Kerron teille tarinan. Itsestäni. Miehestäni.
Mies on kiltti ihana kaikkea mitä nainen haluaa. Tai sitten ei. Koska viimeiset kaksi vuotta petin häntä monta kertaa, yhdessä olemme olleet lähes 10 vuotta.
Nyt viime talvena erosimme. Minun tahdostani, koska huomasin, että en osaa olla hänelle uskollinen. Ajattelin, että hänen on parempi ilman minua. Ei hän edes saanut seksiä minulta. Niinpä erosimme. Eron aikana hän kutenkin kävi usein ja puhui minut pyörryksiin, halusi minut takasin, puolen vuoden eron jälkeen huomasin, ettei muut miehet ole läheskään yhtä hyviä kun tämä minun kihlattu.
Joten palasimme yhteen, ja kaikki sujui hyvin, sujui niin hyvin, että päätimme jossakin vaiheessa mennä naimisiin jopa. En käy enään kapakoissa, en tapaa muita miehiä olen uskollinen ja niin tyytyväinen itseeni =)
Kunnes, saan työpaikalla kummallisia katseita eräältä erittäin komealta mieheltä. Jossakin vaiheessa hän tulee juttelemaan kanssani ja sanoo huomaavansa kipinät välillämme.
Sanon rakastavani miestäni. Mies sanoo ei, sen näkee katseesta sinä haluat minua.
No niinhän minä haluankin, mutta hillitsen himoni. Mies sanoo: et hillitse ! ja suutelee minua ja minä vastaan suudelmaan. Mies ehdottaa tapaamista kahden kesken salaisesti kukaan ei saa tietää, vain yhden kerran ja minä vastaan myöntävästi.
Tämä sis tapahtui muutama päivä sitten ja tapaaminen olisi muutaman päivän päästä, mutta olen tullut katumapäälle. Rakastan miestäni, en halua loukata häntä, mutta kysymys onkin, kuinka helvetissä olen näin heikko.
Mistä tällainen johtuu, voisiko olla siitä, kun aikasemmin olin koulukiusattu, koskaan ennen ei miehet ole kiinnittäneet minuun huomiota, vai onko kurja totuus se, että tämä kihlattuni ei olekkaan minulle se oikea kun pystyin pettämään häntä. Se oli vain yksi suudelma, mutta pakkohan se on myöntää että himoitsin tätä miestä.
Nyt istun koneella, mietin itseäni ja olo on kurja.Tuntuu että pilasin taas koko jutun. Olin päättänyt olla uskollinen ja yritin sen sanoa tälle miehelle, mutta jotenkin hän minut puhui pyörryksiin.
Olen valmistautunut ottamaan vastaan kaikki haukut, tosin niistä ei ole mitään hyötyä, joten toivon vastauksia ihmisiltä jotka tietävät tai ovat kokeneet saman, jonakin tarinani osapuolena tai pitäisiköhän mennä kallonkutistajalle?
Mies on kiltti ihana kaikkea mitä nainen haluaa. Tai sitten ei. Koska viimeiset kaksi vuotta petin häntä monta kertaa, yhdessä olemme olleet lähes 10 vuotta.
Nyt viime talvena erosimme. Minun tahdostani, koska huomasin, että en osaa olla hänelle uskollinen. Ajattelin, että hänen on parempi ilman minua. Ei hän edes saanut seksiä minulta. Niinpä erosimme. Eron aikana hän kutenkin kävi usein ja puhui minut pyörryksiin, halusi minut takasin, puolen vuoden eron jälkeen huomasin, ettei muut miehet ole läheskään yhtä hyviä kun tämä minun kihlattu.
Joten palasimme yhteen, ja kaikki sujui hyvin, sujui niin hyvin, että päätimme jossakin vaiheessa mennä naimisiin jopa. En käy enään kapakoissa, en tapaa muita miehiä olen uskollinen ja niin tyytyväinen itseeni =)
Kunnes, saan työpaikalla kummallisia katseita eräältä erittäin komealta mieheltä. Jossakin vaiheessa hän tulee juttelemaan kanssani ja sanoo huomaavansa kipinät välillämme.
Sanon rakastavani miestäni. Mies sanoo ei, sen näkee katseesta sinä haluat minua.
No niinhän minä haluankin, mutta hillitsen himoni. Mies sanoo: et hillitse ! ja suutelee minua ja minä vastaan suudelmaan. Mies ehdottaa tapaamista kahden kesken salaisesti kukaan ei saa tietää, vain yhden kerran ja minä vastaan myöntävästi.
Tämä sis tapahtui muutama päivä sitten ja tapaaminen olisi muutaman päivän päästä, mutta olen tullut katumapäälle. Rakastan miestäni, en halua loukata häntä, mutta kysymys onkin, kuinka helvetissä olen näin heikko.
