Mulla on sellanen onkelma, että jostain syystä löydän näitä riippakiviä lähelleni sen kummemmin pyytämättä, ja aina heillä on jotain helkkarin kuvitelmia minun suhteeni...
Ensimmäinen kuvitteli pomottelevansa minua, muutti lähelleni asumaan ja luuli että voidaan nyt kaikki päivät ja yöt olla yhdessä. Minä, perheellinen nainen. (Tapasimme opintojen merkeissä ja ystävystyimme.)
Huomasi, ettei minua niin vaan komennella ja pisti välit poikki.
Nyt pari vuotta sitten tuli tämä toinen, joka myös jostain syystä kuvitteli pääseväni vihille kanssani kun annoin numeron. Ilmoittaa vaan, että nyt mennään sinne tai tänne, tai että nyt tulet meille ym..... kiesus.... ja nyt on loukkaantunut kun en tanssi pillin mukaan.
Mikä tän tyyppisissä ihmisissä oikein on? Minä olen ihan tavallinen perhettä rakastava nainen joka käy töissä ja haluaa ottaa löysää päivän jälkeen.
En ole kyläluuta, rakastan pitkiä keskusteluja joissa kuunnellaan toinen toisiamme, ja ennenkaikkea tiedetään että se kamu on ja pysyy vaikka ei päät yhdessä kokoaikaa ollakaan.
Näissä kahdessa edellämainitussa on molemmissa ollut myös sellainen piirre, että minun asiat ne ei oikein tahdo kiinnostaa. Vain ne omat, ja juttu kääntyikin aika usein juuri heidän tekemisiinsä. Aikani kuuntelen, mutta olis se kivaa jos joku kuuntelis niitä minunkin juttuja välillä. Onneksi on ystäviä sitä varten. Pitäisikö jättää turhat tuttavat?
Ensimmäinen kuvitteli pomottelevansa minua, muutti lähelleni asumaan ja luuli että voidaan nyt kaikki päivät ja yöt olla yhdessä. Minä, perheellinen nainen. (Tapasimme opintojen merkeissä ja ystävystyimme.)
Huomasi, ettei minua niin vaan komennella ja pisti välit poikki.
Nyt pari vuotta sitten tuli tämä toinen, joka myös jostain syystä kuvitteli pääseväni vihille kanssani kun annoin numeron. Ilmoittaa vaan, että nyt mennään sinne tai tänne, tai että nyt tulet meille ym..... kiesus.... ja nyt on loukkaantunut kun en tanssi pillin mukaan.
Mikä tän tyyppisissä ihmisissä oikein on? Minä olen ihan tavallinen perhettä rakastava nainen joka käy töissä ja haluaa ottaa löysää päivän jälkeen.
En ole kyläluuta, rakastan pitkiä keskusteluja joissa kuunnellaan toinen toisiamme, ja ennenkaikkea tiedetään että se kamu on ja pysyy vaikka ei päät yhdessä kokoaikaa ollakaan.
Näissä kahdessa edellämainitussa on molemmissa ollut myös sellainen piirre, että minun asiat ne ei oikein tahdo kiinnostaa. Vain ne omat, ja juttu kääntyikin aika usein juuri heidän tekemisiinsä. Aikani kuuntelen, mutta olis se kivaa jos joku kuuntelis niitä minunkin juttuja välillä. Onneksi on ystäviä sitä varten. Pitäisikö jättää turhat tuttavat?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Löytyihän kohtalotoveri! Jostakin syystä koen itse myös kerääväni ympärilleni uusia tuttavuuksia, jotka kerjäävät puhelinnumeroa ja haaveilevat yhteisistä kävelylenkeistä jne. vedoten siihen, että vaikutan "mukavalta ihmiseltä" ts. he tuntevat olonsa hyväksi läheisyydessäni. En itsekään jaksa löpistä tyhjänpäiväisiä puheliessa saatikka sitten raahautua lenkille uusien puolituttujen kanssa, kun itsellä on jo olemassa ne hyvät ystävät ja oma perhe, joten on semmoinen olo, että haaskaisin vain aikaani näiden tuttujen kanssa.
