapsesi.
Kohtuutonta matkustella ympäri kesäkuumalla, puolitoistavuotiaan lapsukaisen kanssa. Pyydä vanhempiasi luoksesi, jos kaipuu on voimakas, mutta älä lähde "könttyröimään" mihinkään.
En voi uskoa, että tämä asia on tässä kaikki. Jotain muutakin siihen liittyy, tai sitten on provo.
Aikuiset ihmiset eivät näin toimi. Jonkun tässä joukossa pitäisi olla jämäkkänä.