Maailmanjärjestyksestä puhuessamme, puhumme ihmisistä ja heidän tavastaan jäsentään maailmaa, luoda arvojärjestyksensä, moraalinsa, etiikkansa ja roolinsa niiden ristikkäinasettelussa, paineessa. Ihmiset luovat ympäröivän maailman luonnonlakeja mukaillen.
Tämänpäivän maailmanjärjestyksen löytää kouriintuntuvalla tavalla ihmisten parisuhteista tai vaikka Suomi24 palstoilta.
Koska niin kovin inhoatte esittämiäni faktoja ja haluatte poistaa niitä, kerron juuri siksi teillä muutaman yleismaailmallisen faktan:
Kritiikin sietokyvyn lasku formaalissa sukupuolettomassa kontekstissa. Olipa kyseessä mies tai nainen, jos kritiikki koskettaa itseä tai lähellä olevia negatiivisesti, suljetaan se pois koska on helpompi elää vajaavuuksiensa kanssa ikiaikaisella periaatteella "näinhän ennenkin", kuin puuttua ongelman syntykohtiin. Muutos voi joskus olla niin radikaali, että se koskee koko identiteetin muovautumista uusiin raameihin, jopa yksilön itsensä tuntemattomaan muotoon ja kuka haluaa katsoa peilistä epävarmaa, tuntemattomuudessa hapuilevaa ihmistä. Kasvoton kritiikki sisäistetään henkilökohtaisena heikkouksien ylikorostamisena, kritiikille ei anneta maaperää, missä se voisi muovautua toiminnaksi, se pyritään lakaisemaan maton alle ja sille tullaan sokeiksi. Lapset käyttäytyvät hiekkalaatikolla usein täten.
"Minussa ei ole vikaa, sanojassa kylläkin". Hyvin tyypillinen tilanne ja helposti kytkettävissä edelliseen. Voi ilmetä vaikenemisesta, kitkeriin kommentteihin ja aina silmittömään väkivaltaan saakka.
Jos näitä muuttujia sovelletaan ihmiselämän funktioon, jota sävyttää toiset ihmiset, kuinka voidaan olettaa, että maailmanjärjestys olisi koskaan tasapainoinen? Jos ette ihmisinä ole valmiita kohtaamaan toisia, kritiikkiä, asenteita, muutoksia, rumuutta, aatteita ja yksilöllisiä moraalikäsityksiä, miten voitte kuvitella elävänne onnellisina?
Lopuksi voin todeta, että misogyniani ei ole muuttunut miksikään. Ajoittain se syvenee, ajoittain olen hyväksyvämpi. Nyt on hyväksymisen aika mutta he, joihin kritiikkini kohdistuu, eivät tule saamaan kunnioittavampaa kohtelua. Ne jotka kokevat, että kommenteissani on perää, antakaa hetki ajatukselle. Pohtikaa, miksi niissä voisi olla perää tai miksi kritiikki pitää kärjistää ennenkuin se on mielekästä. Yhteiskuntamme on ajautunut tilaan, jossa mikään ei säväytä. On lyötävä yli, jotta ansaitsisit asemasi täällä. On jätettävä tavanomaisuuden haamu taakseen, jotta voisi olla "tavallinen" kansalainen. On saatava yhteiskunnallista shokkihoitoa, tunteakseen elävänsä. Miettikääpä, mistä tämä kaikki juontaa juurensa. Miettikää myös sitä, miksi kenties koette tämänkin kirjoituksen hyökkäyksenä yksilöllisyyttänne vastaan.
Tämänpäivän maailmanjärjestyksen löytää kouriintuntuvalla tavalla ihmisten parisuhteista tai vaikka Suomi24 palstoilta.
Koska niin kovin inhoatte esittämiäni faktoja ja haluatte poistaa niitä, kerron juuri siksi teillä muutaman yleismaailmallisen faktan:
Kritiikin sietokyvyn lasku formaalissa sukupuolettomassa kontekstissa. Olipa kyseessä mies tai nainen, jos kritiikki koskettaa itseä tai lähellä olevia negatiivisesti, suljetaan se pois koska on helpompi elää vajaavuuksiensa kanssa ikiaikaisella periaatteella "näinhän ennenkin", kuin puuttua ongelman syntykohtiin. Muutos voi joskus olla niin radikaali, että se koskee koko identiteetin muovautumista uusiin raameihin, jopa yksilön itsensä tuntemattomaan muotoon ja kuka haluaa katsoa peilistä epävarmaa, tuntemattomuudessa hapuilevaa ihmistä. Kasvoton kritiikki sisäistetään henkilökohtaisena heikkouksien ylikorostamisena, kritiikille ei anneta maaperää, missä se voisi muovautua toiminnaksi, se pyritään lakaisemaan maton alle ja sille tullaan sokeiksi. Lapset käyttäytyvät hiekkalaatikolla usein täten.
