IKÄERO!!!!!!!!!!!!!!!!!!

mieltä. Minä olen 30 vuotta. Mieheni on 23 vuotta. Ollaan seurusteltu tuo sama 3 vuotta ja edelleen yhtä rakastuneita kuin alussa.

Jos teillä on hyvä olla toistenne, niin mikäs siinä seukatessa.

Parempaahan tietoa sinulla on ihmisten mielipiteistä tuollaisesta ikäerosta kuin meillä muilla, kun olette jo kolme vuotta olleet yhdessä.

Kerro miten ihmiset ovat kommentoineet suhdettanne?

on vaan numeroita ja tärkeintä on se miten muuten tulee toimeen keskenään.onnea vaan teille.

kaltaisianne pariskuntia nykyään löytyy niin hemmetin paljon. Ikäero on suuri, olette täysin erilaisessa elämäntilanteessa, täysin erilaisesta maailmasta. Miksi yksikään nainen alentuu puolet itseään vanhemman miehen vietäväksi -isänkö välinpitämättömyys/ rakkaudettomuus on saanut aikaan tämän sairaanloisen kaipuun miehen rakkaudesta??

Aina kun vastaan tulee pariskunta jossa nainen (miksei mieskin) on huomattavasti kumppaniaan nuorempi, saa se miettimään ja seuraamaan tilannetta tietynlaisella huvittuneisuudella, jopa säälillä. Miehet vanhenevat 50 jo uskomattoman nopeaa vauhtia kun heidän naisystävänsä ovat kukassaan. Joillain pareilla on pieniä lapsia -mitä kun lapsen rippipyhänä isä onkin niin vanha että hänet automaattisesti oletetaan lapsensa isoisäksi. Nöyryytys ja myötähäpeä valtaavat mielen, mutta kuitenkin on jaksettava hymyillä. Onhan kyseessä kuitenkin oma isä.

Pitänee ihmetellä mikä saa miehen kiinnostumaan 10-30vuotta itseään nuoremmasta naisesta? Pelkkä "sisäinen kauneusko"? Saahan sitä itselleen uskotella mitä vain. Miehelle kauppa on joka tapauksessa erinomaisen edullinen useamman vuosikymmenen tähtäimellä katsottuna.

toistuvat ikäerokeskusteluissa:
1. olen x vuotta nuorempi/vanhempi puolisoani, onko se teistä liikaa?
2. ikä on vain numeroita, kuuntele sydäntäsi ääntä!
3. onko sinulla ongelmia isä/äitisuhteessa, kun olet kiinnostunut vanhemmista miehistä/naisista?

Joka tapauksessa me kaikki istuskelemme ennen pitkää kiikkustuolissa pohtien aiempaa elämää.
”Oliko ikäero ainoa syy meidän erilaisuuteen?”, ”Miksi kuuntelin muiden mielipidettä ja jätin hänet?”, ”Miksi pahoitin hänen mielensä ja hän eli yksinään lopun elämänsä?”, jne.

on tossa kyllä tullu eri mieleipiteitä. ensinäkin meil menee tosi hyvin..niin vahva side välillämme.. toiseksi sulle joka ihmettelit meidän ikäeroa...

ensinnäkin ku tapasin mieheni, en tahallani etsinyt mua 10vuotta vanhempaa.. se nyt sattui vaan olemaan mua vanhempi.. ensimmäinen vuosi meni siis ajattelessa sitä ikäeroa mikä vaivasi.. no nyt 3vuoden jälkeen olen sitä mieleltä että iällä ei oo mitään merkitystä miten meidän suhde voi..

toiseksi meillä ei oo erilaiset elämäntilanateet vaan sanoisin melko samanlaiset, hän on henkisesti nuorempi ja minä kenties vanhempi..
ollaan samaa mieltä monista asiosta..

epäileviä meidän ikää eroa kohtaan sanoisinko on ollut 30prossaa sadasta, loput on ollut puolellamme iästä riippumatta..

kysyin teidän mieleipidettänne vaan nähdäkseni et kuinka moni on puolesta ja kuinka moni vastaan..

mut sen voin sanoa, et muiden mielipideet ei vaikuta suhteesemme, olemme vahvoja ja lujia mielipideistä riipumatta..




ja kiitos kaikille vastanneille.!