Kuka ei muka

http://www.youtube.com/watch?v=FiNUkDnDMFA&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=cXXm696UbKY&feature=related

*vauva toiveissa*

pikkuinen

http://www.youtube.com/watch?v=NU_Fiz9jZ-A&feature=related

suloinen_. kirjoitti:

pikkuinen

http://www.youtube.com/watch?v=NU_Fiz9jZ-A&feature=related

*kynnet esillä*

Minusta tuossa ei ollut mitään suloista. Jos tuo olisi vaikka kaverin kersa ja se tuumailisi, että eikö olekin suloinen, niin kyllä siinä varmaan joutuisi puremaan huulta ja yrittää ynähtää jotain.

En minäkään tuossa aloittajan videossa. Katso tuo minun video, se on hauska, vaikka siinä kakara onkin.

dayum kirjoitti:

*kynnet esillä*

Minusta tuossa ei ollut mitään suloista. Jos tuo olisi vaikka kaverin kersa ja se tuumailisi, että eikö olekin suloinen, niin kyllä siinä varmaan joutuisi puremaan huulta ja yrittää ynähtää jotain.

kovia. Katso kuinka suloinen tuokin

http://www.youtube.com/watch?v=ZixBvl-OTgs&feature=related

Prezakias kirjoitti:

En minäkään tuossa aloittajan videossa. Katso tuo minun video, se on hauska, vaikka siinä kakara onkin.

että tarkoitin kaikkia noita aiempia videoita yhdessä, aloittajakin kun muotoili sanansa niin ovelasta, että ne pystyi ymmärtämään miten halusi...
Ilmeisesti se sun video oli sitten se Baby break dance..? No, on ne lapset varmaan / luultavasti hieman kätevämpiä "vuosien ikäisenä" kuin ihan vauvana.

Prezakias kirjoitti:

En minäkään tuossa aloittajan videossa. Katso tuo minun video, se on hauska, vaikka siinä kakara onkin.

Jotenkin ei olevinaan näkynyt tuo sinun laittamasi viesti. Mutta ei, ei herätä hellyyttä eikä nauruhermoja. Hymykin pysytteli poissa...

vain niin kirjoitti:

kovia. Katso kuinka suloinen tuokin

http://www.youtube.com/watch?v=ZixBvl-OTgs&feature=related

ajan että milloin se oikein alkaa sotkemaan. Ei se alkanutkaan. Tuo nyt sentään oli vähän järkevämpi video.

dayum kirjoitti:

ajan että milloin se oikein alkaa sotkemaan. Ei se alkanutkaan. Tuo nyt sentään oli vähän järkevämpi video.

ikävempiä pätkiä joita vauva tuo tullessaan.

*järkyttävä vauvakuume*

löytää niitä kirjoitti:

ikävempiä pätkiä joita vauva tuo tullessaan.

*järkyttävä vauvakuume*

Ajattele nyt miten työlästä on ensin saattaa lapsi alulle? Ja sitten mikä homma on kanniskella sitä masussaan, aina enenevässä määrin isonevassa masussa, kaikkine mielialavaihteluineen ja oikutteluineen (miehelle voi olla tiukempi paikka...) ja mikä työ on synnyttää se mukula. Sitten useita kuukausia pelkkää itkemistä kaiken päivää ja yötä - ei siunaaman rauhaa, ei yhden ainoata rauhallista yötä jolloin saisit nukuttua yhtäjaksoisesti edes se 3 tuntia. Pitemmistä unista puhumattakaan. Pumppaat tisseistä ylimääräisiä maitoja pussukoihin ja säilöt äidinmaitoja pakastimessa. Päivä päivältä olet vaan väsyneempi ja kiukkuisempi, lapsikaan ei syö oikuttelematta ja sotkee suupielensä, vaatteensa ja läikyttelee vedet pitkin pöytiä, lattioita ja syliään. Lämmittelet siinä innoissasi pilttejä ja sitten jäähdyttelet niitä, ja kiitoksena on tosiaankin se ettei se kerran niin suloinen vauva syö. On jo vähän korvakipuakin ja sitten sitä huutoa vasta riittääkin. Jatkuvaa pissi- ja kakkatehtailua - urakalla. Kun otat vaipan pois, niin johan alkaa pissi lentää kaaressa, mikäli poika.

