Olen loppukesästä menossa naimisiin kahden vuoden seurustelun jälkeen. Nyt ihan hiljattain ongelmaksi on kuitenkin muodostunut mieheni esille ottama vaatimus avioehdosta. Eikä vain hän vaadi avioehtoa. Hänen koko sukunsa myös on alkanut kailottaa sitä isoon ääneen (mm. mieheni pikkuveljen yo-juhlissa asiaa tiedusteltiin minulta ja mieheltäni useampaan otteeseen, vaikka nuoren yo-juhlat eivät ole mielestäni siihen ehkä kaikkein fiksuin tilanne).
Myönnän, että mieheni on minua merkittävästi varakkaampi. Itse olen ns. akateemista köyhälistöä ja palkkani jää keskimääräisestä bruttopalkasta jonkin verran jälkeen. Miehelläni on huomattavasti suuremmat tulot. Lisäksi hän on varakkaasta perheestä ja tulee perimään/on jo osin perinyt vanhemmiltaan.
Mutta nyt on alkanut jurppimaan nuo avioehtovaatimukset ja -utelut ihan mielettömästi! Tuntuu, että miehelleni ja hänen suvulleen meidän häiden järjestely on yhtä kuin avioehdon järjestäminen. Niinpä minulle on tullut syvä inho koko avioehtoa kohtaan! Paradoksaalista on että viime keväänä kun mieheni kosi, olin itse aikeissa ehdottaa avioehtoa, ikäänkuin takeena siitä etten tosiaankaan ole hänen rahojensa perään. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se miten ponnekkaasti mieheni alkoi valmistelemaan avioehtoa. Hän sanoi esim. "on hyvä varautua siihen että nykyään puolet avioliitoista päättyy eroon..." ja "ei ole mitään järkeä mennä naimisiin ilman että ensin varautuu eroon". Siis kiva, että mieheni suunnittelee eroa jo ennen häitä!!! Olen raivoissani.
Mieheni on tosin kerran jo avioeronnut ja silloin hänellä oli avioehto, mistä hän oli jälkikäteen hyvin kiitollinen. Siten tavallaan ymmärrän, että hän on kovin avioehtomyönteinen. Mutta nyt meille on tullut riitaa avioehdosta puolin ja toisin. Hän sanoo, ettei avioehto ole epäluottamuksen osoitus, mutta minä koen sen toisin. Nyttemmin hän on alkanut jopa epäilemään, että olen tosissani hänen rahojensa perään kun tunnen niin syvää inhoa avioehtoa kohtaan. Minä puolestaan olen alkanut miettimään jo koko häiden perumista ja suhteen lopettamista. MIksi mennä naimisiin jos toinen on jo varma siitä, että ero kuitenkin tulee jossain vaiheessa... Lisäksi olen pohjattoman loukkaantunut siitä, että mies on kehdannut epäillä tunteitani ja syyttää minua rahanahneeksi
:(
Myönnän, että mieheni on minua merkittävästi varakkaampi. Itse olen ns. akateemista köyhälistöä ja palkkani jää keskimääräisestä bruttopalkasta jonkin verran jälkeen. Miehelläni on huomattavasti suuremmat tulot. Lisäksi hän on varakkaasta perheestä ja tulee perimään/on jo osin perinyt vanhemmiltaan.
Mutta nyt on alkanut jurppimaan nuo avioehtovaatimukset ja -utelut ihan mielettömästi! Tuntuu, että miehelleni ja hänen suvulleen meidän häiden järjestely on yhtä kuin avioehdon järjestäminen. Niinpä minulle on tullut syvä inho koko avioehtoa kohtaan! Paradoksaalista on että viime keväänä kun mieheni kosi, olin itse aikeissa ehdottaa avioehtoa, ikäänkuin takeena siitä etten tosiaankaan ole hänen rahojensa perään. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se miten ponnekkaasti mieheni alkoi valmistelemaan avioehtoa. Hän sanoi esim. "on hyvä varautua siihen että nykyään puolet avioliitoista päättyy eroon..." ja "ei ole mitään järkeä mennä naimisiin ilman että ensin varautuu eroon". Siis kiva, että mieheni suunnittelee eroa jo ennen häitä!!! Olen raivoissani.
