Heippa, itse olen ajautunut siihen onnettomaan tilanteeseen, että olen toinen nainen naimisissa olevalle miehelle. Joo tiedän, olen kauhea ihminen, ei tarvitse enää sitä kertoa, mutta haluaisin kuulla kokemuksia toisilta samassa tilanteessa olevilta naisilta. Miltä tuntuu, kun haluaisit koko ajan miehen olevan omasi, mutta hän on jonkun toisen eikä osaa päättää mitä tekee? Miten olet selvinnyt ja minkälaisia tunteita käynyt läpi?
Oletko toinen nainen?
JGL
6847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen samanlaisessa tilanteessa parhaillaan, mies tosi ei vielä ole naimisissa mutta hääpäivä on jo sovittu aikaa sitten. Oltiin miehen kanssa ensin ihan ystäviä mutta sitten tunteet syveni ja tässä sitä nyt ollaan ihan rakastuneina. En halua miehen peruvan häitään yms takiani, ja heillä on pieni vauvakin...niinkuin on minullakin. Joten en todellakaan tiedä mitä tehdä. olemme tunteneet vasta 3kk joten pitkää kokemusta tästä ei ole.
Toisaalta haluan miehen kokonaan itselleni mutten halua olla perheenrikkkoja. Kiperä tilanne...mielelläni itsekin lukisin muiden kokemuksia!
Kohtalotoveri, olet törmännyt vialliseen yksilöön. Kukaan normaalijärkinen mies ei voi noin toimia. Joko kyseessä on narsisti tai sitten miehellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Juokse!
Että olitte ensin ihan ystäviä! Ja nyt sitten ihan on rakastuttu!
Ja olette tunteneet kokonaista KOLME KUUKAUTTA....
Nopeeta ja pinnallista tämä nykyaika!
Mitäpä jos irtautuisit idyllistä. Olet vain tiellä, olet pikapano ja tyhmä hutsu.
kiusaisi vain tuo "eikä osaa päättää mitä tekee?" ja "ajatunut"
Miksi haluaisit omaksesi miehen, joka ei osaa päättää mitä tekee? Miksi olet ajautunut tilanteeseen? Ajautuminen johtaa yleensä vain ajautumiseen vielä kauemmaksi.
Käytännössä se ettei mies muka osaisi päättää mitä tekee tarkoittaa suomeksi, että mies on jo päättänyt jäädä vaimonsa luokse, mutta käyttää sinua hyväkseen niin kauan kuin annat.
Tein selväksi ettei tilanne voi jatkua sellaisena. Asumusero oli jo meneillään joten tilanne siten oli helpompi. Mutta alussa tein jo selväksi että päätöksiä on tehtävä ja heti. Monesti sisälläni itkin koska niin sattui olla "kova", mutta se kannatti. Hän etsi paikkakunnaltani työpaikan ja on nyt valmis muuttamaan luoksni. Viimeinen puolivuotta on ollut molemmille rankkaa aikaa, mutta eiköhän tuo ala tasottuun kun saadaan arjesta kiinni.
Olen sitä mieltä että selvät sävelet vain alusta asti, ilman joustoja. Siten näistä selviää. Kerran pettää niin ulos vaan, mitä sellaista katselee. Pitää tuntea omat arvonsa!
Enhän meidän tapauksessa oikeestaan edes ollut kakkonen, vaikka ex-vaimonsa näin mulle väittikin. Aina sen hiljaiseksi sain kun kerroin miten suhteemme etenee, ja pysyin tyynenä sanoi se sitten mitä hyvänsä.