Auttakaapas vähän ujoa.
Olen ollut ihastunut työpaikkamme mieheen jo hetken aikaa ja hän myös näyttää vilkuilevan suuntaani. En tiedä onko myös ihastunut, vai vilkuileeko vain ihmeissään että mitä minä vilkuilen.
No, asiahan ei etene mihinkään kun vain vilkuillaan ohi mennessämme, mitä tapahtuu monta kertaa päivässä, vaan asialle täytyy tehdä jotakin.
Siis, olen ujo, todella ujo ihastusten suhteen.
Olen omasta tahdostani ollut sinkkuna jo muutaman vuoden ja aina vain vaikeampaa on aloittaa mitään. Vanhat taidot siis pahasti ruosteessa.
Nyt olen kuitenkin päättänyt, että ensi viikolla aion tehdä hänelle tavalla tai toisella selväksi, että olen häneen ihastunut ja haluan hänet.
Teidän tehtäväksi jäisi valaa uskoa ja uskallusta minuun, että uskaltaisin lähestyä miestä jollakin tavalla, että hän käsittäisi että todella haluaisin muutakin kuin vilkuilua (vaikka sekin on mukavaa)
Mies on siis samassa talossa töissä kun minä, ei kuitenkaan tehdä samaa työtä, eikä olla sillä tavalla tekemisissä, että täytyisi jutella työasioista.
Joskus, ehkä kerran kuukaudessa joudun soittamaan hänelle, mutta muuten ei olla koskaan puhuttu toisillemme mitään.
En siis voi mennä hänelle juttelemaan töiden varjolla, että jotakin muuta nyt täytyisi keksiä.
En uskalla, en todellakaan uskalla mennä vain yksinkertaisesti sanomaan, että olen kiinnostunut.
Jos häntä ei kiinnostaisikaan yhtään, en kehtaisi enää töihin sen jälkeen mennä.
Eli kuinka lähestyn ja mistä saan siihen rohkeutta?
Ja tämän kirjoitti ihan aikuinen nainen, vaikka teinimeiningiltä saattaa kuulostaakin.
Olen ollut ihastunut työpaikkamme mieheen jo hetken aikaa ja hän myös näyttää vilkuilevan suuntaani. En tiedä onko myös ihastunut, vai vilkuileeko vain ihmeissään että mitä minä vilkuilen.
No, asiahan ei etene mihinkään kun vain vilkuillaan ohi mennessämme, mitä tapahtuu monta kertaa päivässä, vaan asialle täytyy tehdä jotakin.
Siis, olen ujo, todella ujo ihastusten suhteen.
Olen omasta tahdostani ollut sinkkuna jo muutaman vuoden ja aina vain vaikeampaa on aloittaa mitään. Vanhat taidot siis pahasti ruosteessa.
Nyt olen kuitenkin päättänyt, että ensi viikolla aion tehdä hänelle tavalla tai toisella selväksi, että olen häneen ihastunut ja haluan hänet.
Teidän tehtäväksi jäisi valaa uskoa ja uskallusta minuun, että uskaltaisin lähestyä miestä jollakin tavalla, että hän käsittäisi että todella haluaisin muutakin kuin vilkuilua (vaikka sekin on mukavaa)
Mies on siis samassa talossa töissä kun minä, ei kuitenkaan tehdä samaa työtä, eikä olla sillä tavalla tekemisissä, että täytyisi jutella työasioista.
Joskus, ehkä kerran kuukaudessa joudun soittamaan hänelle, mutta muuten ei olla koskaan puhuttu toisillemme mitään.
En siis voi mennä hänelle juttelemaan töiden varjolla, että jotakin muuta nyt täytyisi keksiä.
En uskalla, en todellakaan uskalla mennä vain yksinkertaisesti sanomaan, että olen kiinnostunut.
Jos häntä ei kiinnostaisikaan yhtään, en kehtaisi enää töihin sen jälkeen mennä.
Eli kuinka lähestyn ja mistä saan siihen rohkeutta?
Ja tämän kirjoitti ihan aikuinen nainen, vaikka teinimeiningiltä saattaa kuulostaakin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun te ette suostuneet auttamaan, ajattelin että itse sitä on vissiin itseään autettava.
Keräsin kaikki rohkeuteni ja laitoin ihastukselle viestin. Jännitys oli niin suuri, että ihan tutina kävi kun puhelin piippasi vastausviestiä. Mutta kuinkas kävikään... tavattiin eilen ja heti toistamiseen tänään.
Hyvältä vaikuttaa ja voin jopa mennä töihinkin ensi viikolla :)
Suosittelen kaikille muillekin tarttumaan härkää sarvista ja tekemään asioille jotakin, joskus voi onni potkaista, kuten minulle nyt kävi.
t. Onnellinen ja ihastunut :)
Miksi me kaikki emme voisi olla yhtä rohkeita? Onnea teille!