Mieheni on tosin kerran jo avioeronnut ja silloin hänellä oli avioehto, mistä hän oli jälkikäteen hyvin kiitollinen. Siten tavallaan ymmärrän, että hän on kovin avioehtomyönteinen. Mutta nyt meille on tullut riitaa avioehdosta puolin ja toisin. Hän sanoo, ettei avioehto ole epäluottamuksen osoitus, mutta minä koen sen toisin. Nyttemmin hän on alkanut jopa epäilemään, että olen tosissani hänen rahojensa perään kun tunnen niin syvää inhoa avioehtoa kohtaan. Minä puolestaan olen alkanut miettimään jo koko häiden perumista ja suhteen lopettamista. MIksi mennä naimisiin jos toinen on jo varma siitä, että ero kuitenkin tulee jossain vaiheessa... Lisäksi olen pohjattoman loukkaantunut siitä, että mies on kehdannut epäillä tunteitani ja syyttää minua rahanahneeksi
:(
Vastaukset 15
Vanhimmat
En ymmärrä miksi teidän täytyy mennä naimisiin kahden vuoden yhdessä olon jälkeen. HEI HALOO!!! Mikä helvetin kiire teillä on naimisiin...???? Miksi ei voi ensin opetella kunnolla tuntemaan toista!!!??? Ei se ole ihme että erotaan niin paljon, kun suin päin syöksytään aina HETI naimisiin.
Tuosta avioehdosta että mitä helvetin väliä silläkään on. Jos tuosta asiasta on nyt jo riitaa niin ehkä ei kannata mennä naimisiin ollenkaan jos olet noin lapsellinen vielä. Avioehto on mielestäni hyvä asia eikä mikään epäluottamus lause sinua kohtaan. Jos rakastat miestä etkä niitä rahoja niin silloin sinun luulisi kirjoittavan sen avioehdon ihan tuosta noin vaan. Ja jos et halua miettiä eroa niin eihän sillä silloin ole edes mitään väliä onko teillä se ehto vai ei jos olette lopun elämää yhdessä...
Kasva aikuiseksi ja mieti asiaa nyt ihan rauhassa oikein ajatuksen kanssa...
jo revennyt tuohon pisteeseen:/
"Paradoksaalista on että viime keväänä kun mieheni kosi, olin itse aikeissa ehdottaa avioehtoa, ikään kuin takeena siitä etten tosiaankaan ole hänen rahojensa perään."
Mikäpä siinä on, ettet kysynyt? Jälkiviisastelu on aina yhtä hyödytöntä, mutta eikö kannattaisi nyt vain hyväksyä avioehto, jos alun alkaen olitte siitä samaa mieltä eikä suhdettanne kaiverra muut asiat. Onko parempi lopettaa muutoin hyvä suhde tuollaisen "pikkuasian" takia: sen, että pitää periaatteessa olla eri mieltä vaikka pohjimmiltaan olisi ajatellut samoin? Mietipä tätä vielä...
Me tulevan mieheni kanssa hoidimme tuon asian niinkin "mallikkaasti", että sovimme jo suhteen alussa yhteisymmärryksessä avioehdosta siltä varalta, ettei tule ikäviä yllätyksiä sitten kun häitä alamme aikanaan järjestellä. Kumpikin ymmärsi asian täysin, vaikka okei, nuoria ja rahattomia toki vielä olemme, joten helppo sopia. Mistäpä sitä tietää, kuinka paljon tulevaisuudessa tulee rikastumaan, optimistinen asenne:D
(Samaan olisin kuitenkin suostunut, vaikka toiselta omaisuutta olisi valmiiksi löytynytkin.)
Tämä ei toimi enää ohjeena sinulle, mutta uskaltaisin uhkarohkeasti mennä neuvomaan muita palstaa lukevia, vähemmän aikaa yhdessä olleita. On kivuttomampaa sopia raha-asiat jo alussa, ainakin jos on suhteessa tosissaan.
avioehto kieltämättä epäluottamuslause, varsinkin, kun se on tuolla tavalla tullut esiin. Suosittelen, ehdottamaan osittaista avioehtoa: miehellesi jää ylivoimaisesti suurinosa kaikista varoistaan, mutta sinäkään et jää puille paljaille. Se on tavallaan kompromissi, johon olis kummankin ihan kohtuullista suostua. On aika kamalaa todella, jos koko sukukin hinkuu avioehtoa, onhan se nyt selvää, että se on epäluottamuslause. Samoin aivan selvästihän miehesi varautuu eroon, mikä juuri on se loukkaava juttu avioehdossa, silloin, kun se ei tule kivuttomasti yhteisesti sopien.
