Tehtiin monen vuoden säästön jälkeen matka Italiaan (4hlö perhe yst.) 18-v suhde -puolella jo ennen matkaa, mutta hyvin toimittiin "kavereina". Hääpv vietettiin Italiassa, ja Venetsiassa itselläni jo orastava romantiikan tunne. Istutiin pubissa ja juteltiin tulevasta hääpv:stä 2:n pv kuluttua. Paikalle saapui ruusunmyyjä jolta mieheni innostui ostamaan ruusun...luulin tietty minulle, mutta se menikin ystävälleni, kiitoksena hyvästä seurasta! (kaikin mokomin), mutta sellainen pettymys, että en vieläkään yli päässyt! (2vko tapahtumasta), sydän vuotaa verta :(.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tulee mieleen ne lukuisat tarinat, joita kertovat naiset, vaimot, vuosia aviossa olleet, siitä kun paljastuukin yks kaks että mies on löytänyt toisen. Tarinat siitä, miten koko maailma romahtaa kertalaakista.
Tämä tarina tuskin on sellainen, vaikka maailman loppua ennustaakin, mies varmaankin vaan oli hieman humaltunut ehkä viinistä, ehkä siitä onnesta, että on saanut kestävän liiton, ihanan vaimon, jolla on hyvä ystävätär.
Ehkä mies on halunnut osoittaa miten tärkeää on hänelle, että vaimollaan on ystävätär, joka jakaa hääpäiväilon heidän kanssaan.
Ehkä emme tästä tarinasta tiedä riittävästi tietääksemme onko vaimolla syytä huoleen. Ehkä se, miten ystävätär on ruusun ojentamisen ottanut kertoisi, onko enempään murheeseen syytä.
Ehkä naurulla olisi enempi käyttöä, ehkä vaimojen pitäisi hieman hellittää, eikä ottaa kaikkea niin äärettömän vakavasti ja tärkeästi.