Mitä nainen haluaa

pasi oli kerran moskovassa niin se KAATO neuvostoliiton vahingossa kun se oli kännissä! Se on kova kaataan kännissä kaikkee, kerran se kaato pari liikenemerkkiä, sellasen pyörillä kulkevan nakkikojun, jonkun onnettoman pihakeinun, leikkimökin, bussipysäkin ja pari liikennemerkkii, mut se kerta kun oltiin moskovassa '91 ja voi jeesus mitkä kännit vedettiin! Mentiin hotelliin takas selviään niin pasi kaato siinä matkalla neuvostoliiton!

misogynia ja obsessiiviskompulsiivinen persoonallisuushäiriö.

Mutta itsehän niiden kanssa joudut elämään. Toivottavasti kukaan ei enää vaivaudu vastaamaan viesteihisi, koska se vain ruokkii sairasta mieltäsi.

Diagnoosi: kirjoitti:

misogynia ja obsessiiviskompulsiivinen persoonallisuushäiriö.

Mutta itsehän niiden kanssa joudut elämään. Toivottavasti kukaan ei enää vaivaudu vastaamaan viesteihisi, koska se vain ruokkii sairasta mieltäsi.

Joopa joo... :D

Minäkin odotan, että mihellä on kristilliset elämän arvot, joka tarkoittaa avarakatseisuutta ja suvaitsevuutta elämää ja kanssaihmisiä kohtaan, sekä kykykä istua kirkon penkissä kiemurtelematta ainakin kerran vuodessa (lue "joulukirkko") ja laulaa luikauttaa jokusen virrenkin ilman, että pala nousee kurkkuun ja täyttyy katsella lähintä pakoreittiä.. jotta kaverit eivät vain näkisi..

ladylei kirjoitti:

Minäkin odotan, että mihellä on kristilliset elämän arvot, joka tarkoittaa avarakatseisuutta ja suvaitsevuutta elämää ja kanssaihmisiä kohtaan, sekä kykykä istua kirkon penkissä kiemurtelematta ainakin kerran vuodessa (lue "joulukirkko") ja laulaa luikauttaa jokusen virrenkin ilman, että pala nousee kurkkuun ja täyttyy katsella lähintä pakoreittiä.. jotta kaverit eivät vain näkisi..

kuinka höperöltä tuo kuulostaa. "kristilliset elämän arvot,joka tarkoittaa...kykykä istua kirkon penkissä kiemurtelematta ainakin kerran vuodessa (lue "joulukirkko") ja laulaa luikauttaa jokusen virrenkin ilman, että pala nousee kurkkuun ja täyttyy katsella lähintä pakoreittiä.. "
Toisille meistä ne elämänarvot liittyvät hiukan syvällisempiin asioihin kuin virsilauluun.
No väliäkö tuolla, kukin hakekoon kaltaistaan.

... kirjoitti:

kuinka höperöltä tuo kuulostaa. "kristilliset elämän arvot,joka tarkoittaa...kykykä istua kirkon penkissä kiemurtelematta ainakin kerran vuodessa (lue "joulukirkko") ja laulaa luikauttaa jokusen virrenkin ilman, että pala nousee kurkkuun ja täyttyy katsella lähintä pakoreittiä.. "
Toisille meistä ne elämänarvot liittyvät hiukan syvällisempiin asioihin kuin virsilauluun.
No väliäkö tuolla, kukin hakekoon kaltaistaan.

Näinhän siinä käy, kun yrittää valottaa asiasta yhden pienen segmentin.. että joutuu väärinymmärretyksi.. kristillisiin arvoihini kuuluu toki paljon enemmän ja katsantokantani on huomattavasti laajempi... vaikka tuossa aikasemmassa tekstissäni kuulostinkin "höperöltä".. Kunhan laitoin tuon esimerkin, joka voi olla aivan arkipäivää.. sen kummemmin varsinaisiin teologisiin tai muihin elämän dilemmoihin syventymättä.. näillä sivuilla siihen tuskin kannattaa ryhtyä.. huomaan..

Mies, joka käy töissä ja elättää itsensä.

"mutta harmittava tosiseikka on se, että miehet kuvittelevat etteivät kelpaa sellaisina kuin ovat, vaan heidän pitää ottaa jokin rooli itselleen."

No entäs jos ei kertakaikkiaan kelpaa sellaisena kun on? Ei läheskään kaikki miehet ole esim. luonnostaan sellasia yltiösosiaalisia tyhjännaurajia kuten tuntuu olevan monen naisen ihannemiehen ominaisuutena.

Kyllä se tällanen rauhallinen "puhun kun on asiaa"-tyyppi kuolee helposti ikisinkkuna kun ei aina jaksa olla teennäisesti naisia naurattamassa. Vaikka ulkonäöltäni olenkin kuuleman mukaan OK ja kaikkea, tuntuu että eniten mättää tämä mikä minä oikeasti olen. Hiljainen ja ujohko. Enkä jaksa kokoaikaa vetää sitä HEHEHEHE-roolia, sitten ku sattuu oleen päiviä että olen oma hiljaisempi itseni niin ihmetellään että mikä mulla on, onko joku vikana. Niin, olen vain oma itseni, ei sen kummempaa...

justiinsa kirjoitti:

"mutta harmittava tosiseikka on se, että miehet kuvittelevat etteivät kelpaa sellaisina kuin ovat, vaan heidän pitää ottaa jokin rooli itselleen."

No entäs jos ei kertakaikkiaan kelpaa sellaisena kun on? Ei läheskään kaikki miehet ole esim. luonnostaan sellasia yltiösosiaalisia tyhjännaurajia kuten tuntuu olevan monen naisen ihannemiehen ominaisuutena.

Kyllä se tällanen rauhallinen "puhun kun on asiaa"-tyyppi kuolee helposti ikisinkkuna kun ei aina jaksa olla teennäisesti naisia naurattamassa. Vaikka ulkonäöltäni olenkin kuuleman mukaan OK ja kaikkea, tuntuu että eniten mättää tämä mikä minä oikeasti olen. Hiljainen ja ujohko. Enkä jaksa kokoaikaa vetää sitä HEHEHEHE-roolia, sitten ku sattuu oleen päiviä että olen oma hiljaisempi itseni niin ihmetellään että mikä mulla on, onko joku vikana. Niin, olen vain oma itseni, ei sen kummempaa...

Mä haen ihan tavallista miestä, mutta kun miehillä tuntuu olevan tuo rima hieman korkealla, niin minkäs teet. Olen kyllä joillekuille kelvannut, mutta kun itse en kaipaa miestä, joka elää äitinsä kanssa. Erikseen sitten maanviljelijä-poikamiehet, joiden on pakko elättää se äitinsäkin.