Eli ehdota osittaista avioehtoa.
Tee se avioehto sitten kunnolla Ameriikan malliin. Juristi osaa neuvotella sinulle hyvän avioehdon. Avioehtohan ei tarkoita sitä, että jäisit puille paljaille, paitsi jos olet tyhmä ja suostut itsellesi epäedullisiin ehtoihin. Jos miehesi on varakkaampi ja sinä joudut vaikkapa edustamaan, niin kuuluuhan sinun silloin hyötyä kertyvästä omaisuudesta, kun olet sen kartuttamiseenkin osallistunut. Ja jos uhraat oman urasi avioliittosi takia, niin elatusrahat eron jälkeen on vähintä mitä miehesi voi sinulle luvata. Tämä on sitä amerikkalaista mallia, en ihan tarkkaan kuitenkaan tiedä, mitä suomen lait sallivat. ETSI ITSELLESI LAKIMIES JA KYSY !!! Häitä ei ton takia kannata perua. Ja kun siirrät viralliset asiat ulkopuoliselle, voit keskittyä itse onnellisena morsiona olemiseen.
'"Hän sanoi esim. "on hyvä varautua siihen että nykyään puolet avioliitoista päättyy eroon..." ja "ei ole mitään järkeä mennä naimisiin ilman että ensin varautuu eroon". Siis kiva, että mieheni suunnittelee eroa jo ennen häitä!!!'
Miehesi ei suunnittele eroa, hän ainoastaan toteaa yksinkertaisen faktan. Et halua nähdä tätä, koska olet loukkaantunut ja haluat kokea olevasi uhri, minkä vuoksi tarkoituksella tulkitset väärin miestäsi.
"Hän sanoo, ettei avioehto ole epäluottamuksen osoitus, mutta minä koen sen toisin."
Toisin sanoen haluat, että miehesi ottaa suunnattoman taloudellisen riskin välttääkseen pahoittamasta mieltäsi. Ymmärrät kai itsekin, kuinka itsekäs tuollainen vaatimus on. Lisäksi olet suunnittelemassa eroa jo ennen kuin olette astuneet avioon; miehesi olisi järjiltään, ellei vaatisi avioehtoa.
Ulkopuolisen silmin katsottuna näyttää selvältä, että miehesi haluaa suorittaa järkevän ja ymmärrettävän varotoimenpiteen mahdollisen eron varalta. Olet huomattavaa itsekeskeisyyttä osoittaen päättänyt suhtautua tähän varotoimenpiteeseen kuin henkilökohtaiseen loukkaukseen, etkä vihasi vuoksi näe tilannetta selvästi.
Voit joko loukatun ylpeyttä tuntien jatkaa kinastelua miehesi kanssa ja lopulta päättää suhteenne, tai sysätä egosi syrjään ja mennä naimisiin rakastamasi miehen kanssa.
Ihan järkeviä viestejä vastanneilla! Tiedän, että reagoin tähän juttuun aika tunnepohjaisesti ja olen muutenkin tosi tulistuva ihminen. Järkevintä olisi varmaan rauhoittua ja miettiä jotain osittaista avioehtoa, kuten joku ehdottikin.
Yksi syy, miksi olen vetänyt herneen nenään tästä avioehdosta on se tapa, jolla siitä on puhuttu. Mielestäni mahdollinen avioehto ei nimittäin kuuluisi lainkaan mieheni perheelle, mutta viimeksi eilen mieheni isä oli siitä tiedustellut. Tulee loukkaava tunne, että tulevat (?) sukulaiseni pitävät minua jotain opportunisti-uhkana.
Lisäksi tuo mieheni on oikeasti vähän katkeroitunut avioeronsa jälkeen ja pelkään, ettei hän tässä tapauksessa jaksa yrittää kunnolla kun niin voimakkaasti puoltaa avioehtoa. Avioehto onkin oikeastaan ainoa asia mitä hän on "häistämme" suunnitellut. Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä keskustelemaan avioehdosta asianajanjan kanssa, mutta yllättäen tuo asianajaja on mieheni hyvä ystävä, joten vähän arveluttaa asianajajan puolueettomuus. Ajatuskin siitä, että keskustellaan juristin kanssa avioehdosta ahdistaa. Se tuntuu jotenkin ikävän viralliselta ja epäromanttiselta!
