Ruokailu- ja sapatinvietto-ohjeet

Ei ne uskalla vastata, paitsi ehkä jotain murusia.
Mutta tässäpä uuden liiton ruoka- ja sapattilait
kokonaisuudessaan, Ihan kaikki sisältyy tähän
käskysanaan:


Room. 14:6
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.

Room. 14:15
Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.

Room. 14:20
Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.

Tunne ruokavieraasi omantunnon perusteet.
Itse voit syödä mitä lystää ja levätä omien
lähtökohtiesi mukaan. Rakasta kanssaihmistäsi!

Tit. 1:15
Kaikki on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen.

Luuk. 11:41
Mutta antakaa almuksi se, mikä sisällä on; katso, silloin kaikki on teille puhdasta.

http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/oppi/puhdas.htm

mm. Mitkä käskyt kuuluvat kristityille

Puhtaat ja saastaiset eläimet ja terve ruokavalio

Tässä kohdassa Jahve kieltää syömästä pelkästään verta, mutta antaa luvan syödä kaikkea, mikä liikkuu ja elää. Näin ollen saastaisten eläinten syömisen kielto on Nooan jälkeistä perua ja annettu vasta Mooseksen kautta. (3Moos 11) Jokin tarkoitus tällä saastaisten eläinten syömisen kiellolla kuitenkin on täytynyt alun perin olla. Syyt ovat ihmisen parasta tarkoittavat. Saastaisten eläinten syöminen on ilmeisesti epäterveellistä (taudinkantajat, raadonsyöjät), se on esteettisesti vastenmielistä (käärmeet, skorpionit, korppikotkat, useimmat hyönteiset) ja juutalaisille sekä muhamettilaisille se on myös moraalinen säädös, minkä uskonto kieltää. Kristittyjä koskien ei voida kuitenkaan suoraan sanoa, että saastaisten eläinten syöminen olisi kiellettyä, koska sitä ei erikseen sanota. Sen sijaan veren syöminen on kiellettyä myös kristityille ja itsestään kuolleen tai tukehtumalla tapetun eläimen lihan syönti, josta ei ole verta laskettu pois. (Apt 15:29.)
jne..

seuraavasta linkistä.

Forsius, LKT, professori

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/trikiini.html

leikettä.
Virossa esiintyi 1990-luvun alkupuolella useita trikiinien aiheuttamia sairastumisia ja kuolemantapauksia. Maailmassa on monia muitakin maita, joissa lihantarkastus ei suinkaan kata kaikkea myyntiin ja elintarvikkeiden valmistukseen käytettävää lihaa. Vaara kohdistuu mm. matkailijoihin, jotka syövät tartunnanvaarallista sian tai villisian lihaa tai vastoin määräyksiä ostavat niitä kotimaahan tuotavaksi.

Ihmisellä tartunnan välittäjinä ovat yleensä sika ja villisika, harvemmin karhu, jääkarhu ja mursu. Tartuntaa villieläimiin levittävät eläinkunnan keskuudessa erityisesti rotat ja hiiret, mutta myös mäyrät, ketut, koirat, kissat ja vieläpä kilpikonnatkin. Trikiinitauti ei tartu lintuihin.

Ihminen saa tartunnan tavallisesti trikiinien saastuttamasta sian ja villisian lihasta, jota syödään raakana tai riittämättömästi kuumennettuna. Sen lisäksi tartunnan voi saada kylmäsavustetuista, suolatuista tai muista kuumentamatta valmistetuista elintarvikkeista, joihin on käytetty tartunnanvaarallista lihaa.

Trikinoosin taudinkuva

Ihmisen syödessä lihaa tai lihavalmisteita, joissa on koteloituneita trikiinejä, trikiinit vapautuvat mahassa ja pohjukaissuolessa ympäröivistä koteloistaan, jotka sulavat ravinnon mukana. Eläimillä taudin kulku on aivan samanlainen kuin ihmisillä. Vapauduttuaan trikiinit asettuvat pohjukaissuolen ja jejunumin eli tyhjäsuolen limakalvon poimuihin ja kypsyvät kolmessa tai neljässä päivässä sukukypsiksi. Silloin naarapuoliset madot ovat noin 4 mm:n ja koiraspuoliset noin 1,5 mm:n pituisia. Molempien läpimitta on vain noin 0,05 mm. Hedelmöityneet naarat tunkeutuvat suolen limakalvoon ja jokainen niistä munii 5.—7. päivästä alkaen 1000—2500 munaa, joista kehittyy melkein samantien liikkuvia, vain 0,01 mm:n pituisia toukkia. Joskus trikiinien vapautuminen ja kehittyminen tapahtuvat hitaammin pitemmän ajan kuluessa.

