Sanotaan, että alkuhuuma kestää n. puolesta vuodesta 1,5 vuoteen. Voiko suurin huuma mielestäsi olla parissa kuukaudessa ohi? Onko erilaisia huumia? Mielipiteitä, kokemuksia!!
Alkuhuuma?
sweetsugar28
84223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä se alkuhuuma voi mennä parissa kk:ssa ohi ja sitten tuntua, että tässä se oli ja ohi on. Näin on käynyt.
Mutta olen avioliitossa nyt ja ollut jo monta vuotta ja vieläkään ei ole mennyt se ihana huuma ohi ja tätä on kestänyt jo useita vuosia ja kesti jo sielloin seurusteluaikana. Minusta se riippuukin, että kenen kanssa on. Silloin nuorempana kun seurusteli, huomasi miten se niin riippuu ihmisestä, kenen kanssa on.
Rakastumisen ja rakkauden. Ei alkuhuuma tarkoita mielestäni sitä, että kun se loppuu, häviää suhteelta pohja ja mielekkyys -ei intohimoa, tykkäämistä, ei mitään.
Alkuhuuma ja rakastuminen ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa: kaikki nähdään vaaleanpunaisten linssien läpi jokainen ikävä seikka kumppanissa sivuuttaen. Erilaiset tavat, kuten pierut saman peiton alle jaksavat naurattaa ja yritetään miellyttää molemmin puolin. Halutaan passata ja tehdä olo hyväksi.
Kun rakastuminen vaihtuu rakastamiseksi, aletaan jo nähdä toisista myös niitä puolia, jotka ärsyttävät. Vaihdetaan paripeitto omiin peittoihin ja aletaan jälleen viettää aikaa myös omien juttujen parissa. Uskalletaan huutaa, murjottaa ja loukkaantua. Passaaminen loppuu ja aletaan vaatia tasavertaisuutta -pitää omia puolia. Enää ei kuljeta päät pilvissä, vaan mieleen alkaa hahmottua se, kuka tuo toinen oikein on. Ja siinä vaiheessa on päätöksen paikka: haluanko elää tämän ihmisen kanssa, voinko luottaa ja rakastaa. Alkuhuuma loppuu kun astutaan em. päätöksen eteen.
Suhde vakavoituu ja syventyy, pariskunta on tiiviimmin yhtä. Vaikka karikoita tulisikin eteen, on olemassa voimakas usko siihen, ettei jää yksin. Viereltä löytyy ihminen jota ilman ei voisi elää.
Alkuhuuma näin ollen päättyy silloin, kun aletaan huomata toisessa niitä puolia, joita ei itse välttämättä arvosta. Kun jokin tapa alkaa todella ärsyttää, vaikka aiemmin sitä ei ole huomannutkaan. Rakastaminen alkaa kun koko sielullaan tietää, että vaikka hän onkin oma ärsyttävä itsensä, et silti halua edes kuvitella ettei hän olisikaan jakamassa arkea kanssasi.
Alkuhuuman päättyminen ei ole aina paha juttu. Se on asenteesta kiinni.
Aihetta on vähän tutkittukin. Rakkautta on monenlaista. Intohimoista, toverillista, jne. Kaikkea näistä on mahdollista kokea. Jotkut eivät koe kuin yhtä.
Rakastuminen on se startti. Ensin on tarve rakastua. Sitten löydetään kohde, johon tuo tarve suunnataan. Eli aluksi ollaan rakastuneita itse tunteeseen ja mielikuviin siitä mitä toinen voisi olla. Ihastumista? Intohimoa? Jotkut rakastuvat siihen, kun heihin rakastutaan.
Rakastumisen tunne vahvistuu vastapuolen vastattua siihen postiivisesti. Eli hänkin käy samaa prosessia. Tämän tilan on arvioitu kestävän n. 3 kk - 9kk:ta.
Sitten todellakin seuraa realistisempi vaihe, kuten hyvin kerroit. Jos suhteella on todella pohjaa jatkua, tämä muuttuu rakkaudeksi. Tunne jotenkin syvenee. Samalla se on mielestäni vähän peloittava vaihe, sitä tuntee olevansa "alasti" ja aseeton. Luottamus on valtava toiseen, ettei hän satuta tai hylkää sinua, vaikka et aina olekkaan niin "mukava".