Joku vastanneista kauhisteli sitä, että olemme menossa naimisiin jo kahden vuoden jälkeen. Ei se minusta niin aikaisin ole, etenkin kun mieheni täytää kohta 40 v ja minulla 30 vuotta lähenee uhkaavasti. Lisäksi olen sen verran vanhanaikainen, etten suostu avoliittoon.
Tunnepohjainen reaktio on ymmärrettävä, mutta siitä on päästävä yli ja ajateltava loogisesti.
Kokeilehan tätä. Kuvittele itsesti miehesi isän asemaan, tai hänen muun perheensä. Mitä ajattelisit? Kun mies, rakas perheenjäsen, on yhdessä avioliitossa pettynyt jo raskaasti ja häneltä meni usko ihmisiin ja rakkauteen, ja koko kärsimyksessä ainut hyvä puoli oli se että sentään omaisuus pysyi suvulla eikä mennyt ex-vaimolle.
Tottakai heillä on huoli siitä että sama tapahtuisi uudelleen! Käytämmehän me turvavöitäkin vaikka tilastot kertovat että todennäköisesti juuri sillä reissulla ei onnettomuutta tapahdu. Ajattelemme "kaiken varalta". Se on tervettä ja hyvä asia.
Ymmärrän tunteesi kyllä hyvin, ja perhe on toiminut hieman ikävästi kun on sinulle asiasta puhunut noinkin suoraan. Todennäköisesti he eivät vain aktso asiaa sinun kannaltasi ensinkään... tai eivät pidä tunneasioita tässä aiheessa tärkeinä.
Jos sinulla on tunne siitä että perhe pitää sinua opportunistina ja uhkana, allekirjoittamalla järjellisen avioehdon sinä todistat heille ettet ole sellainen, Eikö niin?
Häiden järjestämisessä ja yhteiselämässä on monen monta epäromanttista asiaa, asianajajn kanssa puhuminen on niistä vähäisin :D mieheis ystävyys juristiin ei haittaa, kun pyydän ammattilaista selittämään sinulle kokonaan kaiken sopimuksessa sovitun ja sen merkitykest, kunnes et tunne tulevasi huijatuksi vaan ymmärrät kokonaisuudessaan sen mitä allekirjoitat. Paneudu asiaan huolella.
Ja sivuhuomautuksena, huoli erosta on näin ulkopuolisesta ihan ymmärrettävä jos ette ole miehen kasnsa asuneet yhdessäkään vielä. Toisen arkitapojen ja ärsyttävien jokapäiväisten ominaisuuksien esiintuleminen vasta avioliitossa on... noh, eri tavalla ajattelevasta hiukan pelottava ajatus. Sinulel se on luonnollista, ja miehesi sen hyväksyy ja niin sen pitää ollakin, mutta ymmärrän myös perheen näkemyksen sikäli hyvin.
***
juristia. Sua taidetaan nyt kusettaa oikein kunnolla tässä, jos vielä miehesi kaveri tekee avioehdon. Pidä puolesi ja ajattele myös itseäsi, kuten tuntuvat kaikki muutkin, miehesi ja hänen sukulaisensa, ajattelevan. On aivan ymmärrettävää, että olet loukkaantunut, kun avioehtoa noin epätoivoisesti tyrkytetään.
Kyllä asianajaja on oltava joku muu kuin miehen ystävä tai perhetuttu. Se pitää olla joku tuntematon kummallekin. Muuten ei voi olettaa tasapuolisuutta. Minullekin exä yritti ehdottaa, että hänen juristikaverinsa laatii avioehdon. Se olisi ollut sellainen, että miehen omaisuutta ei jaeta erossa mutta minun omaisuus jaetaan. Ihan uskomatonta! No mepä erosimme ennen kuin ehdittiin naimisiinkaan mennä. Minuahan ei naruteta!
Raivosi miehen suvun suhtautumisesta avioehtoon on varsin ymmärrettävää. Tässä on todellakin kyse varsin henkilökohtaisesta asiasta, siis sinun ja miehesi välisestä, eikä muiden (kuin ehkä juristin) tule siihen puuttua.
