Mun vaari oli eläissää todella ilkeä ja saita mies.. -kerran isäni ja setäni tekivät hänen eteisessään remonttia ja paukuttivat vasaralla niin että eräs kipsi taulu putosi seinältä..vaari rupesi minulle huutamaan siitä vaikka olin toisella puolella huonetta...itkien menin isälle ja sedälle kertomaan...setä tuli selvittämään asian:)-- mutta nyt on setäni muuttunut ilkeäksi...olen reilusti ylipainoinen ja tietoinen ja masentunut siitä(tosin nyt on vuodessa tippunut n.20kg :D) mutta ainakun setäni kävi meillä hän aina haukkui minua ja lihavuuttani..kerran suutuin ja tönäisin häntä..niin paljon minuun sattui sisällä kun hän vain haukkui haukkui :.C tätini on myös aika pisteliäs mutta siedettävä.
Ainoa isäni sukulaisista jota olen koskaan sietänyt on ollut hänen toiseksi nuorin elossa oleva veli hän istui pyörätuolissa niin kauan kuin muistan..hän ei koskaan sanonut rumaa sanaa ja vaikka hänellä olikin KOVAT tuskat hän ei valittanut...isäni äitiä ja nuorintaveljeä en koskaan tuntenut..he kuolivat kun isäni oli alle kouluikäinen, mutta luulen että olisin pitänyt heistä, ainakin isäni kertoman mukaan.
En voi sille mitään mutta vieläkin itken sen sedän takia joka minua haukkuu aina...Itken nyttenkin kun vain muistankin kuinka olin aina hänen tulilinjallaan...Mikä nautinto on saada toiselle aina vain pahempi olo lihavuudesta, kun sejo on!?!
Minua kiusattiin jo ala-asteella(vaikken silloin ollut lihava) kun muutimme pois olin hetken iloinen mutta setäni pilasi iloni...Masennus aina vain paheni sedän haukkumisesta...
Nyt setäni ei ole käynyt meillä ainakaan 2-3 vuoteen..kun hänen ja isän välit tulehtui...
Ainakaan hän ei enää hauku kun välimatka on pitkä...
Ainoa isäni sukulaisista jota olen koskaan sietänyt on ollut hänen toiseksi nuorin elossa oleva veli hän istui pyörätuolissa niin kauan kuin muistan..hän ei koskaan sanonut rumaa sanaa ja vaikka hänellä olikin KOVAT tuskat hän ei valittanut...isäni äitiä ja nuorintaveljeä en koskaan tuntenut..he kuolivat kun isäni oli alle kouluikäinen, mutta luulen että olisin pitänyt heistä, ainakin isäni kertoman mukaan.
En voi sille mitään mutta vieläkin itken sen sedän takia joka minua haukkuu aina...Itken nyttenkin kun vain muistankin kuinka olin aina hänen tulilinjallaan...Mikä nautinto on saada toiselle aina vain pahempi olo lihavuudesta, kun sejo on!?!
Minua kiusattiin jo ala-asteella(vaikken silloin ollut lihava) kun muutimme pois olin hetken iloinen mutta setäni pilasi iloni...Masennus aina vain paheni sedän haukkumisesta...
Nyt setäni ei ole käynyt meillä ainakaan 2-3 vuoteen..kun hänen ja isän välit tulehtui...
Ainakaan hän ei enää hauku kun välimatka on pitkä...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ihan vaan huomiona. Kannattaisi opetella lauseenmuodostus, pilkun ja pisteen käyttö sekä isojen kirjainten käyttö.
Olisi paljon lukijaystävällisempää tekstisi, kun opiskelet suomenkielen perussäännöt.
No, kukas se siellä yrittää neuvoa kirjoitussääntöjä, ei kai vaan itse äidinkielenopettaja ! Mutta et varmaan itse huomannut että otsikossasi oli kirjoitusvirhe, ai ai ai, kannattaisi itse opiskella vielä lisää, ennenkuin alkaa muita neuvomaan.
Panisitko olla-verbin monikkoon, vai mitä tarkoitat? Ei se sillä tavalla toimi.
Muuten, välimerkkien eteen ei tule välilyöntiä, niiden jälkeen kyllä.