"Minussa ei ole vikaa, sanojassa kylläkin". Hyvin tyypillinen tilanne ja helposti kytkettävissä edelliseen. Voi ilmetä vaikenemisesta, kitkeriin kommentteihin ja aina silmittömään väkivaltaan saakka.
Jos näitä muuttujia sovelletaan ihmiselämän funktioon, jota sävyttää toiset ihmiset, kuinka voidaan olettaa, että maailmanjärjestys olisi koskaan tasapainoinen? Jos ette ihmisinä ole valmiita kohtaamaan toisia, kritiikkiä, asenteita, muutoksia, rumuutta, aatteita ja yksilöllisiä moraalikäsityksiä, miten voitte kuvitella elävänne onnellisina?
Lopuksi voin todeta, että misogyniani ei ole muuttunut miksikään. Ajoittain se syvenee, ajoittain olen hyväksyvämpi. Nyt on hyväksymisen aika mutta he, joihin kritiikkini kohdistuu, eivät tule saamaan kunnioittavampaa kohtelua. Ne jotka kokevat, että kommenteissani on perää, antakaa hetki ajatukselle. Pohtikaa, miksi niissä voisi olla perää tai miksi kritiikki pitää kärjistää ennenkuin se on mielekästä. Yhteiskuntamme on ajautunut tilaan, jossa mikään ei säväytä. On lyötävä yli, jotta ansaitsisit asemasi täällä. On jätettävä tavanomaisuuden haamu taakseen, jotta voisi olla "tavallinen" kansalainen. On saatava yhteiskunnallista shokkihoitoa, tunteakseen elävänsä. Miettikääpä, mistä tämä kaikki juontaa juurensa. Miettikää myös sitä, miksi kenties koette tämänkin kirjoituksen hyökkäyksenä yksilöllisyyttänne vastaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En väitä ymmärtäneeni puoliakaan kirjoituksestasi, en edes jaksanut keskittyä siihen. Mutta suurpiirteisesti luin ja taidat todellakin alkaa oppia. Et voita mitään kirjoittelemalla täällä katkeransävyisiä kirjoituksia naisista. Vaikka sinulla ilmsesti on huonoja kokemuksia naisista tai sitten sinulla ei ole kokemusta ollenkaan ja sitä tuskaa yrität täällä purkaa, niin älä luovuta! Kyllä sinunkin onnen aika vielä tulee! Mutta sen nyt olet varmasti oppinut, että ilkeämieliset kirjoitukset poistuvat täältä nopeasti, älä siis hukkaa energiaasi niihin!
Ihan mielenkiintoista tekstiä ja ihan kiihkottomasti kirjoitettua, ei mitään vaikeuksia ymmärtää...jopa jotain inhimillisyyttäkin sanoissasi myös hieman ristiriitaisuuttakin näkisin, verrattaessa aiemmin kirjoitettuihin teksteihisi.
Tuosta kirjoittamastasi kritiikin poissulkemisesta ja maton alle lakaisemisesta olisin kuitenkin eri mieltä. Kritiikkiä siedetään koska ymmärretään että se on yleensä yhden ihmisen muodostama käsitys jostakin asiasta ja aiheesta ja ne on kriitikon omia mielipiteitä ja uskomuksia. Hyvä kritiikki on kasvattavaa ja asiasta kuin asiasta voidaan esittää kriittisiä näkökulmia, jokaiselle jää kuitenkin oma vastuunsa miten kritiikkiin suhtautuu ja miten sen antaa vaikuttaa ko. asiaan. Kärjistettäessä kritiikki menettää usein uskottavuutensa.
JoJo, onko tarkoituksenasi naiseen kohdistuneella kritiikilläsi muuttaa joidenkin käsityksiä naisesta, monet ovat kanssasi joissain asioissa samaa mieltä kuten minäkin naisena, mutta lähinnä huvittuneena luen tekstejäsi. Kuten aienmmin olen sen sanonut, et täältä kovin suurta kannattajajoukkoa itsellesi saa, kuka nyt haluaisi elää tuollaisen naiseen kohdistuneen inhon vallassa, niinkuin sinä teet.
Maailman järjestyksen tasapainoisuudesta ihmettelen miten sinun luomasi ideologinen maailman järjestys voisi olla tasapainoinen ja toimiva, ei mitenkään. Miten itse osoitat olevasi onnellinen eläessäsi luomassasi pienessä maailmassasi... täynnä vihaa, katkeruutta, inhoa, kaunaa naista kohtaan, et vaikuta kovinkaan tasapainoiselta ja onnelliselta ihmiseltä. Kukaan ei halua palata historiaan jokainen haluaa kehittää nykyistä yhteiskuntaa demokraattisempaan ja inhimillisempään suuntaan.
Tuon allekirjoitan että "yhteiskuntamme on ajautunut tilaan jossa mikään ei säväytä ja jos haluaa saada äänensä kuuluviin on lyötävä yli". Mutta siihenkin tarvitaan viisutta miten sen tekee.
