Avopuolisoni kanssa seurusteltu neljä vuotta, reilu kaksi asuttu yhteisen katon alla. Kuluneen vuoden aikana on miehestäni "paljastanut" uusia piirteitä, joista olen ymmälläni. Hän on äärimmäisen itsekäs,narsistinen ja omalla tavallaan kovin dominoiva. Kaikki pitäisi kodin sisällä mennä hänen pilliensä mukaan; telkkaria katsotaan vain ja ainoastaan sitä kanavaa, mitä hän haluaa. Jos hän haluaa klo 21 nukkumaan ( asutaan pienessä yksiössä) silloin hän on sitä mieltä, että minun on myös nukuttava. Siivota ei saa, imuroinnista lähtee maailmanlopun ääni, kahvinkeittimen jos napsautan päälle hänen koisatessa lähtee siitä kammo melu..mieheni harrastaa ruokailua sängyssä ja usein viikon ruokalista lakanoissa..siitä sitten joka kerta tietty vedän pultit ja lakanat pesuun ja taas mulle huudetaan..töitten jälkeen jos olen kotona ja hän haluaa ottaa tirsat, silloin minun parasta lähteä ulkoilemaan, ettei hän häiriinny. Joka päivä mieheni kyllä jaksaa kysyä, mitä on ruuaksi..viime aikoina olen ruvennut sanomaan ettei mitään, tee itse. Tällainen kohtelu potuttaa, ei jaksa aina riidelläkään, mutta tuntuu, että tien päähän nyt tultu. Mies ilmoitti tapaavansa vanhoja panojaan tänä kesänä, ihmettelin moista komenttia ja kyseenalaistin tarvetta moiseen. Kuulema ystäviä pitää tavata, miespuolisia kavereita hänellä kun ei juurikaan ole. Ei mieheni mielipideistäni välitä, hän tekee just kuten haluaa. Itse en enää moista jaksa, uusi oma kämppä katsottu, mutta sittenkin sitä miettii, että pitäiskö vielä jaksaa. Miestäni rakastan, mutta ei rakkauskaan aina riitä. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Itsekäs mies
hyvästäkö
133725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No MIHIN piirteeseen sinä alunperin miehessäsi ihastuit...??
Hmm..hyvä kysymys, aivan loistava! Kiitos sulle siitä. Naivisti mun vastattava tähän, et aluksi ulkonäkö nappasi, sit vaan jotenkin kemiat loksahti.
Kuulostaapa todella tutulta tekstiltä! Voin nimittäin kertoa sinulle, että itse kärsin vastaavanlaisesta käytöksestä omassa avoliitossani. Olemme mieheni kanssa olleet kaksi vuotta yhdessä ja asuneetkin melkein saman verran yhdessä. Meinasin jättää mieheni tässä muutama päivä sitten, olen nimittäin ihan lopussa. Hän ei ota opikseen vaikka päälläni seisoen kerron vakavista ongelmistamme. Riitelemme suurinpiirtein päivittäin asioista, jos ei muuta niin jonkinasteista kinastelua/nahistelua. Asuimme mekin jonkin aikaa tilavassa yksiössä, nyt onneksi kaksiossa..tulisin varmasti vielä hullummaksi jos tilat kävisivät vielä ahtaammaksi. Hänelle omat menot kavereiden kanssa tuntuvat menevän meidänkin juttujen edelle. Häntä ei edes kiinosta suunitella mitään yhteistä kivaa tekemistä..me vain ollaan! Valittamista löytyy varmasti vaikka pitkä lista, mutta sitä on vain vaikea lähteä! Kuitenkin ne jotkut pienetkin jopa mukavatkin hetket ovat sitten riittävän mukavia, ettei vaan osaa irrottautua.. Meillä kanssa mieheni valittaa ylimääräisistä äänistä kun herra nukkuu..ja kyllä minunkin pitäisi tulla yhtäaikaa nukkumaan hänen kanssaan..valitusta löytyy häneltäkin minulle melkein kaikesta. Itsekkyys ja dominointi paistaa hänenkin luonteesta.