Riittää kun suvun omat miehet ovat äiteessä kiinni, että pahaa tekee. Velipoikakin lähti kotoa pois ja kaks kummaa, takasin äidin helmoihin tuli ja toi vielä eukonkin. Äidillä muuten meinaa hermot mennä :D

Rauhalliset ihmiset hakevat rauhaa ja rakkautta, en kaipaa mitään räiskyvää. Juoppoja en suvaitse, mutta hieman saa alkokin maistua, kun itsekin tykkään joskus lasillisen ottaa. Ehkä pitäisi oma rima laskea ja huolia tuo naapuri. Eihän tuo tosin uskalla selvinpäin tulla juttelemaan, ja jauhaa joka perhanan viikonloppu samat asiat, jos takapihalleni menen.

Pientä vuodatusta... ;))

Sinnuli kirjoitti:

Mä haen ihan tavallista miestä, mutta kun miehillä tuntuu olevan tuo rima hieman korkealla, niin minkäs teet. Olen kyllä joillekuille kelvannut, mutta kun itse en kaipaa miestä, joka elää äitinsä kanssa. Erikseen sitten maanviljelijä-poikamiehet, joiden on pakko elättää se äitinsäkin.

Riittää kun suvun omat miehet ovat äiteessä kiinni, että pahaa tekee. Velipoikakin lähti kotoa pois ja kaks kummaa, takasin äidin helmoihin tuli ja toi vielä eukonkin. Äidillä muuten meinaa hermot mennä :D

Rauhalliset ihmiset hakevat rauhaa ja rakkautta, en kaipaa mitään räiskyvää. Juoppoja en suvaitse, mutta hieman saa alkokin maistua, kun itsekin tykkään joskus lasillisen ottaa. Ehkä pitäisi oma rima laskea ja huolia tuo naapuri. Eihän tuo tosin uskalla selvinpäin tulla juttelemaan, ja jauhaa joka perhanan viikonloppu samat asiat, jos takapihalleni menen.

Pientä vuodatusta... ;))

Kyllä mulla on helppoo, vaikka olen poikamies. "Onneksi" vanhemmista on jo aika jättänyt, ja on joutunut elämään omien siipien varassa jo nuorukaisesta pitäen.

Tosin tämäkään tilanne ei ole hyvä, kun sille uudelle tyttöystäväehdokkaalle EI voi esitellä omia vanhempia, ja tämän kuultuaan moni nainen jättää treffaamisen sikseen.

Koskaan ei käy kohden... ;))

tuli elämää enemmän kokeneen naisen näkemys ja sanoisin että hyvä näkemys olikin.

terveisin mies 32v.

on mielestäsi sellainen, että siitä voi tinkiä? Miesystäväni täyttää kaikki nuo kriteerit ja suurin osa hänen ystäväpiiristään myös. Nuo ovat hyvin realistisia kriteereitä, joista ei kannata tinkiä. Tuollaisia miehiä on Suomessa paljon. Ja maalaisjärki sen sanoo, että varmasti joistain yhteisistä kiinnostuksen kohteista voi tinkiä tietyssä mielessä. Mutta ei niin, että toinen on kykenemätön tekemään kompromisseja (esim. ei tahdo matkustaa, muttei salli naisen lähteä matkalle ilman häntä).

Ja teille, jotka urputatte, ettei varattu nainen saisi kirjoittaa sinkkupalstalle: mitäs teette! Ja aion jatkossakin käydä myös baareissa, vaikka jotkut teistä ovat sitä mieltä, että baareissa saa käydä vain ns. tyrkyllä - ei pitämässä hauskaa kavereiden kanssa.

"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"-sananlasku lienee tässäkin toimiva. Kyllä parisuhteessa..lyhyessäkin.. on kaksi osapuolta. Aina, kun Sinusta tuntuu, että nainen on kuvaamasi lainen tai käyttäytyy "kummallisesti" kehoitan käväisemään peilin edessä ja kysymään näkemältäsi kuvalta, miten olen tuota ihmistä kohdellut, kun saan tuollaista palautetta.. vastaus saattaapi löytyä aikas läheltä..

En ole ensimmäisen aiheeseen liittyvän viestin kirjoittaja, mutta allekirjoitan kaikki kriteerit ja "ikähaitariksi" asettaisin 50-57.

.. minulle.. kirjoitti:

En ole ensimmäisen aiheeseen liittyvän viestin kirjoittaja, mutta allekirjoitan kaikki kriteerit ja "ikähaitariksi" asettaisin 50-57.

Kävi siis kuten epäilin eli en mahtuisi sinunkaan ikähaitariisi, mutta hassua kyllä yllättäen siitä syystä, että olenkin tapauksessasi liian nuori.

jokseenkin tavallinen mies kirjoitti:

Kävi siis kuten epäilin eli en mahtuisi sinunkaan ikähaitariisi, mutta hassua kyllä yllättäen siitä syystä, että olenkin tapauksessasi liian nuori.

.. niin.. aikuinen nainen mä oon..

.. "syyllisiä" vähemmän rationaaliseen parin valintaan.

.. ne on niitä.. kirjoitti:

.. "syyllisiä" vähemmän rationaaliseen parin valintaan.

Kyllä minä en usko että ihmisten kesken on feromoneilla mitään virkaa. Ensinnäkin ihmisen hajuaisti on äärimmäisen surkea verrattuna eläimiin. Toisekseen 99% ihmisistä myrkyttää itsensä aina niillä dödöillä ja kemikaaleilla ennen ulos lähtöä, peittääkseen sen luontaisen feromonipaskanhajunsa.

.. ne on niitä.. kirjoitti:

.. "syyllisiä" vähemmän rationaaliseen parin valintaan.

Feromonit lienevät yksi lenkki ketjussa. Parinvalinnan "kemia"-käsitteen alle mahtuu paljon muitakin, kuin varsinaisesti kemiaan liittyviä osasia. Yhtäkaikki- kyseessä on joku meille miehille käsittämätön rypäs erilaisia ominaisuuksia, joiden pohjalta nainen parinvalinnan tekee :). Turha kuluttaa kovin paljon aikaa ja energiaa hienon ja kattavan deitti-ilmoituksen tekemiseen. Ei sillä kuitenkaan loppupeleissä ole muuta merkitystä, kuin olla kiinnostuksen herättäjänä.

olla kyyninen. Hyvä ulkonäkö nyt sattuu olemaan subjektiivinen käsite. Jos nainen tulee toimeen omillaan, niin mihin ihmeeseen sitä miehen varallisuutta ja statusta tarvitaan? Osa naisista niitä hakee, osa ei.