Mene nyt kuitenkin itseesi. Lyöntivirheitä sattuu kaikille riippumatta siitä, osaako kirjoittaja säännöt vai ei.
Ketjun aloittajalta taas säännöt ovat aivan hukassa.
Sulla on pakko olla joku lukihäiriö, kun et vieläkään huomannut; kyseessä on sana jonka olit kirjoittanut KIRJOITTUSSÄÄNNÖT etkä niinkuin pitäisi KIRJOITUSSÄÄNNÖT. Taidat olla pedantti pilkunnussija, joka etsii kirjoitusvirheitä joka paikasta. Oletko ihan varma, että sulla on kaikki palikat ihan kohdillaan ?
Painukaa nyt helkkariin noiden kirjoitussääntöjenne kanssa
tällaisessa tilanteessa, kun joku avautuu ehkä ensimmäistä kertaa elämässään jostain kipeästä asiasta!
En ole kirjoitussääntöpoliisi, mutta kävi keittämään yhden tällaisen kommentti. Olen kanssasi samaa mieltä, että jos joku haluaa kirjoittaa tänne kipeästä asiasta, niin silloin ei pitäisi alkaa vittuilemaan aloittajalle pilkuista ja kirjoitussäännöistä. Mutta nämä idiootit eivät osaa asettua toisen asemaan, heidän pikkupikku maailmassaan vain pilkut pitää olla paikoillaan, silloin heidän elämänsä näyttää olevan järjestyksessä.
Menköön opettamaan halukkaille oikeinkirjoitussääntöjä äidinkielen opettajan ominaisuudessa,
sen sijaan että aukovat naamaansa täällä ihmisille joilla on paha olla.
Jotenkin sadistista, että pitää vielä kritisoida kirjoitusasun ulkonäköä, piikittää vielä tuollaisesta, kun toinen on muutenkin maassa ja ehkä VAIN PIENEN ROHKAISUN tarpeessa!!!
Mitä vikaa oli moittimassasi viestissä? Kielen hallitseva voi sitä käyttää oikein, vaikkei täyttäisi ihan joka pilkkusääntöä. Te, jotka ette kieltä hallitse, tunnistaudutte oitis.
Missä siis virhe?
(Huom! Yllä esitetty lause on rakenteellisesti virheellinen. Joten kysyn:)
Missä siis piilee retorinen virhe?
Tuossa heti ensimmäisen vastaukseni allahan jo huomautinkin siitä LYÖNTIVIRHEESTÄ.
En muuten ole sen LYÖNTIVIRHEEN tekijä vaan aivan toinen kirjoittaja.
Sinulla on varmaan jokin mielenterveydellinen häiriö, kun raivoat tuolla tavoin. Ei sinun kannattaisi kirjoitella näillä palstoilla yhtään mitään.
Eihei en ole vähääkään mielisairas, hyvin rauhallinen persoona, mutta huvittaa kun teidän kirjoitussääntöpoliisien mieli järkkyy niin helposti. Pitää teille pöljille vähän kuittailla !!
"Olisi paljon lukijaystävällisempää tekstisi, kun opiskelet suomenkielen perussäännöt."
Ensinnäkin, eikös se ole suomen kieli.
Lisäksi, tuo "olisi" ensimmäisessä lauseessa vaatii kai konditionaalin myös toiseen lauseeseen, siis "opiskelisit" pitäisi olla sanan "opiskelet" sijaan?
Kai tuo menisi parhaiten näin:
"Tekstisi olisi paljon lukijaystävällisempää, kun opiskelisit suomen kielen perussäännöt."
Ja hmmm, lukijaystävällinen ei liene aivan puhtainta suomea - sen voisi ilmaista muutenkin, vaikka "helppolukuisempaa" tms.?
Kiitos. :)
"Tekstisi olisi paljon lukijaystävällisempää, JOS opiskelisit suomen kielen perussäännöt."
Ja se helppolukuinen lukijaystävällisen tilalla voisi olla myös vain yksinkertaisesti "helpompi lukea".
Kyllä helpotti.
