Minä en, koska sen tavoite on lähinnä koittaa saada ihminen tuottavaksi kansalaiseksi, eikä parantaa ihmistä. En ole koskaan käynyt psykiatrilla, mutta kukapa nyt haluaisi humpuukitohtorilla käydäkään. Tämän sivun väitteet tukevat mielipiteitäni vielä entisestään:
http://www.insteadof.com/TerrorAttack/p11.htm
http://www.insteadof.com/TerrorAttack/p11.htm
Vastaukset 38
Vanhimmat
paljastaa, että hörhöosastolle mennään.
siis kaikki teksti, jossa kyseenalaistetaan valmiiksi kirjoitettu sana, teksti jossa ko. systeemin hyväksymät asiat kyseenalaistetaan, on "hörhöä"? Mielestäsi on siis oikein uskoa sokeasti kaikki asiat, jotka valtavirta hyväksyy "totena"?
tukeutuvat yhtä lailla valmiiksi kirjoitettuun sanaan.
minä olen ainakin etsinyt noita "valmiita" sanoja vasta sen jälkeen kun olen alkanut kyseenalaistamaan ko. asioita. Sinä ja muut valtavirran puolustajat sen sijaan ovat kasvaneet uskomaan sanaa, joka on yhteiskunnallisella tasolla hyväksytty, ilman että tekisitte aloitetta alkaa tutkimaan asian totuusperää.
valtavirtaa, mistä niin päättelet? Pyrin ajattelemaan ja kyseenalaistamaan ihan itse.
linkkiäni, kyseenalaistamalla sen ilman että tunnet sitä puolustat valtavirtaa automaattisesti. Juuri tuonlainen ajattelumaailma on tyypillistä ihmiselle, joka luulee olevansa kykeneväinen mahdollisimman puolueettomaan ajatteluun, vaikka tosiasiassa on koulutuksensa ja ympäristönsä ohjelmoima uskomaan ja näkemään maailman sellaisena, kuin hänet on ohjelmoitu näkemään. Minun ympäristössä ei ole "salaliittoteoreetikkoja", mutta silti kykenen kyseenalaistamaan valtavirran valheet (en kaikkea kuitenkaan, enkä täysin 100% varma voi olla "tietämistäni" asioista).
tutustua kaikkeen. Noudatan valinnoissani jonkinlaista ekonomista järkevyyttä. Jos joku näyttää paskalta (kuten linkkisi), jätän koskematta. No can do.
Jos sinulla on oikeus päätellä minun olevan ohjelmoitu (et muuten tiedä koulutuksestani ja kokemuksistani paskaakaan), yhtä lailla minulla on oikeus sanoa että kuulostat siltä kuin saattaisit tarvita psykiatria.
yhdentekevää, vaikka valtavirran kriitikot olisivat oikeassa jokaisessa väitteessään. Ei liikuta.
luet vain *.gov-päätteisiä nettisivuja.
Ilmeisesti tämäkin näyttää bullshitiltä sinulle:
http://www.youtube.com/watch?v=1XHNJyti1gE
http://www.youtube.com/watch?v=Sstoa406Oa0
Minulla on oikeus tuomita sinut, koska sinä itse tuomitset tuntematta asioita. Et halua tutustua aineistoon, joka saattaa horjuttaa sinun uskomuksiasi, vaan uskot dogma-pohjalla asioihin, jotka olet aiemmin opetellut todeksi. Sinä siis uskot, et tiedä.
tuomaa innokkuutta mutta en naiiviutta.
Täältä tähän.
onko joku asia valhetta vai ei, kunhan olet "onnellinen"...
Sinä = Dogma
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dogma
"Dogmaattisuutta voidaan löytää erityisesti kristinuskosta ja islamista. Tällaisissa uskonnoissa dogmi on uskon ydinkohta, jonka katsotaan olevan käytännössä pakollinen kaikille kyseisen uskonnon seuraajille. Dogmin katsotaan perustuvan asioihin, joista on niin paljon näyttöä, ettei niitä voida kiistää. Dogmin hylkäämisestä seuraa tällöin käytännössä uskonnon omakohtainen hylkääminen tai henkilökohtaiseen epäilyksen tilaan joutuminen."
tuntuu puolestaan olevan, etta kaikista asioista täytyy olla olemassa jokin vaihtoehtoinen totuus, joka on todempi kuin se, johon valtaosa ihmisistä ja asiantuntijoista luottaa.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että toisinajattelu ei useinkaan ole oikeassa olemisen synonyymi.
