Miten

Moi...
Et kuule ole ainoa, joka täällä on kokenut fyysistä- ja henkistäväkivaltaa. Et ole myöskään ainut, joka on jäänyt suhteeseen rakkauden, toivon ja uskon takia. Onneksi et ole vielä yksi niistä joilla elämän arvot, oma itsensä ja ehkäpä henkikin on mennyttä.
Itse aikoinani kolmen vuoden ajan taistelin kaikilla mahdollisilla tavoilla oikeudesta kunnolliseen suhteeseen sen aikaisen mieheni kanssa. Lopulta sitten erosin miehestäni, otin tavarani ja hommasin uuden kodin itselleni ja lapsellemme.
Rakastan häntä yhä tai siis sitä osaa joka ei ollut tekijänä paha. Näin häntä joskus, mutta en enää tarvitse pelätä, jos nyt satun sanomaan oman mielipiteeni joka hänelle ei käy. Olen vapaa hänen ilkeästä puolesta ja samalla koko miehestä. Hankalinta tässä on ollut se että vieläkin toivon, että hän menisi hoitoon ja muuttuisi ja voisimme olla perhe, mutta ajan kanssa sekin on hälvennyt ja olen jo alkanut elää paljon tutkivampaa elämää (tarkoitan muita miehiä). Enhän voi loputtomiin odottaa ihmistä, joka ei pysty suojelemaan minua itseltään!
Lapseni tulevaisuuden ja itseni takia tein omasta mielestän parhaan mahdollisen ratkaisun. En nimittäin koskaan voi antaa kenenkään kohdella minua enää niin kuin ex-mieheni minua joskus kohteli. OLen itselleni liian arvokas, että sallisin semmoisen. Käyn ja kävin suhteenikin aikana mielenterveyspuolella puhumassa, ja määrittämässä elämäni uusiksi. Palautin mieleeni kaikki ne arvot, joita toiselta on oikeus vaati ja tajunnan että se mitä hän tekee on hänen päätös. Ja minun on vain rakastettava ja jätettävä hänet niille tekemisille. olen kyllä tietoinen pareista joilla mies on hankkinut avun itselleen päästä tästä käytösmallista eroon ja he ovat onnellisesti saaneet suhteensa kestämään, mutta meidän kohdalla asia ratkesi siihen, kun mieheni ei koskaan suostunut nöyrtymään tekojensa edessä ja menemään sinne hoitoon. Surullinen tosia asia, menettää toinen hänen itsensä takia.
voin sanoa ihan rehellisesti nykyään, että olen onnellinen nykyisestä olo tilastani. Rakastani ex:ääni aina, mutta en voi koskaan enää olla hänen kanssaa. Ehkä joksu sitten löydän toisen ja ymmärryksen. Tai ehkä mieheni menee 10 vuoden päästä hoitoon ja palaamme yhteen, mutta nyt on nyt ja tahdon elää elämääni sen mukaan miten sen itse määritän.
Eli sinun on vain itse päätettävä, mikä sinulle on tärkeintä ja mitä itse elämältä haluat ja varsinkin siltä suhteeltasi. Kun olet selvittänyt omat arvosi ja sen millaisen suhteen tahdot. Niin tiedätkö voiko miehesi koskaan tarjota sinulle sitä. Kysymällähän se selviää. Se miten se sitten ottaa jos toinen torjuu sinut henkisesti on oikeasti vaikeaa. Siinä vaiheessahan sitä yleensä pitäisi tajuta lähteä, mutta nainen yleensä jää. Onkin tärkeää että teet kaiken itsellesi loppuun asti kunnolla selväksi, mitkä ne pelisäännöt ovat joiden rajassa voitte elää. Ethän halua menettää rakkauttasi itseesi. Jos se sitten menee niin että sinun pitää päästää irti toiseta niin ajattele asiaa näin. Suojelet lähtemällä itseäsi ja häntä. Kumpaakin osapuolta miehltä itseltää. Hän tulee jatkamaan samaa sairastamallia toimia toisiin ihmisiin, mutta se on hänen aikuisen ihmisen päätös ja vain hän on yksin vastuussa siitä. Sinun aikasi ja mielenterveytesi on nyt käytetty umpeen hänen kohdallaan ja sinun on aika henkisesti vapautua taakasta jota sinun ei alunperinkään olisi tarvinnut ottaa. Tähän tarvitaan rutkasti kykyä antaa anteeksi miehellesi ja itsellesi kaikki, mutta niin ettei se tarkota yhteen paluuta.
Teitysti voihan se olla niin, että miehesi järkiintyy ja menee hoitoon (tässä sitten pitää olla ehdoton. Ihminen joka on vuosia tai äkillisesti alkanut olemaan väkivaltainen olipa se henkistä tai fyysistä on tehnyt sitä aina ja siksi hän tarvitsee aina ammmatti-ihmisen apua ja tukea päästää tavastaan irti. Ihan näin faktallisesti, kun aina nainen aloittaa että vasta minun kohdalla hän esim. löi.Niin tosi asiassa mies on exiensä kohdalla käyttänyt henkisenväkivallan muotoja ja ehkäpä jo fyysisen väkivallan pelkoa. Se ei ole naiseta kiinni että käydään käsiksi, se on sen tekijän itsensä asia. Uhrin on syytä muistaa olevansa vastuussa vain ja ainoastaan jäkiseurausten järjestämisessä, esim, oikeusjuttu tai terapian tai sen eron, mutta koka tapauksessa jonkin.) Suosittelen sinullekin terapiaa olipa päätösesi mikä tahansa. Etäisyys mihestäsi voi myös auttaa ymmärtämään ja näkemään asioita muista kulmista.
Tiedän että tämä on turhaa sinulle kirjoittaa, mutta silti kirjoitan sen että älä enää alistu olemaan epäterveellisessä, tasa-arvottomassa ja kaikin puolin raastavassa suhteessa, koska ihmisenä et ansaitse sitä.
Joku joskus sanoi että tänään on näin, ja kahden kuukauden päästä on jo toisin. Ymmärsin sen vasta muutama kuukausi eron jälkeen, että niinhän se toisaan on jos vain niin itse haluaa.