Kuten sanottu, tilaisuus tekee varkaan...
Varsinkin sellaiselle ihmiselle jolle niitä tilaisuuksia ei ennen seurusteluaikaa ole hirveämmin suotu.
Tilaisuus voi todellakin "saada tajuamaan" mitä kaikkea sitä loppuviimein parisuhteessa menettääkään. Lihavat, hiljaisemmat, nuorena seurustelevat, muuten vain ujot tai syrjäytyneemmät parisuhteessa eläjät kun saavat pienen tilaisuuden, se voi olla menoa.
He eivät ole paljoakaan maistaneet sitä jännitystä, huumaa, odotusta, epäileväisyyttä ja kihelmöintiä mitä vieras vastakkaisen sukupuolen edustaja aiheuttaakaan.
"Kun he pääsevät veren makuun, he ovat orjia kunnes rakastettu heidän kuutamonvalkeaa otsaansa suutelee ja tuhkanvaaleita hiuksiaan hiljaa silittää". (ehkä hieman liioiteltu siteeraus...=)
Merkki kiinnostuksesta saattaa ajaa heidät laidan yli ihan vain siksi, että se voi olla heidän ainoa tilaisuutensa kokeilla jotain muuta kuin sitä omaa. He eivät ole tottuneet huomioon ja saattavat sokaistua tosiasioilta saadessaan jonkinlaista huomiota seksuaalisesti aktiiviselta naiselta/mieheltä. Vaikka he eivät olisikaan aluksi leikissä mukana, heidät on helppo vetää mukaan heidän enää välittämättä seurauksista.
Tuttavalleni (ylipainoinen) kävi juuri näin vaikka hän rakasti ja kunnioitti miestään yli kaiken. Hänelle tuli se Tilaisuus (komea, sopivan näköinen, ikäinen ja kokoinen sekä tunteikkaalta vaikuttava mies joka oli hänestä kiinnostunut) ja tilaisuus vei mukanaan. Hänelle jäi loppuviimein käteen kasa paskaa ja luojan kiitos, hänen siinä vaiheessa entinen miehensä huoli hänet vielä takaisin (täytyi olla kyse tosi rakkaudesta).
Kokemuksia, mielipiteitä, tunteita?
Varsinkin sellaiselle ihmiselle jolle niitä tilaisuuksia ei ennen seurusteluaikaa ole hirveämmin suotu.
Tilaisuus voi todellakin "saada tajuamaan" mitä kaikkea sitä loppuviimein parisuhteessa menettääkään. Lihavat, hiljaisemmat, nuorena seurustelevat, muuten vain ujot tai syrjäytyneemmät parisuhteessa eläjät kun saavat pienen tilaisuuden, se voi olla menoa.
He eivät ole paljoakaan maistaneet sitä jännitystä, huumaa, odotusta, epäileväisyyttä ja kihelmöintiä mitä vieras vastakkaisen sukupuolen edustaja aiheuttaakaan.
"Kun he pääsevät veren makuun, he ovat orjia kunnes rakastettu heidän kuutamonvalkeaa otsaansa suutelee ja tuhkanvaaleita hiuksiaan hiljaa silittää". (ehkä hieman liioiteltu siteeraus...=)
Merkki kiinnostuksesta saattaa ajaa heidät laidan yli ihan vain siksi, että se voi olla heidän ainoa tilaisuutensa kokeilla jotain muuta kuin sitä omaa. He eivät ole tottuneet huomioon ja saattavat sokaistua tosiasioilta saadessaan jonkinlaista huomiota seksuaalisesti aktiiviselta naiselta/mieheltä. Vaikka he eivät olisikaan aluksi leikissä mukana, heidät on helppo vetää mukaan heidän enää välittämättä seurauksista.
Tuttavalleni (ylipainoinen) kävi juuri näin vaikka hän rakasti ja kunnioitti miestään yli kaiken. Hänelle tuli se Tilaisuus (komea, sopivan näköinen, ikäinen ja kokoinen sekä tunteikkaalta vaikuttava mies joka oli hänestä kiinnostunut) ja tilaisuus vei mukanaan. Hänelle jäi loppuviimein käteen kasa paskaa ja luojan kiitos, hänen siinä vaiheessa entinen miehensä huoli hänet vielä takaisin (täytyi olla kyse tosi rakkaudesta).