Itse olen suoraan alkanut nyt sanomaan, etten ehdi lenkille ja puhelun lopettanut yleensä alkuunsa syyllä, että menen leikkimään lasteni kanssa tms. Mielestäni elämänlaatuni on parantunut huimasti, kun olen huomannut, ettei kaikkia riippakiviä tarvitse kantaa mukanaan. Osa ihmisistä on seurallisempia ja tykkää notkua aamusta iltaan toisten kanssa vähintäänkin puhelimessa, mutta niin minulla, kuin myös sinullakin ilmeisesti aika kuluu paremmin kotona omien läheisten kanssa. Itse kannatan riippakivien karsimista!
tulin tänne palstalle koska nyt olisi edessä yhden riippiksen "erottaminen". Ennen olen ollut aika kiltti ja ehkä vähän alistuvakin, mutta nyt alkaa olla ikää jo sen verran että katson voivani valita ympärillä olevat ihmiset. Nyt osaan nauttia heistä, tärkeistä ihmisistä, täysin rinnoin. Elämä on turhan lyhyt kaiken maailman tuttaville. Perhe ja ystävät kunniaan!
Toivottavasti en kuulostanut kylmältä ja julmalta kun sanoin "erottavani", harmittaa vaan kun olen tuhlannut aikaa henkilöön joka on lähinnä kiinnostunut puimaan omia asioitaan käyttäen minua psykiatrinaan.
Hyvät Jussit sinne!
mutta näkökulma voi olla toinen, jos et ole naimisissa ja Sinulla ei ole lapsia ja kaikki ystäväsi ovat pariutuneet. Sinkkunakin on yleensä ottaen ihan kiva nähdä joitakin ihmisiä.
Sinun sosiaalinen ympäristösi on perhe ja ystäviä jo entuudestaan ja tyydyt tuohon suppeaan ympäristöön. Ei siinä mitään vikaa ole. Osalla vain ei ole tarpeeksi tuttavia esim. jos ovat muuttaneet uudelle paikkakunnalle tuntematta ketään sieltä. Eli en usko heidän olevan tahallaan Sinulle riippakiviä.
Itsehän en ole lähtenyt mihinkään lapsentekopeliin saadakseni sisältöä elämääni vaan pysynyt sinkkuna. Moni ystävistäni on lähtenyt ja heidän aikansa kuluu pitkälti perheen kanssa. Itse olin komennuksella töistä arabimaassa ja siellä ei helposti naisena tehdä uusia tuttavuuksia ellei halua naida itseään arabiperheeseen. Oli aika pitkä vuosi...
Tämän vuoksi ymmärrän hyvin molempia puolia, niin perheellisiä ja niitä, joilla ei ole uudella asuinpaikkakunnalla tuttuja.
mukava havaita, että en ole yksin ongelmatapaus, minuakin on "siunattu" vuosien varrella riippakivillä, jotka leimautuvat kuin vastasyntyneet sorsanpojat ;-) Olemmekohan niitä hyviä kuuntelijoita, jotka purevat kieltään silloin kun joku toinen tiuskaisisi "mitä sinä siinä...."
Nämä ripustautujat ovat niin oman itseensä keskittyneitä, ettei siinä oikein jää muille elintilaa. Olen sinku ja tässä muutama tapaus menneisyydestä - ripustautuja soitti viikonloppuyönä ja sanoi, että hän olisi tulossa minun asuntooni mieshenkilön kanssa, kun omaan kotiin ei lasten vuoksi voi mennä. Sanoi myös ottavansa minullekin kaverin sieltä mukaan... Palvelua tässä kerrakseen! Se oli viimeinen kerta, kun keskustelimme.
Toinen ripustautuja, vasta avioitunut, saapui joka työpäivän päättteeksi kotiini ja istui ja purki asioitaan piittaamatta tippaakaan siitä, että minulla olisi ollut omat iltatyöni tehtävänä. Olen huono sanomaan suoraan, joten ryhdyin menemään muualle töistä ja odottelin niin kauan, että tämä henkilö kyllästyi ovikellon soitoon. Pari viikkoa sitä riitti. Sittemmin muutin toiselle paikkakunnalle.
