Tuolla alla olevassa viestiketjussa eräs kakkonen väittää olevansa julkinen kakkonen. He käyvät miehen kanssa sukujuhlissa ja ystäväpiiri ja sukulaiset hyväksyvät hänen mukaansa varatun miehen ja eronneen naisen suhteen. Minunkin kaveri- ja ystäväpiireissä sekä työpaikalla on ollut pettäjiä, kakkosia ja petettyjä. Kerran työpaikallamme oli tällainen puolijulkinen salapari. Koskaan en ole kuitenkaan kohtalaisen pitkän elämäni aikana törmännyt tilanteeseen, missä salapari olisi selkeästi hyväksytty. Ehkä ulkopuoliset eivät ole suoraan aina tuominneet heitä. Tuo ainoa puolijulkinen salapari aiheutti työpaikan tilaisuuksissa lähinnä vaivaantuneisuutta. Pettäjien touhut on enemmän tai vähemmän tuomittu ja moni on miettinyt, pitäisikö petetylle kertoa. Aika moni kakkonen on leimaantunut "kakkoseksi" lopuksi elämäänsä. Sehän ei varmaan kakkosta haittaa, jos ei haluakaan vakiintua. Ainakin yksi kavereistani on kakkosuutensa loukossa.
Yksi tuttavani elää tällä hetkellä kolmatta vuotta kakkosena. Hekin ovat työkavereita ja käyvät esimerkiksi yhteisillä matkoilla. Silti he eivät mielestäni ole mikään julkinen pari, koska esimerkiksi meille tutuille ei ole miestä esitelty ja mies haluaa pitää jutun salassa. En tiedä edes miehen sukunimeä.
Miten yleisiä nuo julkiset salaparit ovat? Ja onko muiden hyväksyminen tavallista vai onko se salaparin toiveunta?
Yksi tuttavani elää tällä hetkellä kolmatta vuotta kakkosena. Hekin ovat työkavereita ja käyvät esimerkiksi yhteisillä matkoilla. Silti he eivät mielestäni ole mikään julkinen pari, koska esimerkiksi meille tutuille ei ole miestä esitelty ja mies haluaa pitää jutun salassa. En tiedä edes miehen sukunimeä.
Miten yleisiä nuo julkiset salaparit ovat? Ja onko muiden hyväksyminen tavallista vai onko se salaparin toiveunta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun tuttavapiirissäni on useita salarakas pareja, ja he esiintyvät yhdessä esim.juuri sukujuhlissa.
Voisi sanoa, että näissä tapauksissa miehet pyörittävät toista perhettä. Nämäkin suhteet ovat kestäneet useita vuosia, vaimojen niistä tietämättä.
Ja näissä tuttavapiireissä nämä suhteet ovat hyväksyttyjä, ja näinhän se tulee olla, jokainen itse valitsee oman tiensä.
Miksi miehet pyörittävät kahta perhettä ja miten se on käytännössä mahdollista? Ainakin itse ihmettelisin, jos mieheni pyörisi vapaa-aikanaan iltakausia pois kotoa. Onko vaimot jotenkin syrjittyjä/ei-hyväksyttyjä/sairaita vai miksi he eivät kulje miehensä mukana?
Ihan vain palapeliä kootakseni, oletko naimissa, sinkku vai eronnut?
Siellä kotona perheessä saattaa olla vaimo, jota ei todellakaan kiinnosta miehessä muu kuin hänen tilipussinsa ja miestä ei siellä kotona ehkä kiinnosta muu kuin jälkikasvu. Kakkosta taas ei kiinnosta perhe-elämä, joten ratkaisu on ehkä kaikille osapuolille sopiva.
Miksi tuo ei onnistuisi?
Varmaan meidän kaikkien tuttavapiirissä löytyy "kulissiperheitä", joissa eletään kuin perhe, mutta todellisuus on aivan muuta. Ja niinhän me kaikki uskottelemme/luulemme, että näillä kulissiperheillä menee hyvin, kun kulisseja osataan pitää hyvin ja tarmokkaasti pystyssä.
Joten miehen on lopppujen lopuksi helppo pitää kahta "perhettä".
Ei kukaan usko että pettäjällä olis otsaa viedä kakkosensa sukunsa eteen tai että kakkonen veisi pettäjän oman sukunsa eteen.
Täytyy sanoa että jos tollanen olis totta, niin kyllä on ihmeellisiä sukuja.
Sinä voit olla uskomatta tätä, mutta näin todellisuudessa on, ja ikävä kyllä tätä tapahtuu paljon.
Mutta toisaalta, eihän toisten asiat kuulu meille, jokainen hoitakoon oman tonttinsa.
Tiedän erään "salaparin" - yli 20 vuotta olleet yhdessä - jossa eletään lähes kuin missä tahansa parisuhteessa, julkisesti, jopa ilmeisesti vaimokin tietää ja jossa ainakin kakkosen suku on hyvin tietoinen suhteesta ja miehestä.