Kyseinen lista vastasi aloittajan hakemaa miestä. Siihen ei sisältynyt ulkonäköä yms. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kuka tahansa listan kriteerit täyttävä on sopiva, koska seksuaalista jännitettä tarvitaan myös sopiva ripaus ja sillä taas ei ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä. Itselläni on kokemus siitä, että nuorempana seurustelin aluksi kaikkien naisten komeana pitämän miehen kanssa, mutta vaihdoin hänet ns. rumaan mieheen (ei tietenkään minun mielestäni rumaan), jonka kanssa kemiat kohtasi. Valitettavasti tuo mies oli niin huonoitsetuntoinen, että hän pilasi suhteemme.

nyt viitti kirjoitti:

olla kyyninen. Hyvä ulkonäkö nyt sattuu olemaan subjektiivinen käsite. Jos nainen tulee toimeen omillaan, niin mihin ihmeeseen sitä miehen varallisuutta ja statusta tarvitaan? Osa naisista niitä hakee, osa ei.

Kyseinen lista vastasi aloittajan hakemaa miestä. Siihen ei sisältynyt ulkonäköä yms. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kuka tahansa listan kriteerit täyttävä on sopiva, koska seksuaalista jännitettä tarvitaan myös sopiva ripaus ja sillä taas ei ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä. Itselläni on kokemus siitä, että nuorempana seurustelin aluksi kaikkien naisten komeana pitämän miehen kanssa, mutta vaihdoin hänet ns. rumaan mieheen (ei tietenkään minun mielestäni rumaan), jonka kanssa kemiat kohtasi. Valitettavasti tuo mies oli niin huonoitsetuntoinen, että hän pilasi suhteemme.

"koska seksuaalista jännitettä tarvitaan myös sopiva ripaus ja sillä taas ei ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä"

Melkein putosin tuolilta kun tun luin :-)

Ymmärrän kyllä varsin hyvin että naiset voivat ihastua huomattavasti suurempaan määrään ominaisuuksia kuin miehet, mutta jokaikisellä ihmisellä on jotkin ulkonäkökriteerit. Komeudesta voidaan tinkiä tiettyyn pisteeseen, mutta siihen vaaditaan jotain tilalle.

Tylysti yleistäen miehen viehätysvoima voidaan tiivistää sanaan "status", mutta pitää ymmärtää että se käsittää paljon muutakin kun tittelin käyntikortissa. Siihen kuuluvat kaikki asiat millä miestä voi ylipäätänsä verrata vierustoveriin.... Kyllä siihen kuuluu myös nuo "poliittisesti korrektiin" listaan kuuluvat asiat, mutta valtaosa niistä on sellaisia ominaisuuksia, jotka selviävät hyvin hitaasti ja näkyvät muutenkin päällepäin huonosti (liian myöhään). Lisäksi niiden painoarvo myös arvioidaan aivan liian yläkanttiin... Ymmärrän kyllä että ihminen pystyy uskomaan että nuo on juuri niitä tärkeitä, mutta harva niistä kuitenkaan on niitä millä se ihastus syntyy.

En siis epäile että AP:n lista olisi valheellinen listattujen asioiden puoelsta - väitän vaan että sieltä puuttuu niitä hyvin oleellisia asioita. Ehkä ne on sitten niitä joita monet ei itsellekään halua tunnustaa, mutta väitän kuitenkin että näiden korrektien listojen miehet päätyvät "vain kavereiksi".

P.S. Kyynisyys ei tietääkseni ole totuuden pois sulkeva asia.

eräs mies kirjoitti:

"koska seksuaalista jännitettä tarvitaan myös sopiva ripaus ja sillä taas ei ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä"

Melkein putosin tuolilta kun tun luin :-)

Ymmärrän kyllä varsin hyvin että naiset voivat ihastua huomattavasti suurempaan määrään ominaisuuksia kuin miehet, mutta jokaikisellä ihmisellä on jotkin ulkonäkökriteerit. Komeudesta voidaan tinkiä tiettyyn pisteeseen, mutta siihen vaaditaan jotain tilalle.

Tylysti yleistäen miehen viehätysvoima voidaan tiivistää sanaan "status", mutta pitää ymmärtää että se käsittää paljon muutakin kun tittelin käyntikortissa. Siihen kuuluvat kaikki asiat millä miestä voi ylipäätänsä verrata vierustoveriin.... Kyllä siihen kuuluu myös nuo "poliittisesti korrektiin" listaan kuuluvat asiat, mutta valtaosa niistä on sellaisia ominaisuuksia, jotka selviävät hyvin hitaasti ja näkyvät muutenkin päällepäin huonosti (liian myöhään). Lisäksi niiden painoarvo myös arvioidaan aivan liian yläkanttiin... Ymmärrän kyllä että ihminen pystyy uskomaan että nuo on juuri niitä tärkeitä, mutta harva niistä kuitenkaan on niitä millä se ihastus syntyy.

En siis epäile että AP:n lista olisi valheellinen listattujen asioiden puoelsta - väitän vaan että sieltä puuttuu niitä hyvin oleellisia asioita. Ehkä ne on sitten niitä joita monet ei itsellekään halua tunnustaa, mutta väitän kuitenkin että näiden korrektien listojen miehet päätyvät "vain kavereiksi".

P.S. Kyynisyys ei tietääkseni ole totuuden pois sulkeva asia.

enemmän siihen teoriaan, jonka mukaan etsimme tiedostamattamme kumppanistamme jotain meille lapsuudestamme läheisen ihmisen piirteitä (ulkoisia tai "sisäisiä"). Esimerkiksi nainen voi etsiä "isäänsä", eikä tällä ole mitään tekemistä freudilaisuuden kanssa, vaan hän vain yhdistää alitajuisesti lämmön ja turvallisuuden tunteen joihinkin piirteisiin, ja niistä syntyy se "kemia" jota ei järjellä pysty selittämään.

kiribati kirjoitti:

enemmän siihen teoriaan, jonka mukaan etsimme tiedostamattamme kumppanistamme jotain meille lapsuudestamme läheisen ihmisen piirteitä (ulkoisia tai "sisäisiä"). Esimerkiksi nainen voi etsiä "isäänsä", eikä tällä ole mitään tekemistä freudilaisuuden kanssa, vaan hän vain yhdistää alitajuisesti lämmön ja turvallisuuden tunteen joihinkin piirteisiin, ja niistä syntyy se "kemia" jota ei järjellä pysty selittämään.

Itsekkään en ole tätä teoriaa vastaan, mutta tämä taitaa olla enemmän sitä mikä vie yhden yön jälkeen / lisäksi sitten sinne vakavemmalle puolelle ehdokkaan.

Kun mietin omalta osalta niitä vastakkaisen sukupuolen edustajia jotka ovat "oikeasti" kiinnostaneet, niin niissä nimenomaan on tätä tutun ja turvallisen tunnetta, mutta en voi naama vakavana väittää etteikö ihan likaiset peruasiat kuten tissit tai perse tms olisi myös "sattumalta" kyseisten yksilöiden ansioluettelossa... tai jos ei pinnallisia asioita saa listata niin älykkyys tms.