Mistä tällainen johtuu, voisiko olla siitä, kun aikasemmin olin koulukiusattu, koskaan ennen ei miehet ole kiinnittäneet minuun huomiota, vai onko kurja totuus se, että tämä kihlattuni ei olekkaan minulle se oikea kun pystyin pettämään häntä. Se oli vain yksi suudelma, mutta pakkohan se on myöntää että himoitsin tätä miestä.
Nyt istun koneella, mietin itseäni ja olo on kurja.Tuntuu että pilasin taas koko jutun. Olin päättänyt olla uskollinen ja yritin sen sanoa tälle miehelle, mutta jotenkin hän minut puhui pyörryksiin.
Olen valmistautunut ottamaan vastaan kaikki haukut, tosin niistä ei ole mitään hyötyä, joten toivon vastauksia ihmisiltä jotka tietävät tai ovat kokeneet saman, jonakin tarinani osapuolena tai pitäisiköhän mennä kallonkutistajalle?
Vastaukset 14
Vanhimmat
... yksinkertaisesti siitä, että olet luonteeltasi heikko, selkärangaton tyypillinen nainen, joka ei ensinnäkään tiedä, mitä on moraali ja jonka itsetunto on riippuvainen muiden miesten ihailusta ja heidän halunsa kohteena olemisesta.
Tee miehesi onnelliseksi ja eroa hänestä, se on paras mitä pystyt tekemään.
Olen 100% samaa mieltä. Tuollaiset luntut ansaitsevat osansa lähiöbaarin panopuuna.
Yksi kaunis päivä olet jo senverran rupsahtanut, että ei ne ukot sun perään enää pahemmin kattele. Se päivä tulee, halusit tai et. Kenen kanssa silloin keikut? Katkerana yksinkö?
Helppo nakki on aina helppo nakki, ei miehet sellaseen tosissaan sitoudu, toisaalta seksihän on kyllä mukavaa helpon kanssa, ainakin miehistä.
Hillitse himosi ja pala, anna palaa ja kadu.
Jos tuntuu siltä, että pitää päästä pettämään, niin siitä vaan, mutta asiasi sillä sotket.
Joskus tuntuu aika huvittavalta, että onks joku seksi oikeasti noin vaikea asia. Mulle se on vähän sama kuin kahvin juonti. Tiesitkö, että ne hommat voi hoitaa yksinkin? Ei muuta kuin oma käsi käyttöön. Siinä ehkä viisain ohjeeni sinulle.
mitä oikein haluat? Jotenkin tuntuu että et ole tasapainossa itsesi kanssa. Haluat yhtä ja toista, mutta kannattaisi kuitenkin miettiä parisuhteesi plussat ja miinukset. Tottakai ihmisillä on himoja, niin myös minullakin, mutta
moraalinen selkäranka löytyy koska kiusauksia tulee aina mutta niille voi sanoa ei. Ja luulen että tämä sinun miespuolinen kaverisi arvostaa sen jälkeen sinua enemmän.
..osoita hiukka selkärankaa. Tuo sun toimintas kielii selkeästi äärimmäisen heikosta itsetunnosta.
Kyllähän mustakin on periaatteessa imartelevaa kun vieraat naikkoset tulee lirkuttelemaan, mutta en mä silti edes sekuntia ajattele, että pettäisin vaimoani niiden/kenenkään kanssa.
Ota vieraitten miesten huomionosoitukset kohteliasuudella vastaan, mutta jätä homma sitten siihen....
..itseäs, luonnollistahan se on muitakin haluta...
mutta kunnioita itseäs ja kihlattuasi (ja oikeestaan sitä työpaikka"himoittavaakin")
ja sano että "EI sittenkään, sori vaan mutta
muutin mieltäni kun tarkemmin ajattelin"!
Saahan sitä toisia himoita, mutta pura ne himot vaikka omalla kädelläsi. Ei se seksi niin maatakaatava asia ole että kuolisit jos et tätä tyyppiä sänkyyn saisi. Sanot sille tyypille "ei kiitos" ja menet oman kullan kainaloon illaksi, tuskinpa edes olisit sille toiselle miehelle muuta kuin helppo pano ja hänen itsetuntonsa kohotusta.
Minä olen sitä mieltä, että jos kerran harkitsetkaan menemistä vieraisiin, miehesi ei ole sulle oikea.
Mielestäni jos seurustelee oikean kanssa, ei edes harkitse pettävänsä, eikä muut edes kiinnosta. Yksinkertaista, mutta totta.
