Kadotin elämäni miehen 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olen mennyt naimisiin ja saanut lapsiakin, mutta en voi unohtaa tätä aiempaa rakastani. Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta välillä tulee kausia (kuten nyt) etten voi edes keskittyä työhöni, kun ajatukset pyörivät hänessä. En tiedä onko hän naimisissa tai seurusteleeko vakavasti. Kerran lähetin hänelle sähköpostia ja hän vastasikin kerran muttei enää toista kertaa. Olen jo aivan epätoivoinen, mitä teen? Otanko häneen vielä yhteyttä vai kidunko loppuelämäni?
15 vuotta kaipausta
surkimus
31138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Unohda. Sulla on perhe ja uusi elämä. Miehelläkin varmaan omat sitoumuksensa. Nuoruuden rakkautesi on jäänyt mieleesi, mutta se aika ei enää palaa vaikka kuinka yrittäisit. Liian paljon elettyä elämää ollut siinä välissä...rakkautesi on vain pelkkä haavekuva ja kaipaus nuoruuteen.
Ihanaa että en ole ainut jolla on samanlainen kaipuu. Itse en voi unohtaa 5 vuoden takaista ensirakkautta. Vieläkin kyyneleet monesti valuvat silmistä kun ajattelen suhdettamme ja kuinka kipeältä ero tuntui. Hän on ainut jota olen koskaan rakastanut. Vaikka olin nuori kun seurustelimme en ole tuntenut samaa muita kohtaan kuin häntä. En edes nykyistäni.
Nyt olen avoliitossa ja meillä on poika enkä siltikään unohda. Karua mutta totta on se että jos saisin uuden tilaisuuden tarttuisin siihen heti.
Ensimmäisen kerran viiteen vuoteen eromme jälkeen näin hänet nyt juhannuksena. Ei hän varmaan tunnistanut minua. Olisin mennyt juttelemaan mutta hänellä näytti olevan tyttöystävä/vaimo seurana.
Pitkin iltaa haikeana seurasin kuinka onnellisilta he näyttivät. Olisin halunnut olla se nainen joka hänen kainalossaan oli...
Itse menetin suuren rakkauteni 7 vuotta sitten toiselle naiselle ja vaikka tuska ei enää olekaan yhtä kova ei rakkaus ole hävinnyt mihinkään.
Itse kyllä tiedän mitä miehelle tätä nykyä kuuluu, pidämme sähköpostilla epätasaista yhteyttä, muutama viesti vuodessa ja vaikka itse miten toivoisinkin niin tiedän että emme palaa yhteen koska hän on onnellisesti naimisissa.
Itseäni tämä asia rassaa eniten siksi koska en kykene uuteen suhteeseen, jokaista tapaamaani miestä vertaan tähän entiseen eikä kukaan yllä edes lähelle koska hän oli lähes täydellinen, juuri se Unelmien Prinssi (siis jos ei lasketa sitä "pikkujuttua" että jätti minut toisen takia, se kun ei oikein käy yksiin prinsseyden kanssa..).
Nytkin on elämässäni eräs "tarjolla", mukava ja kiltti mies joka ei taatusti tarkoituksella loukkaisi mutta en tiedä mitä tehd' kun ei vaan sytytä kuten tämä entinen.
Elämä menee täysin hukkaan ja raivostuttavaa kun ei tiedä miten tämän saisi loppumaan!!!
*huokaus*