Oma maailmanjärjestykseni on kaikinpuolin loistavalla mallilla jos poistetaan se sanomaton, kansalaisten "normikäsityksen" mukainen piirre, että minun "tulisi" pariutua jonkun naikkosen kanssa. Lukijoille tuntuu ylivoimaisen vaikealta käsittää, että elämäni on muutoin ihan normaalia, vauhdikasta, tapahtumarikasta ja mielekästä ILMAN naistakin. Ihmeellistä yrittää vääntää kaikki samaan muottiin, että seurustelu tms. olisi joku tavoitetila. Omalla kohdallani puhun "tyhjennyksistä".
Tuo Collector -nimimerkki oli tehnyt hyvää työtä kootessaan osan teksteistäni yhteen nippuun. Itse en olisi moista vaivaa jaksanut nähdä. Mutta palatakseni niihin, suosittelen vakaasti ihmisten lukevan niitä ajatuksen kanssa ja kenties vertaamaan omaan vallitsevaan elämäänsä ja menneisyyteensä. Huvittunut tai ei, mutta ei kovinkaan kaukana totuudesta. Mitä tämä lopulta sitten kertoo naisista, jotka myöntävät kirjoitusteni totuudet ja jopa odottavat lisää kirjoituksiani? Kumpi tässä silloin sahaa oksaansa - naiset vai minä yhteiskuntakriitikkona?
Tässä maailmassa on ihmisiä kahta sukupuolta. Mitä oikein tarkalleen ottaen ajat takaa ajatelmillasi? Nehän eivät johda mihinkään. Kyllähän me kaikki tiedämme että molemmissa sukupuolissa on toisen sukupuolen kannalta katsoen huonoja ja ärsyttäviä puolia. Kuitenkin parinmuodostus on normaalia, ei tuomittavaa kuten itse annat ymmärtää. Jos kaikki ajattelisivat noin ihmiset kuolisivat pian sukupuuttoon. Muutenkaan en ymmärrä miten voit rakastella naisen kanssa jos heitä niin kovasti inhoat. Täytyy sinunkin olla aika kaksnaamainen, eihän kukaan nainen matkaasi lähtisi jos tietäisi todelliset tunteesi. Taidat peitellä myös lähipiiriltäsi todelliset ajatuksesi.
Kysyisin vielä eikö sinulla ole ollut koskaan tarvetta saada oma lapsi ja perhe?
Harvinaisen ystävällistä tekstiä sinulta vaihteeksi.
Jos nyt sitten olet tiedostavammassa tilassa, niin haluan vedota järkeesi (jota sinulta selvästi löytyy, mutta jota et osaa käyttää).
Olen pitkään tekstejäsi lukeneena päätynyt samaan mihin monet muutkin.
Kyseessä ei ole mikään tavallinen naisvihaaja, sillä selvästi itsekin tarvitset naisia, olet eräällä tavalla heistä riippuvainen jopa enemmän kuin miehet keskimäärin!
Vietät huomattavasti enemmän aikaa pohdiskellen ja analysoiden naisten ajatusmaailmaa ja naisten ylipäänsä olemassaolon tarkoitusta, mikä sinänsä on ihailtavaa.
Olet myös myöntänyt tarvitsevasi heitä seksiin.
Jäljelle jää vain yksi kysymys: Miksi?
MIKSI kaikki se vaiva naisten takia, jos heitä niin vihaat?
Minä vihaan mannapuuroa. Okei, oikeastaan KAIKKIA mahdollisia puuroja ja vellejä, samanlaisia liistereitä kaikki.
Siksi en sitä ajattele, enkä käytä/tarvitse missään muodossa, en edes itseni "täyttämiseen" hätätilassa, ennemmin syön vaikka puiden oksia (ja TIEDÄN tämän sillä näin on joskus käynyt!).
Sinä puolestasi sanot vihaavasi naisia.
Silti ajattelet ja käytät heitä alinomaa, vaikkakin vain itsesi tyhjentämiseen, se ei asiaa mihinkään muuta; että sinä olet ihan samanlainen naisista riippuvainen kuin kaikki muutkin miehet!
Palliensa tyhjentämiseenhän kaikki miehet naisiaan käyttävät, mikä sinusta siis tekee niin erikoisen?
Suhdehan on kahden kauppa, siinä saadaan ja annetaan, jos hyvin menee.
Vai onko tässä kyse siitä, että sinäpä haluat VAIN saada, etkä antaa?
Ja siksi sinua niin kiukuttaa jos joku ehdottaakin sinulle parisuhdetta; silloinhan joutuisit myös antamaan!
Haluat valita helpoimman tien, vain lainaamalla naisia omiin itsekkäisiin tarpeisiisi, mutta vältät viimeiseen asti joutumasta itse mitään antamaan.
Ja silti syytät naisia itsekkäiksi, vaikka itse et osaa antaa mitään naisille, pelkästään otat!