Minun dogmani on se, että kaikkea kannattaa epäillä. Minä USKON siihen vain uskon vuoksi. Jos mitään ei epäile eikä kyseenalaista, niin mitä järkeä on kutsua itseään yksilöksi? Jos olisin tavallinen eläin ilman tietoutta (jos kuvitellaan että ihminen on ainut tietouden omaava eläin), niin minun ei tarvitsisi epäillä mitään. Mutta koska olen ihminen, niin koen velvollisuudekseni käyttää hyväkseni tietouttani tiedon oikeellisuuden tutkimisessa. Se, että epäilen monia asioita ei tarkoita sitä, että kyseenalaistan KAIKEN yhteiskunnallisesti hyväksytyn teorian.
psykiatria on osa lääketiedettä. Psykoanalyysi on sitten kiistanalaisempi tiede.
kaiken sen, joka on virallisesti hyväksytty osaksi lääketiedettä? Miksi uskot sen? Oletko opiskellut psykiatriaa? Oletko lukenut vaihtoehtoisista mieltä tutkivista "tieteistä", esim. dianetiikasta?
että on olemassa tieteitä ja pseudotieteitä. Lääketiede kuuluu minun maailmassani edelliseen ryhmään. Uskon tieteen perusolettamuksiin, eli empiriaan ja logiikkaan, jotka lääketiede ja tätä kautta psykiatria täyttää.
Tässä suhteessa ei ole tarvetta keksiä pyörää uudestaan.
psykiatria on onnistunutta, kun se poistaa ihmisestä epätoivotun käytöksen, muttei kuitenkaan paranna ihmistä? Onko mielestäsi oikein, että psykiatria koittaa tehdä ihmisestä tuottavan yhteiskunnan jäsenen (esim. saamalla ihmisen ajattelemaan vähemmän ongelmaansa, muttei parantamalla tätä), eikä parantaa tämän psyykettä ja persoonaa? Lähinnä psykiatria koittaa yhtenäistää potilaiden persoonaa, jotta tämä voisi olla mahdollisimman tuottava kansalainen.
Tässä lisää faktaa:
http://www.iltalehti.fi/jokelantragedia/200711086822502_jt.shtml
Psykiatria haluaa kastroida ihmisiä psykologisesti:
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?p=171694&highlight=&sid=10382aa18b9d859b86f3dd16edb942bd
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000019046239
http://www.youtube.com/watch?v=1XHNJyti1gE
mulla loppuu työaika. Sen sanon vielä, että mun maailmassa asioita perustellaan hiukan erilaisilla lähteillä kuin youtubella ja päivälehdillä.
sokaisee sinut. Se että osaat ratkaista loogisia palapelejä loistavasti ei tee sinusta sen parempaa havainnoijaa kuin ihminen, jonka ÄO on alhaisempi kuin sinun. Tiedän joitakin korkean ÄO:n omaavia henkilöitä, ja tiedän myös sen, etteivät he ole yhtään fiksumpia kyseenalaistamaan asioita kuin normaaliälyiset ihmiset. Kirjoitin tämän vain siksi, koska vaikutat niin ylimieliseltä persoonalta. Mutta korkean ÄO:n ihmisillä onkin tapana "sivuuttaa" kaikki epäviralliset teoriat (vaikka niillä olisikin empiiristä tukea), koska ÄO-testitkin (ainakin mensan) ovat "virallista" tahoa, niin sitä et voi kyseenalaistaa.
http://www.audiblox2000.com/learning_disabilities/reliability.htm
sinä kova poika linkittämään. Oletko joskus tuottanut jonkin ajatuksen ihan itse, ilman esiajattelijoita?
"psykiatria on osa lääketiedettä. Psykoanalyysi on sitten kiistanalaisempi tiede."
Psykiatri pyrkii määrittelemään sairauden, mitä oirelehtiva ihminen kantaa sisällään. Psykiatrian kirjoja, taulukoita ja asteikkoja apunaan käyttäen psykiatri nimeää oirelehtivalle sairausnimikkeen. Avaa paksun lääkekirjansa ja kirjoittaa lääkereseptin, todeten; kokeileppa näitä pillereitä. Jos ei ole apua, tule puolen vuoden kukuttua uudelleen.
Psykoanalyytikko ei ensinnäkään määrää lääkitystä. Toisekseen ei yritäkään "löytää" oirelehtivasta sairautta. Psykoanalyytikko "pakottaa" hellävaraisesti oirelehtivaa porautumaan itseensä. Availemaan suljettujen kammioidensa ovia. Oivaltamaan jotain tärkeää, mikä on laittanut oirelehtimaan. Tätä viikottaista "istuntoa" joka saattaa kestää vuosiakin, kutsutaan psykoterapiaksi. Parhaimmillaan lopputulos on se, ettet ole sairas. Et tarvitse lääkitystä. Oirelehtimisesi ovat kadonneet kuin pieru Saharaan.
