Saksalla 1918 ja Suomella 1944 on jonkin verran yhtäläisyyksiä - ehdollinen antautuminen.
Saksan joukot miehittivät edelleen Ranskaa aselevon astuessa voimaan 11.11.1918 joten saksalaiset kokivat että joku tai jokin oli pettänyt heidät. Saksa ei edes tarvinnut torjuntavoittoa ehdolliseen antautumiseen koska oli vieraalla maaperällä.
Saksa antautui ja anoi aselepoa koska sen kotirintama oli romahtamassa. Oli enää ajan kysymys koska kapina olisi siirtynyt kotirintamalta myös taisteleviin joukkoihin, olihan jo huomattava määrä saksalaissotilaita antautunut länsivalloille vapaaehtoisesti.
Suomella oli huonommin pullat uunissa 1944. Viipuri oli menetetty ja puna-armeija hengähti ennen uutta hyökkäystä ja odotti samalla Suomen pyytävän aselepoa.
Suomelle myönnettiin ehdollinen antautuminen. Suomen piti suostua saneltuun välirauhansopimukseen ja täyttää ne. Muutoin maa miehitettäisiin ja kyseessä olisi silloin ehdoton antautuminen.
Ehdollinen antautuminen on vaarallista. Saksalaiset kokivat tulleensa petetyiksi ja nimenomaan tulleensa petetyiksi juutalaisten taholta, kiitos Hitlerin propagandan.
Tuosta ehdollisesta antautumisesta versosi myöhemmin uusi maailmansota.
Toisessa maailmansodassa liittoutuneet päättivät yhdessä että ehdollista antautumista Natsi-Saksan kanssa ei tehdä - maa tullaan miehittämään ja sotarikolliset tulevat saamaan rangaistuksensa.
Neuvostoliitto suostui Suomen kanssa ehdolliseen antautumiseen.
Nyt näemme seuraukset siinä että torjuntavoitto, ja nimenomaan sen hehkutus, pelasti pienen Suomen.
Ehdolliseen antautumiseen suostuminen voittajan taholta kun AINA sisältää viimeisen taistelun ja sen taistelun voittaa AINA heikompi osapuoli, saa siis torjuntavoiton. Voittaja lopettaa hyökkäyksen ja kaivautuu maahan, juoksuhautoihin. Aselepoa anonut katsoo saaneensa torjuntavoiton, joskaan ei uskalla heti tuoda sitä julki vaan vasta vuosien kuluttua.
Saksan joukot miehittivät edelleen Ranskaa aselevon astuessa voimaan 11.11.1918 joten saksalaiset kokivat että joku tai jokin oli pettänyt heidät. Saksa ei edes tarvinnut torjuntavoittoa ehdolliseen antautumiseen koska oli vieraalla maaperällä.
Saksa antautui ja anoi aselepoa koska sen kotirintama oli romahtamassa. Oli enää ajan kysymys koska kapina olisi siirtynyt kotirintamalta myös taisteleviin joukkoihin, olihan jo huomattava määrä saksalaissotilaita antautunut länsivalloille vapaaehtoisesti.
Suomella oli huonommin pullat uunissa 1944. Viipuri oli menetetty ja puna-armeija hengähti ennen uutta hyökkäystä ja odotti samalla Suomen pyytävän aselepoa.
Suomelle myönnettiin ehdollinen antautuminen. Suomen piti suostua saneltuun välirauhansopimukseen ja täyttää ne. Muutoin maa miehitettäisiin ja kyseessä olisi silloin ehdoton antautuminen.
Ehdollinen antautuminen on vaarallista. Saksalaiset kokivat tulleensa petetyiksi ja nimenomaan tulleensa petetyiksi juutalaisten taholta, kiitos Hitlerin propagandan.
Tuosta ehdollisesta antautumisesta versosi myöhemmin uusi maailmansota.
Toisessa maailmansodassa liittoutuneet päättivät yhdessä että ehdollista antautumista Natsi-Saksan kanssa ei tehdä - maa tullaan miehittämään ja sotarikolliset tulevat saamaan rangaistuksensa.
Neuvostoliitto suostui Suomen kanssa ehdolliseen antautumiseen.
Nyt näemme seuraukset siinä että torjuntavoitto, ja nimenomaan sen hehkutus, pelasti pienen Suomen.
Ehdolliseen antautumiseen suostuminen voittajan taholta kun AINA sisältää viimeisen taistelun ja sen taistelun voittaa AINA heikompi osapuoli, saa siis torjuntavoiton. Voittaja lopettaa hyökkäyksen ja kaivautuu maahan, juoksuhautoihin. Aselepoa anonut katsoo saaneensa torjuntavoiton, joskaan ei uskalla heti tuoda sitä julki vaan vasta vuosien kuluttua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saksa ei antautunut. Sen sotavoimia ei vangittu eikä maata miehitetty. Missään Compiegnen aseleposopimuksessa tai Versailles'n rauhansopimuksessa ei puhuta antautumisesta mitään.
Suomen sotavoimia ei vangittu eikä maata miehitetty. Missään sen tekemissä sopimuksissa ei mainita mitään antautumisesta.
Nl ei lopettanut hyökkäystään ja kaivautunut maahan, vaan se torjuttiin ja hyökkäysjoukkojen rippeet siirrettiin muualle.
Totta on, että aselevon ja nimenomaan välirauhan ehdot saneltiin Suomella ja niitä valvottiin ankarasti.Antautumisesta ei kuitenkaan ollut kyse. Nl antoi kyllä mielellään tällaisen kuvan ja se sisältyy edelleen moniin historian kirjoihin länsimaissa. Tämän propagangan on varsin moni Suomen historian innokas mustmaalaaja näilläkin palstoilla sisältänyt ja toistaa innokkaasti ajat sitten kulahtanutta nevuvostopropagandaa.
Kun punaisten tappiolle 1918 ei enää mahdeta mitään, yriettään viime sotien päätöstä näin väärentää ja siten saada hyvitystä.
Saksan antautumista seurasi sen joukkojen aseriisunta ja maan miehitys.Suomessa ei tällaista tapahtunut.
Sitkeästi tätäkin valhetta levitetään. Mutta ei onnistu.
ei siis 1918.Silloin se vain luopui sotimisesta ja myönsi tappionsa.
jotka Stalin hyväksyi. Näin se meni, ns.miesten kesken sovittuna.
Marski lupasi ajaa saksalaiset pois jos saa vetäytyä rauhassa Moskovan rauhan rajalle. Näin vanha sotapäällikkö luopui valloittamistaan alueistaan ja samalla myös talvisodan vääryyksissä kerran jo menetetystä, mutta välillä jo takaisin saadusta Karjalasta.
Mutta kaikkein tärkeintä. Mannerheim tiesi että tarjous oli niin hyvä, siinä tilanteessa, ettei Stalin "vastannut" noin hyvään tarjoukseen enää kapitulaatio vaatimuksella.
tavoitteet, niin seuraus on aselepo ja ehdollinen antautuminen.
Suomen sota
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sota
on esimerkki Ruotsin taipumisesta Venäjän tahtoon.
Kannaksen hyökkäys
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannaksen_suurhyökkäys_1944
on esimerkki Suomen taipumisesta Neuvostoliiton sanelemiin rauhanehtoihin.