minun tarina

lapsi!
Ei se kenelläkään niin helppoo oo tämä elämä.
Et edes maininnut löikö ne vain käsin?
Onks sulla edes yhtään puukon reikää? Tai rikotun pullon?

Itse olen joutunut kokemaan hyvin paljon väkivaltaa. Äiti haukkui minua pienestä asti laiskaksi ja ilkeäksi. Isä taas aina joskus kuuli riidan ja tuli tietysti äidin tueksi. Hän innostui välillä lyömäänkin sitten. Kerran katkesi jalka. Hiusmurtumia varmaan tuli useamminkin. Sittenpä kuitenkin 14-vuotiaana sain hyvän idean. Tapoin koko perheen. Myös isosiskon, joka oli liian hyvää pataa vanhempien kanssa. Isä vielä viimeisiksi sanoikseen haukkui kusipääksi ongelmalapseksi, mutta hiljeni, kun viimeisen kerran vedin kirveellä päähän. Poliiseille sanoin, että perheen oli tappanut joku isän tuttu, koska oli riitaantunut isäni kanssa. Minua ei tapettu, koska olin tuon isän tutun pojan kaveri. Tai no eihän minulla kavereita ollut, mutta tunsinpa kuitenkin hepun. En tiedä uskoiko poliisi minua oikeastaan, mutten minä mihinkään nuorisovankilaan sitten kuitenkaan joutunut. Jossain kuulin joidenkin poliisien tai ties minkä virkailijoiden kommentoivan "tuossa lapsessa on jotain vikaa". Nuorisokodissa liikuin sitten ties missä huumeporukoissa. Itse en tosin muuta kuin polttanut tupakkaa ja join välillä viinaa, mutten isommassa porukassa, koska olisin voinut möläyttää jotain. Sitten pikkuhiljaa elämäni alkoi jotenkin mennä vähän paremmin. Minulla oli tyttöystäväkin ties kuinka kauan. Kävi kuitenkin niin, että tyttöystävän ollessa 18 (itse olin silloin 17) yksi yli 30-vuotias tyyppi juuri noista hämäristä piireistä raiskasi tyttöystävän. Niinpä sitten päätin kostaa. Yllätin hänet yhtenä talvisena yönä hänen juuri mennessään autoonsa. Hyökkäsin selkään ja kuristin tajuttomaksi. Raahasin hänet sitten sivummalle ja sidoin nippusiteillä kiinni yhteen aitaan. Päätin, että hänen pitää kärsiä. Odottelin, että hän herää ja sitten viiltelin puukolla ympäri kehoa. Loppuhuipennuksena puhkaisin silmät, halkaisin kyrvän ja viilsin kurkun auki ja jätin vuotamaan kuiviin. Tämän jälkeen lähdin tuon tyypin "jengin" perään. Ei se nyt mikään oikea jengi ollut, mutta usein he yhdessä hengailivat. Jotain huumekauppiaita ja narkkareitahan ne olivat. Minua vanhempia kaikki. Ei ollut mikään projekti löytää heitä, koska tiesin kyllä, missä he aina notkuivat. Menin paikalle ja ammuin kaikki (varastettu ase). Yhden jouduin vielä etsimään eräästä paikkakunnan baarista ja puukotin sen sinne kaikkien ihmisten nähden. Melkein jäin kiinni, mutta pääsin karkuun. En ole edes varma, oliko koko muulla porukalla osaa tai arpaa tapahtumiin, mutta siinä vaiheessa tuntui sopivalta tappaa kaikki. Baarista ja kaupungista paetessani perääni huudettiin "saatanan hullu" ja muuta vastaavaa. Siitä alkoi sitten pako, jonka aikana yritin pitää mahdollisimman matalaa profiilia, muttei minulla hirveästi rahaa ollut, joten jouduin aina varastelemaan. Lisäksi minun oli vaikea hallita vihaani ja tulipa siinä muutama pahoinpitely tehtyäkin. Loppujen lopuksi olin vain vihainen ja kävin vielä murhaamassa yläasteaikaisen englanninopettajani, joka oli aina vittuillut minulle ja pitänyt silmätikkunaan. Haukkunut laiskaksi ja lahjattomaksi hulluksi, vaikka olin vain vähän erilainen. Vähän sen jälkeen jäin sitten kiinni eräällä huoltoasemalla yritettyäni varastaa ruokaa. Olin tuolloin juuri täyttämässä 20. Tästä on nyt jo yli 7 vuotta aikaa. Vankilassa olen käyttäytynyt ihan hyvin. Olen siellä opiskellutkin vähän ja koittanut pysyä poissa huonoista porukoista. Olen nyt vankilomalla. Kuulema on kuitenkin epätodennäköistä, että pääsisin vielä ihan lähiaikoina edes ehdolliseen, koska olen kuitenkin virallisesti murhannut 2, tappanut 6 ja pahoinpidellyt pari. Lisäksi siinä oli niitä näpistyksiä ja varkauksia. Siitä pyssystäkin tuli jotain sanomista. Lisäksi siitä kidutusmurhasta tuli murhan lisäksi ties mikä törkeä pahoinpitely ja vapaudenriisto ja sen sellaista. Se tyttö (jota kyllä rakastan vieläkin) kai tappoi itsensä vähän sen jälkeen, kun minä olin lähtenyt karkuun. En tosin yrittänyt edes ottaa yhteyttä. En tiedä, olisinko voinut sen estää. Että sellaistakin voi olla elämä. Koittakaahan olla ihmisiksi.