Tämä teoria ei siis kai (tai sitten jotain linkkiä tutkimukseen :p) kata sitä että seksuaalinen jännite syntyy muista asioista.

Korrekteista listoista kuitenkin tuntuu jäävän se osuus pois jonka perusteella useinmiten ihmiset päätyvät lakanoiden väliin. Ja oletan että kun ihmiset "sitä oikeaa" hakevat, niin aikovat kuitenkin tämän kanssa kansanomaisesti "nussia aivot pellolle" sen muun kivan ihqdaan lisäksi ;-)

eräs mies kirjoitti:

"koska seksuaalista jännitettä tarvitaan myös sopiva ripaus ja sillä taas ei ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä"

Melkein putosin tuolilta kun tun luin :-)

Ymmärrän kyllä varsin hyvin että naiset voivat ihastua huomattavasti suurempaan määrään ominaisuuksia kuin miehet, mutta jokaikisellä ihmisellä on jotkin ulkonäkökriteerit. Komeudesta voidaan tinkiä tiettyyn pisteeseen, mutta siihen vaaditaan jotain tilalle.

Tylysti yleistäen miehen viehätysvoima voidaan tiivistää sanaan "status", mutta pitää ymmärtää että se käsittää paljon muutakin kun tittelin käyntikortissa. Siihen kuuluvat kaikki asiat millä miestä voi ylipäätänsä verrata vierustoveriin.... Kyllä siihen kuuluu myös nuo "poliittisesti korrektiin" listaan kuuluvat asiat, mutta valtaosa niistä on sellaisia ominaisuuksia, jotka selviävät hyvin hitaasti ja näkyvät muutenkin päällepäin huonosti (liian myöhään). Lisäksi niiden painoarvo myös arvioidaan aivan liian yläkanttiin... Ymmärrän kyllä että ihminen pystyy uskomaan että nuo on juuri niitä tärkeitä, mutta harva niistä kuitenkaan on niitä millä se ihastus syntyy.

En siis epäile että AP:n lista olisi valheellinen listattujen asioiden puoelsta - väitän vaan että sieltä puuttuu niitä hyvin oleellisia asioita. Ehkä ne on sitten niitä joita monet ei itsellekään halua tunnustaa, mutta väitän kuitenkin että näiden korrektien listojen miehet päätyvät "vain kavereiksi".

P.S. Kyynisyys ei tietääkseni ole totuuden pois sulkeva asia.

sitten sen, että silmääni miellyttävät urheilulliset ja tummat miehet, mutta tällaisen kanssa ei seksuaalista jännitettä ollut? Sen sijaan vaalean, pottunenäisen ruipelon kanssa sitä oli - ja paljon olikin. Ei tämä vaalea minun silmissäni ruma ollut, jos ei hyvännäköinenkään (ehkä ulkonäöltään keskitason alapuolella), mutta kun tutustuimme hullaannuin häneen täysin.

Tämän tumman luonteessa ei ollut mitään vikaa: huumorintajuinen, mukava, uskollinen ja rakastunut minuun. Vika oli siinä, että uskoin niin nuorena vielä siihen, että ihannekumppani täyttää jonkin tuollaisen listan enkä seksuaalisesta jännitteestä mitään ymmärtänyt saatikka olisin miettinyt tarkemmin mitä minä mieheltä haluan. Sellainen seurustelukumppani kun piti vain silloin huonoitsetuntoisen naisenalun saada ja tällöin kriteerinä oli myös tietynlainen ulkonäkö.

Tiedän, että miehet kiihottuvat siitä, mitä näkevät ja ehkä sinun on siksi vaikea uskoa tätä juttuani todeksi. En pysty itsekään sanomaan mistä naisilla tai sitten vain yksin minulla se seksuaalinen jännite syntyy. Mutta kokemuksen kautta opin, ettei se ainakaan minulla ole ulkonäöstä kiinni. Kai se on se kokonaisuus: sanat, tunnelma, vuorovaikutus. Tämä on siis vain minun kokemukseni. Olen 28-vuotias, joten en yritä esittää tietäväni vielä ihmissuhteista mitään. :)

selität kirjoitti:

sitten sen, että silmääni miellyttävät urheilulliset ja tummat miehet, mutta tällaisen kanssa ei seksuaalista jännitettä ollut? Sen sijaan vaalean, pottunenäisen ruipelon kanssa sitä oli - ja paljon olikin. Ei tämä vaalea minun silmissäni ruma ollut, jos ei hyvännäköinenkään (ehkä ulkonäöltään keskitason alapuolella), mutta kun tutustuimme hullaannuin häneen täysin.

Tämän tumman luonteessa ei ollut mitään vikaa: huumorintajuinen, mukava, uskollinen ja rakastunut minuun. Vika oli siinä, että uskoin niin nuorena vielä siihen, että ihannekumppani täyttää jonkin tuollaisen listan enkä seksuaalisesta jännitteestä mitään ymmärtänyt saatikka olisin miettinyt tarkemmin mitä minä mieheltä haluan. Sellainen seurustelukumppani kun piti vain silloin huonoitsetuntoisen naisenalun saada ja tällöin kriteerinä oli myös tietynlainen ulkonäkö.

Tiedän, että miehet kiihottuvat siitä, mitä näkevät ja ehkä sinun on siksi vaikea uskoa tätä juttuani todeksi. En pysty itsekään sanomaan mistä naisilla tai sitten vain yksin minulla se seksuaalinen jännite syntyy. Mutta kokemuksen kautta opin, ettei se ainakaan minulla ole ulkonäöstä kiinni. Kai se on se kokonaisuus: sanat, tunnelma, vuorovaikutus. Tämä on siis vain minun kokemukseni. Olen 28-vuotias, joten en yritä esittää tietäväni vielä ihmissuhteista mitään. :)

Olen huomannut itsessäni saman eli ulkonäköihanteeni ja seksuaalinen kemia ei kulje käsi kädessä. Vaikka olenkin mies ja naisellisten avujen luulisi olevan aika ensiarvoisen tärkeällä sijalla kemian muodostumisessa. Olen ollut pari kertaa pidemmässä (useamman vuoden) suhteessa sellaisen naisen kanssa, jotka ulkonäollisesti olivat kuin päiväunistani. Varmaan suurimman osan muidenkin miesten päiväunista. Mutta molemmilla kerroilla seksielämää varjosti se tosiseikka, että minä en jostain syystä tuntenut kovin suurta halua. Ei niin vakava halun puute, että siitä varsinaista ongelmaa olisi muodostunut, mutta kovin laimeaksi se intohimo minun puoleltani jäi. Jossain vaiheessa sitten hoksasin, että tuollainen enemmän tai vähemmän tavallinen neitokainen saa minussa paljon suuremmat väristykset aikaan. Oma itsetunto on kyllä kaikin puolin kohdillaan, joten ei se ole selitettävissä millään kiikkulautateorialla.

