Löytyisikö keneltäkään vinkkejä/neuvoja/kokemuksia, miten pääsisimme mieheni kanssa yli ainaisesta riidastamme, joka nyt jäätyäni kotiin on vielä korostunut? Mieheni mielestä olen huono kotitöissä ja hän aina huomauttelee miten huonosti olen siivonnut, tiskannut, silittänyt jne. Hän silittää minun jälkeeni paitansakin uudestaan.
Myönnän, etten ole laisinkaan niin hyvä kotitöissä kuin haluaisin, mutta yritän kyllä kovasti kehittyä. Olen aika suurpiirteinen luonne ja hommat saattavat jäädä joskus hutaisten tehdyksi. Aikaisemmin en kokenut asiaa niin pahana, kun olin erittäin hyvässä uraputkessa, mutta nyt muutimme mieheni työn vuoksi ulkomaille ja irtisanoin itseni hyvästä työpaikasta. Olen mukana nyt komennuksen ajan ihan kotirouvana. Minulle olisi kunnia-asia, että kotini olisi viihtyisä ja siisti ja mieheni siellä viihtyisi. En myöskään koe ollenkaan huonona sitä, että hoidan nyt kaikki kotityömme, sillä olenhan minä se joka olen kotona. Aikaisemmin teimme työt puoliksi, mikä oli luonnollista kun kumpikin oli töissä.
Nyt vain mieheni jatkuvan kritiikin jälkeen huomaan, etten enää oikein uskalla tehdä mitään, kun pelkään että epäonnoistun kuitenkin. Miten hankalaa nyt yhden kotitalouden pyörittäminen voi olla? Olen ihan masentunut, kun olen niin onneton kotitöissä =( Muuten mieheni kanssa kaikki on ihanasti ja tämä on ainoa asia,josta otamme yhteen. Periaatteessa ymmärrän, että mieheni pikkutarkkana luonteena toivoisi, että asiat tehtäisiin hyvin. Otan nykyään pienemmästäkin vitsiksi verhollusta vinkistä kauheat kipinät.Äh.. mikä neuvoksi? Auttakaa rakkaat keskustelijat. Kiitos jo etukäteen!
Myönnän, etten ole laisinkaan niin hyvä kotitöissä kuin haluaisin, mutta yritän kyllä kovasti kehittyä. Olen aika suurpiirteinen luonne ja hommat saattavat jäädä joskus hutaisten tehdyksi. Aikaisemmin en kokenut asiaa niin pahana, kun olin erittäin hyvässä uraputkessa, mutta nyt muutimme mieheni työn vuoksi ulkomaille ja irtisanoin itseni hyvästä työpaikasta. Olen mukana nyt komennuksen ajan ihan kotirouvana. Minulle olisi kunnia-asia, että kotini olisi viihtyisä ja siisti ja mieheni siellä viihtyisi. En myöskään koe ollenkaan huonona sitä, että hoidan nyt kaikki kotityömme, sillä olenhan minä se joka olen kotona. Aikaisemmin teimme työt puoliksi, mikä oli luonnollista kun kumpikin oli töissä.
Nyt vain mieheni jatkuvan kritiikin jälkeen huomaan, etten enää oikein uskalla tehdä mitään, kun pelkään että epäonnoistun kuitenkin. Miten hankalaa nyt yhden kotitalouden pyörittäminen voi olla? Olen ihan masentunut, kun olen niin onneton kotitöissä =( Muuten mieheni kanssa kaikki on ihanasti ja tämä on ainoa asia,josta otamme yhteen. Periaatteessa ymmärrän, että mieheni pikkutarkkana luonteena toivoisi, että asiat tehtäisiin hyvin. Otan nykyään pienemmästäkin vitsiksi verhollusta vinkistä kauheat kipinät.Äh.. mikä neuvoksi? Auttakaa rakkaat keskustelijat. Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vain omaksua se tosiasia että nykynaiset nyt on helvetin huonoja kotitöissä, hyvä jos perunoita osaavat onnettomat keittää siivoomisesta puhumattakaan.
Voisin väittää, että juuri tuolta tuntuu monesta miehestä, kun kotitöitä tekee. Omaa naistaan ehkä suurpiirteisempi siivouslinja ei kelpaakaan ja sitten kuuluu nalkutusta.
Jos pariskunnalla on selkeästi erilainen käsitys vaadittavasta siisteys- yms. tasosta kotona, niin riitojahan se tietää.
Mitäs jos ihan suoraan pyytäisit mieheltäsi apuja asiassa? Hänellä ilmeisesti on siivous ja silittäminen hanskassa, joten eikös hän voisi sinua "opettaa" näissä hommissa? Antaa hyviä vinkkejä, teette jotain juttuja yhdessä aikataulujen puitteissa (ainakin vähän aikaa).
Kun kerran itsekin olet sitä mieltä, että olet suurpiirteinen ja haluaisit oppia tarkemmaksi. Pyydät vain nätisti apua ja vältät asennoitumasta asenteella "eikö mun työt kelpaa vai?". Kukaanhan ei ole täydellinen missään, ja on äärettömän hyvä taito kun osaa pyytää opastusta ja neuvoja. Myös miehesi näkisi, että otat asian tosissaan ja se on sinulle "kunnia-asia".