Jos ravinnossa on vähän trikiinejä, voi taudin alkuvaihe olla lähes oireeton. Jos taas trikiinejä on paljon, on seurauksena nopeasti voimakas suolistotulehdus, johon liittyy kuumetta, oksennuksia, ripulia ja mahdollisesti ihottumaa. Oireet saatetaan helposti sekoittaa ruokamyrkytykseen. Ripulin mukana erittyneet sulamattomat trikiinikotelot ja niistä juuri vapautuneet trikiinit saattavat tartuttaa sikoja, jos sairaiden ihmisten ulosteita joutuu sikojen ulottuville.

Trikiinin toukat kaivautuvat suolen seinämään ja jopa seinämän läpi vatsaonteloon. Pian toukat kulkeutuvat imusuonia pitkin vereen ja sen mukana kaikkialle elimistöön. Lopuksi ne hakeutuvat erityisesti poikkijuovaiseen lihaskudokseen. Niiden mielipaikkoja ovat varsinkin pallean, silmien, niskan, nielun, kurkunpään ja kielen lihakset, mutta myös raajojen lihakset ja usein myös sydänlihas. Toukkien asettuessa lihaksiin esiintyy vaikeissa tapauksissa kuumetta 40—41 astetta ja hourailua. Toukat voivat aiheuttaa myös aivotulehduksen. Kuumeilu saattaa kestää 6—7 viikon ajan. Trikinoosi on usein hengenvaarallinen tauti. Tautiin kuolee keskimäärin 5—15 % sairastuneista, mutta vaikeissa tartunnoissa kuolleisuus on ollut jopa 30 %.

Toukkien valtaamat lihakset ovat särkeviä ja kosketusarkoja sekä liikutettaessa aristavia ja kankeita. Silmäluomissa esiintyy usein turvotusta. Silmien sidekalvoissa voidaan havaita sarveiskalvon lähellä pieniä verenpurkautumia, samoin sormien ja varpaiden kynsien alla. Toukkien koteloituminen kudoksissa alkaa noin 17. päivänä taudin tartunnasta ja kestää 2 viikkoa. Sen aikana toukka kasvaa, kiertyy spiraaliksi ja kehittää ympärilleen kotelon. Vasta tämän vaiheen jälkeen trikiini on taas lisääntymiskykyinen. Kotelo alkaa kalkkiutua noin kuuden kuukauden kuluttua. Lihakseen koteloituneet toukat kuolevat yleensä muutaman vuoden kuluessa, mutta toisinaan niiden on todettu säilyvän elossa jopa yli 20 vuotta.

Joskus trikiinin toukkia on osoitettavissa ulosteista taudin alkuvaiheessa ja veressä 9. päivänä tartunnasta. Valkosolujen ja erityisesti eosinosolujen määrä veressä lisääntyy. Trikiinit muodostavat myrkkyä, joka aiheuttaa elimistössä vasta-aineiden muodostumista. Niiden seurauksena tauti on varmistettavissa ihokokeella (Bachmanin koe) tai verinäytteillä kahden-kolmen viikon kuluttua tartunnan saamisesta. Trikiinien tunkeuduttua lihaksiin tauti voidaan todeta myös niistä otetun näytteen avulla. Tiabendatsoli -niminen lääke tehoaa taudin alkuvaiheessa suolistossa oleviin trikiineihin, mutta myöhemmin tautiin voidaan käyttää vain oireenmukaista hoitoa.

Trikinoosin ehkäiseminen

Suomessa asetusten mukaan tarkastettu ja myynnissä oleva liha ei aiheuta trikinoosin vaaraa. Oloissa, joissa tartunnan mahdollisuus on olemassa, on vältettävä trikiinien tavallisesti saastuttamaa lihaa, siis lähinnä sian ja villisian lihaa sekä niistä valmistettuja lihajalosteita, tai huolehdittava siitä, että syö niitä vain kunnollisesti kypsennettynä ja kuumennettuna. Lihan kuumentaminen kauttaaltaan 80 asteeseen tappaa trikiinit. Suuret lihapalat lämpiävät keskeltä hitaasti, minkä vuoksi ne kehotetaan leikkaamaan varmuuden vuoksi ohuiksi viipaleiksi ennen kypsentämistä. Tartunnanaiheuttajat voidaan tuhota myös pakastamalla - 15 asteessa kolmen viikon ajan tai - 18 asteessa kahden vuorokauden ajan. Suolaaminen ja savustaminen eivät tapa luotettavasti lihassa olevia trikiinejä.

katso myös botulismista.