Tää elämä ei ole aina niin järkisyin selitettävissä. Mukava kuitenkin kun huomasin tuon asian.

selität kirjoitti:

sitten sen, että silmääni miellyttävät urheilulliset ja tummat miehet, mutta tällaisen kanssa ei seksuaalista jännitettä ollut? Sen sijaan vaalean, pottunenäisen ruipelon kanssa sitä oli - ja paljon olikin. Ei tämä vaalea minun silmissäni ruma ollut, jos ei hyvännäköinenkään (ehkä ulkonäöltään keskitason alapuolella), mutta kun tutustuimme hullaannuin häneen täysin.

Tämän tumman luonteessa ei ollut mitään vikaa: huumorintajuinen, mukava, uskollinen ja rakastunut minuun. Vika oli siinä, että uskoin niin nuorena vielä siihen, että ihannekumppani täyttää jonkin tuollaisen listan enkä seksuaalisesta jännitteestä mitään ymmärtänyt saatikka olisin miettinyt tarkemmin mitä minä mieheltä haluan. Sellainen seurustelukumppani kun piti vain silloin huonoitsetuntoisen naisenalun saada ja tällöin kriteerinä oli myös tietynlainen ulkonäkö.

Tiedän, että miehet kiihottuvat siitä, mitä näkevät ja ehkä sinun on siksi vaikea uskoa tätä juttuani todeksi. En pysty itsekään sanomaan mistä naisilla tai sitten vain yksin minulla se seksuaalinen jännite syntyy. Mutta kokemuksen kautta opin, ettei se ainakaan minulla ole ulkonäöstä kiinni. Kai se on se kokonaisuus: sanat, tunnelma, vuorovaikutus. Tämä on siis vain minun kokemukseni. Olen 28-vuotias, joten en yritä esittää tietäväni vielä ihmissuhteista mitään. :)

Sinun valintaprosessissasi on varmaan paljon henkilökohtaiosta osuutta jota en voi selittää, mutta koska pidän omasta virutaaliäänestäni, niin tässä tulee silti höpinää :-)

Ruipleo pottumies ei ehkä ollut komea kuten sanoit, mutta uskon että hän täytti tietyt ulkonäkökirteerit. Esim ruipelo ei ehkä ole niin paha kun läski tms, joka olisi voinut viedä siedettävän ruman puolelle. Pointti kuitenkin on siinä että ulkonäkö oli "riittävä" ja puutteita kompensoi sitten muut hyväksi katsomasi ominaisuudet... mutta ne hyvätkään ominaisuudet eivät olisi riittäneet jos rumuusakselilla oltaisiin liikuttu tarpeeksi alas päin uskoisin.

Kuten jossain viestissä ylempänä sanoin, ymmärrän kyllä että naiset voivat ihastua suurempaan määrään ominaisuuksia kuin miehet keskimäärin, mutta en usko että ne pinnalliset tai muuten epäkorrektimmat asiat voivat ikinä loistaaa täysin poissaolollaan. Tietenkin aina kun mainitsee sanan ulkonäö tai raha tms. yhtenä asiana, toinen osapuoli yksikertaistaa helposti asian ja olettaa että tämä yksi asia olisi ylitse kaiken. En siis väitä että naiset olisivat pelkän ulkonäön, rahan tms. perään, väitän kuitenkin että ne eivät ole niin merkityksettömiä etteikö ne ole sitten sillä "oikealla listalla"... ja aina kun nämä kohdat ohitetaan kokonaan, avaan sanaisen arkkuni kitisten...

Tuohon komeaan mieheen heitän vielä sellaisen spekulaation, että aikajärjestyksellä voi olla myös vaikutus asiaan. Jos olisit ensin tavannut pottunenän ja sitten tämän komistuksen, epäilen että suhde tai "jotain" olisi silti voinut tapahtua...

Oletkanko oikein että Pottunenästä ei tullut sitä pysyvää oikeaa kuitenkaan? Eli sinulla on ollut nyt pihvi ja salaatti erikseen ja etsit vielä paremmin tasapainoitettua lautasta?

eräs mies kirjoitti:

Sinun valintaprosessissasi on varmaan paljon henkilökohtaiosta osuutta jota en voi selittää, mutta koska pidän omasta virutaaliäänestäni, niin tässä tulee silti höpinää :-)

Ruipleo pottumies ei ehkä ollut komea kuten sanoit, mutta uskon että hän täytti tietyt ulkonäkökirteerit. Esim ruipelo ei ehkä ole niin paha kun läski tms, joka olisi voinut viedä siedettävän ruman puolelle. Pointti kuitenkin on siinä että ulkonäkö oli "riittävä" ja puutteita kompensoi sitten muut hyväksi katsomasi ominaisuudet... mutta ne hyvätkään ominaisuudet eivät olisi riittäneet jos rumuusakselilla oltaisiin liikuttu tarpeeksi alas päin uskoisin.

Kuten jossain viestissä ylempänä sanoin, ymmärrän kyllä että naiset voivat ihastua suurempaan määrään ominaisuuksia kuin miehet keskimäärin, mutta en usko että ne pinnalliset tai muuten epäkorrektimmat asiat voivat ikinä loistaaa täysin poissaolollaan. Tietenkin aina kun mainitsee sanan ulkonäö tai raha tms. yhtenä asiana, toinen osapuoli yksikertaistaa helposti asian ja olettaa että tämä yksi asia olisi ylitse kaiken. En siis väitä että naiset olisivat pelkän ulkonäön, rahan tms. perään, väitän kuitenkin että ne eivät ole niin merkityksettömiä etteikö ne ole sitten sillä "oikealla listalla"... ja aina kun nämä kohdat ohitetaan kokonaan, avaan sanaisen arkkuni kitisten...

Tuohon komeaan mieheen heitän vielä sellaisen spekulaation, että aikajärjestyksellä voi olla myös vaikutus asiaan. Jos olisit ensin tavannut pottunenän ja sitten tämän komistuksen, epäilen että suhde tai "jotain" olisi silti voinut tapahtua...

