Heippa!
Tarina menee näin. Vietin viime kesän ulkomailla. Tapasin englantilaisen pojan. Ihastuimme molemmat toisiimme mutta olosuihteiden takia emme voineet viettää hirveästi aikaa yhdessä.
Kun kesän loputtua erosimme jatkoimme yhteyden pitoa sähköpostitse. Tää mies sano että oli rakastunut ja halus tulla monta kertaa suomeen. Mietti jopa töiden hakemista tai opiskelua täällä. Pyysi mua myös tulemaan sitä kattomaan. En oikein kommentoinut mitenkään näitä näkemisiä. Muutaman kerran laitoin sille että musta olis parempi ku ei enää oltais yhteyksissä. Olin siihen kyllä ihastunut sillon. En vaan jotenkin nähnyt mietä yhdessä ja olin vähän kauhuissani ajatuksesta että nähtäis, että jos se ei oliskaan sitten niin ihmeellistä tai kivaa..
Mulla ei kumminkaan ollut muitakaan miesjuttuja ja tuntu kivalta saada siltä nättejä maileja!
Tammikuussa se vietti lomaa ja ois halunnu tulla suomeen, sanoin että musta se ei ollu hyvä ajatus. Se ois lähettäny mulle joululahjan, mut en antanu osotetta. Olin muutenki sillon vittumainen sille.
Tammikuussa mulla oli vaikeeta, ja aloin taas olla enemmän sen kanssa yhteyksissä. Se ensin vastaili että silläkin on ikävä, mut sitte tuli muutaman viikon tauko, jonka jälkeen se ilmotti et on alkanu tapailemaan toista tyttöä.
Mä olin iahn shokissa. En ollu kuvitellu et se vois löytää jonkun muun ja ajatus siitä et se on jonkun muun kanssa sattu niin paljon!
Oon yrittäny nyt helmikuusta saakka unohtaa tätä kaveria, mut onnistumatta. Ajattelen sitä joka päivä ja haluisin vaan nähä sen. Mun on pakko päästä siitä irti!
Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä koko asiasta ja muutenki saada apua miten päästä täst tyypistä irti! Sattuu ajatella et se ei enää tykkää musta?
Ja vaikkei se mitään auta, kiinnostaa et loppuiko sillä sillon ihan yhtäkkiä vaan tunteet mua kohtaan vai rakastiko se heti vaan tätä toista enemmän!
Kiitos kaikille!
Tarina menee näin. Vietin viime kesän ulkomailla. Tapasin englantilaisen pojan. Ihastuimme molemmat toisiimme mutta olosuihteiden takia emme voineet viettää hirveästi aikaa yhdessä.
Kun kesän loputtua erosimme jatkoimme yhteyden pitoa sähköpostitse. Tää mies sano että oli rakastunut ja halus tulla monta kertaa suomeen. Mietti jopa töiden hakemista tai opiskelua täällä. Pyysi mua myös tulemaan sitä kattomaan. En oikein kommentoinut mitenkään näitä näkemisiä. Muutaman kerran laitoin sille että musta olis parempi ku ei enää oltais yhteyksissä. Olin siihen kyllä ihastunut sillon. En vaan jotenkin nähnyt mietä yhdessä ja olin vähän kauhuissani ajatuksesta että nähtäis, että jos se ei oliskaan sitten niin ihmeellistä tai kivaa..
Mulla ei kumminkaan ollut muitakaan miesjuttuja ja tuntu kivalta saada siltä nättejä maileja!
Tammikuussa se vietti lomaa ja ois halunnu tulla suomeen, sanoin että musta se ei ollu hyvä ajatus. Se ois lähettäny mulle joululahjan, mut en antanu osotetta. Olin muutenki sillon vittumainen sille.
Tammikuussa mulla oli vaikeeta, ja aloin taas olla enemmän sen kanssa yhteyksissä. Se ensin vastaili että silläkin on ikävä, mut sitte tuli muutaman viikon tauko, jonka jälkeen se ilmotti et on alkanu tapailemaan toista tyttöä.