Kokemuksia, mielipiteitä, tunteita?
Vastaukset 14
Vanhimmat
...Huono itsetunto siinä kai takana on. Itselleni kävi suurinpiirtein noin, tosin pettää ei ketään tarvinnut kun en seurustellut! Ja ajattelisin etten pettämiseen olisi koskaan ryhtynytkään.
Sitä on "normaalien ihmisten" ehkä vaikea ymmärtää millaista on olla 10-15 vuotta muiden hyljeksimä. Ei riitä edes se että ei ole kenenkään mielestä tarpeeksi viehättävä seurustelukumppaniksi mutta jos vielä on kiusattu ja muuten päähänpotkittu... Miten sitä osaa suhtautua asioihin oikealla tavalla jos sattuukin ihmeellinen ruma ankanpoikanen -efekti ja yhtäkkiä oletkin kaikkien mielestä haluttu?
Onneksi oma sokaistumiseni jäi verrattain lyhyeksi ja selvittiin ilman suurempia vaurioita. Alkoi lähinnä ihmetyttämään että tätäkö tämä nyt on, eihän tässä ole mitään niin kovin kivaa ja mahtavaa, vaikka aina niin luulin.... Tyhjää!
Eli kyllä ne onnenaiheet ja itsetunnon ja elämän perustat loppujen lopuksi kuitenkin löytyy jostain aivan muualta mutta on hyvä että tuli tuokin koettua nuorena ja vapaana...
Mua nauratti toi kuvaus millaiset ihmiset ovat herkemmin uskottomia :)) Voi veljet, kaikki kumppanit pitäkää nyt oikein tarkkaan vahtia lihavista, ujoista, syrjään vetäytyvistä ja ei-niin-paljon-seurustelleista kumppaneistanne. Ja ottakaa vielä varoituksen sana: älkää edes ruvetko seurustelemaan tällaisten kanssa, koska he ovat tällaisiä :))
Vielä paremmat naurut tuli näiden onnettomien nyyhkyjen "motiivista" pettää: nyt on ainut kerta kun voin saada vierasta, pakko takoa :) Apua, mä meinaan tikahtua.
Toisin sanoen Mary tarkoitat, että "komea, sopivan näköinen, ikäinen ja kokoinen sekä tunteikkaalta vaikuttava mies joka oli hänestä kiinnostunut"- saisi olla kiinnostunut tästä lihavasta, mutta ei päinvastoin. Voihan kyse olla toki pelkästä ihastuksesta, mutta jos (ainakin jos suhde jatkuu pidempään) kyse voi olla vakavammasta, niin miksi kieltää toista (oli hän sitten minkä näköinen tai -oloinen tahansa!) tuntemasta näitä tunteita ja saamasta vastarakkautta. Ikäänkuin rakkaus ja rakastuminen ja toisen hyväksyntä kuuluisi vain kauniille ja ulospäinsuuntautuneille. - Ja mistä tiedät, ettei ystävättärellesi jäänyt kuitenkin mukaansa myös kauniita, mukavia muistoja tästä kokemuksesta, vaikka kaikki paljastuikin. Elämäähän se vain on, mutta asenteellista stereotyyppistä näkemystäsi ihmisistä, hyvä Mary, en voi muuta kuin nauraa.
..joka toiselle kuoppaa kaivaa!
Mary ei halunnut mielestäni yleistää, vaan kuvailla sellaista tilannetta, jossa tapahtuu aivan yllättäen "ajautuminen" tilanteeseen ilman että itse ehtii huomatakaan. Toisille asioita joskus "vaan tapahtuu". Toiset itse ennaltaehkäisevät niitä. Jotkut jopa systemaattisesti ja tietoisesti hakeutuvat tilanteeseen jossa "vaan tapahtuu". Yhteistä näille on se, että jos koet syystä tai toisesta suurimman osan aikaa elämästäsi olevasi jotenkin syrjitty, hyljitty, pilkattu tai jostain muusta syystä itsetuntosi on karahtanut kiville, se voi aiheuttaa suuremman tunnereaktion yllättävässä tilanteessa, kuin mikä tilanteeseen nähden olisi suhteellista. Vanhat kokemukset värittävät aina uusia tilanteita, eikä edes hyvällä itsetunnolla varustettuna voi aina välttää näitä menneisyyden mörköjä, ellei tiedosta niitä ja käsittele ne. Minä tiedostan ne, mutten halua niistä välittää, sillä niin mukavalta joskus tuntuu ollakin yllättäen jotain aivan muuta (positiivisessa mielessä), kuin mitä on aina itsestään uskonut, sitä ajattelee että "näinkin voisi olla". Vaan koska tiedostan tunnemyrskyni, en lähde sen vietäväksi.
