Satuin eilen illalla eksymään näille sivuille ja huomasin, miten valtavasti ketjut pitivät sisällään surua ja tuskaa. Voitaisiinko tähän tehdä ketju, johon koottaisiin erilaisia kei-noja, jotka auttavat läheisensä menettäneitä sekä itsemurhaa suunnittelevia kestämään. Omalla kohdallani tällaiset kirjat toivat suurimman avun ja tässä siis lukuvinkkini.
Täällähän ei saa mainostaa mitään, mutta kai sallitaan, että voi suositella lainaamaan kirjastosta lukemista, josta on helpotusta suruun. (En ole kirjoittanut noista kirjoista yhtäkään, enkä saa niiden mahdollisesta myynnistä mitään provisiota.) Tarkistin juuri www.helmet.fi –sivuilta, että ainakin pääkaupunkiseudulla nämä kaikki ovat saatavissa jostain kirjastosta.
Jokainen tulee autuaaksi omasta uskostaan. Eli jos joku haluaa uskoa, että kuoltuamme meidät poltetaan tai vain maadumme ja siinä se sitten oli kaikki, niin ei siinä mitään.
En yritä enkä halua aivopestä ketään, mutta jos jotain kiinnostaa ja voisi saada lohtua kirjoista, joissa kerrotaan positiivisia asioita kuoleman jälkeisestä elämästä ja elämän tarkoituksesta, niin tässä olisi luettavaa. Etsi siinä tapauksessa vaikka jokin alla olevista käsiisi, mutta älä lainaa kaikkia kerralla, koska surevia on paljon. Kirjat kannattaa lukea hitaasti nauttien ja eläytyen. Ainakin minä sain näistä valtavasti elämänvoimaa ja iloa.
Betty J. Eadie: Valon syleilyssä. WSOY. 1994.
Tätä kirjaa oli näistä neljästä kaikkein useimpia kappaleita pääkaupunkiseudun kirjas-toissa.
Elsa Barker: Kirjeitä valon maailmasta. WSOY. 1996.
Oskar Reponen: Isä, minä elän. Tammi. 1977.
Tästä on julkaistu vielä jokin jatkoversio (Isä, minä elän… ympyrä sulkeutuu) 1995.)
Tässä kirjassa on kerrottu meedio Svea Richnausta ja on myös valokuvia hänestä.
Sokerina pohjalla on jossain maailman kauneimmaksi kirjaksi mainittu
William Steadin kirjoittama: Sininen saari, sanomia toiselta puolen. Suomen spiritualis-tinen seura. 1956.
Tämä kirja oli todella ilahduttavaa luettavaa ja toivon, että asiat olisivat näin, mitä kir-jassa kerrotaan. Kirjaa näyttää olevan vain 1 kpl Helsingissä Pasilan arkistossa. Lainasin sen aikoinaan ja se tuotiin minulle kellastuneena ja pölyisenä, joka teki siitä vielä kieh-tovamman. Siitä tehtiin jossain vaiheessa uusintapainoskin ja ostin kirjan itselleni, mutta sitten lahjoitin sen serkkuni perheelle serkkupojan kuoltua ja olen jälleen ilman kirjaa.
Aurinkoista kesää toivotellen
nimim. Toukasta perhoseksi
Täällähän ei saa mainostaa mitään, mutta kai sallitaan, että voi suositella lainaamaan kirjastosta lukemista, josta on helpotusta suruun. (En ole kirjoittanut noista kirjoista yhtäkään, enkä saa niiden mahdollisesta myynnistä mitään provisiota.) Tarkistin juuri www.helmet.fi –sivuilta, että ainakin pääkaupunkiseudulla nämä kaikki ovat saatavissa jostain kirjastosta.
Jokainen tulee autuaaksi omasta uskostaan. Eli jos joku haluaa uskoa, että kuoltuamme meidät poltetaan tai vain maadumme ja siinä se sitten oli kaikki, niin ei siinä mitään.
En yritä enkä halua aivopestä ketään, mutta jos jotain kiinnostaa ja voisi saada lohtua kirjoista, joissa kerrotaan positiivisia asioita kuoleman jälkeisestä elämästä ja elämän tarkoituksesta, niin tässä olisi luettavaa. Etsi siinä tapauksessa vaikka jokin alla olevista käsiisi, mutta älä lainaa kaikkia kerralla, koska surevia on paljon. Kirjat kannattaa lukea hitaasti nauttien ja eläytyen. Ainakin minä sain näistä valtavasti elämänvoimaa ja iloa.
Betty J. Eadie: Valon syleilyssä. WSOY. 1994.
Tätä kirjaa oli näistä neljästä kaikkein useimpia kappaleita pääkaupunkiseudun kirjas-toissa.
Elsa Barker: Kirjeitä valon maailmasta. WSOY. 1996.
Oskar Reponen: Isä, minä elän. Tammi. 1977.
Tästä on julkaistu vielä jokin jatkoversio (Isä, minä elän… ympyrä sulkeutuu) 1995.)
Tässä kirjassa on kerrottu meedio Svea Richnausta ja on myös valokuvia hänestä.
Sokerina pohjalla on jossain maailman kauneimmaksi kirjaksi mainittu
William Steadin kirjoittama: Sininen saari, sanomia toiselta puolen. Suomen spiritualis-tinen seura. 1956.
Tämä kirja oli todella ilahduttavaa luettavaa ja toivon, että asiat olisivat näin, mitä kir-jassa kerrotaan. Kirjaa näyttää olevan vain 1 kpl Helsingissä Pasilan arkistossa. Lainasin sen aikoinaan ja se tuotiin minulle kellastuneena ja pölyisenä, joka teki siitä vielä kieh-tovamman. Siitä tehtiin jossain vaiheessa uusintapainoskin ja ostin kirjan itselleni, mutta sitten lahjoitin sen serkkuni perheelle serkkupojan kuoltua ja olen jälleen ilman kirjaa.
Aurinkoista kesää toivotellen
nimim. Toukasta perhoseksi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos kirjavinkeistä, olen lukenut paljon erilaista surukirjallisuutta pokani kuoleman jälkeen ja nämä mainitsemasi vaikutivat mielenkiintoisilta.
Voisiko joku kertoa, mistä kirja kertoo?
Kiitos tiedosta ja vinkeistä.
siitä millaista on kuoleman jälkeen.
Ja jos englantia osaatte, niin kirja on luettavissa tuolta:
http://www.earthlypursuits.com/LtrLDMan/LDMintro.htm