Mä olin iahn shokissa. En ollu kuvitellu et se vois löytää jonkun muun ja ajatus siitä et se on jonkun muun kanssa sattu niin paljon!
Oon yrittäny nyt helmikuusta saakka unohtaa tätä kaveria, mut onnistumatta. Ajattelen sitä joka päivä ja haluisin vaan nähä sen. Mun on pakko päästä siitä irti!
Haluaisin kuulla muiden mielipiteitä koko asiasta ja muutenki saada apua miten päästä täst tyypistä irti! Sattuu ajatella et se ei enää tykkää musta?
Ja vaikkei se mitään auta, kiinnostaa et loppuiko sillä sillon ihan yhtäkkiä vaan tunteet mua kohtaan vai rakastiko se heti vaan tätä toista enemmän!
Kiitos kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
muuta kuin että mitäs läksit, niih.
En tahtoisi olla julma mutta kerroit että ". Tää mies sano että oli rakastunut ja halus tulla monta kertaa suomeen"
"En oikein kommentoinut mitenkään näitä näkemisiä. Muutaman kerran laitoin sille että musta olis parempi ku ei enää oltais yhteyksissä."
ja
"Tammikuussa se vietti lomaa ja ois halunnu tulla suomeen, sanoin että musta se ei ollu hyvä ajatus. Se ois lähettäny mulle joululahjan, mut en antanu osotetta. Olin muutenki sillon vittumainen sille."
Olet tasan tarkkaan saanut mitä olet tilannut. Hän totesi ettet ole kiinnostunut ja pyrki siirtymään eteenpäin. Suotta ihmettelet miksi hän ei ole sinusta enää kiinnostunut kun et ollut itsekään siitä tai tämän käsityksen hän sai.
Kukaan ei huvikse matkusta toiseen maahan toista katsomaan. Ja nyt sitten ihmettelet miksi kävi näin.
Sinuna katsoisin peiliin enkä syyttäisi toista osapuolta, hän yritti minkä pystyi ja antoi sitten periksi.
"Sattuu ajatella et se ei enää tykkää musta?
Ja vaikkei se mitään auta, kiinnostaa et loppuiko sillä sillon ihan yhtäkkiä vaan tunteet mua kohtaan vai rakastiko se heti vaan tätä toista enemmän!"
Tunteilla on tapana loppua joskus aivan kuin seinään jos toinen on kylmä kuin kala ja vielä hyvin epämiellyttävä toista kohtaan.
Mieti asiaa toisin päin jos samaa olisit yrittänyt ja samanlaista vastausta saanut. Olisitko sinä jäänyt odottelemaan ja kuuntelemaan vain kuten sanoit "vittumaisuutta"?
Tarinan perusteella mies yritti parhaansa ja täytyy antaa pointsit hänelle kovasta yrityksestä. Sinulle taas ei tule kuin risuja.
Suotta kyselet mitä hänelle tapahtui vaan sitä mitä sinulle tapahtui. Mutta tuo on hyvin tyypillistä monille ihmisille jos saan vielä lisätä. Käyttäydyt pahasti häntä kohtaan muulloin paitsi kun tarvitset häntä tai hän on hylkäämässä sinut jolloin sitten hän yhtäkkiä sinulle kelpaakin.
Menisit oikeasti itseesi ja tajuaisit että et voi odottaa mieheltä enempää etkä kysellä enää hänen tuntojensa perään koska itse mokasit jutun. Piste.
Inhottavaa kuulla totuus. Toisaalta hyvä että joku sanoo sen mitä tapahtui.
Haluan kumminkin vielä sanoa että kyllä minäkin laitoin välillä mukavia viestejä ja ihan tosissani sitä välillä ikävöin.
Onko siis oikea teko olla kysymättä mitään siitä mitä tapahtui hänen tunteilleen?
