En ole kysynyt enkä tiedä haluanko kuulla, mutta siitä asti kun sillä on ollut poikakaveri, on se ollut sille se tärkein asia koko maailmassa. Mulla ei ole mitään sitä tyyppiä vastaan vaan olen oikeasti onnellinen heidän puolestaan. Hyvä heppu, mutta en tiedä mitä kaverini on hänelle sanonut, tai mihin sävyyn, kun olen sanonut, etten halua viettää aikaa hänen ja hänen poikaystävänsä kanssa yhdessä. Mun mielestä kaverit ja kumppanit tulee erikseen. Ellei se joillekin sovi toisin.
Hän on siis suoraan jo sanonut että poikakaveri on se tärkein, ja viimeksi hänen luonaan hän sanoi miten epäreilua on, että se poikakaveri joutuu lähtemään sen takia, että kaverit tulee käymään. Vaikka ensinnäkin menin kylään hänen pyynnöstään koska poikakaverilla oli menoja. Mutta olinko se sittenkin minä joka sen sieltä muka ajoi ulos!
Kaverini ei paljoa minulle enää puhu netissä, ja jotenkin tuntuu todella vaivaannuttavalta nähdä häntä ja hänen poikakaveriaan. En tiedä mitä ne minusta ajattelee. Olenko enää mukana kuvioissa pelkästä kohteliaisuudesta vai miksi en tunne oloani oikein hyväksi heidän seurassaan. Jostain syystä minusta tuli se paha tyyppi. Ihan kuin minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, etten halua tutustua siihen poikakaveriin. En vain ole niin sosiaalinen, enkä pysty puhumaan yksityisasioistani, joten mistä pitäisi puhua? Säästä?
Pakko oli sanoa jotain, kun ärsyttää. Olen tuntenut kaverini pitempään, ja se laittaa minut kilpailemaan poikakaverinsa kanssa, vaikka minä häviän siinä kisassa.
Hän on siis suoraan jo sanonut että poikakaveri on se tärkein, ja viimeksi hänen luonaan hän sanoi miten epäreilua on, että se poikakaveri joutuu lähtemään sen takia, että kaverit tulee käymään. Vaikka ensinnäkin menin kylään hänen pyynnöstään koska poikakaverilla oli menoja. Mutta olinko se sittenkin minä joka sen sieltä muka ajoi ulos!
Kaverini ei paljoa minulle enää puhu netissä, ja jotenkin tuntuu todella vaivaannuttavalta nähdä häntä ja hänen poikakaveriaan. En tiedä mitä ne minusta ajattelee. Olenko enää mukana kuvioissa pelkästä kohteliaisuudesta vai miksi en tunne oloani oikein hyväksi heidän seurassaan. Jostain syystä minusta tuli se paha tyyppi. Ihan kuin minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, etten halua tutustua siihen poikakaveriin. En vain ole niin sosiaalinen, enkä pysty puhumaan yksityisasioistani, joten mistä pitäisi puhua? Säästä?
Pakko oli sanoa jotain, kun ärsyttää. Olen tuntenut kaverini pitempään, ja se laittaa minut kilpailemaan poikakaverinsa kanssa, vaikka minä häviän siinä kisassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
erehtyä: "etten halua viettää aikaa hänen ja hänen poikaystävänsä kanssa yhdessä. Mun mielestä kaverit ja kumppanit tulee erikseen" Ihmisellä on vain yksi elämä ja siihen on mahduttava kaikkien sosiaalisten suhteiden limittäin ja yhtä aikaa. Kaverisi seurustelee nyt ja totta kai jäät silloin vähemmälle huomiolle, koska jokainen haluaa olla rakkaansa kanssa. Mutta itse siis olet kaverisi työntänyt sanomisisillasi pois. Mun mielestä olet mustasukkainen ja joustamaton, turhan pian jäät ystävittä tuolla menolla kun luulet että voit toisille sanella ehtosi. Parasta olisi vain sopeutua.
