Välillä tuntuu, että olen liian ronkeli miesten suhteen. Että olematta niin ronkeli en ehkä olisi yksin ja että edelliset suhteet ei olisi kaatuneet. Mm. tällaisten miesten kanssa olen seurustellut:
1.Mies. minua paljon vanhempi mutta todella epäkypsä. Käytti alkoholia, ei joka viikko mutta sitten kun joi niin joi kahdella kädellä. Hänellä oli mielestäni ongelma viinan suhteen ja tiesin aina milloin hänen on pakko päästä juomaan. Tämän lisäksi hän nalkutti jokaisesta asiasa, mitään en osannut tehdä oikein, en edes täyttää jääkaappia. Hänen kanssaan ei voinut keskustella asioista sillä heti jos sanoin jotain kielteistä niin hän alkoi huutaa ja käski vaihtaa mistä jos ei kelpaa. Seurustelimme kaksi vuotta jonka jälkeen sain tarpeekseni ja jätin hänet.
2.mies. Asuimme eri kaupungeissa ja näimme viikonloppuisin, joskus parin viikon välein. Kun tapasimme, minulla ei ollut juurikaan mitään vaatimuksia tai toiveita miehen suhteen ja olin avoin aivan kaikelle mitä vastaan tulisi(paitsi päihdeongelma). ALku sujuikin hyvin miehen kanssa vaikkakin hän oli lähes kaiken aikaa koneella. Tuijottelin miehen niskaa lähinnä. Kone oli kaikkea muuta aktivitettiä ja minua kiinnosvavampi. Ehdottelin kaikkea yhteistä tekemistä niin mikään ei kiinnostunut. Lisäksi hänellä oli muutenkin epäkohteliaat käytöstavat, söi tosi ällöttävällä tavalla, huomautteli minun ulkonäöstäni ja kyseli vähän väliä painoani. Itse ei ollut eritysen komea, päinvastoin. Kaljuuntuva ja pyöreä. Seurustelimme puoli vuotta jonka jälkeen jätin hänet, sillä hänen läsnäolonsa oli koko ajan lähes nolla.
Olenko ronkeli, jätinkö miehet tyhjin perustein? Vaadinko liikaa??
1.Mies. minua paljon vanhempi mutta todella epäkypsä. Käytti alkoholia, ei joka viikko mutta sitten kun joi niin joi kahdella kädellä. Hänellä oli mielestäni ongelma viinan suhteen ja tiesin aina milloin hänen on pakko päästä juomaan. Tämän lisäksi hän nalkutti jokaisesta asiasa, mitään en osannut tehdä oikein, en edes täyttää jääkaappia. Hänen kanssaan ei voinut keskustella asioista sillä heti jos sanoin jotain kielteistä niin hän alkoi huutaa ja käski vaihtaa mistä jos ei kelpaa. Seurustelimme kaksi vuotta jonka jälkeen sain tarpeekseni ja jätin hänet.
2.mies. Asuimme eri kaupungeissa ja näimme viikonloppuisin, joskus parin viikon välein. Kun tapasimme, minulla ei ollut juurikaan mitään vaatimuksia tai toiveita miehen suhteen ja olin avoin aivan kaikelle mitä vastaan tulisi(paitsi päihdeongelma). ALku sujuikin hyvin miehen kanssa vaikkakin hän oli lähes kaiken aikaa koneella. Tuijottelin miehen niskaa lähinnä. Kone oli kaikkea muuta aktivitettiä ja minua kiinnosvavampi. Ehdottelin kaikkea yhteistä tekemistä niin mikään ei kiinnostunut. Lisäksi hänellä oli muutenkin epäkohteliaat käytöstavat, söi tosi ällöttävällä tavalla, huomautteli minun ulkonäöstäni ja kyseli vähän väliä painoani. Itse ei ollut eritysen komea, päinvastoin. Kaljuuntuva ja pyöreä. Seurustelimme puoli vuotta jonka jälkeen jätin hänet, sillä hänen läsnäolonsa oli koko ajan lähes nolla.
Olenko ronkeli, jätinkö miehet tyhjin perustein? Vaadinko liikaa??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et sinä nyt miltään ronkelilta tunnu vaan paremminkin tyhmältä kun tuollaisten saatanan nahjuksien kanssa jaksoit pyöriä, mutta itseppä olet ukkosi valinnut joten tyydy siihen sitten.
