Juhlapyhät yhtä tuskaa.
Aina riitaa juhlapyhinä.
Ei viinan vaan yhteisen ajanvieton takia.
Mies ei halua olla kanssani, vaikkei sano sitä suoraan. Hän keksii syitä mennä pois luotani milloin milläkin verukkeella,vaikkei tekisikään mitään poistuttuaan luotani.
Minun hän taas olettaa olevan neljän seinän sisällä ja odottavan hänen yhteydenottoaan.
Emme siis asu yhdessä.
Tämäkin juhannus on mennyt kotona yksin.
Masentaa ja itkettää.
Kuinka haluaisinkaan mennä ystävieni kanssa ja pitää hauskaa.Mutta en voi,koska miesystäväni suuttuu ja loukkaantuu mulle.
Alkoholia en saa ottaa ollenkaan tai suhde loppuu, hän luulee että petän häntä kun otan muutaman oluen.(pettämistä ei suhteessamme ole ollut...)
Arkena en saa keskustella miesten kanssa ollenkaan,tutuillenikin hän on sanonut painukaa vittuun. Olen sosiaalinen ihminen ja viihdyn kaikenlaisten ihmisten seurassa jo työnikin puolesta,josta myöskin tulee häneltä sanomista aika ajoin...
En ole enää mikään nuori, ja ihmettelen itsekin miten olen joutunut tähän tilanteeseen....Jos en elä miehen sääntöjen mukaisesti, hän lopettaa suhteen...
Ja kuinka monta kertaa hän on jo senkin tehnyt...
Nyt minä olen loppu tähän...
Taidan sitten tosiaan olla se itsekäs paska,kun haluan lopettaa kitumiseni. Niin itse tilanteeni koen,vaikka rakastankin miestä.
Haluaisin niin kovin tuntea voivani olla hyväksytty itsenäni eikä kuvajainen siitä,millainen minun oletetaan olevan...
Tämä rakkaus ajautui kiville.
Aina riitaa juhlapyhinä.
Ei viinan vaan yhteisen ajanvieton takia.
Mies ei halua olla kanssani, vaikkei sano sitä suoraan. Hän keksii syitä mennä pois luotani milloin milläkin verukkeella,vaikkei tekisikään mitään poistuttuaan luotani.
Minun hän taas olettaa olevan neljän seinän sisällä ja odottavan hänen yhteydenottoaan.
Emme siis asu yhdessä.
Tämäkin juhannus on mennyt kotona yksin.
Masentaa ja itkettää.
Kuinka haluaisinkaan mennä ystävieni kanssa ja pitää hauskaa.Mutta en voi,koska miesystäväni suuttuu ja loukkaantuu mulle.
Alkoholia en saa ottaa ollenkaan tai suhde loppuu, hän luulee että petän häntä kun otan muutaman oluen.(pettämistä ei suhteessamme ole ollut...)
Arkena en saa keskustella miesten kanssa ollenkaan,tutuillenikin hän on sanonut painukaa vittuun. Olen sosiaalinen ihminen ja viihdyn kaikenlaisten ihmisten seurassa jo työnikin puolesta,josta myöskin tulee häneltä sanomista aika ajoin...
En ole enää mikään nuori, ja ihmettelen itsekin miten olen joutunut tähän tilanteeseen....Jos en elä miehen sääntöjen mukaisesti, hän lopettaa suhteen...
Ja kuinka monta kertaa hän on jo senkin tehnyt...
Nyt minä olen loppu tähän...
Taidan sitten tosiaan olla se itsekäs paska,kun haluan lopettaa kitumiseni. Niin itse tilanteeni koen,vaikka rakastankin miestä.
Haluaisin niin kovin tuntea voivani olla hyväksytty itsenäni eikä kuvajainen siitä,millainen minun oletetaan olevan...
Tämä rakkaus ajautui kiville.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuo teidän "rakkaus" näyttää.
Sen verran itsekäs paska saa meistä jokainen olla jos parisuhteessa ei tunnu olo onnellisesta niin sen voi kyllä lopettaakin.
Itse samankaltaisessa tilanteessa olleena voin kertoa, että tilanne tulee vain pahenemaan... Mitä saat tuollaiselta suhteelta? Oletko onnellinen? Suosittelen, että etsit netistä tietoa narsismista, niin selviltä nuo merkit kuulostavat... Kun luet saman kokeneiden tarinoita, huomaat, ettet ole yksin. Itse sain vertaistuesta voimaa lähteä suhteesta ja hetkeäkään en päätöstäni ole katunut! Onnea elämääsi!
Lähde vetämään ja ole jonkin aikaa ihan yksin itseksesi ja ala etsimään fiksua hyvää miesseuraa hyvien ystävien kanssa ja älä unohda liikuntaa, joka vie ajatuksia hyvin muualle.
Miksi sitten edelleen kiusaat itseäsi ja olet hänen kanssaan? Masokismiahan toi on. Suhde nyt vaan poikki ,etkä kuuntele hänen surkeita selityksiään. Lopeta juttu ja ole sä se joka pysyy sanojensa takana.