Toinen tietämäni "salapari" oli yhdessä lähes kymmenen vuotta, siitä ei luullakseni kummankaan suku tiennyt, mutta kaikki muut kylläkin - paitsi toisen osapuolen puoliso.
Kolmas pariskunta, jossa itse olin se kakkonen, oli myös hyvin julkinen, meidän molempien perheet, ystävät, työtoverit tiesivät. Suhde tosin alkoikin tavallaan rehellisesti, mies kertoi heti minut tavattuaan minusta avioeroa suunnitelleelle vaimolleen, joka kappas kummaa siinä vaiheessa muuttikin mielensä ja päättikin pitää miehestään kynsin hampain kiinni. Suhteemme kesti usean vuoden mutta päättyi lopulta mahdottomuuteensa, vaimo ei perääntynyt eikä mies syyllistettynä kyennyt myöskään tekemään päätöstä. Nyt ovat eronneet hekin, siinä meni kuitenkin kolmelta ihmiseltä sydän säpäleiksi ja monta hyvää vuotta hukkaan. Kannattiko vaimon kiristys ja taistelu - ei kannattanut.
"Kannattiko vaimon kiristys ja taistelu - ei kannattanut."
Paljonko sinulle kannatti alkaa kakkoseksi?
Vaimon taistelu minusta ainakin kannatti, sillä eihän tuossa ole ollut kyse mistään suhteen jatkamisesta, vaan ainostaan sivusuhteen rikkomisesta. Mieheltä täysin vastaava veto olisi käydä pahoinpitelemässä se kakkonen.
Vaimo voitti ja sinä hukkasit aikaasi. Kun sinun ja miehen suhde oli rikottu, vaimon ja miehen suhteelle ei ollutkaan enää niin väliä.
on aivan tarpeetonta ja typerää. Ei tietenkään kannattanut tuhlata aikaani kakkosena oloon, se on päivän selvää varsinkin näin jälkikäteen. Ja ymmärrän oikein hyvinkin vaimon loukatun ylpeyden minkä takia hän veti jarrut päälle eroamisen suhteen. Se kuinka järkevää tai kypsää sellainen käyttäytyminen on onkin toinen juttu. Jos oma avioliitto on jo pystyyn kuollut ilman kakkosiakin niin mitä hän lopulta itsekään voitti lyömällä kapuloita rattaisiin. Että eipä siinä meidän kolmiodraamassa tainnut järkeviä osapuolia olla kukaan ja kaikki hävisivät.
asetelmat muuttuvat, yleensä. Mies, joka on halunnut pitää kiinni sekä ensimmäisestä että toisesta, havahtuu siihen,että loukatun vaimon lepyttämiseksi joutuu matelemaan, ja sallimaan tämän sitomaan liekaa entistä tiukemalle. Tee mitä vaan, mutta älä jätä.
Vaimo,joka on pitkään miettinyt eroa ainoana mahdollisena keinona päästä miehestään, hoksaakin, ettei missään nimessä päästä miestä, ainakaan helpolla,ja kaikkein vähiten sen toisen syliin.
Toinen, vai sanoisiko kolmas osapuoli päättelee, ettei kuitenkaan ollut kuin pano, ja jää hiljaa ihmettelemään omaa tyhmyyttään.
Ainut mitä todellisuudessa on tapahtunut, on se, että toinen tulee järkiinsä, kun näkee miten vähän hänelle loppujen lopuksi on merkitystä sitten kun käry käy ja miehen pitää yrittää pelastaa avioliitostaan; oli se sitten ollut minkälainen tahansa, edes kulissit ja rippeet.
Sen pituinen se. Turha kysyä etukäteen, kannattaako, vasta jälkeen päin tietää.
Julkinen esiintyminen, varsinkin ei kovin isoilla paikkakunnilla, on harvinaista. Väitätte sitten mitä tahansa.
Työpaikallani, jossa työskentelee varsin paljon ihmisiä, on tietty ajan saatossa ollut kaikenlaista sutinaa.
Kaksi pidempiaikaista suhdetta tiedän, joissa työkaverin kanssa seurusteltiin aika pitkään.
Naisten kannalta tilanne jälkeenpäin on ikävä. Miehet porskuttavat entisessä asemassaan, toki heillekkin naureskellaan joskus selän takana, että vanha pukki se noin sanoo.
Toinen naisista on jäänyt sairaseläkkeelle, hän oli ja on tietääkseni vieläkin naimisissa. Mies sai aikoinaan tietää suhteesta, joka oli työpaikalla julkisesti tiedossa, nyt hyppää kostoksi vieraissa. Nainen vaikuttaa varsin alistuneelta.