En tiedä mistä ihmeestä tämän palstan naiset onnistuu kaivamaan noita ää***tä kumppaneikseen. Hohhoijaa. Ei ole tarkoitus imarrella itseään tai ylentää johonkin parempaan kastiin, mutta välillä tuntuu ettei nuo jutut ole tottakaan.
Luulisi, että meille normaaleille hyvätapaisille miehille olisi rajattomat markkinat... mutta ei. Täällä me vaan sinkkuna kärvistellään :).
Tälle palstalle kai kirjoittelevat pääasiassa ne, joiden mahdolliset ihmissuhteet ovat menneet pieleen tai jotka eivät semmoista ole edes löytäneet. Siis sinkut.
Naimisissa olevat ruikuttavat kohtalostaan naimisissa olevien palstoilla. Ja pariinsa tyytyväiset eivät kai ruodi parisuhdettaan missään.
Käytkö sinä myös eri sairauksille omistetuilla palstoilla ihmettelemässä sitä, kuinka sairaita ihmiset ovat? "Kaikki ihmiset"?
olen tapaillut montaa jolle viina ja baarit menevät muun ohi.. samoin kone on monelle ollut tärkeä.. lisäksi näitä arvostelijoita ja nalkuttajia on hirveä määrä. sitten on vielä ne jotka ei muuta kun seksiä halua.. ja laiskat jotka ei koskaan esim. siivoa.. tosiaan missä ne kaikki fiksut on..
..mistäs me fiksut miehet sitten löydettäis ne fiksut naiset ? Lisäyksenä vielä, että VAPAAT fiksut naiset. Ainakin itsellä on vankkumaton taito iskeä silmänsä varattuihuin tai muuten tavoittamattomissa oleviin naisihmisiin. Ravintoloissa ja muualla iltaelämässäkin syntyy mukavia juttutuokioita, mutta aina väärän kohderyhmän kanssa. Seinäruusuksikaan tarvii harvoin jäädä. Illat kyllä kuluu rattoisasti, mutta kolmatta vuotta sinkkuna monoa kulutetaan. Sit kuulee tälläisia selityksiä, että hain sua tanssimaan kun "sä olit niin kivan ja symppiksen näköinen ja et ollut KÄNNISSÄ". Jatkona vielä mukavan illan jälkeen, että "Sori vaan mutta olen varattu".
Mikä ihme siinä on, ettei vapaat sinkkunaiset iske muhun silmiään. Tai sellaiset, jotka hakisi muutakin, kuin mukavaa seuraa illaksi.
Katsos vaan.. keksin just uuden termin..
>>>Mikä ihme siinä on, ettei !!!vapaat sinkkunaiset!!! iske muhun silmiään. >>>
Haha :)
Miten ihmeessä me fiksut naiset ja miehet kohtaamme.. me vaan kärvistellään. Tuo mitä kirjoitit oli myös kuin minun suustani. Tapaan miehiä jotka sanovat, että minun kanssa on helppo puhua kaikesta ja että olen todella mukava.. että jos olisin vapaa ja plä plä pläää..
Niin missä helkkarissa on se mun elämäni mies???? Kyllä tässä menee hyvä emäntä hukkaan..
Tutultapa kuulosti :). Heh :)
No- kai se onni joskus omallekin kohdalle kolahtaa. Kun jaksais vaan pitää lipun korkealla. Viime aikoina olen kyllä jo alkanut luopua aktiivisemmista parinhakukuvioista. Turha moksia päätään seinään ja tapella tuulimyllyjä vastaan. Onneksi töihin ja harrastuksiin voi helposti uppoutua. Mammonan kerääminen vie mukanaan ja ajan mittaan sen parissa alkaa näköjään viihtyäkin :)
Etköhän itsekin tiedä jo vastauksen? Nuo jätkäsihän olivat täysiä paskiaisia! Ja vaikka eivät olisikaan olleet, ei tietenkään kannata elää suhteessa jossa ei viihdy!! Hitto. Ajattele.
Itse olin ronkeli miesten suhteen. Kokeilin viittä erittäin ihanaa ja hyvää poikaa, mutta ei vain kolahtanut loppupeleissä tarpeeksi. Ja onneksi en jäänyt suhteeseen, vaikka tiesinkin ettei mitään vikaa näissä miehenaluissa ollutkaan! En tuhlannut aikaani ja löysin vihdoin ihanan miehen jonka kanssa suunnittelemme perhettä ja avioitumista..