Jk. Nimimerkillä; Kaiken kokenut ja hyväksi nähnyt.
Hatusta vedetyillä tutkimuksilla? Sehän ihan julkinen salaisuus, että tutkimustulokset ovat juuri sellaisia, kuin minä ne halutaan nähdä. Pelkkää politiikkaa siis. On valitettavaa, että tämä kusinen politiikkaa sabotoi nykyään oikeaa tiedettä ja mottolauseet nostetaan lukioissa tärkeimmiksi opinaiheiksi.
Psykiatria peittää ihmisen, kuin viinapullo ja hulluus, mutta psykoanalyysi auttaa ihmisen esiintulemiseen ja löytymiseen. Kuten psykologiassa totesin, Freud kuitenkin tapasi neuroosia heijastavasti äärettömyyden paradoksin, luodessaan koko elämän kestävän terapian.
Riittää, kun ihminen saadaan irti maailmasta, jossa on olemassa subjektiivinen äärettömyys.
"Uskon tieteen perusolettamuksiin, eli empiriaan ja logiikkaan, jotka lääketiede ja tätä kautta psykiatria täyttää."
Ei täytä. Mikään kielellinen rakennelma ei voi kuvata totuutta. Tämä matemaattisesti todistettu. Kaikki "tosi" on uskon varassa. Ja se on nimenomaan empiriaa ja logiikkaa.
Tutkimus-tiede on torjuttua totuutta ja pyrkii aina valheeseen, koska se uskoo, että totuus riippuu näkijästä itsestään ja että totuus on aina haluamamme kaltainen. Tutkimus-tiede on kapitalismin kukkanen, eikä viisasta sen enempää, kuin Big Macin syöminen.
Uskon psykiatrian kykyyn "muokata" ihmismieltä jossain suhteissa mutta en usko psykiatrian itseoikeutettuun toimintaan - joka voi hyvinkin olla kulttuurin itsensä oikeutus muokata yksilöä ja määrittää "terve" ja "sairas". Tällöin voidaan ajautua tilanteeseen jossa potilaista osa on oikeasti sairaita, osa toisinajattelijoita ja -valitsijoita.
En myöskään usko mielen itseoikeutukseen sikäli kuin yksittäinen mieli sotii toisia ihmisiä, elämää, järjestystä ja pysyvyyttä vastaan. Eli psykiatria metodiikkana ei ole myöskään "väärin" kunhan kohde ja toimintatapa ovat oikeamieliset.
Mielen suhteen ollaan paljon jäljessä siitä mihin ollaan pystytty fyysisen ruumiin suhteen, eli siis "keskiaikainen puoskarointi" on oikeastaan opettelua tuntemaan ja parantamaan mieltä vaikka asia verhotaankin juuri tieteen nimiin, toki - siihen suhtaudutaan tieteellä - mutta ei ehkä niin paljon ajatuksella ja filosofialla mitä tulisi. Tosin se filosofia pitäisi ehkä ulottaa aina sitä yhteisöä kohtaan joka psykiatriaa haluaa välineenä käyttää ja tutkiskella myös yhteisön henkisiä sairauksia eikä vain yksilön. Uskon näet kollektiiviseen mieleenkin, jopa yksilön mieltä suurempana mahtina.
Toisaalta mieli on minulle kuten ruumiskin. Siihen voi tulla vammoja ja sairauksia ja niistä olisi hyvä päästä eroon mikäli mahdollista. Tuskin kukaan sielullisesti terve ihminen ajattelee ruumiistaankaan että "Tykkään tosta syövästä, en halua että sitä leikataan tai parannetaan."
Samoin mitä tulee psykiatrian tervehdyttävyyteen voidaan sanoa että tilanne on tavallaan sama kuin jos lihava ihminen saa sydänverisuonitukoksen ja hänelle tehdään ohitusleikkaus (psykiatria parantaa seurausta.) - koska ongelman syy on kuitenkin se lihavuus on ratkaisukin loppukädessä yksilöllä perimmäisestä muutoksesta. Miksei asia voisi olla samalla tavalla mielen suhteen? Ei ne hoitajat ja lääkärit voi tulla elään sun elämää ja tekeen valintoja sun puolestas kuitenkaan.
Näinhän se on, kuten kirjoitit.