Toinen nainen työskentelee edelleen samassa työpaikassa, hän oli ja on eronnut. Mutta kakkosen leima häneen on jäänyt pysyvästi. En moralisoi ja arvostan hänen asiantuntemustaan, mutta hymähdellen ihmiset suhtautuvat hänen sanomisiin ja tekemisiin. Se on minusta väärin, mutta huomaan itsekin, kun esim. ruokalassa istuu samaan pöytään, ajattelevani, että siinä se on sen entinen ja jättämä.
Miehillä on entiset perheet ja näyttää hyvin pyyhkivän. Ylpeinä kertovat elämästään, lapsistaan, lapsenlapsistaan, matkoistaan ja en tiedä kuvittelenko, mutta erityisen kunnioittavasti vaimoistaan.
Nainen, joka työskentele vielä yksikössämme, yrittää pitää päänsä pystyssä, mutta se kakkosen leima on jäänyt. Luulen, että ilman sitä, hän olisi täysin eri asemassa työyhteisössä, miten sanoisin, häntä kunnioitettaisiin enemmän asiantuntijana.
jatkaa:
Meillä ei alunperinkään ollut kyse kärähtämisestä vaan tosiaan ensimmäisten treffien jälkeen ennen ensimmäistäkään sänkyynmenoa mies kertoi minusta vaimolleen. Siihen asti he olivat täysin kahden suhteessaan, joka tosiaan rakoili pahan kerran ilman mitään kolmansia osapuolia. Vaimo onneton, mies onneton, yhteinen tulevaisuus näyttää kurjalta ja epätodennäköiseltä, sitten vielä tulee kuvioihin joku, johon mies ihastuu - siitä asetelmasta on hankala alkaa paikkaamaan raunioina olevaa avioliittoa. Me laitoimme orastavan suhteemme jäihin tilanteen selviämiseksi, mutta suhteeseen päädyimme kuitenkin. Eroa haettiin, peruttiin, riideltiin, itkettiin, peruttiin lupauksia jne. Kuitenkin oli rakastumisen huumaa, ruusunpunaisia tulevaisuuden suunnitelmia, lapset tapasivat toisensa, tapasimme toistemme vanhemmat jne. Epäselvä tilanne rassasi kuitenkin kaikkia ja syyllisyys, epätoivo, epätietoisuus alkoi syömään maata "suuren rakkauden" alta. Jäljelle jäi syyttely, epäluottamus, viha, pettymys, katkeruus, sekä vaimolle, minulle kakkoselle, mutta mies jatkoi porskutustaan. Koskaan minulla ei kuitenkaan ollut olo, että olisin ollut vain sängynlämmittäjä, siitä mies piti huolen huomioivalla käytöksellään. Mutta kova kokemus se oli silti, jälkimaku ei ollut hyvä. Hyväkin suhde romuttuu sellaisessa hullunmyllyssä, pohja tulevaisuudelle ei välttämättä ole paras mahdollinen muttei mahdotonkaan toki. Mutta huh huh, kiitos ei enää samaa. Ensin entiset suhteet alta pois ja selviksi. Hyvä se on tietenkin sanoa 10 vuotta vanhempana ja viisampaana, kun ei enää rakasta - siis häntä :-)
Saiko vaimo sitten haluamansa, suhteemme rikki, varmasti sai. Se onko hänellä parempi elämä sen takia, en tiedä, oman onnensa hän on tietääkseni löytänyt myös.
sille miehelle kävi? kysyy mies
Menee nonstoppina suhteesta suhteeseen, kukaan nainen ei tunnu kelpaavan, aina löytyy toisesta osapuolesta jotain vikaa. Kun yksin suhde päättyy, toinen alkaa, kunhan joku on. Eli kyllä tämä mies tuntuu olevan aivan pihalla itsensä ja tunteidensa kanssa, erokriisi läpikäymättä, arvioin minä. Se on sääli, sillä mies on hyvä ihminen ja ihana kaikinpuolin, kun vain osaisi pysähtyä.
On niin helppo heitellä kommenttia, että tuollaista tapahtuu "paljon". Mitä se tarkoittaa? Tunnet yhden parin, joka esiintyy julkisesti yhdessä vai kaksi? Tiedän itsekin monia pettäneitä, kakkosia ja petettyjä. Mielestäni kukaan ei ole oikeasti esiintynyt julkisesti yhdessä, vaikka ovatkin tavanneet esimerkiksi kapakoissa. Kenenkään vaimo ei ole tiennyt ja hiljaisesti hyväksynyt sivusuhdetta. Montakin suhdetta tiedän, missä on eletty jonkinlaista kolmiodraamaa ehkä viikkoja tai jopa kuukausia ennen lopullista päätöstä puolin tai toisin.
En tiedä yhtään kakkosta, joka olisi esimerkiksi omille vanhemmilleen esitellyt naimissa olevan miehen. Sellaisen kyllä, jolla on avioero vetämässä.
Tuntuu kyllä todella uskomattomalta, että jonkun tuttavapiirissä olisi "paljon" avoimia sivusuhteita. Julkisia salaisuuksia kyllä, muttei ehkä niitäkään paljon.