Miksi vaimo huomaat miehesi vasta sen jälkeen kun hällä paljastuu sivusuhde? Miksi yhtäkkiä oletkin niin kiinnostunut hänen tekemisistä ja naimisista toisen kanssa? Eihän sulle ole kelvannut mies pitkään aikaan ja hyvä mies mennyt kylmässä liitossanne hukkaan! Eli miksi et anna sitten toisen koskea häneen ja antaa hänelle sitä mitä hän kaipaa ja tarvitsee niin kipeästi? Katsos, kun me ei oltaisi koskaan edes tutustuttu jollei hän olisi chätissä muutama vuosi sitten seksiseuraa etsinyt! Siellä tapasimme ja teimme tärskyt, ja rakastuimme ja olemme tapailleet jo vuosia seksin ja kaiken muun kivan merkeissä...niin siinä sitten kävi, mutta miksi vasta nyt huomaat miehesi??! On liian myöhäistä...
miksi vasta...
sitten...
8704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
liitto voi olla ihan hyvä rakkautta lämpöä täynnä ,silti puoliso voi olla vaihtelun haluinen ,etsiä sivu suhteita , näkemyksesi oli taas vain sinun kannalta katsottuna niin kuin sinä sen kuvittelet olevan , totuus voi olla aivan jotain muuta ,ei mikään liito ole pelkää huumaa , kyllä tulee arki niin hyvine kuin huonoine päivineen , kypsä aikuinen ihminen kestää myös avioliiton arjen ,ja fiksu nainen ei sekaannu naimisissa oleviin vaihtelun haluisiin miehiin .
rakkautta ja lämpöä täynnä jos toinen pettää. Ihan kuin olisi pelkästään toisen naisen vika jos täydellinen aviomies pettää!!! Hoh Hoijaa, putoa sieltä pilveltäs alas. Kyllä siihen avioliittoon pitää molempien panostaa. Jotain vikaa on jos toinen ei panosta ja vika voi olla myös siinä vaimossa jota mies sitten pettää.
vain kakkos naisen asemassa , et siis tiedä avioliiton arjesta mitään ,olisit lukenut tarkemmin , sanoin ei avioliitto voi olla PELKKÄÄ HUUMAA ,jokaiseen avioliittoon tulee myös arki , on hyvät ja hunot päivät , se että jotkut miehet tekee niin kuin sinun tuntemasi ,etsii sivu suhteita ,ei merkitse että liitossa olisi jotain vikaa ,vaan jotkut miehet/naiset ovat vaihtelun haluisia ,heillä voi olla myös jokin persoonallisuus häiriö , ovat jääneet lapen tasolle jossain määrin ,SE KARKKI ON NIIN HYVÄÄ NAAPURISSA EI VOI VASTUSTAA ,aikuinen ihminen pystyy määritämään elämän ,mikä on elämässä tärkeää ,mikä on oikein ja väärin ,ja toimii sen mukaisesti .
olen miettinyt aika useasti. Kait se on niin, että sitä tajuaa vasta sitten mitä on "omistanut" kun siitä joutuu luopumaan (edes osittain). Tai me naiset tuudittaudutaan johonkin turvallisuuden tunteeseen: nyt mulla on mies enää ei tarvitse panostaa siihen suhteeseen niin paljon tai olla kaunis tai harrastaa seksiä silloin kun mies haluaa jne. Ja oikeesti suhteeseen panostaminen alkaa vasta sitten kun ollaan oltu yhdessä kauemmin.
tuolla toisaalla on aloitus, jossa kyseltiin miten rakastua aviomieheensä uudelleen. Joku oli yrittänytkin sanoa, että ajattelisi vähän asiaa siltä kannalta, että jossain joku saattaa rakastaa sitä miestä. Tuo vaimo ei tajunnut ajatusta, mutta sinä olet sen tähän vääntänyt rautalangasta.
Tosiaan monesti käy niin, että mies, okei, samalla tavoin vaimo alkaa olla niin itsestään selvyys, ettei enää muista tämän olevan elävä tunteva ihminen, vaan joku ihme irtaimistoon kuuluva kapine, johon törmää kokoajan. Alkaa puistattaa ja vituttaa, alkaa ajattelemaan, että tuosta on päästävä eroon.