Botulismi on vakava ja hengenvaarallinen sairaus, jonka hoito on hankalaa ja pitkäaikaista.

Nykyään botulismi on kehittyneissä maissa harvinainen. Sitä esiintyy joskus harvoin kotona valmistetuissa elintarvikkeissa tai elintarvikkeiden väärästä säilytyksestä johtuen. Teollinen ja hyvin kontrolloitu ruoanvalmistus on vähentänyt botulismin riskiä, ja etenkin ihmisille ja eläimille tarkoitetut täyssäilykkeet ovat luotettavia. Valmistuksessa tapahtuneen häiriön tai virheen mahdollisuus on ollut lähes olematon.

Botulismin vaara liittyy erityisesti lihasta, kalasta ja muista meren elävistä sekä vihanneksista valmistettuihin puolisäilykkeisiin ja pitkän myyntiajan omaaviin ruokatavaroihin, kuten makkaroihin, lihapulliin, kalavalmisteisiin ym., jotka myydään ns. tyhjiöpakkauksissa. Botuliinin kehittyminen on mahdollista typpipitoisessa ravinnossa, minkä vuoksi myös useat kasviperäiset ravintoaineet ja ruokalajit saattavat olla vaarassa. Tietyt elintarvikkeiden pilaantumisprosessit voivat edistää botuliinin muodostumista, kun taas elintarvikkeen huomattava happamuus eli selvästi matala pH vähentää sitä.

Kaupassa ja kotona valmistettuja elintarvikkeita, joihin liittyy botulismin vaara, ovat myös eräät kokonaan kuumentamatta tai matalassa lämmössä valmistetut elintarvikkeet, erityisesti pitkään ja lämpimässä säilytettäessä. Niitä ovat mm. pehmeät juustot sekä savustamalla valmistetut liha- ja kalatuotteet. Kun pakasteina säilytettyjä ravintoaineita käytetään ruokien valmistukseen, on noudatettava samoja varovaisuussääntöjä kuin muidenkin ravintoaineiden kohdalla.

Nilviäiset tautien välittäjinä

Simpukat ja osterit, jotka ovat eläneet taudinaiheuttajien saastuttamassa vedessä, voivat tartuttaa niitä syövään ihmiseen mm. koleran, salmonellataudin, hepatiitti A:n tai kaliki- (noro-) virusripulin.

Merinisäkkäiden ja etenkin valaiden loisena elävän Anisakis simplex -heisimadon vektorina ja samalla sen väli-isäntinä voivat olla useat merikalat, mm. lohi, turska ja tonnikala. Ihminen voi saada Anisakis simplexin toukkia mahalaukkuunsa syödessään raakaa kalaa ja mahalaukun anisakis -tartunta onkin yleinen Japanissa. Toukat voivat aiheuttaa allergisia oireita, mm. nokkosrokkoa, angioödemaa ja anafylaktisia reaktioita, mutta ne eivät voi kehittyä ihmisessä täysikasvuisiksi loisiksi.

Nisäkkäät tautien välittäjinä

Sika voi välittää sian kapeaa heisimatoa, Taenia solium, joka on ihmisen suolistoloinen. Täysin kehittynyt loinen muodostaa jaokkeissaan runsaasti madonmunia, jotka poistuvat suolesta enimmäkseen jaokkeiden mukana. Sika saa tartunnan syömällä munien saastuttamaa ravintoa ja munista vapautuvat toukat tunkeutuvat suolen seinämän läpi kudoksiin, pääasiallisesti lihaskudokseen. Siellä toukan ympärille kehittyy rakkula, cysticercus, jonka sisällä on madon pää eli scolex. Kun ihminen syö raakaa sianlihaa, scolex tulee esiin, tarttuu suolen seinämään ja kehittyy aikuiseksi madoksi. Ihminen voi saada myös suoraan madon munista varsinaista loistautia vakavamman cysticercoosin, jolloin munista vapautuvista toukista kehittyy cysticercuksia kudoksiin eri puolille elimistöä, mm. keskushermostoon.

Nauta puolestaan voi levittää naudan kapeaa heisimatoa, Taenia saginata, joka on myös ihmisen suolistoloinen. Sen kehitys ihmisessä on samantapainen kuin edellä kuvatun sian kapean heisimadon. Madonmunat poistuvat ihmisen suolesta kuitenkin pelkästään madon peräpäästä irtautuvien jaokkeiden sisällä. Jaokkeet poistuvat suolesta ulosteiden mukana, mutta niitä saattaa ryömiä ulos peräsuolesta myös ulostamisen väliaikoina ja mm. nukkuessa. Naudan kapeaan heisimatoon ei liity cysticercoosia ihmisellä.