Oletkanko oikein että Pottunenästä ei tullut sitä pysyvää oikeaa kuitenkaan? Eli sinulla on ollut nyt pihvi ja salaatti erikseen ja etsit vielä paremmin tasapainoitettua lautasta?

sitten kummallinen tapaus. :) Onneksi sentään yksi ihminen (tarrmo) on kokenut jotain saman suuntaista, ettei itseään tässä aivan poikkeavaksi tunne. :)

Pottunenästä ei tullut pysyvää, mikä ei ollut minun tahtoni. Ihminen kun voi olla muuta, mitä pitkähkönkin tutustumisen jälkeen ei voi nähdä. Aluksi hän oli syvällinen ja fiksu nuorimies, jonka kanssa pystyi puhumaan mistä vain. Pientä alakuloisuutta oli jo tuolloin nähtävissä. Tilanne alkoi jossain vaiheessa pahentua tasaista tahtia. Olin hänen kanssaan useamman vuoden, mutta lopulta minun oli pakko pelastaa itseni. Hänelle kehittyi todella pahoja mielenterveyden ongelmia (luulavasti jonkinnäköisiä jo pinnan alla oli kun tapasimme). Asiaan liittyy hänen taholtaan kaikennäköistä puukon kanssa heilumista jne. mitä en tässä tilitä. Ja voin tosiaan sanoa, että en hylännyt häntä, vaan yritin auttaa häntä niin paljon, että ystävien näkeminenkin jäi kokonaan. Kaikesta huolimatta, kun mielenterveysongelmien päälle tuli ensin liiallinen viinan käyttö ja lopulta huumeet, niin silloin lähdin. Olin jo tehnyt kaikkeni ja aloin itsekin vaipua siihen itsetuhoiseen ajattelumaailmaan.

Nyt, kun minulla ei ole näiden vuosien jälkeen enää mitään tunteita häntä kohtaan voin sanoa, että ei todellakaan vastaa millään tavalla mitään ulkonäkökriteerejä tämä tyyppi. Tiedän kyllä sen, että en päällisin puolin kiinnostuisi hänen näköisestään (silloin enkä nykyään). Olimme ensin kavereita yhteisen harrastuksen vuoksi ja suhteemme lähti siitä. Mutta kyse oli nyt siitä seksuaalisesta jännitteestä. Se ei katsonut siis ulkonäköä eikä siis katso edelleenkään. En ole koskaan elänyt elämääni niin, että olisin "iskenyt" miehen saatika ollut iskettävissä. Elän vain elämääni ja esimerkiksi juuri tuolla tavoin yhteisen harrastuksen kautta voi tavata kumppanin. Ja ihmisessä voi todella ihastua niin moneen eri ominaisuuteen. Tärkeintä on, että toisen seurassa on hyvä olla. Se on itseasiassa aika paljon vaadittu, sillä niitä ihmisiä on harvassa, että kaikki loksahtaisi kohdalleen. Enkä nyt tarkoita, etten kestäisi suhteen ongelmia. Eiköhän tuo aiempi informaatio jo kerro, että en ihan helpolla luovuta.

Mitä rahaan yms. tulee, niin minulle asiassa on tärkeää vain se, että toinen osallistuu suhteessa omalta osaltaan arjen pyörittämiseen. Minä voin olla mielelläni ns. bread winner. Mutta jos mies on kokonaan kotona, hän hoitaa sitten suurimman osan kotitöistä tai myös osa-aikainen työ käy. Eiköhän näin ajattelevia naisia ole paljonkin. Ihan niin kuin on niitäkin jotka tahtovat, että mies pitää heistä huolen.

Ja mitä siihen komistukseen tulee: suhteemme kesti 3,5 vuotta ja loppui kun hullaannuin tähän pottunenään. Eli eiköhän se suhde tullut loppuun asti katsottua. Ja en ole ylpeä siitä, että tein tälle komistukselle näin ilkeästi. Mutta puolustuksekseni on sanottava jo aiemmin kirjoittamani: mistä huonoitsetuntoinen ruma-ankanpoikanen, josta yht'äkkiä tiettyyn ikään tullessa miehet kiinnostuvat voisi tietää, mikä hänelle on parasta? Valitettavasti minun tarvitsi oppia tämä asia yritys-erehdys -linjalla ja loukaten toista ihmistä.

Eli vastustan siis edelleen tuota lista-ajattelua.:)

olla kirjoitti:

sitten kummallinen tapaus. :) Onneksi sentään yksi ihminen (tarrmo) on kokenut jotain saman suuntaista, ettei itseään tässä aivan poikkeavaksi tunne. :)

Pottunenästä ei tullut pysyvää, mikä ei ollut minun tahtoni. Ihminen kun voi olla muuta, mitä pitkähkönkin tutustumisen jälkeen ei voi nähdä. Aluksi hän oli syvällinen ja fiksu nuorimies, jonka kanssa pystyi puhumaan mistä vain. Pientä alakuloisuutta oli jo tuolloin nähtävissä. Tilanne alkoi jossain vaiheessa pahentua tasaista tahtia. Olin hänen kanssaan useamman vuoden, mutta lopulta minun oli pakko pelastaa itseni. Hänelle kehittyi todella pahoja mielenterveyden ongelmia (luulavasti jonkinnäköisiä jo pinnan alla oli kun tapasimme). Asiaan liittyy hänen taholtaan kaikennäköistä puukon kanssa heilumista jne. mitä en tässä tilitä. Ja voin tosiaan sanoa, että en hylännyt häntä, vaan yritin auttaa häntä niin paljon, että ystävien näkeminenkin jäi kokonaan. Kaikesta huolimatta, kun mielenterveysongelmien päälle tuli ensin liiallinen viinan käyttö ja lopulta huumeet, niin silloin lähdin. Olin jo tehnyt kaikkeni ja aloin itsekin vaipua siihen itsetuhoiseen ajattelumaailmaan.

Nyt, kun minulla ei ole näiden vuosien jälkeen enää mitään tunteita häntä kohtaan voin sanoa, että ei todellakaan vastaa millään tavalla mitään ulkonäkökriteerejä tämä tyyppi. Tiedän kyllä sen, että en päällisin puolin kiinnostuisi hänen näköisestään (silloin enkä nykyään). Olimme ensin kavereita yhteisen harrastuksen vuoksi ja suhteemme lähti siitä. Mutta kyse oli nyt siitä seksuaalisesta jännitteestä. Se ei katsonut siis ulkonäköä eikä siis katso edelleenkään. En ole koskaan elänyt elämääni niin, että olisin "iskenyt" miehen saatika ollut iskettävissä. Elän vain elämääni ja esimerkiksi juuri tuolla tavoin yhteisen harrastuksen kautta voi tavata kumppanin. Ja ihmisessä voi todella ihastua niin moneen eri ominaisuuteen. Tärkeintä on, että toisen seurassa on hyvä olla. Se on itseasiassa aika paljon vaadittu, sillä niitä ihmisiä on harvassa, että kaikki loksahtaisi kohdalleen. Enkä nyt tarkoita, etten kestäisi suhteen ongelmia. Eiköhän tuo aiempi informaatio jo kerro, että en ihan helpolla luovuta.

Mitä rahaan yms. tulee, niin minulle asiassa on tärkeää vain se, että toinen osallistuu suhteessa omalta osaltaan arjen pyörittämiseen. Minä voin olla mielelläni ns. bread winner. Mutta jos mies on kokonaan kotona, hän hoitaa sitten suurimman osan kotitöistä tai myös osa-aikainen työ käy. Eiköhän näin ajattelevia naisia ole paljonkin. Ihan niin kuin on niitäkin jotka tahtovat, että mies pitää heistä huolen.

