Olen miettinyt vakavissani silmäluomileikkausta, koska minulla on synnynnäisesti riippuvat luomet (ei mitenkään huimasti mutta parinkympin ylitettyä ovat alkaneet häiritä enemmän). Haaveilen leikkauksesta ja toivon sen antavan piristysruiskeen omaan kauneeteen. Olen vain alkanut pohtimaan omaa henkistä terveyttä tai toisin sanoen pinnallista perfektionismiä itsessäni. Joudunko leikkauskierteeseen, sillä ei pelkät silmät tee minusta sellaista kuiin haluaisin. Se on vain yksi tekijä "epätäydellisyyttäni".. Pitäisikö tässä pikeminkin hakea apua psykologilta? Onko kukaan paininut samankaltaisten ongelmien kanssa? Oletteko kaikki niin tasapainoisia ja harkitsevia kuin kirjoituksenne antaa ymmärtää.
Kuka meistä ei haluaisi olla kaunis!? Toisilla se saattaa vaan viedä terveydenkin...
Kuka meistä ei haluaisi olla kaunis!? Toisilla se saattaa vaan viedä terveydenkin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
hei, tota samaa eettistä ongelmaa mietin itsekkin kauan ja lopulta kun selvisin aivokasvaimesta niin ajattelin että ei ole väärin haluta jotain itsekästa. Luomet leikattiin eilen, jännitin ja nyt ne on mustat ja turvoksissa mutta en kadu, hitunen itsevarmuutta lisää ja kuka on kenellekkin sanomaan mikä on oikein ja mikä ei kun omasta kropasta on kyse. Palvelu...tarkoitan inhimillisyys ja ystävällisyys oli huippuluokkaa...voin lämpimästi suositella Asko Salmea:)
on usein perusteltu, koska silmän siristely voi aiheuttaa päänsärkyä, roikkuvat luomet rajoittaa näkökenttää ym. Yläluomileikkaus voi kuulua em syistä julkisen terveydenhuollon piiriinkin, mutta jos haitta on vain esteettinen, maksat itse. Korjaus ei tee sinusta onnellista, mutta voi ehkä helpottaa elämääsi tai tuoda pienen piristyksen ulkonäköön. Monella korjataan ensin luomet, ja myöhemmin muita ikämuutoksia, esim roikkuvat kasvot. Näin itsellänikin. Voit kuitenkin täysin itse päättää, mihin vedät rajan. Korjautatko vain välttämättömimmän, vai hyväksytkö ajatuksen, että ensimmäinen operaatio ei ole viimeinen.Ellet välttämättä tarvi luomileikkausta nyt, siirrä ajatusta ainakin viidellä vuodella ja anna päätöksen kypsyä. Kauneusleikkauksissa ei ole mitään väärää, mutta jos pelkäät, että joudut hallitsemattomaan kierteeseen, koska tunnet omat käyttäytymismallisi, ehkä keskustelu psykologinkin kanssa saattaa tuoda esiin uusia näkökulmia. Älä tee tästä asiasta kuitenkaan elämää surempaa ongelmaa, teknisesti leikkaus on hyvinkin yksinkertainen, lähes kivuton ja melko edullinen. Terveyttä se tuskin on vienyt keneltäkään. Nyt vain pohdit loppuun asian henkisen puolen kohdallasi. Tsemppiä.