"Siivota ei saa, imuroinnista lähtee maailmanlopun ääni"
Tämä oli kyllä paras! Sain ainakin kunnon naurut :)
Onko meitä sittenkin samassa veneessä useampia kuin yksi:)joo, tarinasi tuntui tosiaan tutulta. Kerroit, ettet tee mitään yhdessä..ollaan vain..sama juttu. Jotenkin sekin ruvennut ahdistaa mieltäni..olishan se joskus kiva tehdä jotain muutakin, kuin katsella x-asennossa makaavaa miestä! Tosin meen ja teen sitten yksin asioita. Ajatuksissani vuoristoratameininki--ota tai jätä--onhan niitä mukavia ja kivojakin hetkiä, ei kait sitä muuten olisi jaksanut..mutta mitä sitten vuodet tuokaan tullessaan, jos nyt jo näin vaikeeta. Voimia sinulle kohtalotoveri, vertaistuki pop! Hyvää kesää ja jaksellaan!!
Samassa veneessäpä soudetaan ja huovataan todellakin :). Eipä meillä mieheni kanssa paljoa yhteistä ole..ollaan kuin eri planeetoilta. Kommunikointi ei pelaa sitten yhtään, hän vain joojottelee ja mumisee, eikä osaa puhua lauseilla mitään. Eipä tällaista todellakaan jaksa eikä halua koko lopuksi ikää. Olenkin jo tavallaan luovuttanut. En todellakaan jaksa/halua suunnitella innokkaasti mitään yhteistä tulevaisuutta. Esimerkiksi jo mahdollisten häiden viettäminen maistuu mielessäni jo nyt puulta! Onneksi emme ole kihloissakaan, sen verran tunnen itseni vapaaksi etten ole mitään "aitoa" lupausta hänelle tehnyt.
Mielestäni sinulla on jo TODELLA hyvä syy jättää miehesi. Eipä ole oikein kumppaniaan kohtaan tavata jotain ex-panoja! Tuo on todellakin kaikkea muuta kuin rakastavan miehen käytöstä. Jos minun mieheni ilmoittaisi minulle jotain vastaavaa, saa todellakin jäädä sille reissulleen eikä takaisintuloa ikinä. Minun miehenikin on juuri sellainen "naistennaurattaja" tulee mainiosti toimeen juuri vastakkaisen sukupuolen kanssa, juuri tätä piirrettä inhoan myöskin hänessä. Häneltäkin löytyy näitä kaveri tyttöjä ja voin sanoa, ettei kyllä heidän kaverisuhde kuulosta sukupuolineutraalilta meiningiltä. Mieheni ei kuitenkaan ole mitään pettäjä tyyppiä, vaan juuri tällainen ärsyttävä lirkuttelija. En nauti olla esimerkiksi yhtään hänen kavereidensakaan seurassa, koska hän saattaa pamauttaa suustansa sammakoita ja loukata minua käytöksellään. Voisin kirjoittaa sinulle vaikka kuinka pitkän novellin tällaisista tapahtumista.
Voimia sinullekin ja vertaistukea löytyy :) Hyvää kesää kaikesta huolimatta!
niin rakastaako tuo nuija sinua? Ei nimittäin kovin rakastavalta poikaystävältä kuulosta. Lähde hyvä tyttö menee.
Kuulostat ihan ystäviltäni:)miettinyt itse aivan samaa..
tosin myötätunto on sinun puolellasi.
"imuroinnista lähtee maailmanlopun ääni"
Liian hyvä juttu. Miehesi taitaa olla huumorimiehiä sitten?
Suosittelen lämpimästi eroa jos normaalit askareet ovat noin vaikeita. Osalla ihmisistä on hirvittävä halu hallita omaa tilaansa täysin ja tämä miehesi vaikuttaa olevan tällainen.
Ei siinä oikein muu auta jos puhe ei toimi ja kohtelee sinua vielä huonosti kuin lähteä kävelemään. Oppiipa sitten tai todennäköisesti ei.