Itse olen aikuinen, suurin osa ystävistäni on jo naimisissakin. Ja silti mahdun heidän elämäänsä. En ikinä ole ymmärtänyt narinaa, ettei ystävyys kestä vaihtuvia elämäntilanteita? Kyllä ystävyys kestää kun ihmiset ymmärtävät elämän olevan muutosta. Olen ollut pätkiä poissa kotimaastakin ja silti juuri nämä perheelliset ovat avosylin ottaneet takaisin ystäväpiiriinsä kun olen palannut.
Kai sinä ymmärrät, että helpoin tapa oppia sosiaalisia taitoja ja päästä siitä ujoudesta on luotettavien ihmisten seurassa? Sellaiseksi olisi voinut muodostua pikkuhiljaa ystäväsi poikaystäväkin, mutta sä päätit että ei, en halua. Kannattaisi tosissaan alkaa miettiä miten murrat kehän mitä nyt rakennat, muuten ajaudut yksinäisemmäksi ajan kuluessa. Se vastuu sen ystäväpiirin toimivuudesta kun on siinä kaikilla sen jäsenillä, sä olet nyt loukannut ystävääsi ja hänen poikakaveriaan, olisi anteeksipyynnön paikka.
Totta on se, että koska meillä kaverini kanssa on aika pitkä historia, ja oli aika, kun olimme melko läheisiä, ja ikävöin sitä aikaa. Siksi haluaisin ettei hän vain hylkäisi minua jos rakastuu ja minä en halua tehdä asioita sillä tavalla kuin hän haluaisi. En olisi niin mustasukkainen jos kaverini ei laittaisi minua kilpailemaan sen poikakaverin kanssa.
En ole niitä jotka rakastaa toisten ihmisten kustannuksella. En pakottaisi häntä viettämään aikaa, en itse asiassa haluaisi sotkea kavereitani ja kumppaniani yhteen. En vain näe mitään syytä miksi pitäisi tehdä noin.
Mielestäni minulla on oikeus pitää yksityisyyteni. Toivoisin että hän ymmärtäisi sen, ja olisi valmis pitämään sen verran välillä taukoa poikakaveristaan, että vaivautuisi lähettämään toisinaan viestiä, tai ei ainakaan sulkisi minua kokonaan elämästään, kuten tuntuu tapahtuvan.
Hän on yhtä itsepäinen kuin minä, väittäisin, joten hän ei taas ymmärrä minun kantaani tähän asiaan kuten minä en ymmärrä hänen kantaansa. Tai kenenkään kantaa, joka harrastaa tuollaista yhteisaikaa kaikkien läheistensä kanssa.
Minua suoraan sanottuna v*tuttaa, etten saa valita. Minua raivostuttaa että minut pakotetaan tekemään jotakin. Mutta olet oikeassa. Jos haluan pitää kaverini minun pitäisi kaveerata sen poikakaverin kanssa. Jos se poikakaveri edes haluaisi kaveerata kanssani. Tähän mukavaan sotkuun voi vielä lisätä oma epäsosiaalisuuteni, joten helvetin vaikeaa tästä tulee.
Miksei kaveruus voisi olla kompromissejä!
että tunnet olosi syrjäytetyksi ja olet mustis ystävästäsi, mutta kyllä valitettavasti asian laita on niin, että sun pitäisi nähdä ystäväsi liitto asiana, joka kuuluu elämään. Ehkä tämä ei ole se lopullinen liitto, mutta jokainen meistä varmaan toivoo pariutuvansa jossain vaiheessa pysyvästi, ennemmin tai myöhemmin.
Rakastumisen alkuhuumassa jäävät ystävät erityisesti vähemmälle, mutta jos vielä käyttäydyt torjuvasti parisuhteen toista osapuolta kohtaan, olet pian tilanteessa, että ystäväsi ei enää lähenny sinuun vaikka tilaisuus tulisi. On kohtuuton vaatimus, että toiset eivät saisi liikkua yksikkönä ja tutustua molempien ystäviin yksikkönä, tilanne on vain muuttunut ja ja nyt sun tulisi sopeutua. Jos sopeudut ja poikaystäväja ystäväsi huomaavat, että et yritä erottaa heitä käytökselläsi, löytyy sitä kahdenkeskeistäkin aikaa taas ystäväsi kanssa. Mutta niin kauan kuin yrität toiminnallasi hajottaa etkä rakentaa uutta tulevaisuutta olet uhka ja siksi sut suljetaan yhä voimakkaammin pois. Kaikki ihmiset haluavat eteenpäin elämässä, kohti jotain suurempaa ja se onnistuu vain muutoksen kautta.
