Ehkä en rakasta oikeasti sinua, kun mietin niin kovasti, että mitä on rakkaus, onko tämä aitoa, nämä tunteeni sinua kohtaan??
ENTÄS SITTEN KUN VÄLILLÄ TUNTUU NIIN AIDOLTA JA "TÄYDELTÄ" KAIKKI NÄMÄ TUNTEET (esim. kun saan etäisyyttä sinuun ja usein muullinkin) JA VÄLILLÄ EN TUNNE "TÄYSIN" OLEVANI RAKASTUNUT(esim. kun olet "liian" lähellä)...tai jotain...:S
Auttakaa...mielipiteitä!!
ENTÄS SITTEN KUN VÄLILLÄ TUNTUU NIIN AIDOLTA JA "TÄYDELTÄ" KAIKKI NÄMÄ TUNTEET (esim. kun saan etäisyyttä sinuun ja usein muullinkin) JA VÄLILLÄ EN TUNNE "TÄYSIN" OLEVANI RAKASTUNUT(esim. kun olet "liian" lähellä)...tai jotain...:S
Auttakaa...mielipiteitä!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
olisi hyvä tietää ja oletko aiemmin tuntenut tuota kuvaamasi "rakkautta"?
Olenhan minä tuon tunteen tuntenut, ollessani 15-vuotias ja siitä eteenpäin joitakin vuosia... Nyt olen 28......ja aivan pihalla tunteitteni kanssa...:S :(
liian tarkkaan määritellä itselleen tunteita onko se nyt sitä "rakkautta" vai ei.
Veikkaisin enemmänkin mielikuviin ihastumista ja lievää oman personallisuuden "vuotamista" näihin mielikuviin. Ajattelin että olet nuorempikin kun siihen nuo tunnetilasi viittasivat.
Eli tunnet että hallitset tunteita kun olet kauempana ja nämä mielikuvasi ovat täydellisempiä toisesta mutta sitten henkilön lähellä ollessa mielikuvat hämärtyvät ja toinen näyttää todellisemmalta ja ehkä myös vähemmän kiinnostavalta kun eivät vastaa näitä täydellisiä mielikuvia.
Se on yleensä alussa kun on rakastumassa sellaista hapuloivaa kun etsii tavallaan yhteyttä niiden mielikuvien ja todellisen henkilön välillä.
Tietysti sitten se voi myös kertoa tietynlaisesta tunnemaailman vammasta liittyen ehkä esimerkiksi pelkotiloihin läheisyyden suhteen tms. Eli kun henkilö on lähempänä niin et uskalla tuntea mitä muulloin tunnet ja olet vähän niinkuin "staasissa". Et ehkä osaa antautua tuolloin sille tunteelle.
Maallikon arvauksia. Mutta oletteko jo kovinkin läheisiä?
Kiitos viisaista ajatuksistasi! Olemme hyvin läheisiä ja pystymme puhumaan ihan kaikesta, vaikka olemme tunteneet vasta muutaman kuukauden, mutta aikahan on suhteellista! Omat tunteeni jotenkin "vaihtelevat" ja epäilen tunteitani(ts. niiden ns. aitoutta), vaikka toinen on aivan ihana ja kaikkea... Kamalan vaikea selittää...:/
Mutta tosiaan... Kun hän on poissa, kun saan etäisyyttä ja tilaa, huomaan kaipaavani häntä todella paljon ja tunnen olevani aivan rakastunut...sitten kun taas hän on lähellä, saatan välillä tuntea jopa ärtymystä häntä kohtaan...!! Ihan kuin tässä oltais jo kauemminkin oltu yhdessä (vaikka juurihan sanoin, että aika on suhteellista)...!
...Tiedän, ettei entisiin miesystäviin/suhteisiin saisi/kannattaisi vertailla...mutta minkäs teet...tulen aina etsimään jokaisesta jotain samaa, mitä Suuressa Ensirakkaudessani oli, siinä ihmisessä ja siinä tunteessa, siinä suhteessa..en vain voi sille mitään...:( Tämänpäiväiset mieltymykseni pohjautuvat todella paljon häneen...