Todellakin alkuhuuman jälkeen jos todella löytyy kykyä, tahtoa ja taitoakin rakastaa, alkaa se varsinainen RAKKAUStarina. Kyllä tämä alkuhuuman voittaa mennen tullen.
Olen siinä mielessä samaa mieltä edellisen kanssa, että kun alkuhuuma menee ohi, niin suhde muuttuu rakastamiseksi. Mutta niin kuin sitä edellinen sanoi, kun alkuhuuma menee ohi, niin voi tuntua ettei suhteesta jää enää mitään jäljelle. Tässä tapauksessa se alkuhuuma ei ole muuttunut rakastamiseksi.
Juuri eilen juttelin mieheni kanssa tästä asiasta, ja kun omaa suhdettani mietin (ollaan seurusteltu 3v.), niin en kyllä osaa sanoa, koska se alkuhuuma vaihtui rakastamiseksi. Onhan suhteemme nyt tietysti muuttunut, mutta ei ainakaan mielestäni mitenkään radikaalisti.
Keskiarvot on vain tilastoja...
Omalla kohdallamni kesti pidempään, opiskelimme eri paikkakunnilla ja näimme vain viikonloppuisin.
Luulisin että jos olisimme olleet 24/7 yhdessä, olisi alkuhuumakin hiipunut nopeammin...
vaimo puhuu tai näen hänen muotonsa, niin olen huumaantunut:-)
naimisissa ollaan oltu toistakyt vuotta ja muutama ipanakin on.
Itselläni alkuhuuma kesti sen reilu 2 kk ja sitten vaihtui kaikki aivan toisenlaiseksi.. Toinen osapuoli muuttui käytökseltään ja itsekin aloin huomata, ettei tämä ole minun juttu enkä ole onnellinen. Alussa kaikki oli ihanaa ja ihmeellistä, mutta toiseksi vaihtui sitten vähän ajan päästä :-(
Lopetin suhteen melko pian sitten ja en ole pahemmin katunut sitä. Olimme vain loppujen lopuksi liian erilaisia..
No itselläni se huuma kesti muutaman vuoden ja sitten menin todella kovassa humalassa tekemään jotain toisen kanssa. En mitään panemista, mutta tosen kanssa pussailua yms..
No tuli kumppanin kanssa ero siinä... en edes itse osaa asiaa käsitellä, koska en muista tapahtuneesta mitään.. en yhtään.
En puolustele humalalla, mutta vaikea käsittää vielä että kaikki on ohi koska ei edes tiedä mitään tehneensä.
No.. eteenpäin. Ollaan juteltu ja takaisin ei ole paluuta enään.
Itkenyt olen ja juonut.. ja luvannut lopettaa juomisen jos hän vain ottaisi minut takaisin.
Humalastahan tuo kaikki johtui, koska selvinpäin en moisia olisi miettinyt koskaan...täysin valmis olisin raittiiseen elämään.
No.. ei sitä enään kannata miettiä.
Minä annoin hänelle suhteen aikana kaksi mahdollisuutta ja hän ei antanut minulle edes yhtä anteeksi... itseäni voin tästä syyttää, mutta tuntuu niin väärältä.
Vaikkei se suunniteltua ollutkaan...
Vituttaa ja haluan vain hänen luokse takaisin... kotiin.
Niin tuore ero että kaikki tavarat on vielä meidän entisessä kodissa... hän koki itsestäänselvänä, että minä olen se joka lähtee vaikka se oli minunkin koti.
Nyt olen perheen luona ja ei oikein osaa asettua taloksi... vaikka täällä asuinkin 17 vuotta.
Hävettää ja ahdistaa asua täällä.. ei ole työtäkään nyt..
Aion hommata töitä ja muuttaa omaan asuntoon. Pistää asioitani järjestykseen ja jatkaa elämää..
Ei auta asiaa, että ex meni huutamaan pitkin kyliä, että olen huora.. siinä maineessa sitten.
No.. ei hänen vika vaan minun.
Yötä.