Tuo sinun epäsosiaalisuutesi helpottais parhaiten just tätä kautta, eli hyväksyisit toisia ihmisiä elämään, opettelisit sietämään heitä ja toimimaan heidän kanssaan. Sosiaaliset taidot ovat opittuja, eivät myötäsyntyisiä. Siksi mitä enemmän altistat itseäsi uusille ihmisille ja tilanteille ja pyrit löytämään sitä yhteistä juteltavaa, ei niitä erottavia tekijöitä, niin sitä paremmiksi sosiaaliset taitosi pikkuhiljaa kasvavat.
Ei muuta kuin uusi yritys, kerro ystävällesikin, että olet ollut mustis ja pyydä anteeksi. Ja sano, että mielelläsi tutustuisit hänen poikaystäväänkin pikkuhiljaa. Ja kun olet poikaystävän kanssa kohdakkain, sano että olet pahoillasi, että ujostelet ja menee hiukan aikaa että totut tilanteeseen. Yleensä suora puhe auttaa ihmisiä ymmärtämään, kukaan kun ei osaa lukea sinun ajatuksiasi. Mä uskon vakaasti, että jos otat oikean asenteen sunkin elämänpiiri laajenee pikkuhiljaa ja elämä tuo uutta mukavaa kuvioihin. Älä tuomitse itseäsi yksinäisyyteen vaan valitse ystäväsi ja valoisampi huominen:)
Minulla on vähän samantyyppinen tilanne. Tai no, paras ystäväni ei seurustele, mutta tapailee erästä. pelkään, että meille käy juuri noin, mitä sä näytät juuri kokevan :/ en vaan kestä ajatusta, että asiat muuttuisivat.
Minusta ei kyllä paljon ole apua =D mutta hyvä jonnekkin avautua..
...voin sanoa, että poikaystävä/puoliso todellakin on se kaikkein tärkein. Ehkä kolmannen pyörän roolin saanut kaveri voisi miettiä asiaa tältäkin kannalta: jokainen meistä ainakin jossain vaiheessa elämää etsii elämänkumppania. Jotkut ovat niin onnekkaita, että sen löytävätkin. Tätä elämänkumppania ei (yleensä) löydetä parhaasta ystävästä. Siksi ystävä voi joskus joutua jäämään vähemmälle huomiolle - eihän elämänkumppanuutta ja parisuhdetta voi rakentaa siltä pohjalta, että kaverit tulevat ensin.
Minua itseäni harmittaa, että muutamat ystävistäni eivät ole osoittaneet kiinnostusta tutustua mieheeni. Itse vietän mielelläni aikaa mieheni ystävien seurassa, vaikka tiedän, että hekään eivät minua aina haluaisi porukkaan.
Ystäväni eivät kenties ymmärrä, että en voi erottaa ystävyyssuhteita ja parisuhdetta. Minulla on vain yksi elämä, johon kuuluu niin ystäviä kuin puoliso - ja olisi kaikille mukavampaa jos he tulisivat keskenään toimeen. Enhän voi loppuelämäni ajan ajaa miestä pois kotoa, kun ystävä on tulossa kylään!
Ehkä se toisi myös hieman perspektiiviä asiaan, jos "kolmas pyörä -ystävä" alkaisi itse seurustella.
Aloittajalle kysymys: oletko ajatellut, kuinka mukavaa olisi, kun voisitte viettää aikaa neljästään (sinä, poikaystäväsi, ystäväsi ja hänen poikaystävänsä)? Jo siitä syystä kannattaa tutustua kaverin poikaystävään!