Tää kaveri toivoi että oltais yhteyksissä vaikka se nyt seurusteleekin, olin sen verran kiukuissani etten vastannut enää mitään sen jälkeen kun olin kerran kysynyt että missä sen tytön oli tavannut?
elämä on vaikeeta.
Se oli vain yksi arvio tapahtuneesta.
Huomauttaisin että ehkä hänelle iski myös todellisuus vastaan siinä mielessä että tajusi että sinua olisi myös vaikea tavata muutenkin ja kehittää suhdetta eteenpäin varsinkin jos sinä vastustat ajatusta noin sinnikkäästi.
Tiedän että se mitä sanoin satutti mutta se vain valmistaa sinut seuraavaa kertaa varten. Se mikä sinulla mättää on hyvin pitkälle mitä monia naisia vaivaa eli passiivisuus. Odotat että asiat tapahtuvat kuin itsestään ja valmiiksi mutta et valmis ole tekemään että niin tapahtuisi. Toki tällaisia miehiäkin löytyy mutta miehet yleensä oppivat koska heiltä vaaditaan enemmän aktiivisuutta muutenkin ettei muuten onnistu mikään jos ei tee asioille jotakin.
Voit toki miettiä ja kysyäkin mitä hänen tunteilleen tapahtui mutta voisit kysyä myös mitä tapahtui sinun tunteellesi kun ne tuolla tavalla heittelöivät. Esimerkiksi kerrot kuinka epäilit ettei se olisi niinkään hienoa kunnes toteat että olit järkyttynyt kun hänellä oli toinen.
Itse sanoisin että tuo viittaa kaukoihastukseen jossa sinusta oli tosi kiva ajatella häntä mutta et olisi ollut kuitenkaan valmis viemään asiaa eteenpäin ja nyt sinua harmittaa kun tuo kaukoihastus saa särön kun hän onkin jonkin toisen kanssa.
Voithan toki kertoa hänelle tunteistasi mutta että ymmärrät jos hän on toisen kanssa nyt ja keskustella hänen kanssaan ystävänä mutta en kyllä suosittele haaveilemaan hänestä. Tietysti sitähän ei tiedä miten kiinnostunut hän on tuosta toisesta tytöstä ja voihan olla että hänellä on edelleen tunteita myös sinua kohtaan.
Elämä on muutenkin vaikeata ja ihmissuhteet myöskin mutta omalla yrittämisellä ja myöskin tietyllä suoruudella saa noista ihmissuhteista vähän helpompia.
Se on ihan sinun päätäntä vallassa mitä tahdot tehdä koska mielestäni kaveri näyttää yrittäneen parhaansa enkä tiedä mitä häneltä voi enää vaatia.
Kiitos vielä kivasta kirjoituksesta!
Kiva kuulla totuus jonkun toisen suusta.
Asiahan taisi mennä just niin että olin siihen kaukoihastunut. Oli helppoa haaveilla, käytäntö pelotti. Ymmärrän myös että mulla oli tilaisuuteni, enkä sitä käyttänyt joten tähän on tyytyminen. Toisaalta se vaan tuntuu niin pahalta.
Oli niin kiva saada nättejä maileja ja tuntea et joku välittää.
Loppu oli vaan vaikea ku tammikuun lopussa se vielä kaipaili mua yms. ja sitten lähti kaheks viikoks matkalle ja siellä tapas tän tytön. Muutamaan viikkoon siitä ei kuulunu mitään ja sitten se ilmotti et on alkanu tapaileen jotain.
Pakko myöntää et otti aika paljon luonteen päälle koska mä olin sille viimeks laittanu et mul on sitä tosi kova ikävä ja se ei vastannu siihen samalla tavalla ja laitto et seurustelee. Tuntu pahalta.
Tyhmä tällastä netissä selittää, mut tuntuu et auttaa.
Ja haluan vihdoin päästä tosissaan täst kaikesta yli.
Sitähän varten tämä foorumi täällä on että tänne voi särkyneiden sydämien juttuja kirjoitella ja jos kirjoittaminen sekä mielipiteiden jakaminen auttaa niin sehän on vain hyvä.