Toisten on taas aina uudelleen ja uudelleen koettava se, "mitattava omaa markkina-arvoaan". Joskus tällaiset ihmiset ovat aikaisemmin uskoneet, ettei heillä ole minkäänlaista "markkina-arvoa". Nyt kun sellainen on yht'äkkiä löytynyt, täytyy kerta kerran jälkeen tarkastaa, VOIKO SE OLLA TOTTA??? Ihan sama kuin vaikka yllätyskihlattu ihminen kerta toisensa jälkeen katsoo sormustaan ja ihastelee sitä, kun ei voi uskoa, että se todella on siinä jne.
Tämmöisistä ihmisistä oli kysymys. ulkomuotoaspekti lienee vain konkretisoimassa, ja mainitun kaltaisille ihmisille on saattanut helpommin käydä näin, kiitos ympäristön ja vallitsevien ihanteiden!!
No sehän on kyllä varmaa, että homma toimiin niin päin, että jos ennen seurustelua on ollut paljon irtosuhteita, niin niitä suuremmalla todennäköisyydellä on myös seurustellessa. Homma menee niin että ne jotka ovat aikaisessa vaiheessa hakeutuneet vakituiseen suhteeseen, eivät kaipaa sellaista jatkuvan saalistamisen tunnetta. Ne taas jotka pitävät "saalistamisesta", pysyvät pidempään sinkkuina, tietysti kun harva suvaitsee vieraat puolisolleen.
Se on juuri näinpäin.
Sait juuri pointtini hyvin esille..!
"Ne taas jotka pitävät "saalistamisesta", pysyvät pidempään sinkkuina"
Sepä siinä onkin että tällainen jollain tavalla syrjitty tai itsestään epävarma ihminen huomaa sen saalistushimonsa vasta vähän aikuisempana ja ehkä jo sitoutuneena.
" jotka ovat aikaisessa vaiheessa hakeutuneet vakituiseen suhteeseen, eivät kaipaa sellaista jatkuvan saalistamisen tunnetta"
Ennemmin heillä ei ole ollut itsevarmuutta edes yrittää saalistaa. He eivät ole tienneet miltä se tuntuu koska he eivät ole kelvanneet kenellekään.
Kun yht'äkkiä huomaakin pelaavansa peliä jota ei aiemmin ole pelannut ja toteaa sen todella mielenkiintoiseksi, ei siinä vaiheessa välttämättä välitä meneillään olevasta parisuhteesta vaan antaa mennä.
miehille pillu kelpaa jos joku nainen haluaa antaa. Mutta kaikki naiset eivät halua koskaan antaa itseään tuikituntemattomien miesten käyttöön, jotka pitävät naista pelkkänä kolona.
Ihan peeseestä myös tuo teoria, että muka epävarmat ihmiset tajuavat saalistushimonsa vasta myöhemmin kun muka saavat muka itsevarmuutta lisää vanhemmiten.
Tosiasiassa ne saalistajat ovat epävarmoja. Missä on se paras saalistettava? Onko se tämä? Onko se tuo? Vai seuraava vai sitä seuraava?
"Tosiasiassa ne saalistajat ovat epävarmoja."
Niinhän hekin ovat, eri tavalla vain. Jotkut haluavat todistella kelpaavuuttaan jatkuvasti ja heille on siihen alusta asti mahdollisuus kun on ulkönäköä ja sellaista tietynlaista varmuutta ja rohkeutta hypätä mukaan peliin.
"Ihan peeseestä myös tuo teoria, että muka epävarmat ihmiset tajuavat saalistushimonsa vasta myöhemmin kun muka saavat muka itsevarmuutta lisää vanhemmiten."