Sinua on satutettu, etkä pääse yli näistä loukkauksista. Kerroit, että sinua kiusattiin jo koulussa, kiusaajilla on tapana paikata omia heikkouksiaan etsimällä uhriksi valitusta jokin näkymätön piirre, jota tökkimällä uhri saadaan menettämään malttinsa, pelkäämään, suuttumaan yms. ja sen jälkeen kiusaaminen voi alkaa, uhri ei kykene puolustautumaan, on siis erinomainen maali. Setäsi huomasi tämän jonkin piirteen sinusta ja käytti hyväksi sitä, että olet helppo maali kiusaamisen kohteeksi ja jatkoi ja jatkoi, ja nautti sinun piinastasi.
Sinulla on siis menneisyydessä sellaisia kokemuksia, jotka satuttivat, mutta muista se, että menneisyys on mennyt eikä koskaan palaa, vain tulevaisuudella on merkitystä. Olet laihtunut huomattavasti ja se on hieno asia, josta kannattaa nauttia. Pudota edelleen painoasi, tiedät kyllä, milloin olet sopivan kokoinen. Vaatteet, jotka näyttävät hyvältä, siisti ulkonäkö ja oma hyvinvointi kohentavat kummasti omaa hyvää oloa. Ja muista se, ettei sinun ole pakko olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka purkavat omaa pahaa oloaan sinuun.
Oho mikä helmi löytyi "oikeinkirjoitus-poliisien" idioottimaisen ja täysin joutavanpäiväisen lässytyksen jälkeen!!
Ei mitään lisättävää emmiina44:n kirjoitukseen!
Hyvä kirjoitus, kiitos.
Valitettavasti asioita ei ole näin helppo ratkaista, ainakaan joka tapauksessa.
Itse laihdutin 30 kg (normaalipainoon) tässä melkein vuosikymmen takaperin, mutta todella nöyryytti se, että painoni vaikutti niin paljon niihinkin, joiden pitäisi rakastaa minua kaikesta huolimatta. Samoin loukkaannuin siitä, että ne samat ukkelit, jotka eivät olleet minua ylipainoisena nähneetkään, alkoivat kuolata perääni aivan kuin itse olisivat jotenkin olleet haluttavampia!
Nykyisin olen taass saavuttanut "ihannepainoni" bonusten kera, ja olen tyytyväinen. Saan olla rauhassa näiltä idioottimiehiltä. Saan silti liikkua ja olla sporttinen - ylipainosta huolimatta. Ylipaino voi olla myös suojakerroin.
Siitä huolimatta ylipainoinen äitini ja ylipainoinen sisareni jaksavat tuon tuostakin muistuttaa, että laihduttaminen tekisi minulle hyvää - ihan kuin ei heille myös! Ja että pitää vahtia tyttäreni painoa. Tyttäreni on isänsä tapaan pitkä ja hoikka - en ole koskaan joutunut huolehtimaan hänen painorajoistaan.
Kiitos noista rohkaisun sanoista.
Kun luin noita kirjoitusvirheistäni tullutta keskustelua, niin mulla meinas jo järki lähtee!!:(
MUTTA sinä emmiina piristit ja pelastit päiväni :)
Savolainen puoli suvustani on todella vainoharhaista ja vaikeaa! Oma isäni on suvun terveimmästä päästä, eikä sekään ole paljon sanottu. 70-luvun puolivälistä tähän päivään on olemattomasta perinnöstä tapeltu. Osa väestä piti mummolaa omana kesämökkinään eikä päästänyt muita sinne, vaikkei "omistusoikeuteen" ollut mitään perusteita.
Pahin riitapukari, ja kaikkein epäloogisin väittelijä, on ollut nuorin sisarus, joka on koulutukseltaan psykologi. Niin, ehkä hän on mennyt opiskelemaan alaa ymmärtääkseen itseään, mutta epäonnistunut siinäkin.
Suku on pahin. Useimmiten.
Taas kerran nousi raivo valtaan
illan aikana, ettei unesta tullut mitään!
Äiti on järjestänyt asiani
jo ennen syntymääni!
Tiukat suitset ja minä vetävänä hevosena!
Ja tajusin sen vasta niin myöhään,
että oma elämäni on tyhjänä. Kokonaan.
Vain raivo nostaa päätään ja se vie unia.