Mikä ihme tällä kakaralla taas on kun ei syö, ei nuku, ja vaan huutaa?? Menet lääkäriin vain kuuntelemaan, että vauvat nyt vaan ovat sellaisia, että ne ei aina syö, ei nuku ja ne huutaa. Vaatettakin pitää ostaa jatkuvasti isompaa, miksi vauva kasvaa?! Olet sidottuna 24/7 siihen kerran niin suloiseen vauvaan, ei mitään muuta kuin edellä kerrottua lystiä ja lyhyitä rauhallisia hetkiä. Ja tätä riemua riittää useiden kuukausia ajan, ensimmäinen vuosi ainakin. Sitä ennen olit raskaana, älä vaan sitä unohda. Mies ei nimittäin ainakaan unohda. Ja entäs sitten murkkuikä kun ensin sinne selvitään kaikkien oikuttelujen kanssa?

dayum kirjoitti:

Ajattele nyt miten työlästä on ensin saattaa lapsi alulle? Ja sitten mikä homma on kanniskella sitä masussaan, aina enenevässä määrin isonevassa masussa, kaikkine mielialavaihteluineen ja oikutteluineen (miehelle voi olla tiukempi paikka...) ja mikä työ on synnyttää se mukula. Sitten useita kuukausia pelkkää itkemistä kaiken päivää ja yötä - ei siunaaman rauhaa, ei yhden ainoata rauhallista yötä jolloin saisit nukuttua yhtäjaksoisesti edes se 3 tuntia. Pitemmistä unista puhumattakaan. Pumppaat tisseistä ylimääräisiä maitoja pussukoihin ja säilöt äidinmaitoja pakastimessa. Päivä päivältä olet vaan väsyneempi ja kiukkuisempi, lapsikaan ei syö oikuttelematta ja sotkee suupielensä, vaatteensa ja läikyttelee vedet pitkin pöytiä, lattioita ja syliään. Lämmittelet siinä innoissasi pilttejä ja sitten jäähdyttelet niitä, ja kiitoksena on tosiaankin se ettei se kerran niin suloinen vauva syö. On jo vähän korvakipuakin ja sitten sitä huutoa vasta riittääkin. Jatkuvaa pissi- ja kakkatehtailua - urakalla. Kun otat vaipan pois, niin johan alkaa pissi lentää kaaressa, mikäli poika.

Mikä ihme tällä kakaralla taas on kun ei syö, ei nuku, ja vaan huutaa?? Menet lääkäriin vain kuuntelemaan, että vauvat nyt vaan ovat sellaisia, että ne ei aina syö, ei nuku ja ne huutaa. Vaatettakin pitää ostaa jatkuvasti isompaa, miksi vauva kasvaa?! Olet sidottuna 24/7 siihen kerran niin suloiseen vauvaan, ei mitään muuta kuin edellä kerrottua lystiä ja lyhyitä rauhallisia hetkiä. Ja tätä riemua riittää useiden kuukausia ajan, ensimmäinen vuosi ainakin. Sitä ennen olit raskaana, älä vaan sitä unohda. Mies ei nimittäin ainakaan unohda. Ja entäs sitten murkkuikä kun ensin sinne selvitään kaikkien oikuttelujen kanssa?

jos saisin kaiken tuon. Minä niin hartaasti toivon saavani vielä vauvan, olla raskaana, synnyttää, imettää, valvoa, olla lapsen vuoksi väsynyt mutta onnellinen. Tahtoisin nähdä hänen varttuvan isoksi.

*kyynel*

niin onnellinen kirjoitti:

jos saisin kaiken tuon. Minä niin hartaasti toivon saavani vielä vauvan, olla raskaana, synnyttää, imettää, valvoa, olla lapsen vuoksi väsynyt mutta onnellinen. Tahtoisin nähdä hänen varttuvan isoksi.

*kyynel*

Niin haluaisi moni muukin nainen, mutta he ovat tismalleen samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin tässä asiassa. Ja toiset vaan sikiää ei-toivottuja jälkeläisiä. Elämän makaaberia huumoria, mutta tällaista se elämä näyttää olevan.

Mutta toivotaan ainakin sun toiveesi toteutuvan.

*heittää kolikon olkansa yli*

kyse.

kyllä siementäjää. Siementäjää joka saapuisi uudestaan.

ei välttämättä pysty 20 vuotta odottelemaan.

Eikä tässä taida haaveet muutenkaan toteutua.

*kuvat tuo lohtua*

nainen_. kirjoitti:

ei välttämättä pysty 20 vuotta odottelemaan.

Eikä tässä taida haaveet muutenkaan toteutua.

*kuvat tuo lohtua*

ehdotus tai lupaus jostakin? Hmmmmm...

Ehkä hieman vitsailin tuosta 20 vuodesta. Sanotaanko että 5-150 vuotta on realistisempi kun vain oikean ihmisen löytää jonka kanssa se pukata maailmaan...

Harm kirjoitti:

ehdotus tai lupaus jostakin? Hmmmmm...

Ehkä hieman vitsailin tuosta 20 vuodesta. Sanotaanko että 5-150 vuotta on realistisempi kun vain oikean ihmisen löytää jonka kanssa se pukata maailmaan...

Tuli sitten freudilainen lipsahdus (ihan oikeasti oli vahinko!) vielä sitten noissa vuosissa...

Tarkoitin 5-10 vuotta.