Ja mitä siihen komistukseen tulee: suhteemme kesti 3,5 vuotta ja loppui kun hullaannuin tähän pottunenään. Eli eiköhän se suhde tullut loppuun asti katsottua. Ja en ole ylpeä siitä, että tein tälle komistukselle näin ilkeästi. Mutta puolustuksekseni on sanottava jo aiemmin kirjoittamani: mistä huonoitsetuntoinen ruma-ankanpoikanen, josta yht'äkkiä tiettyyn ikään tullessa miehet kiinnostuvat voisi tietää, mikä hänelle on parasta? Valitettavasti minun tarvitsi oppia tämä asia yritys-erehdys -linjalla ja loukaten toista ihmistä.

Eli vastustan siis edelleen tuota lista-ajattelua.:)

Mielenkiintoinen tarina, kiitos. Laittoi muutamassa kohdassa miettimään enemmänkin. Enkä voi vastustaa kiusausta tökkiä aihetta lisäkysmyksillä. Henkilökohtaisia tietenkin, eli ei tietenkään tarvitse vastata :-)


"mistä huonoitsetuntoinen ruma-ankanpoikanen, josta yht'äkkiä tiettyyn ikään tullessa miehet kiinnostuvat voisi tietää, mikä hänelle on parasta?"

Tämä hieman ihmetyttää. Sinulla siis oli huono itsetunto silloin kun olit suhteessa komistukseen? Oliko tämä myös ennen tätä suhdetta vai syntyikö suhteen aikana?

Yritän siis sterotypian mukaisesti ymmärtää asiaa, että toimiko tämä pottumies tietynlaisena "kohtalotoverina" joka ymmärtää ja oli samalla aaltopituudella - mahdollisesti sen takia koska hänen alkutaipaleen alakuloisuus tuntui samalta mitä itse koit?

Typeriä stereotypioita ajatellessahan tämä on "nainen rakastuu renttuun", hoivaviettillä höystettynä... kuvauksen perusteella siis (vaikkei komea olisikaan). Lähinnä kelasin sitä että tällaisessa stereotypiassa ratkaiseva tekijä olisi "samalla tavalla viallinen" tyylinen tunne(?).

Kelaan asiaa siksi koska tällaisia kunnon mies vs renttu voivotuksia aina kuulee enemmän etäältä, kuin näkee lähempää ja täällä keskustelualueillakin asiaa tunnutaan usein puitavan, mutta mitään syvällistä niistä harvemmin irtoaa.


Mitä tavallisiin naisiin ja "Tarrrmon" tarinaan tulee, niin onhan tuo tietenkin normaalia. Uskon kuitenkin että se "tavallinen nainen" on ihan naiseksi tunnistettavissa, eli tietty minimitaso täyttyy aina. Omasta elämästänikin jos otan esim. 3 eniten mieleen syöpynyttä ja haikeita ajatuksia aikaan saanutta tapausta, niin heistä jokainen on enemmän "tavallinen" kuin "märkä päiväuni" tasoa... Eniten heissä kolahti sellainen tuttu ja turvallisuus tunne jota Kirbatikin tuolla ylempänä mainosti.... mutta samalla on kuitenkin oltava realisti siinä mielessä että jokainen heistä oli kuitenkin tietyt ulkonäkökriteerit täyttävä.

Olen myös törmännyt tapuksiin jotka ovat mukavan tuntuisia, mutta koska ulkonäkö ei kolahda yhtikäs millään tapaa, niin ei tule "sitä" tunnetta vaikka paperilla listattuna luonne ja viihtyminen samassa seurassa olisikin parasta mahdollista tasoa.

Jos taas mietin miksi sitten ei "märkä päiväuni" tasoiset ole niitä koviten kolahtavia, niin se kai juuri johtuu siitä että loppujenlopuksi ihminen hakee itselleen "sopivaa" vaihtoehtoa ja pilviin kurottaminen loppuu siinä missä sokerihumalakin. Eli typistettynä, en yllä itse miehenä "päiväuni tasolle"... Ehkäpä tästä johtuen mitään Tarrmon kaltaista pitkäjänteistä oppimistilaisuutta ole siunaantunut päiväuniosastolla :-) Mutta tasapainon vuoksi sanotava että ei se eniten kolahtanutkaan tapaus edennyt mihinkään suhteen tasolle, eli jotkut asiat selviävät lyhyelläkin oppimäärällä.

Loppuyhteenvetona... Jos siis itse tekisin listaa en selviäsi ihan pelkällä alkuperäisen tapaisella poliittisesti korrektilla setillä (vaikka siellä samoja asioita olisikin) - enkä usko että naisetkaan "oikeasti" selviävät, vaikka miehiä useammin kehtaavatkin moisia vajaita listoja julkaista ;-)

eräs mies kirjoitti:

Mielenkiintoinen tarina, kiitos. Laittoi muutamassa kohdassa miettimään enemmänkin. Enkä voi vastustaa kiusausta tökkiä aihetta lisäkysmyksillä. Henkilökohtaisia tietenkin, eli ei tietenkään tarvitse vastata :-)


"mistä huonoitsetuntoinen ruma-ankanpoikanen, josta yht'äkkiä tiettyyn ikään tullessa miehet kiinnostuvat voisi tietää, mikä hänelle on parasta?"

Tämä hieman ihmetyttää. Sinulla siis oli huono itsetunto silloin kun olit suhteessa komistukseen? Oliko tämä myös ennen tätä suhdetta vai syntyikö suhteen aikana?

Yritän siis sterotypian mukaisesti ymmärtää asiaa, että toimiko tämä pottumies tietynlaisena "kohtalotoverina" joka ymmärtää ja oli samalla aaltopituudella - mahdollisesti sen takia koska hänen alkutaipaleen alakuloisuus tuntui samalta mitä itse koit?

Typeriä stereotypioita ajatellessahan tämä on "nainen rakastuu renttuun", hoivaviettillä höystettynä... kuvauksen perusteella siis (vaikkei komea olisikaan). Lähinnä kelasin sitä että tällaisessa stereotypiassa ratkaiseva tekijä olisi "samalla tavalla viallinen" tyylinen tunne(?).

Kelaan asiaa siksi koska tällaisia kunnon mies vs renttu voivotuksia aina kuulee enemmän etäältä, kuin näkee lähempää ja täällä keskustelualueillakin asiaa tunnutaan usein puitavan, mutta mitään syvällistä niistä harvemmin irtoaa.