Kissa voi toimia toksoplasmoosin vektorina. Kissat saavat ravinnostaan, kuten hiiristä ja linnuista, ruoansulatuskanavaansa toksoplasman kudoskystoja, jotka sisältävät runsaasti toksoplasmoja. Taudinaiheuttajat tunkeutuvat kissan suoliston seinämäsoluihin, joissa ne lisääntyvät suvuttomasti. Syntyvät merotsoiitit voivat siirtyä kissan muihin kudoksiin, joissa ne taas muodostavat runsaasti toksoplasmoja sisältäviä kudoskystoja. Merotsoiitit voivat kehittyä myös lisääntymiseen kykeneviksi sukusoluiksi eli gameeteiksi. Eri sukupuolta olevien gameettien yhtyessä syntyy ns. tsygootti, joka kehittyy ookystaksi. Ookystat puolestaan joutuvat kissan suolessa ulosteeseen, jossa ne kypsyvät 2-4 vuorokauden kuluessa tautia tartuttaviksi. Toksoplasman sukusoluja ja ookystia voi kehittyä ainoastaan kissojen elimistössä. Kissan ulosteen ookystat voivat säilyttää tartuntakykynsä maaperässä yli vuoden ajan.

Toksoplasman ookystat voivat tartuttaa toksoplasmoosin toisiin kissoihin, ihmiseen, nautoihin, lampaisiin, sikoihin ja kanoihin sekä jyrsijöihin ja lintuihin. Ihminen voi sada toksoplasmoosin myös ravinnossa olevista kudoskystista, jos toksoplasman saastuttamaa lihaa syödään raakana tai huonosti kypsennettynä. Kystat kuolevat myös pakastettaessa vähintään – 20 °C:n kylmyydessä. Ihmisessä toksoplasma muodostaa kudoskystia varsinkin aivoihin, silmänpohjiin sekä luuranko- ja sydänlihaksiin. Toksoplasma voi siirtyä raskaana olevasta istukan kautta sikiöön, jossa tauti on aina vakava.

Kissa voi myös tartuttaa luonnossa elävistä jyrsijöistä lehmärokon eli vaccinian ihmiseen.

Tarttuva keltatauti saadaan useimmiten talousveden välityksellä, kun se on saastunut viruksilla, joita sairastuneet erittävät runsaasti ulosteissaan. Lisäksi tartunnan voi saada saastuneesta maidosta sekä jääkuutioista. Tauti voi tarttua myös ostereiden, simpukoiden ja muiden nilviäisten välityksellä, jos ne ovat eläneet lähellä viemärivesien purkupaikkoja. Toisinaan tartunta leviää pisaratartuntana ja vaatteiden välityksellä, sillä sairastuneet erittävät virusta myös syljessä ja nenä-nielun eritteissä. Joissakin harvoissa tapauksissa tauti on siirtynyt verensiirron mukana.


Lavantaudin taudinkuva ja hoito

Lavantauti saadaan bakteereilla saastuneen käyttöveden tai ravinnon mukana. Jo suhteellisen pieni bakteerimäärä riittää aiheuttamaan sairauden

Legioonalaistauti
on vasta 1970-luvulla löydetty tartuntatauti,
Legionella-tautien taudinkuvasta

Legionella pneumophilan ja muiden legionellojen aiheuttaman keuhkokuumeen riskiryhmiä ovat vanhukset ja tupakoivat keski-ikäiset miehet, vaikeita perustauteja tai vastustuskykyä heikentäviä tauteja sairastavat sekä ns. immunosuppressiivista hoitoa saavat potilaat. Legionella-epidemiat ovat erityisen kohtalokkaita sairaaloissa ja vanhusten hoitolaitoksissa sekä muissa paikoissa, joissa käy paljon vanhuksia. Käytännössä suurin osa legionellojen aiheuttamista taudintapauksista on yksittäisiä. Suomalaiset ovat usein saaneet tartunnan ulkomailla hotelleista tai porealtaista.


http://www.saunalahti.fi/arnoldus/laajuuta.html

Israelilaisten sapatinvietolla on ollut huomattava terveydenhoidollinen merkitys, sillä se oli ensimmäinen säännöksillä määrätty vapaapäivä. Se katkaisi kerran viikossa maallisen työrytmin ja suuntasi mielet jumalasuhteen ja terveyden hoitamiseen. Sapattikäsky koski myös muukalaisia palvelijoita ja jopa kotieläimiä. Viikkopyhän vietto siirtyi myös kristilliseen kirkkoon. Uskonnon ja kirkon otteen hellitettyä viikonloppu on maallistuneissa länsimaissa muodostunut rasitukseksi epäterveine tapoineen.