Todella - pyydä miestä näyttämään ja opettamaan miten silitys/siivous kuuluu muka hoitaa. Opettele tekemään vaikka yksi osio kerrallaan ensin siivous, sitten silitys jne. Mutta älä ota sättimistä nöyränä vastaan vaan pidä puolesi. Sinähän olet yrittänyt PARHAASI - ei enempää voi vaatia. No idiootti tietty voi, mutta...
Sitten vaan on ne faktat ettei kaikki opi kaikkea.
Esimerkiksi eräs ystäväni yritti mammalomalla olla Täydellinen Äiti ja Vaimo tekemällä miehelleen kotiruokaa. Valitettavasti keitokset vaan eivät olleet sellaisia kuin olisi pitänyt (ei keittotaitoa). Seurauksena kaverini koki olevansa huono puoliso ja kelvoton ties mihin. Mieheltä vaadittiin melkoinen määrä lohdutusta ja tukea. Ei sillä että mies olisi erikoisesti kaivannut keittiöhirmua, mutta kaverini halusi ns normaalin vaimon muottiin siinä onnistumatta.
Älä vain sano että se on joku särmääjä kun puhut komennuksesta ja että silitti paitansa uudelleen.
Tuossa jo alempana sanottiinkin että yleensä miehiä syytetään tuosta suuripiirteisyydestä, harvemmin naisia.
Toisaalta mahdoton sanoa miten paha tilanne on, voi esimerkiksi olla että miehesi vain on niin perfektionisti tai vastaava että tahtoo asioiden olevan juuri eikä melkein.
Vastaava käytös voi myös viitata toisen arvon vähättelemisiin ja siihen että hän näyttää että hän määrää talossa. Esimerkiksi jos hän ei koskaan kiittele mistään ja jos teet ruokaa ja hän on aivan kuin olisi itsekin voinut tehdä saman asian mutta vielä paremmin ja sinun tuotoksesi vain kelpaa tai menettelee, on kyseessä hankala luonne.
Naisten tapauksessa voi sama juttu tulla myös silloin kun kysymys on remontista että aivan kuin miehen pitäisi automaattisesti muuttua remonttireiskaksi tai sähköasentajaksi siltä istumalta kun jotain on rempallaan ja jos ei niin sitten ei ole tarpeeksi mies.
Ei kannata kyllä itselleen mitään neuroosia tuosta kehittää vaan yrittää keskittyä paremmin kotitöihin. Kysymys on kuitenkin vain kotitöistä jotka toki tulee hoitaa mutta jos yrität etkä esimerkiksi kuluta aikaasi vain shoppaillen niin en näe miksei miehesi voisi sitä hyväksyä.
Älä siis ota itseesi, ei kukaan ole seppä syntyessään.
Minäkin naisena olen aina halunnut pitää kodin siistinä, mutta meiheni on myös siivousintoilija. =) Olen sanonut hänelle että minä teen työt omalla tavalla ja hän saa tehdä omalla tavalla. Meillä asiasta ei olla riidelty mutta muutaman kerran olen sanonut että voi mennä kuuseen ohjeiden kanssa. Tietenkin välillä kuuntelen häntä, kun saattaa olla parempia vinkkejä tehdä työ, mutta ei kenenkään tarvitse alistua toisen määräilyyn. Varman pikku tarkemman ihmisen silmää ei suurpiirteinen työ miellytä.
Jos asetat itse itsellesi tavoitteita mitä pitäisi olla ja miehesi palaute vielä tukee sitä tuskin pääset irti pettymyksestäsi ennen kuin päätät ottaa asiaan realistisemman asenteen. Jos et kerran ole huusholli-ihmisiä, niin sitten et ole! Miehesi on ehkä nipo luonteeltaan, jolloin sellaiselle ei tule ikinä mikään olemaankaan riittävän hyvää ja vaikka olisit maailman täydellisin paidansilittäjä et hänelle sitä kuitenkaan ole. Joten mitäs jos vaan istutte alas pohtimaan missä menee raja. Sinä tulet väsymään miehesi natkutukseen ja koko elämänne uudessa maassa muuttuu ikäväksi pakkopullaksi. Kai sinä nyt siellä aiot muutakin tehdä kuin kehittyä hyväksi taloudenhoitajaksi? Ehkäpä miehesi kokee työnjaon itselleenkin uudeksi ja oli aivan tyytyväinen elämäänne sillä työnjaolla mitä se ennenkin oli? Joten anna hänen silittää paitansa ja ehkä tehdä muutakin ilman, että pidätte kumpikaan sinnikkäästi kiinni aiemmin sovitusta työnjaosta. Mieltään saa elämässä kyllä muuttaa!
MITEN VAIKEAA VOI SIIVOAMINEN OLLA!!!!???
minulle jo pienestä pitäen opetettiin miten siivotaan, äiti oikein kädestä pitäen opetti.
osaan laittaa ruokaakin, ei ole lainkaan hankaluus.
kyllä täytyy ihmetellä joidenkin naisten kädettömyyttä kotihommissa, ja sitten vielä haluavat äideiksi(herrajumala siunatkoon!).
kyllä se on nyt niin että konsultoit miestäsi siivousasiasta, ja miten kuuluu siivota.
ehkä samalla opit jotain ruokaakin laittamaan...