"Äitin kiltti poika" tarkoittikin minulle,
että sain vain iskun äitiltä.Ohjaajalta.
Vaunujani vietiin äitin haluamaan suuntaan.
"Äitin kiltti poika".
Luulin että olin viisas nielemällä kaiken.
Nyt kun tajusin katkaista suitset,
puuttuu suunta minne mennä!
Ehdottakaa keinoja!
Toisitte minulle sillä yöuniakin.
Otsikko jo kertoo paljon.
Muuttaessani omilleni, pois kotoa, ja parhaan kaverini kimppakämpässä asumisen jälkeen aloin tutustua itseeni.
Se ei ihan onnistunut, vei aikaa että löysin oman arvoni.
Annoin itseni ystävyyssuhteelle väärällä tavalla, annoin käyttää itseäni hyväksi ja alistuin manipuloinnille.
En tiennyt paremmasta.
Kunnes opettelin pikkuhiljaa sanomaan yksinkertaisen sanan: EI.
Lopetin ystäväni alituisen puolustamisen ja vääränlaisen kiltteyteni.
Itsetuntoni uudelleenrakentaminen alkoi kun ystävyyssuhde loppui.
Sovintoa ei tehty ikinä, ainakaan kasvokkain.
Olen antanut itselleni anteeksi.
Sieltä se tulee, oma itse, minusta ja sinusta.
Ulkoinen olemus ei näytä kaikkea, vaan se, mitä sinun sisältäsi tulee ja miten sinä annat sen tulla.
Minulla on yhä epävarmoja hetkiä, kenelläpä ei olisi, mutta ennemmin olen armollinen itselleni ja tunnustan heikkouteni kuin valehtelisin itselleni ja muille.
Mielipiteeni vielä ylipainosta.
Jostain syystä laihat ihmiset haluavat jutella ylipainosta kanssani. En todellakaan tiedä miksi se on heillä joka kerta top5-listalla; tuntemani laihat kun puhuvat VAIN ulkonäöstä ja lihaskunnosta!
Tuntemani hoikat eivät ole IKINÄ olleet ylipainoisia, edes sukurasitetta liikakiloille ei ole!xD
Tietoa heillä on sukunsa sairauksista, joihin voi myös LAIHAKIN sairastua!
Ne ylipainoiset joiden kanssa minulla on MUUTAKIN juteltavaa kuin painonvahtiminen, tietävät että riskit on jo olemassa.
Oma terveys.
Tarkoitukseni ei ollut kärjistää, mutta kai käsititte.
Itselläni ylipainoa 15 kg ja pläskiä vaaravyöhykkeellä eli vyötäröllä..
Oli ilo lukea näin mietittyä ja viisasta tekstiä. Kiitos lukijalta.
Kohdallani tunne-elämä on jäänyt järjen
jalkoihin jo lapsuusiästäni asti.
Päivittäinen reseptilääkitys ja äitini
sairaanomainen huoli terveydestäni veivät
tieni pelkästään armon antamisen tielle.
Pidin itse syynä lääkitystä, mutta toisten
samalla lääkityksellä eläjien tapaaminen
pyyhkäisi ajan mittaan syyn äitini niskoille.
Äitini on osoittautunut liian tunneköyhäksi
ja omahyväiseksi henkilöksi tunteitteni
ratkaisijana. Ei mitään henkilökohtaista
kannanottoa tilanteeseeni.
"Kyllä äiti ymmärtää"! Siinä ainoa opastus
äitiltä minulle.Mutta ei näy ymmärtävän tunteista yhtään mitään. Todisteena voin kertoa, että vanhempieni ero tapahtui 20vuoden liiton jälkeen. Isä näköjään odotti vain lastensa itsenäistymistä.
Tunnen kerta kaikkiaan olevani murrosiän
kriisissä, vaikka jo keski-iän ylittänyt..
Tunteet toisilta olisivat nyt parasta ruokaa.
Olen itse ollut jo kansakouluun mennessä
10kiloa ylipainoinen.
Äiti on vain suojellut lastaan "yli kaiken".
Todella tunneköyhällä tavalla.
Aina vain ohje lapselle: "Kyllä se siitä
vielä järjestyy".