Et vain ole nähnyt sitä vaaleanpunaisten lasiesi läpi. Ennen hän rohkea, itsevarma ja hyvä puhumaan. Nyt olet kuitenkin nähnyt millainen hän on oikeasti. Lähde hyvän sään aikana.
Mullakin oli saman katon alla moinen skitsopetteri. Ei ole enää.
Käytös muuttui pikku hiljaa. Ei ehditty tuntea kuin alle vuosi, niin skitson luonne tuli esille. Ainaista valitusta milloin mistäkin, kahvia keitettäessäkin oli kaverilla 16 eri sääntömomenttia! Eihän tollasta kukaan täyspäinen jää katselemaan.
Henkistä väkivaltaa se on, eikä tollaset tyypit parane ikinä. Ne ei ole koskaan oppineet rakastamaan, eikä niitä ole lapsena rakastettu.
Se ei ole sun vika, et voi auttaa häntä. Et ole hänelle mitään velkaa. Lähde!!
Tosiaan, täällä vielä yksi, jolla on itsekäs joka asiasta valittava amies... Ihan kaiken pitäisi mennä hänen pillinsä mukaan, ja muka yhdessä päätetään asioista, mutta jos minä jotain ehdotan, ei se vaan millään käy. Kivojakin hetkiä on, mutta tuo määräily käy niin kovasti hermoille, että mietin kyllä lähtöä.
Ollut tosi helpottavaa saada kuulla suoraa palautetta, sillä nuo kaikki meilit mitä olen saanut, se on juuri sitä mitä itsekin ajattelen. Vertaistuki sitten ihan omaa luokkaansa, ja sulle kohtalotoveri, ihan mielettömän iso voima hali. Tiedän tasan tarkkaan tai ainakin kuvittelen, missä tilanteessa elät ja olet. Niitä hyviä hetkiä on joitakin, sen verran, että tähän hetkeen olet jaksanut ja kenties jaksat tästä eteenkin päin, mutta se dominoiva ja itsekäs mies omine mielipiteineen tulee vielä.. tää niin meidän arkea. Olemmeko tottuneet niin tuohon kohteluun, ettei osaa heinää seipäästä erottaa? Voimia se vie ja itseäni tuo kaikki niin kovin uuvuttanut, ettei rajaakaan. Tsemppiä sulle, jaksellaan ja on vaan mietittävä miten paljon jaksaa kestää..itselläni oma asunto jo katseltu, nyt kun sais vielä kamat kasaan ja kerrottua se tuolle miehelle..joka tapauksessa hyvää Juhannusta ja alkavaa kesää Sulle!
En jaksanu lukee, mitä muut kirjotti, mut mä ajattelen..
Onks noi riidat sun mielestä sellasia arkipäiväsiä ja kuitenki rakastatte toisianne?
Koska mun mielestä tollanen yksiössä asuminen todellakin rasittaa parisuhdetta turhan paljon. Voi olla, et sun miehessä on oikeesti pelottavia piirteitä, jollon sun pitää hankkiutua siitä äkkiö eroon. Tilanne pitää arvioida. Mutta jos siis miettii järkevästi, niin tollasessa vammasessa yksiössä todellakin kuuluu kaikki äänet siihen sänkyyn ja omasta hyvinvoinnista esim. nukkuminen pitää pitää huolta. Mä ainakin olen tosi herkkäuninen, enkä mä pysty nukkumaan, jos valot on päällä tai joku kattoo telkkaa tai rapistaa lehtee siinä vieressä. Vaatiminen lopettamaan ei siis ole vallankäyttöä.
Mä olen asunu mun exän kanssa 21m2 yksiössä ja se oli kyllä ihan äärettömän rasittavaa. Sitku muutettiin kaksioon, kaikki oli paljon helpompaa ja toimet pysty suorittaan eri huoneissa. eli jos nukutti aikasemmin tai halusi ottaa päiväunet, niin toinen pysty normaalisti puuhastelemaan toisessa huoneessa.