Ja vaikka lääkehoitoa nykyään usein manataankin, niin osa psyykkisistä ongelmista _on_ lähtökohdiltaan fysiologisia. Jos jostain kriittisestä välittäjäaineesta on vajausta, niin ei se kuuppa toimi niin kuin normaalisti. Joka kyseenalaistaa kehon kemioiden ja psyyken vaikutukseen toisiinsa voi miettiä vaikka sitä, miten äreä ihminen voi olla, jos ei ole saanut pitkään aikaan syödyksi.
Vaikkei psykiatreilla aina ole keinoja saada ihmistä kuntoon, niin ammattikuntaa tarvitaan jo siksi, että epätasapainoiset tapaukset saadaan hoitoon sen sijaan että vahingoittaisivat itseään tai muita.
Ei ole yksikään oikeasti psyykkisesti sairas parantunut psykiatrian ansiosta. Tai onko? Monta tervettä on taas diagnosoitu sairaaksi. Sairas ala. Erittäin sairas.
muuten voisin lopettaa työni.
ja kaikella tieteellä on kaksinainen tarkoitus: toisaalta tutkia asioita niiden itsensä vuoksi, tai primäärisen syyn vuoksi, esim, tutkimme sydäntä, osatksemme parantaa sen, jotta tämä mies ei kuolisi sepelvaltimotukokseen.
Toisaalta, ihmiset elävät yhteisöissä ja yhteisön käsenenä oleminen on osa ihmisenä olemista. Aikuisilla ihmisillä siihen kuuluu myös oletus, että ollaan yhteisön tuottavia jäseniä.
Kaikki tutkimus ja tiede edistää myös pakosti yhteisön tuottavuutta. Ei yksilöä ja yhteisöä voi erottaa toisistaan tuolla tavalla, vaikka monen tietysti tekisi mieli.
Psykiatriaa voi kritisoida, kaikkea voi kritisoida, kaikkea kuuluukin kritisoida. Kritiikkikin on osa yhteisöä, toivottavasti tuottava osa.
Kyllähän modernin psykiatrian opein ja keinoin saadaan esim. vaikeasti masentuneita, bipolaarihäiriöisiä, eri tavoin psykoottisia jne hoidettua siihen kuntoon, että parhaimmillaan pärjäävät jopa itsenäisesti asuen. Olisiko vanhan ajan vaivaistalo/mielisairaalasysteemi, jossa sekopäät ja muut oudot suljetaan loppuelämäkseen jonnekin hoitolaitokseen missä heidät voidaan ehkä juuri ja juuri pitää hengissä, parempi?
Mitä noihin "vaihtoehtolääketieteen" keinoihin tulee, niin alan uskoa niihin heti kun niiden tehosta alkaa tulla satunnaistettuja kaksoissokkoutettuja lumekontrolloituja prospektiivisia laajoja tutkimuksia.
Minulla on ollut hyviä ja huonoja psykiatreja. Minulla on 2 diagnoosia, tehty alle kaksikymppisenä. Jos psykiatrin kanssa eivät kemiat pelaa käynneistä on vain haittaa, esim. freudilaisia psykoanalyytikkoja en voi sietää. Parhaiden kanssa voi viedä filosofisen keskustelun elämästä uusiin ulottuvuuksiin.
Tällä hetkellä haluan tuottavaksi kansalaiseksi. Olen ollut vuoden masennuksen takia sairauslomalla, ja johan alkaa kyllästyttää. Pidemmän päälle ihminen tarvitsee psyykeä aktivoivaa toimintaa ollakseen terve. En halua olla ikuisesti "melkein maisteri".
P.S. psykoosilääkkeet pelastivat henkeni. Kyse on aivokemiasta eikä uskomuksista.
vika voi olla kemiallinen. Silloin lääkkeitä kannattaa napsia (tai jos kyse on vitamiinipuutoksesta, niin sitten vitamiineja jne.). Kuitenkin SSRI-lääkkeet sun muut sellaiset on todettu tekevän ihmisestä ihan zombin (tunne- ja seksielämältään), joten on ihan hullua edes antaa kenenkään myydä sellaisia.
Totta kai on ihan hyvä juttu olla tuottava kansalainen, koska teollisuusyhteiskunta on riippuvainen sellaisista. Ja onhan se ihan kivaa tehdä töitä. En nyt tarkoittanutkaan sitä, ettei pitäisi olla. On vain tyhmää, että psykiatria on mitä on. En kyllä itse ole siihen turvautunut, mutta ihan tarpeeksi on näyttöä sen puolueellisuudesta ja yksilön arvon huonosta arvostamisesta.
