Onko muita naisia, jotka haluaisivat "perheen", mutta seurustelevat miehen kanssa, jolle riittää yksineläminen ja seurustelu/tapailu? Mitä ihmettä tekisin, kun rakastan tällaista miestä...tapaamme kun aika ja velvollisuudet antavat myöten, mutta tällaisesta suhteesta jää uupumaan yhteinen arki, yhteiset yöt, yhteiset suunnitelmat, yhteisen elämän tuoma turva jne jne. Kun tapaamme, minulla on melkein aina kiire lähteä kotiin, kun on oman perheen velvollisuudet hoidettavana (työ, lapset, ruuanlaitot, siivous, kaupassakäynnit jne)...eli rankan arjen lisäksi yritän löytää aikaa miehelle...ja aina syyllinen olo, kun joko mies tai lapsi/koti jää vaille huomiota...ja toisaalta sitä on tosi yksin ja väsynyt arjen keskellä.
miten ratkoa
pulma
5735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko sinun lapsesi minkä ikäisiä ja millaista parisuhdetta olet vailla? Itse olen yksinhuoltaja, lapseni ovat jo vähän isompia ja seurustelen miehen kanssa, mutta olemme päättäneet olla jakamatta arkea toistaiseksi.
Minulle tämä kuvio sopii oikein hyvin. Hän on henkisesti läsnä joka päivä kun olemme puhelimessa, mutta saan kaikessa rauhassa pyörittää arkeni yksin. Näin meille ei tule myöskään tyypillisiä uusperheen ongelmia ja tapaamisemme ovat yhtä juhlaa. Meillä on aika pitkä välimatka ja uramme vaativat aika paljon aikaa, joten tämä sopii meille.
Uskon, että parisuhteen huuma säilyy myös näin pidempään ja parempana. Jos tilanne olisi niin, että parisuhteeni olisi sitä, että mies vain kaipaisi minua fyysisesti, niin sitten homma ei toimisi. Toivottavasti sinun tilanteesi ei ole sellainen.
kannattaako tuohon SOTKUUN lisätä enää yhteistä viatonta lasta..
mieti lapsen kannalta olisiko hän onnellinen kaltaisessanne "perheessä" jossa äiti aina kiireinen ja isää hyvä jos näkee.
sinuna nyt miettisin tarkasti, ja jos miehelle kelpaa vain tuollainen suhde niin en kyllä lasta siihen suunnittelisi, ellet ole taas valmis yksinhuoltajaksi.
Mitä yhteistä viatonta lasta?? En sanonut, että olisi yhteistä lasta...
vaan HALUAISIT sellaisen.
ja etkös myös kertonut omaavasi lapsia..
luetko viestejä ollenkaan...
Olen ihan samassa tilanteessa kuin sinä. Minullakin on lapset ja miesystäväni on yksineläjä. Olemme jo varsin "aikuisia" ja hän on tottunut aikaisemmissakin suhteissaan tähän tyyliin kun on asunut suurimman osan elämästään yksin. Seurustelusuhteita hänellä kyllä on ollut useitakin. Toinen kirjoittaja sanoi, että tämänkaltainen suhde sopii hänelle, koska näin suhteessa säilyy juhla. Toki asia on näinkin, niin meilläkin. Itse kaipaan kuitenkin yhteistä arkea, pelkkä juhla tai "tapailu" ei pidemmän päälle tunnu riittävän itselleni. No, näitä täytyy miettiä; yhtä ainoata oikeata tapaa elää ei ole. Itseään pitää kuunnella. Minä ainakin mietin sitä, että jos ei yhteisiä suunnitelmia tehdä ja asiat eivät yhteisesti muutu tai "etene", niin sittenhän niitä muutoksia on tehtävä yksin (jos muutoksia haluaa). Tällöin taas ei voida puhua kovinkaan sitoutuneesta suhteesta, siten kun minä sen ymmärrän.