Koulukiusaamisella voi olla asian kanssa jotain tekemistä. Itsekin olin aikoinani koulukiusattu. Aikuiseksi kasvettuani mopo karkasi usein käsistäni suhdeasioissa, olinpa vakituisessa parisuhteessa tai en. Sinkkuna harrastin seksiä ja yhdenyön juttuja useampien miesten kanssa kuin kehtaan tunnustaa, ja suhteessa ollessanikin ajauduin usein pettämään.
Asioita nykyisin pohtiessani huomaan hakeneeni miehiltä hyväksyntää seksin avulla. "Epäröin" kieltäytyä sänkyynmenosta sillä perusteella, että sen jälkeen minua ei hyväksyttäisi ihmisten seuraan. Jostain syystä sama jäi päälle parisuhteessa, ja petettyäni vihasin aina itseäni.
Nykyisin olen onneksi päässyt irti tuosta pettämiskierteestä, miltei pelkästään "itseterapian" avulla, ja myös tietoisilla valinnoilla: olen vähentänyt alkoholin käyttöäni ja baarikierroksia, joilla mahdollisesti voisi törmätä potentiaalisiin pettämistilanteisiin, jos lähdenkin baariin, lähden vain jos avopuolisoni kulkee mukanani ja jatkuvasti taon päähäni: AJATTELE SEURAUKSIA! Nykyisin hinkua pettämiseen ei ole, olen oppinut hyväksymään itseni ja oppinut ettei seksillä ja muiden ihmisten hyväksynnällä ole tekemistä toistensa kanssa. Pystyn myös käsittelemään tilanteita, joissa minua ei hyväksytä, enkä ota siitä paineita.
Koita pärjäillä ja hyvää jatkoa!
"Mistä tällainen johtuu, voisiko olla siitä, kun aikasemmin olin koulukiusattu, koskaan ennen ei miehet ole kiinnittäneet minuun huomiota"
kyllä se on justiin siitä. Mulla on lähes sama tarina. Jätin mieheni (tosin vain kolmen vuoden seurustelun jälkeen) ja petin häntä. Noh, eipä se toinen mies ollutkaan parempi vaan ihan jotain muuta... Nyt onneksi kultani otti minut takaisin ja menimme kihloihin ja olemme perhettä perustamassa...
Se vaan se miehen huomio tuntuu niin ihmeelliseltä kun ei sitä ole aiemmin niin hirveän paljon saanut että se vie melkein heti mennessään. Kun mies antaa jonkin positiivisen merkin niin johan olen mukana jutussa... ¨
Olenkin päättänyt itse että saan suudella ja muutenkin ns. olla toista lähellä mutta ei mitenkään jatkuvasti. Ja seksiä ei ehdottomasti. Tämä myönnytys helpottaa elämää sillä tiedän kiusauksia olevan joskus tulossa ja olen myös heikko.
Mies ei useinkaan ajattele naisesta kuin helppoa panoa. Omaksi hän ei ikinä huolisi tällaista naista. Olisi hyvä jos naiset ymmärtäisivät edes hiukan miesten maailmaa. Moni nainen pilaa elämänsä (myös lasten ja miehen) retkahtamalla pikaisesti suhteeseen. Etelän lomilla tämän näkee erityisen selvästi. Tämä naisten käyttäytyminen on miehille mukavaa, mutta täysin käsittämätöntä.
Kerran tuntemattomaksi jääneen naisen kanssa (oli tilitystä aiheuttavassa humalassa) juttelin julkista kulkuvälinettä odotellessa. Nainen sanoi olevansa varsin allapäin, koska ei pysty olemaan uskollinen miehelleen. Aina jos joltain mieheltä huomiota osakseen saa, niin heti alkaa päässä surrata ja pakkomielle on päällä.
Aivan vitsinä heitin, että jos tuntuu siltä, niin ota vaan suihin jossain pusikossa, älä mene sänkyyn ja aloita rinnakkaissuhdetta.
Ahaa-elämyksestä naisen silmät aukenivat ja suu jäi auki. Se taisin lopulta olla minä, joka hämmästyi enemmän.
itteesi, elämäähän se vain on. Oon itse perheenäiti, ja pakko myöntää, olen pettänyt miestäni. Ja miettinyt itsekin, miksi näin. En jaksa vastustaa kiusausta, ehkä olen sitten huono ja heikko ihminen. Tosin suhde on ollut vain tämän yhden, myös varatun miehen kanssa, mutta väärinhän se on. Nyt olen yrittänyt päästä irti tästä suhteesta, vain huomatakseni että en pysty, en saa sitä miestä mielestäni. Tätä suhdetta on jatkunut vuoden, ja tuntuu että hän on niin sisuksissani, että en voi käsittää miten saan tämän loppumaan. Yhteisymmärryksessä tulimme tulokseen että pitäisi lopettaa, mutta aina päädymme siihen "onkohan pakko kuitenkaan vielä.."