Jossain tapauksissa ymmärrän avioehdon tarpeellisuuden, mutta minua on häirinnyt ihmisten kriititön avioehdon ylistys. Jos nyt avioehto on tehty, niin minua ainakin häiritsisi se, että kaikki omaisuus pitäisi ikään kuin puolittaa koko avioliiton ajan. Siis sohva ja keittiökoneet ovat sinun, auto minun, asunto yhteinen jne. Eikö kuitenkin eron sattuessa omaisuus tule jakaa niin, kelle se nyt kuului, eikä mitää ositusta tehdä? Lisäksi avioehto tuntuu erityisen hölmöltä tilanteessa, jossa toinen hoitaa pitkään perheen yhteisiä lapsia kotona, jolloin toinen kerää omaisuutta (itselleen)
Teidän tapauksessa ehkä joku sen tyyppinen avioehto voisi olla hyvä, jossa miehesi nykyinen omaisuus suljettaisiin mahdollisen osituksen ulkopuolelle, mutta avioliiton aikana kerätty ei. Käsittääkseni sekin on mahdollista. Mukavaa kesää ja toivotaan että pääsette sopuun. Unohda ne miehesi sukulaiset.
Avioehto on paikallaan aina!Jos sellaista ei ole niin esim perinnöt menevät puoliksi aviopuolisoille. Ei avioehto ole liiallista varjelua.Itse pidin sitä typeränä 35 vuotta sitten mutta onneksi vanhempani vaativat sellaisen tekemisen. Oli kovasti tarpeen 30 aviovuoden jälkeen kun ero tuli.
Voin kertoa toisen kannan asiaan.... Veljeni oli menossa naimisiin jonkin aikaa sitten ja vaadimme avioehtoa. Saattaa morsiammesta kuulostaa julmalta, mutta sitä se ei ole.
Samalla kun vaadimme veljeäni tekemään sen, niin on itsestään selvää, että kaikki lapset naimisiin mennessään tekevät avioehdon. Vaadimme vähintä, eli perityn omaisuuden sulkemista ulkopuolelle. Yhdessä avioliiton aikana hankittu omaisuus on asia erikseen, mutta esim. sukutilaan ei tulevilla aviopuolisoilla ole mitään asiaa.
Voisitko asettua heidän asemaansa... He eivät välttämättä ajattele sinua henkilökohtaisesti, mutta... jos esimerkiksi. meistä joku sattuisi eroamaan. Sanotaan nyt vaikka siskoni eksä saa osituksessa osan siskoni omaisuudesta (myös peritystä) ja oletetaan, että osa on osuus sukutilasta (suvulla vuosisatoja). Siskon eksä menee uusiin naimisiin ja tekee lapsia... lapset perivät hänet. Ei olisi erityisen miellyttävää tapella siskon eksän uuden vaimon lasten kanssa omasta sukutilasta.
Mikäli siskoni pysyy yhdessä mihensä kanssa, saa mieskin nauttia näistä etuuksista elämänsä loppuun asti ja sitten aikanaan heidän lapset perivät tilan.
Asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että tykätäänkö jostain vai ei. Nautimme toistemme seurasta porukalla, mutta järkiasiat tulee hoitaa järjellä.
tosiaan kannattaa kun on joku sukuaarre perheessä, mutta aika harvalla sellaista kuitenkaan on.
Mä halusin avioehdon kun mennessäni yhteen miljonäärin kanssa ja olen köyhä akateeminen. En halua ainakaan mainetta toisen rahojen perässä juoksemisesta. Avioehtoon voi hyvin kirjata sen mitä se koskee ja mitä ei ja pitää huolta, että saa osansa siitä mitä tienataan liiton aikana jotta ei ihan puille paljaille jää jos ero tulee. Onnea Liitolle jos saat jalkasi maahan!
Seurustelin kerran yhden miehen kanssa joka oli eronnut useita kertoja ennen meidän suhdetta. Omaisuuden hän oli kerran jakanut mutta se oli yhdessä hankittukin. Tiedän että hän on myöhemminkin eronnut ja on avioehdon kannattaja ja ottaa naisilta rahat pois ja omistaa itse kaiken materian ja naisen on ostettava ruuat ja maksettava vettä, sähköä ym mistä ei kerry omaisuutta. Hän pelaa naisilla tällä tavalla ja kartuttaa omaisuutta. Varoitan, että tällaistakin on, en tarkoita, että aloittajan mies on sellainen. Mutta kerran eronnut voi erota toisenkin kerran, sillä kynnys eroamiseen alenee.
Yksi sukulainen on ollut kolmesti naimisissa ja myöntänyt ettei se eroaminen mukavaa ole, muttei siihen maailma kaadu.