...olisinpa yhtä rohkea,Onnea!t. myös ujo ja ihastunut nainen
Itse asiassa olen oikeasti todella ujo, mutta päätin kerrankin ylittää itseni.
Jalat tutisivat, kädet hikosivat ja taju oli lähteä jo silloin kun viestin laitoin, mutta päätin että jos kuolen tähän, niin sitten kuolen.
Pakkohan se oli tehdä asialle jotakin kun halu oli kova.
Siitä on siis kuusi vuotta aikaa kun olen viimeksi tapaillut ketään, että todella vaikeaa oli laittaa viestiä.
Kuitenkin jos oltaisiin vain vilkuiltu, ei oltaisi koskaan saatu tietää mitä tästä voisi tulla.
Nyt olen pää pilvissä ja onnellinen, vaikka vieläkin jännittää parin päivän "seurustelun" jälkeen tavata miestä.
Pakko uskaltaa, kyllä tekin uskallatte jos kerta minäkin :)
Olen myös ihastunut erääseen samassa talossa työskentelevään tyttöön ja tilanne vaikuttaa samalta kuin aloittajan mutta puhelu kerran kuukaudessa paljasti etten ole hän.. Me emme ole puheluita vaihtaneet koskaan.
Omalle ihastukselleni kuitenkin tiedoksi että näen sinun vilkuilevan minua vaikka välillä yrität tehdä sen niin etten huomaisi. Toisinaan käytävällä katsomme toisiamme silmiin ja tervehdimme mutta ei muuta. Huomaan kuitenkin leveän hymysi ja hieman ihastuneen ilmeen kasvoillasi. Onko tämä pelkkää flirttiä?
Itse olen varattu mutta suhde on vedellyt viimeisiään jo muutenkin ja molemmat olemme yhdessä päättäneet pian erota. ..en tiedä tiesitkö sitä ennestään? Olen kuitenkin senverran kunniallinen etten aio satuttaa edes "tulevaa eksääni" tekemällä tyhmiä liian aikaisin vaikka tilanne on mikä on.
Olet siis tumma ja hoikka upea nainen. Minä taas tumma ja hoikka myös (mutta mies :P )
Pitäisiköhän meidän sopia että kun seuraavaksi näemme niin kumpikin tekisi jonkin pienen sovitun eleen? ..ainakin tunnistaisimme toisemme jos täällä vahingossa samaan paikkaan kirjoittaisimmekin
myös minuun, mikä olisi mielestäsi sopiva merkki?
Sinun kuvailemasi henkilöt ja tilanteet täsmäävät minun tapauksessani pelottavan lähelle. Kieltämättä ne varmaan sopivat myös satoihin muihin ihmisiin ;-)
Minun ihastuksellani on ruskeat silmät ja huomenna nähdään taas töissä.
Tervehdys, hymy ja mitä muuta..
miten olisi VU,VU,VU,VU,VU!! -ugh
inkkaria, miten olisi nenän sipaisu (oman nenän, omalla kädellä:)
nuo tuntomerkit:D elii kerro vähän suuntaa mistä kirjottelet?
50-luvun agenttileffoissa...miten olisi hiukan monimutkaisemmat koodit., niin kuin baseball-peleissä: Hieraset nopeasti molempia korvalehtiä peräperään, käännyt äkkiä ympäri ja kumarrut alas ja katsot jalkojesi välistä ja räpsytät pitkiä silmäripsiäsi ~10sec. Ei voisi olla epäilyksen häivääkään jos nuo tekisit...;)
Mahtavia tunnusmerkkejä teillä, minä hekottelen täällä täysillä :)
No, toivottavasti onnistaa, ainakin tosiaan tunnistatte toisenne...
Hiukka olen vihainen kun ette minua auttaneet, mutta toivottavasti tämä ketju auttaa yhdistämään muita :)
Valitettavasti silmieni väri ei ole ruskea :/
Enpä tiedä vielä tuosta suunnasta kovinkaan paljoa paljastella mutta sanotaan että meren läheisyydessä.
Ja tuo mekkkikielikin on vähän vaikea kun tässä miettii jotain sopivaa :D Vaan miten jos ilmoitellaan tänne kun seuraavan kerran yleensä moikataan? Moikattua tulee mutta ei välttämättä ihan jokapäivä niin sillä saisi vähän karsittua "vääriä" :)
Tulipa mieleen yksi kysymys niille joille tuntomerkit vielä täsmäävät. Mitä sanoin sulle viimeksi ja milloin?
Seel-vää!
niin, että molemmat tekee saman eleen yhtäaikaa, joten jos sitten aloitat niin minä teen perässä:)Kannattaa varmaan alkaa harjoittelemaan niin kuvio tulee rennommin...