Viimeisin ripustautuja työpaikalla, istuisi ja kikattelisi vieressä, saa kuulemma minusta voimaa (itse kertoi). Pidän itse oman voimani, tarvitsen sitä.
Minua kiinnostaisi tietää, miten ihan tarkkaan ottaen kieltäydyit kunniasta kun tuo yksi ripustautuja halusi tunkeutua asuntoosi öitä "viettämään".
Mutta sinulla siis menikin välit poikki tuosta tilanteesta? Eipä ihme silti! Kaikenlaisia röyhkimyksiä sitä maan päällä tallustelee.
"Toinen ripustautuja, vasta avioitunut, saapui joka työpäivän päättteeksi kotiini ja istui ja purki asioitaan piittaamatta tippaakaan siitä, että minulla olisi ollut omat iltatyöni tehtävänä."
Minulla on myös ollut kyseenalainen kunnia kokea vähän vastaavaa tuonne päin - "ystävä" asui valitettavasti samassa talossa kuin minä ja jostain syystä oikein kyttäsi että koska tulen kotiin. Minulla oli asiakaspalvelutyö, jossa vastailin tavallisesti kiukkuisten valittajien puheluihin vähintään 8 tuntia putkeen.
En ollut kyllin viisas katkaisemaan väsyttävää tilannetta hetimiten, vaan sitä jatkui ihan liian kauan, näin jälkeenpäin ymmärrettynä. "Ystävä" oli omasta mielestään ihan selvästi minun yläpuolellani, mutta kuitenkin tarvitsi minua jatkuvasti seuralaiseksi. Kummallista. Tai ei kai hän minua ihmisenä tarvinnutkaan, korviani vain. Aina kun yritin puhua jostain omasta jutusta, hän käänsi automaattisesti keskustelun omiin asioihinsa ja aivan törkeän välinpitämättömästi.
Oli siinäkin ystävä. Pöh.
Nyt kun on vihdoin ymmärtänyt alkaa kieltäytyä viihdyttämästä noita riippakiviä, on ikävää että jotenkin kokee oman mukavan käytöksen ikään kuin uhkana: jos on mukava jollekin toiselle niin taas saa riippakiven niskaansa.
Ja haluaahan sitä mukava olla noin yleensä. Nuo riippakivet vain eivät käsitä, että rajansa kaikella.
Sanoit "on ikävää että jotenkin kokee oman mukavan käytöksen ikään kuin uhkana: jos on mukava jollekin toiselle niin taas saa riippakiven niskaansa." Näin se valitettavasti on. Olen vuosia sitten todennut, että pitää olla melko töykeä, jotta välttyy näiltä ripustautujilta, samalla tosin tulee loukanneeksi niitä, jotka ovat aivan vilpittämäst koettaneet tehdä tuttavuutta. Olen saanut tylyn tyypin maineen, - kaikella on hintansa, mielenrauhallakin.
Hyvä pointti! Usein ripustautujista valittavat tuntuvat olevan perheellisiä tai vähintäänkin seurustelusuhteessa eläviä. Ehkäpä sinkkujen ymmärrys loppuu siihen, kun pariudutaan tai perheydytään. Kun ennen sinkkuna ihmeteltiin pariutuneitten ja perheellisten sulkeutuneita piirejä, niin perheellisenä sitten ihmetellään näitä ripustautujasinkkuja, eikä ymmärrystä riitä puolin tai toisin.
Lisäksi mielestäni täällä jotkin kirjoittajat (esim. Illantorkku) kuvittelevat ehkä olevansa turhankin tärkeitä. Onhan kiva kuvitella, että on niin tärkeä, että ihan ripustaudutaan ja sitten itse joutuu aivan repimään näitä ystäviä itsestään kuin takiaisia, vaikka mielestäni vaikuttaa, että kaverit ennemminkin hyväksikäyttivät (yövierailu yms.)ko. kirjoittajaa. Ja onhan se nyt aivan kamalaa, jos joku tietämättään tulee kylään juuri, kun teet iltahommia. Ja mikä hirveintä, ei lähde juuri sillä hetkellä, kun ajatuksissasi olisi sopivaa!