Tuohon jatkaisin että usein asiat joille ei tee mitään tai vaikka tekisikin niin on vaikea kohdata sitä toista todellisuutta miten asiat olisivat voineet mennä. Me kaikki ihmiset kohtaamme noita "mitä jos" tilanteita mutta niillä voi olla usein kuitenkin enemmän tekemistä omasta nykyisestä elämäntilanteesta ja halusta muuttaa sitä kuin todellisesta halusta ja sen asian kohtaamisesta että asiat olisivat menneet toisin juuri tässä tapauksessa. Ehkä esimerkiksi haluaisit olla ihastunut johonkin mutta hän ei nyt vain ollut tässä tapauksessa se.
Omalla kohdallani joskus menneisyydessä on harmittanut vietävästi eräs asia jolle kuitenkin tein parhaani mutta vieläkin mieleen joskus pyörähtää millaista elämä olisi voinut olla jos asiat olisivat toisin. Se harmittaa aina ja on yksi näistä ihmiselämän lainalaisuuksista joka saa myös meidät tuntemaan hieman meitä itseämmiäkin voimakkaampia tunteita. Eikä tämä koske pelkästää ihastumisia ja rakastumisia vaan monia muitakin tilanteita elämässä jotka olisivat voineet mennä toisin. Kuitenkin suosittelen tulevaisuudessa aktiivisuutta sekä ihan oikeaa omien asioiden pohdintaa miltä pohjalta toimia koska silloin ainakin tietää että on yrittänyt ja tehnyt parhaansa eikä asioille sitten enää voi mitään jos ne toisin menevät.
Mitä nyt sinun tilanteeseen tulee niin veikkaisin että haaveilit hänestä mielikuvien tasolla mutta kuitenkin koska olit tavannutkin hänet niin ehkä tuo vastustelusi kuitenkin kertoo siitä ettet oikeasti halunnut suhdetta mutta tuon haaveen ja tunteen menettäminen vain nyt sattuu. Ehkä ehdit jo hieman tottua hänen mielenkiintoonsa ja viesteihin. Itse voin omalla kohdallani todeta myös samaa kun tietty elämänvaihe on päättynyt että sitä kaipaa jo tottumuksesta jopa ystävien läsnäoloa puhumattakaan että siihen liittyisi sukupuolisia tunteita.
Vaikea toisen tietysti sanoa mitä lopulta odotit tuolta suhteelta ja sitä kannattaa miettiä jatkon kannalta seuraavan kerran. Eli vähän miettiä miltä asiat todennäköisesti sinusta tuntuvat sitten jatkossa ja mitä ehkä ajattelet niistä vaikka kuukauden päästä (eli tuleeko kaikki jatkumaan noin) mikä vaikka se vaikealta tuntuisikin koska sitä kautta saat selvemmin kuvaa kuinka suhtautua asioihin jo valmiiksi ettei kummallekaan osapuolelle tule pettymyksiä.
Toisaalta tuossa on ihan se hommakin että kun hän on sinulle viestejä laittanut ja niihin tottunut ja kun laitat sitten vastaavaa takaisin niin on tietenkin aika hämmentävää saada viesti jossa hän puhuu jostakin toisesta. Jo tuo tietynlainen asian yhtäkkisyys ja toisen tavallista kylmempi suhtautuminen jos itse on osoittanut lämpöä sinällään jo tuo pettymyksen tunteita.
Jos teillä muuten meni viestittely hyvin niin suosittelen kuitenkin että pidät ystävällismielessä yhteyttä häneen vaikka aluksi voisi olla vaikeaakin suhtautua häneen kun hänellä on joku toinen. Se voi myös helpottaa selventämään omia tuntemuksia ja niihin oppimista.
"Ja haluan vihdoin päästä tosissaan täst kaikesta yli."
Tapoja on monia päästä yli. Tämä on varmaan hyvä alku.
Kaikkea hyvää.