Tosiaan...Hänen piti olla minulle Se Oikea (vaikka voihan niitä olla useampikin), mutta laittoikin minut tavallaan odottamaan vuosiksi, antoi aika ajoin toivoa jollain tapaa minulle meistä...:,( Kun hän minut ns. jätti (olisikin jättänyt!!) niin siitä on nyt ihan kohta 12 vuotta...:S 3,5 vuotta sitten tapailin häntä uudestaan hetken, mutta ei meistä mitään tullut - taaskaan...
Välillä mietin, että olenkohan sittenkään koskaan päässyt täysin yli tästä ihmisestä, tulenko koskaan pääsemäänkään vai onko kyseinen asia/ihminen tuhonnut tulevaisuuteni rakkauden osalta loppuelämäkseni...?? Enää en ole nähnyt unia hänestä, mutta tulen loppuelämäni miettimään häntä aika ajoin!
...Mieheni tietää hänestä,meistä, siitä, miten kävi. Hän on sanonut, että pelkää, ettei ole enää minulle hän itse vaan jokin "kiteytymä" jostain muusta, jostain jota ehkä toivoisin hänen olevan..tai jotain...
Tulipas paljon tekstiä...huh...kiitos jos jaksoit lukea......
voisin lisätä että sitä todellakin alkuhuumassa tahtoo mennä puurot ja vellit sekaisin eli ei tiedä miten päin olisi.
Se että mistä tuntemukset kertovat tuolloin on aina vaikeaa aluksi ja sen vuoksi onkin hyvä edetä hitaasti ja tasaisen varmasti.
On myös normaalia jos edellinen rakkaus ja muistot vilahtelevat mielessä. Sitä yrittää virittäytyä uuteen suhteeseen, elämäntilanteiden muutoksiin sekä myös ottamaan toinen osaksi omaa elämää ja itseä.
Sinun kannattaisi tuo exäsi käsitellä kyllä jossakin välissä alta pois. Ikuisesti toista ei kannata jäädä kaipaamaan vaikka kyllähän niitä vanhoja voi ja tuleekin joskus muistella koska niistähän kokemuksista ihmisen elämä muotoutuu eikä kukaan koe samoja kokemuksia kuin yksi ihminen itse.
Jos kumppaneita ja tärkeitä ihmisiä on ollut useita niin heitäkin voi miettiä myöhemmin elämänsä aikan ja varsinkin jos ne liittyvät tiettyyn ajan jaksoon elämässä tai sitten jonkinlaiseen ihanteeseen kumppanista. Mutta jos niistä kehittyy pakkomielle ja siihen liittyy mielikuva täydellisyydestä johon kukaan toinen ei voi yltää niin silloin kysymys on fantasiasta ja unelmasta johon kukaan ei voi koskaan yltää vaikka mitä tekisi.
Se että onko nykyinen suhteesi miten vakava noiden tunteiden pohjalta näet vain ajan kanssa.
Se on vaan se alkuhuuma mikä alkaa rysähtää katajaan kun kuuseen tarpeeksi kauan killittelee sydämen kuvat silmissä ;D
Ota rauhallisesti ja anna tunteille aikaa tasaantua ja kehittyä ns. oikeaksi rakkaudeksi :))))
Jos taas on jo jonkin aikaa oltu yhdessä (vuositolkulla siis) ja tältä tuntuu niin silloin asiassa täytyy olla jotain mätää. Siippa vedättää tms ja sinä alat heräämään todellisuuteen?
Tunteet ovat merkillisiä :)
Luin niin vakavalla naamalla ja suru omassakin puserossa, mutta pitihän sen huononäkösyyden iskeä näppinsä peliin..
koska minä luin:
"kun saan etäisyyttä sinuun ja usein MUULIINKIN.."
Muulit ei oo kivoja, ihan ku aaseja, ja kovaa ääntä pitäävät, hyvä niihi on etäisyyttä saaha =D
No anteeks, yritin vähän piristää..