Jännää, että elämä on teille noin rankkaa, vaikka muuta voisi kuvitella, sillä teidänhän on oltava varmaan mahtavia tyyppejä, jotta teissä ihan kiinni roikutaan. Mäkin haluan muutaman riippakiven. Voin niillä sitten vaikka nakella teitä, jos kyllästyn!
"Ja onhan se nyt aivan kamalaa, jos joku tietämättään tulee kylään juuri, kun teet iltahommia. Ja mikä hirveintä, ei lähde juuri sillä hetkellä, kun ajatuksissasi olisi sopivaa!"
Sinuakin alkaisi takuulla ottaa pottuun ihan vietävästi, jos noin kävisi vähän joka päivä.
että, nyt ei sovi tai vaikkapa että tällä viikolla on kaikkina iltoina kovasti tekemistä, mutta jospa vaikka sovittaisiin tapaaminen ensi viikon keskiviikolle. Tällaisen asian voi sanoa aivan hyvin loukkaamatta ketään, ja tuskin kukaan tunkee sisään, jos on etukäteen sovittu, ettei silloin sovi. Ai, niin vai ovatko nämä kaverinne taas niitä narsisteja, jotka eivät tajua ja tekevät kaikkensa pilatakseen elämänne?
On vain mielestäni kummaa, kun jotkut saavat ripustautujia, narsisteja tms. kavereikseen yllin kyllin, ja toiset, kuten allekirjoittanut, lukuisista kaverikokemuksista huolimatta ei ole mielestään kohdannut yhtään ripustautujaa saati narsistia. Ehkäpä vika on minussa. Tai sitten vain osaan ilmaista, milloin minulle sopii ja milloin ei.
Annat itsestäsi muuten typerän vaikutelman.
vai etkö keksinyt muuta vasta-argumenttia. Kommentoin siis lähinnä koko aiempaa ketjua, jos olet jotain väärin käsittänyt. Tarkoitus ei ole lähteä mihinkään nokitteluun. Tarjosin vain muutaman eriävän näkökulman ja vaihtoehdon pelkän "haukunpa kamalia kavereitani hiukan nimettömästi tänne" -kirjoittelun sijaan, koska sellainen ei ainakaan paranna sitä kaverisuhdetta, korkeintaan tuottaa sen mielihyvän, mitä juoruilu nyt yleensäkin. Itse olen ainakin löytänyt avun moneen asiaan siitä, kun alkaa miettiä, mitä itse voisi oikeasti tehdä eikä vain mollaa sitä toista osapuolta netissä tai muuallakaan, koska muitahan sun on paljon vaikeampi muuttaa eikä se ole sun velvollisuutesikaan. Omaa toimintaa kannattaa siis myös hieman miettiä.
Rajat on helpompi asettaa, kuin luulisi. Ja ok, voin olla typerä, enkä ikävä kyllä viitsi aina lukea kaikkia kommentteja, mut olen kavereideni keskellä onnellinen. Ja näitä juttuja kun lukee, niin se on paljon se.
Uskotaan uskotaan.
..ja toiselle miehelle? Mitä hänen pitäisi kuvitella?
> Ensimmäinen kuvitteli pomottelevansa minua,
> muutti lähelleni asumaan ja luuli että voidaan
> nyt kaikki päivät ja yöt olla yhdessä. Minä,
> perheellinen nainen. (Tapasimme opintojen
> merkeissä ja ystävystyimme.)
> Nyt pari vuotta sitten tuli tämä toinen, joka
> myös jostain syystä kuvitteli pääseväni vihille
> kanssani kun annoin numeron. Ilmoittaa vaan,
Eli huomaa sana MYÖS ja VIHILLE. Tässä viitataan siis miehiin, ei naispuolisiin ystäviin.
Mikä olisi ollut vastaajien reaktio, jos mies olisi ilmoittanut antaneensa numeronsa vieraille naisille.. tuskin olisi ymmärrystä tullut tähän malliin. On tämä nykynaisten käytös niin kaksinaismoralistista.