1) Vaikeasti masentunut potilas. Työkyky mennyt. Ei saa mielihyväntunteita mistään. Muutamia itsemurhayrityksiä taustalla. Makaa kaikki päivät lähes pelkästään sängyssään, ulosteet ja virtsat menevät alle. Ei ole peseytynyt viikkoihin. Laihtunut merkittävästi. Satunnaista viiltelyä. Likainen ja hoitamaton. Ei puhu, ei reagoi puhutteluun.
Laitetaan SSRI/SNRI sähköhoitoa. Muutamassa viikossa potilas on jo tolpillaan, arkiset asiat alkavat sujua, potilas vastaa puhutteluun, syö, viiltely loppuu. Kuinka iso asia painonnousu tai seksuaalinen haluttomuus on tässä tilanteessa?
2) Bipolaaripotilas. Ensin depressiossa maannut sängyn pohjalla. Kevään tullessa ja valon lisääntyessä sairaus kääntänyt suuntaa. Maniassa myynyt kaiken omaisuutensa, aikoo Castron seuraajaksi Kuubaan. Puhuu tauotta, jutut aivan käsittämättömiä. Suuruusharhoja. Nukkuu vain tunnin yössä.
Laitetaan mielialaa tasaava lääkitys antidepressantti. Muutamassa viikossa henkilö on taas toimintakykyinen. Ajatukset ja suunnitelmat järkeviä ja realistisia. Saa nukuttua. Alkaa hoitaa talouttaan kuntoon. Paljonko tässä painaa käsien vapina tai lievä kuvotuksen tunne?
vähän vähemmän vaihtoehtoisia ja vähän enemmän tieteellisiä lähteitä.."ECT perustuu aivovamman tuottamiseen"..Just joo.
ovat silti sairaita, ja uskon että ne perustuvat potilaan psyyken/tietoisuuden/yksilöllisyyden muokkaamiseen radikaaleilla keinoilla, niin kuin kuvailit. Kaikki tunnetuimmat murhaajat ovat käyttäneet SSRI-lääkkeitä. Moni on tehnyt myös itsemurhan. Ja tuo sähköshokkihoito vasta sairasta onkin. Sitä voi verrata lähinnä lobotomiaan, koska lopputulos on vähän samankaltainen.
Tässä kivan pitkä lista SSRI:n uhreista:
http://www.ssristories.com/index.php
"Minulla on ollut hyviä ja huonoja psykiatreja."
Muistan omakohtaisesti 90-luvun alussa kun itse tarvitsin psykiatrin apua ja kävin miehen vastaanotolla, Ilmekään värähtämättä, tämä korkeasti koulutettu, mitä ilmeisimmin juuri freudilainen psykiatri istui korkealla jalustallaan kuin ukko ylijumala. Ei tippaakaan ollut kiinnostunut ahdistuksestani. Selasi vanhoja sairaskertomuksia ja teki diagnoosinsa. Vaihdettiin pillerit uusiksi. samaa paskaa eri paketissa sain. Kun kyselin psykoterapian mahdollisuutta, suhtauti ivallisesti koko asiaan. Sanoi olevan aivan saman, jos hakeudun kansalaisopiston keskustelupiiriin.
Hyvät kokemukset on parin vuoden takaa, ei tosin itseni takia vaan lähipiirissä olevan ihmisen tähden. Ei tietoakaan ylimielisyydestä tällä nuorehkolla naispsykiatrilla. Hänellä oli aikaa ja sydäntä kuunnella potilastaan. Halusi tietää kokonaisuuden ennen kuin kirjoittaa lääkereseptin. Puhelinnumeronkin antoi ja kehoitti soittamaan lääkeiden vaikutuksesta. Potilaalla oli hyvin luottavainen ja turvallinen olo. Häntä ei jätetty heitteille, ei liioin arpomalla ratkaistu lääkityksen kohtaloa. Kiitos tälle naispsykiatrille, hän edesauttoi potilaan ihmeellisessä selviytymistarinassa.
Olen samaa mieltä, että psykiatria on lähinnä tuotantoon ihmisiä valjastavaa paskaa ja lasten kiusaamisen hyväksyvää sadistista hyväksikäyttöä. Mutta on otettava huomioon, että esim. skitsofreenikolle ja psykoottisille nämä lääkkeet mahdollistavat kohtalaisen elämänlaadun, kun kuitenkin näiltä ihmisiltä on muutenkin tunteet kuolleet ja toivo parantumisesta epävarmaa.
Myös esim. rajatiloissa, joissa on vaikeita sivuoireita, voidaan käyttää lääkkeitä.
Muunlaisiin oireisiin lääkkeet eivät sovellu ja niistä on sekä yksilölle, että yhteiskunnalle haittaa.
Lääkkeet ajavat saman asian, kuin viinapullo näille muille ongelmille.