Mitä tavallisiin naisiin ja "Tarrrmon" tarinaan tulee, niin onhan tuo tietenkin normaalia. Uskon kuitenkin että se "tavallinen nainen" on ihan naiseksi tunnistettavissa, eli tietty minimitaso täyttyy aina. Omasta elämästänikin jos otan esim. 3 eniten mieleen syöpynyttä ja haikeita ajatuksia aikaan saanutta tapausta, niin heistä jokainen on enemmän "tavallinen" kuin "märkä päiväuni" tasoa... Eniten heissä kolahti sellainen tuttu ja turvallisuus tunne jota Kirbatikin tuolla ylempänä mainosti.... mutta samalla on kuitenkin oltava realisti siinä mielessä että jokainen heistä oli kuitenkin tietyt ulkonäkökriteerit täyttävä.

Olen myös törmännyt tapuksiin jotka ovat mukavan tuntuisia, mutta koska ulkonäkö ei kolahda yhtikäs millään tapaa, niin ei tule "sitä" tunnetta vaikka paperilla listattuna luonne ja viihtyminen samassa seurassa olisikin parasta mahdollista tasoa.

Jos taas mietin miksi sitten ei "märkä päiväuni" tasoiset ole niitä koviten kolahtavia, niin se kai juuri johtuu siitä että loppujenlopuksi ihminen hakee itselleen "sopivaa" vaihtoehtoa ja pilviin kurottaminen loppuu siinä missä sokerihumalakin. Eli typistettynä, en yllä itse miehenä "päiväuni tasolle"... Ehkäpä tästä johtuen mitään Tarrmon kaltaista pitkäjänteistä oppimistilaisuutta ole siunaantunut päiväuniosastolla :-) Mutta tasapainon vuoksi sanotava että ei se eniten kolahtanutkaan tapaus edennyt mihinkään suhteen tasolle, eli jotkut asiat selviävät lyhyelläkin oppimäärällä.

Loppuyhteenvetona... Jos siis itse tekisin listaa en selviäsi ihan pelkällä alkuperäisen tapaisella poliittisesti korrektilla setillä (vaikka siellä samoja asioita olisikin) - enkä usko että naisetkaan "oikeasti" selviävät, vaikka miehiä useammin kehtaavatkin moisia vajaita listoja julkaista ;-)

kertoa. :) Olin koulukiusattu pienellä paikkakunnalla eikä minulla ollut myöskään rakastavaa perhettä. Vaikka minulla aina oli kavereita, itsetuntoni oli surkea. Pienissä piireissä ei saa tarvittavaa tasapainottavaa feed-backiä, jotta nuori naisenalku voisi muodostaa terveen minäkuvan. Kun tulin teini-ikään ja ihmisillä alkoi olla ensimmäisiä seurusteluntynkiä, niin minun asemaani huononsi tietenkin se, että muut nuoret ovat yhtä epävarmoja itsestään: kiusatun leima ei lähde pienellä paikkakunnalla pois, vaikka varsinainen kiusaaminen loppuisikin. Kuka olisi huomioinut kiusatun leiman omaavaa tyttöä, kun siitä voi seurata piikittelyä itseä kohtaan? Ja samoin itse katsoin vastakkaista sukupuolta hyvin pinnallisin kriteerein, sillä en olisi halunnut antaa kenellekään mitään aihetta kiusata jälleen.

Tapasin tämän komistuksen 17-vuotiaana. Komea ja suosittu jätkä ei piitannut mistään kiusatun leimasta. Ja minä tietenkin kuvittelin sen olevan jotenkin tärkeää, että mies on komea ja suosittu. Ei meillä huonosti mennyt, se jokin vain todella puuttui. Enkä olisi ollut muutenkaan valmis suhteeseen, sillä minun oli vaikea uskoa, että joku voisi välittää minusta tosissaan. Suhde kuitenkin kaatui siihen kipinän puutteeseen minun puoleltani. Eli ennen suhdetta ja suhteen alussa minulla oli huono itsetunto.

Mitä pottunenään tulee, niin varmaankin meitä yhdistävä tekijä oli yhteisen harrastuksen ja seksuaalisen vetovoiman ohella kyky keskustella asioista syvällisesti. Olen aina ollut pohtija -tyyppiä. En todella huomannut hänen alakuloisuuttaan kuin jälkikäteen asiaa pohdittuani. Samoin edellä kirjoittamani asiat olen ymmärtänyt vasta myöhemmin, en silloin kun nämä asiat ovat tapahtuneet. Ja hän ei ollut ns. renttu, kun tutustuimme: hän oli kiltti, huumorintajuinen ja positiivinen ihminen (tai sellaista hän esitti). Hänen persoonallisuutensa muuttui niin salakavalasti, että olin jo kiinni hänessä, kun totuus selvisi. Ja siksi ehkä kestikin niin kauan laskea irti.

Vielä tänäkään päivänä en osaa ajatella olevani kaunis tai hyvännäköinen, vaikka sitä usein kuulenkin. Itsetuntoni on silti kohdillaan: vaikeat kokemukset ovat vahvistaneet ja olen tyytyväinen elämääni, vaikkei se tämän yhteiskunnan asettamaa muottia täyttäisikään. Eipä tule itkettyä katkennutta kynttä. :)

Hei! Nyt mä keksin tuosta sun renttu stereotypiasta yhden vakio-ominaisuuden, joka yhdistää miehiä, joista olen kiinnostunut: jos miehestä saa vaikutelman, että tämä on kiltti, niin se on total turn-on. Vähän sellanen ujo. :) Siinä komistuksessakin oli pientä sellaista piirrettä (eli ei ollut mikään uhoaja-kovis-kingi -tyyppiä, vaikka suosittu olikin). Eli siis jos tutustumisvaiheessa mies vaikka vähän punastuu tai hämmentyy yms. niin se on tosi söpöä. Ja seurustellessa sellanen, ettei tartte esittää sitä tahdon-olla-aina-kaljalla-ja-matsia-kattomassa-enkä-kotona-akan-kanssa -show'ta. Eli tykkää olla myös kokona naisen kainalossa ja tykkää hellyydestä. Tulihan multakin sitä listaa sittenkin. :)

Luulen, että tuo aloittajan lista oli vastaveto tämän palstan valituksille siitä, että naiset vaativat liikoja. Ehkä jotkut vaativatkin, mutta uskon meitä tavallista ihanaa miestä etsiviä olevan enemmistö. Se on vaan niin kuin sanoit, että kaikki ei kaikille kelpaa, vaikkei paperilla vikaa olisikaan. Olen lukenut jostain, että etenkin naiset valitsevat parinsa feromonien pohjalta. Ehkä se selittää sen, miksi minulla synkkasi pottunokan kanssa ja sinulle on tärkeää tietty ulkoinenkin olemus. Toki niillä pottunokillakin on aika huonot saumat, jos ne ei pääse haisteluetäisyydelle. :) Ja valitettavasti ne feromonit ei paljasta luonnevikoja.

En ole muuten ikinä ollut näin kauan netissä. :) Kuluneen viikon aikana, kun olen ollut vapaalla, löysin tän palstan. Tää on aika koukuttavaa noista naisvihaajista huolimatta. :)