Samaan aikaan tuo puoliso on reagoinut, kenties etsinyt jotain ulospääsyä tilanteesta. Jotkut alkavat ryypätä, jotkut harrastaa, jotkut uppotuvat yhä tiiviimmin työntekoon. Jotkut löytävät uuden ihmisen rinnalleen, ja pärjäävät viilentyneessä liitossa joten kuten. Loputtomiin ei huonoa suhdetta voi paikata korvikkeilla. Sitten kun pommi räjähtää, sivusuhde paljastuu, välinpitämättömästä puolisosta tulee yht'äkkiä paitsi petetty marttyyriparka, myös äärettömän kiihkeästi omistuksessaan olevasta ihmisestä kiinni pitävä.
Onni ei ole kelvannut itselleen, mutta ei suoda sitä kyllä kellekään toiselle.
Luulen, että pettäisen ilmitullessa yksi suuri pettymyksen aiheuttaja on se, kun huomaa, että puoliso, ihminen jota on salaa sisällään halveksinut onkin jollekin toiselle hyvin rakas. Ei sitä voi kakistelematta kovinkaan moni niellä: nähdä oma osuutensa tapahtumiin. Parisuhteessa on kuitenkin sama rakenne kuin muissakin suhteissa, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aina on kyse pariskunnan välisestä sanattomasta ja sanallisesta yhteispelistä.
Yhtä vähän jaksetaan ajatella sitä, ettei ketään voi omistaa, mutta se on taas eri juttu se.
Olen aloittajan ja ed.kirjoittajan kanssa aivan samaa mieltä! Noinhan se juuri menee tosielämässä ja ei missään liitossa voi olla lämpöä ja rakkautta jos petetään!! Niin se vaan ei ole, jos toinen on vaikka miten vaihtelun haluinen, ei se silti tarkoita sitä että pitää toisen kanssa mennä sänkyyn!! Naurettavaa puhua pelkästä vaihtelun halusta! ja ps. minulla on kokemusta "ykkösenä" olosta 20 v ja "kakkosena" olosta 4 vuotta, joten tiedän myös avioliiton arjen jne...ja ps.ps. oma liittoni ei loppunut uskottomuuteen vaan muihin syihin
Arjen putkessa emme osaa pysähtyä, vaan laput silmillä painetaan eteenpäin. Lakkaamme kuuntelemasta toista, emmekä näe kuin sen minkä haluamme.
Muka tiedetään mitä toinen ja ajattele tuntee,tunnetaan muka se toisen persoona niin tarkaan. Tapamme uskomuksilla mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa - sinä aina/et koskaan, kerran sitä/ aina sitä, miehet on/ eivät ole jne.
Tätähän se on elämänkoulu. Asiat saavat vasta sitten oikeat mittasuhteet, kun niistä joutuu luopumaan. Ne, jotka tuudittautuvat vääränlaiseen turvallisuuden tunteeseen, kokevat varmaan elämänsä pahimman kriisin.
Tärkein läksy on luopumisen oppi.
Mutta voi luopumisen tuska tulla miehellekin ja täytenä yllätyksenä.
Mieheni petti ja jäi kiinni. Olin jo vuosia puhunut hänelle, että liittomme loppuu, koska hellyys, keskustelu, läheisyys oli hukkunut, ajansaatossa loppunut. Mieheni vain aina totesi, että kaikki on hyvin.
Löysi naisen, jolle oli helppo puhua, aikaa meni ja päätyi toisen sänkyyn. Antoi itselleen luvan, ei ollut sitoutunut avioliittoomme, tahtoa yrittää yhdessä puolison kanssa ei silloin löytynyt.
No jäi kiinni, pelästyi... nyt ei halua luopua.
Rakastaa kuulemma vain minua, on aina rakastanut?
Haluaa käydä perheterapiassa, vakuuttaa ja hellii. Tätä nyt tehnyt Rakas mieheni jo kaksi vuotta...minun tunteeni vaan kadoksissa...olen vain sitoutunut, tahdon asiako?
Kysymys aiemmalle täydellinen aviomies, joka pettää, ei kovin täydellinen minusta, ehkä sille toiselle?