Tapasin tässä tänään kaupungilla ihan sattumalta todella mukavan miehen joka oli selvästikkin kiinnostunut minusta.
No siinä sitten aikamme juteltiin ja hän kehui minua kauniiksi naiseksi ja järkevän oloiseksi, niinkuin olenkin.
Kemiat pelasivat mielestäni hyvin ja hän kutsui minut luokseen illalliselle ja että hän voisi kokata jotain ihanaa, kokki kun oli ammatiltaan. Minä sitten vitsailin, että jaahas sitä ollaan sitten varmaan haluamassa sitä yhtä asiaa, mutta hän saoi ihan tosissaan että mistään sellaisesta ei ole kyse.
Eli hän oli tosissaan halunnut tutustua minuun ihmisenä. Siis ihan tosissaan! Ja mä tyhmä en antanut sille numeroani! Siis miten oikeesti pystyin dissaan sen!
Tää on just tätä, että kävelen aina ``might be`` onneni ohi tai ainakin siihen mahdollisuuden. Miten mä aina munaan kun olis joku vakavasti otettava mies kiinostunu musta!?
Nyt harmittaa ihan silmittömästi! Siis kyllähän niitä miehiä maailmassa riittää, mutta se vaan jotenkin iski heti..ja se on harvinaista mulle.
En tarkoita,että juuri hän olisi ollut juuri se ihannemies, mutta miettikääpäs; sanotaan vaikka näin, jos ei pelaa ei voi voittaakkaan! Ja mistä sitä olisi tietänyt!
Ensi kerralla en tee samaa virhettä jotenka ihmiset; jos vähänkin tuntuu, että hemmetti toihan on aika varteen otettava tyyppi jonka voisi kutsua kahvilla käymään niin älkää munatko kuin minä ja älkää epäröikö! Mullakaan ei olis ollu mitään menetettävää jos olisin suostunu antaan mun numeron!
No siinä sitten aikamme juteltiin ja hän kehui minua kauniiksi naiseksi ja järkevän oloiseksi, niinkuin olenkin.
Kemiat pelasivat mielestäni hyvin ja hän kutsui minut luokseen illalliselle ja että hän voisi kokata jotain ihanaa, kokki kun oli ammatiltaan. Minä sitten vitsailin, että jaahas sitä ollaan sitten varmaan haluamassa sitä yhtä asiaa, mutta hän saoi ihan tosissaan että mistään sellaisesta ei ole kyse.
Eli hän oli tosissaan halunnut tutustua minuun ihmisenä. Siis ihan tosissaan! Ja mä tyhmä en antanut sille numeroani! Siis miten oikeesti pystyin dissaan sen!
Tää on just tätä, että kävelen aina ``might be`` onneni ohi tai ainakin siihen mahdollisuuden. Miten mä aina munaan kun olis joku vakavasti otettava mies kiinostunu musta!?
Nyt harmittaa ihan silmittömästi! Siis kyllähän niitä miehiä maailmassa riittää, mutta se vaan jotenkin iski heti..ja se on harvinaista mulle.
En tarkoita,että juuri hän olisi ollut juuri se ihannemies, mutta miettikääpäs; sanotaan vaikka näin, jos ei pelaa ei voi voittaakkaan! Ja mistä sitä olisi tietänyt!
Ensi kerralla en tee samaa virhettä jotenka ihmiset; jos vähänkin tuntuu, että hemmetti toihan on aika varteen otettava tyyppi jonka voisi kutsua kahvilla käymään niin älkää munatko kuin minä ja älkää epäröikö! Mullakaan ei olis ollu mitään menetettävää jos olisin suostunu antaan mun numeron!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itselle käynyt myös joskus noin. Jos hyvännäköinen mies kehuu kaunista naista, pyytää puh. nroa ja vieressä naisen vähemmän kaunis ystävä.
Mitä tapahtuu? Tavallaan luonnollista, että pidetään naistenmiehenä, joka vain yhden asian perässä. Stereotypiat on aika syvällä useimmilla ihmisillä.
Keskinkertaisen naisen kohdaalla. Silloin pidetään yleensä homona. Jäljelle jää vain ne kauniit naiset, joita kaikki yrittävät.
