Kaikki lehdet ja ohjelmat hehkuttavat onnellista parisuhdetta ja onnellista perhe-elämää. Mitä se on? Ollaan oltu kohta 10v. yhdessä, kolme lasta, ihana talo, tullaan hyvin toimeen, mutta.. Kaikki yhdessä olo ja yhdessä lasten kanssa touhuaminen on väkinäistä. Puhumattakaan kahden keskisestä ajasta.. Joku puuttuu, alku ajan kipinä..?
Mieheni on aiemmin käyttänyt reippaasti alkoholia ja muutenkin törttöillyt ja tuntuu etten pääse siitä yli, vaikka on koittanutkin parantaa tapansa. Välillä retkahtaa..
Joskus tuntuu etten jaksa enää ja miksi ihmeessä jatkan tätä. Nyt haluaisinkin tietää, onko muitakin joille tämä perhe-elämä on kulissien pystyssä pitämistä. Kirjoita rohkeasti, katsotaan paljonko meitä on..
Mieheni on aiemmin käyttänyt reippaasti alkoholia ja muutenkin törttöillyt ja tuntuu etten pääse siitä yli, vaikka on koittanutkin parantaa tapansa. Välillä retkahtaa..
Joskus tuntuu etten jaksa enää ja miksi ihmeessä jatkan tätä. Nyt haluaisinkin tietää, onko muitakin joille tämä perhe-elämä on kulissien pystyssä pitämistä. Kirjoita rohkeasti, katsotaan paljonko meitä on..
Vastaukset 7
Vanhimmat
myös 10 vuotta ja tuntuu liian usein että olen ansassa .Lasten takia en haluaisi millään erota mutta muuten varmasti lähtisin .
Tämä ei tarkoita ettei meillä ole ollenkaan hyviä hetkiä ,olen vain kyllästynyt tähän kaikkeen .
Mies on aina töissä -työnarkomaani.
Tottakait olen väsynyt kun yksin joudun kotityöt ja lapset hoitamaan ja aina kotinurkissa
pyörimään .
Tuntuu että yksinhuoltajana olisi parempi .
Mies tietty ajattelee puurtavansa perheen takia, minä taas tunnen olevani ilmainen piika .
Tuntuu tosiaan että kaikki mitä teen on yhtä suorittamista -ilo puuttuu .
Ja syytän miestä joka ei ole koskaan kotona josta seuraa vihantunnetta ja eroajatuksia .
No eipä ole yksinhuoltajanakaan herkkua. Voin kertoa, jos et ennestään tiedä. Kaikki asiat pitää hoitaa yksin ja sen lisäksi tuoda kaikki tarvittava raha kotiin yksin. Ole iloinen jos mies tuo edes rahaa kotiin. Se auttaa jo paljon.
kokemuksesta .Olen ollut myös yh .
Tosin silloin oli vain 1 lapsi ,ei katrasta .
Mutta totta puhut .Parempi liitossa .
Tämä on tuttu tunne muillakin kun 40 tulee täyteen ja eletään elämän ruuhkavuosia .
eron myötä. Tosi usein olen kuullut, ja itsekin samoin kokenut, että arki helpottuu kun jää lasten kanssa keskenään. Aikataulut ovat selvät, ne menevät lasten mukaan, tai itse yksin määrää niistä. Usein mies on vähän kuin yksi lapsista...anteeksi, köh. TOtta kai joskus alkaa kaivata sitä apuakin ja asioiden jakamista ja sitä ettei ole kellon ympäri vuorossa. Monillahan se on sitä, oli mies tai ei. Monin tavoin arki kuitenkin selventyy ja helpottuu kun jää lasten kanssa.
Monet vuodet tein kahtakin työtä,että saatiin koti maksettua ja lapset sai suoritettua opinnot peruskoulun jälkeen.
Minullakin tilanne kyllä helpottui, kun ei enää tarvinnut miettiä toisen, osallistumattoman mutta silti vaativan, aikuisen ajatuksia. Kaikin puolin muutto erilleen oli hyvä juttu.
Tietysti on tilanteita, että olisi niin helpottavaa, että olisi toinen vanhempi mukana juuri sillä hetkellä ratkomassa eteen tulevia tilanteita. Mutta toisaalta jos ei olla samoilla linjoilla lainkaan sen toisen vanhemman kansssa, niin en tiedä olisiko sekään enää hyvä.
Itselle tuli myös aikaa tehdä jotain (harrastus, tavata ystäviä jne.), kun lapset ovat toisen vanhemman luona.
Jeesus vapauttaa ihmisen synneistä jonka jälkeen Jumala antaa voiman rakastaa Hengen kautta.
Siinä yksinkertaistettuna se, minkä uskon auttavan myös teidän parisuhteessa. Etsivä löytää.