mitä oon miehiltä kuullu ja ymmärtäny ja tätä palstaakin lueskellut, niin miesten ihannenaisella on päätelmieni mukaan:
Luonne: on hyvä itsetunto (huom! ujo ja arka ja epävarmakin voi olla sinut itsensä kanssa), ei ole valittaja-tyyppiä, ystävällinen, positiivinen, sopivasti naisellinen, herkkä?, osaa ja uskaltaa olla oma iloinen itsensä, joku semmoinen pilke silmäkulmassa
Ulkonäkö: sopusuhtainen (tai hoikka), urheilullinen, luonnollinen,
muodokas... silmien ja hiusten väri periaatteessa yhdentekevää= kaikista tykätään
ja luonne tärkempi.
Menikö ihan metsään?
Luonne: on hyvä itsetunto (huom! ujo ja arka ja epävarmakin voi olla sinut itsensä kanssa), ei ole valittaja-tyyppiä, ystävällinen, positiivinen, sopivasti naisellinen, herkkä?, osaa ja uskaltaa olla oma iloinen itsensä, joku semmoinen pilke silmäkulmassa
Ulkonäkö: sopusuhtainen (tai hoikka), urheilullinen, luonnollinen,
muodokas... silmien ja hiusten väri periaatteessa yhdentekevää= kaikista tykätään
ja luonne tärkempi.
Menikö ihan metsään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta ainakin kuulosti hyvältä. Eikä lainkaan mahdottomalta ;-) Itse muuttaisin vain lisäämällä muutaman sanan luonteeseen.
Luonne on tärkeämpi se on totta! Mutta kyllä sen kumpikin sukupuoli tietää että nykypäivänä ei hyvä luonne voi silti täysin korvata jos ei ole ulkoisesti mitenkään haluttava.
Mielestäni aika hyvin kiteytetty.
Ja ainakin minun mielestä tuo sopusuhtainen on paino mielessä aika laaja käsite, ei se niin tarkkaa ole, kokonaisuus ratkaisee.
Ei itsetunnollakaan ole merkitystä. Ja valituksiakin jonkinverran kestetään. Ei tarvitse yrittää olla mitään ihmeitä, oma itsensä on paras luonne.
No tietty jos hoitaa itsensä, niin se on etu. Mutta ei ole mitään viisastenkiveä vielä keksitty. Jokaisella miehellä on omat vaatimuksensa taikka niiden puuttuminen. Mutta tietysti kaikki perinteiset temput jonkin verran tuovat irtopisteitä, mutta niitä on sovellettava tapauskohtaisesti. Jokin tehoaa ja jokin ei sitten alkuunkaan.
Kannattaa aina kysyä tapauskohtaisesti mieheltä, mitä hän arvostaa, niin saa kohdistettua paremmin. Mitään yleislääkkeitä ei ole.
Keskimääräisesti noin.
Mutta nuohan ovat sanojen määrittämiä likiarvoja ominaisuuksille jotka voivat riippua tilanteesta yms.
Luonne on tärkeä mutta ei ole olemassa hyvää tai huonoa luonnetta. On vain erilaisia luonteita ja se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Toki tietyt luonteenpiirteet eivät ole toivottavia kuten esimerkiksi henkilö voi olla kovinkin itsepäinen mutta jos ei ole koskaan valmis taipumaan voi olla vaikea löytää kumppania tai ainakin sellaista jonka kanssa pärjää.
Siellä se luonteen puolella se yhteensopivuus loppupeleissä ratkaistaan eikä siitä ehkä tulee mitään vaikka kuinka kiinnostunut olisi jos ei jaksa riidellä toisen kanssa joka asiasta eikä sillä tavalla kuin toinen haluaa kun vain luonteet eivät sovi yhteen.
On tietysti myös valitettavaa että puolin jos toisin suositaan sellaisia luonteen piirteitä ja ominaisuuksia ihannekumppanissa joka hyvin usein tarkoittaa että suhde jää lyhytikäiseksi. Kuten esimerkiksi ulkonäön korostus.
Lisäisin muuten tuohon listaan "ylitunteellisen". Mies ei jaksa naista joka suhtautuu lopulta joka asiaan tunteella ja kaikki perustelut lähtevät siitä liikkeelle. Se yleensä osoittaa heikkoa luonteenlaatua jossa haetaan selityksiä omille tekosille hormoneista ja kaikesta sellaisesta joka miehelle usein on hepreaa.
Joten kyllä mitä tulee niin kehoon kuin mieleenkiin niin sopusuhtaista ja tasapainoista yleensä haetaan. Jokainen tosin yleensä poikkeaa tuosta keskiarvosta johonkin suuntaan.
Ja huomioitavaa on jokaisen omat henkilökohtaiset mieltymykset sekä edelliset kokemukset jotka ohjaavat loppukädessä myös allekirjoittaneen toimintaa.
Ei ole olemassa mitään "miesten ihannenaista". Jokaisella miehellä on oma naisihanteensa, jopa miehet ovat yksilöitä.