Mikä siinä nyt MUKA on niin perseestä? Minusta se on ihan järkevää. Kun ihminen kasvaa, hän siirtyy erittäin kriittisestä nuorisoympäristöstä hyväksyvämpään aikuisyhteisöön (äläkä väitä ettei tämä olisi pieniä poikkeuksia lukuunottamatta totta). Kun sitten joku aikuinen huomaa hänet myös kiinnostavana aikuisena, tämä ihminen huomaakin olevansa edes jonkun silmissä haluttava ja alkaa ehkä vastata tähän kiinnostukseen, ihan mielenkiinnosta uutta ja unohdettua tunnetta kohtaan.
Menikö ihan perselleen?
Nyt Mary kerroit mistä sinulla kenkä puristaa. Hyvä. Eli siis ongelmasi on lähinnä sosiaalinen ryhmänpaine. Ryhmänpaine muokkaa sinusta persoonaa, ja kun paine vähenee niin voit vapaammin toteuttaa itseäsi. Ainakin - hieman kärjistäen - tarinasi kuinka ujot ja läskit ryhtyvätkin myöhemmin kiimaisiksi pettureiksi kuvastaa tätä. Unohdit yhden asian: ihmisen itsensä ja hänen mahdollisuutensa valita. Tyhmä tyttö kertoi aiemmin näkökulmasta jossa kyse on eräänlaisesta ajautumisesta tilanteesta toiseen. Voisiko sille olla synonyymina "ajelehtiminen"? Ajelehtiminen voisi olla toisin sanoen myös se epävarman ihmisen tilanne, jossa hän ei osaa olla oma itsensä - hänen itsetuntemuksensa on vielä heikko ja ilmeisesti hänellä on myös huonoja kokemuksia ihmissuhteissa enemmän kuin niitä hyviä.
Mitä tulee saalistushimoon tai syntyyn sillä ei ole mitään tekemistä ihmisenä kasvamisen kanssa. Sitähän Annukka yritti sinulle sanoa. Ne kaksi eri asiaa kuten auto tai pipo :) Voin ajaa autoa pipo päässä, mutta se vaikuta millään muotoa millaisella autolla ajan, tai miten autoa ajan (ellei nyt sitten satu tilanne että pipo valahtaa silmille :))
Eli siis summa summarum Mary: kerroit ihan hyviä ihmisen kasvamisen kommentteja, mutta perustelusi siitä miksi ihminen (se läski, ujo ja syrjäytynyt pettäisi herkemmin) tekee valintansa pettää ontuu.
Itse miehenä sanon, että kun minua panettaa etsin pillua - on aivan saman tekevää onko se varattu vai ei, ja totuuden nimissä on sanottava, että nykyään naista lähtee ihan hyvin mukaan 1-2 tunnin jaarittelunkin perusteella. Ei siinä mitään syitä tarvitse etsiä huonosta itsetunnosta tai muista psykologisista syitä.
Omasta kokemuksesta sanon, että Sami on yhtä oikeassa kuin sinäkin. Ne useat seksi- tai seurustelukokemukset eivät todellakaan takaa myöhemmin uskollisuutta millään muotoa!
Ts. kokeneemmat ja kokemattomammat pettävät tasan yhtä paljon, jos ovat pettääkseen. Sen olen nähnyt kaveri- ja tuttavapiirissäni ja itse kokenut.
Ainoa asia, joka erottaa pettäjät ja uskolliset, on ajatusmaailma ja arvot, eikä suinkaan se, montako muijaa on nussinut tai monelle jannulle on römpsänsä levittänyt.
Kauhukseni (?) huomaan, ettei se oo sittenkään pelkkä arvomaailma ja ajatukset, jotka vaikuttavat siihen, pettääkö vai ei.
Oon aina ollut periaatteellinen, nyt 20v avioliitossa olleena huomaan, että saattaisin olla valmis pettämään, koska mies on sillätavoin sairas, että seksielämä loppuu..
Näin raadollinen sitä on; eli "pannaan kun panettaa", sittenkin...vietit ohjaa ihmistä enemmän kuin uskoisikaan, oli sitten "hyvä" tai "huono" ihminen.
Eikös apuja oo keksitty näihinkin asioihin jo, vai onko tilanne toivoton?
sairaudesta joka vie voimat, siis vakavammasta
kuin potenssiongelma :(
Epävarmat ja huonon itsetunnon omaavat ihmiset hankkivat valloituksen toisensa jälkeen, todistaakseen viehätysvoimansa, eivätkä uskalla sitoutua. Parisuhteen "virallistamien" ja yhteiseen tulevaisuuteen sitoutumien vaatii ROHKEUTTA.