Kiinnostaa tietää, että kävikö sinulle joku "onnettomuus" ja mies urhoollinen saapui apuun, niin kuin elokuvissa, vai miten? Mietin vaan, että miten voisikin törmätä " sattumalta" mukavalta tuntuviin ihmisiin... Mutta itselle käynyt myös noin, etten ole antanut numeroa ihan ok:lta vaikuttavalle miehelle, Jälkeenpäin samalla tavalla kaduttanut: "pitääkö sitä olla niin varautunut ja ennakkoluuloinen"... Enhän olisi kieltäytynyt jos olisi jonkun ystävällisen tuntuisen naisen kanssa törmätty ja sitten vaihdettu numeroita.
En hirveästi mainosta naisen ja miehen ystävyyttä, koska siitä on niin monta mielipidettä ja kokemusta ja siinä saattaa muutenkin tulla vastaan ongelmia (mutta niinhän on ongelmia kaikessa muussakin), mutta voisit koittaa ajatella vastasuudessa, että miehet ovat ihmisiä niin kuin naisetkin :). Ei kannata olla liikaa odotteita, että pitäisi olla unelmien prinssi vastassa, vaan voisit tutustua miehiin muuten vaan, jos ei tule kipinää välille, voit ainakin saada uuden ystävän! Hmm... Kokkailevat miehet ovat kyllä ihania ;)
Jäi vielä sanomatta, että tuossa tapauksessa, kun en sitä numeroa antanut, törmäsin onneksi mieheen uudellee sattumalta yhdessä kaupassa, ja sitten korjasin tilanteen, hän pyysi treffeille, ja annoin sitten numeronkin. Ei jäänyt sitten enää harmittamaan asia, koska pari kertaa treffailtuani,huomasin, että ei kemiat oikein synkannut omasta mielestäni, vaikka mies kertoikin olevansa aivan ihastunut. Joten, voi olla että sinäkin tapaat uudelleen miehen jossain (jos vaikka tiedät missä hän on töissä, voisit mennä vaikka sinne käymään?), niin muistathan sitten kysyä hänen numeroaan tai pyytää tapaamaan :)
Ei tainnut olla suomalainen mies!?
Oli kuule ihan umpisuomalainen ja vielä iiihana sellainen. Pilke silmäkulmassa ja sillee..=)
Tää koko episodi syö mua vieläkin. Tää kyseinen mies vaan oli se mitä haluaisinkin. Ja se illalliselle pyyntö...niin ihanaa kun joku vielä näinä päivinä uskaltaa kysyä moista ja vielä ihan tosissaan!
No olin todella idiootti kun annoin noin hyvän saaliin mennä, jälkiviisas kun olen (not good).
Oma vikani 100 prosenttisesti, mutta kaippa täytyy tyytyä sellaiseen toiveajatteluun, että törmäisin häneen kaupungilla tai vaikka jossain baarissa, mutta se kai on aika epätodennäköistä!
HUOH!:/
sama vaikka ampuisi kuulan kalloon.
sinä mies ! se vaan nyt on niin,että me suomalaiset olemme ainakin suurimmalta osalta ujoa kansaa, vaikka tosin poikkeuksia on! Naiset eivät uskalla lähestyä miehiä, koska pelkäävät pakkeja ja miehet eivät uskalla lähestyä naisia, aikalailla samasta syystä. eli pelkona on torjutuksi tuleminen..ja eihän se kenenkään mielestä kivaa ole!
Sitten kun miehet vaikka baarissa muutaman rohkasuryypyn saattelemana uskaltavat lähestyä jotain aivan ihanaista naista, niin nainen voi ajatella, että jaahas siinä taas yksi, joka loppuillasta on vonkaamassa persettä..
Tai ainakin minulla on tällainen mielikuva, vaikka eihän se todellakaan näin aina mene! Itselläni vaan on aina sattunut kohdalle noita pelimiehiä...kai olen muuttumassa kyyniseksi..nyyh..tai no ei kai nyt sentään..!
Joten miehet!!! Jos oikeesti näette kadulla kävelevän vastaan mielenkiintoisen näköisen naisen niin menkää ihan oikeesti rohkeesti juttusille!! Mitä te muka siinä menetätte!?
Tuollainen käyttäytyminen miehiltä on ainakin minun mieleen ja helpottaisi meidän sinkkunaisien tilannetta!!