Ei ole oikein edes energiaa kirjoittaa kunnolla...
Kenellä teistä on leski/aikaisemmin eronnut miesystävä, jolla on lapsia aikaisemmasta liitosta ja yksi (jo pitempään) ärsyttänyt asia on se, että mitä tahansa lapset (siis HÄNEN lapsensa) haluavat (ja äkkiä), se pitää yleensä toimittaa ÄKKIÄ ja esim. minun = naisystävän kustannuksella...?
Käytännön esimerkki: Tarvitsen kannettavaa tietokonetta työhöni. Miehen lapsi tarvitsee sitä "johonkin" (ei niin kiireiseen)...
Kone pitää vaikka kirveellä yrittää saada toimitettua sille miehen lapselle = tyttärelle, vaikka minä kuinka itkua vääntäisin, että "mites minun kiireiset työni nyt"...
No ONNEKSI nykyään minulla on OMA kannettavani. (Muuten tulisinkin hulluksi...!)
Ja ymmärrän TIETYT piirteet miesystävässäni, koska hän on leski...eli kaippa lesket pyrkivät jotenkin "korvaamaan" äidin menetystä lapsille...?
Mutta joskus mietin, "oikeuttaako" se leskiyskään kaikkeen...?
En halua olla SE tässä joukossa, jolla on vähiten sanan- ja päätäntävaltaa ja jonka yli on "helppo kävellä"...jne...
Oikeastaan olen tätä nykyä väsynyt tappeluihin, sanaharkkoihin...ehkä koko parisuhteisiin, koska aina niissä on jotain "skismaa"...
Kenellä teistä on leski/aikaisemmin eronnut miesystävä, jolla on lapsia aikaisemmasta liitosta ja yksi (jo pitempään) ärsyttänyt asia on se, että mitä tahansa lapset (siis HÄNEN lapsensa) haluavat (ja äkkiä), se pitää yleensä toimittaa ÄKKIÄ ja esim. minun = naisystävän kustannuksella...?
Käytännön esimerkki: Tarvitsen kannettavaa tietokonetta työhöni. Miehen lapsi tarvitsee sitä "johonkin" (ei niin kiireiseen)...
Kone pitää vaikka kirveellä yrittää saada toimitettua sille miehen lapselle = tyttärelle, vaikka minä kuinka itkua vääntäisin, että "mites minun kiireiset työni nyt"...
No ONNEKSI nykyään minulla on OMA kannettavani. (Muuten tulisinkin hulluksi...!)
Ja ymmärrän TIETYT piirteet miesystävässäni, koska hän on leski...eli kaippa lesket pyrkivät jotenkin "korvaamaan" äidin menetystä lapsille...?
Mutta joskus mietin, "oikeuttaako" se leskiyskään kaikkeen...?
En halua olla SE tässä joukossa, jolla on vähiten sanan- ja päätäntävaltaa ja jonka yli on "helppo kävellä"...jne...
Oikeastaan olen tätä nykyä väsynyt tappeluihin, sanaharkkoihin...ehkä koko parisuhteisiin, koska aina niissä on jotain "skismaa"...
Vastaukset 18
Vanhimmat
toisen kannettavaa. Jos oikeasti työssä tarvitsee kannettavaa, sulla ajat sitten olisi jo oma tai firman, joten aika oudon tarinan kirjoitit.
Oisko tekstisi motiivi mustasukkaisuutta miehen lapsia kohtaan, sinä pikkulapsi et saakaan 100 % miehen huomiota.
Näin analysoi tekstisi 38v kolmen lapsen ja yhden vaimon softa-alan di.
Mitä ihmeen "sosialisointia", jos on SOVITTU (tai siis aikanaan sovittiin), että saan käyttää sitä työasioihini...?? (kun silloin itselläni ei kannettavaa vielä ollut)
Kyse on PRIORITEETEISTÄ, et tajunnut vai...?
Kyse oli siitä, että minulla oli työn dead line ihan "kulman takana" ja mies pelkkää jotain syyllisyyden/miellyttämisen tarvettaan "buukkaa" sen sitten siitä välistä ja äkkiä tyttärelleen, joka sitä "muuten vaan" halusi...!
Aivan saman tekevää, oletko DI vai et. (Itse olen muuten FM, jos tässä sitten titteleillä pitää ruveta pröystäilemään.)
Ja kyllä taas huomaa, että "lapsellinen" henkilö siellä toisessa päässä puhuu. (Siis ihminen, jolla on lapsia.) Teistä tulee jotenkin aina niin naurettavan ylipuolustelevia, kun LAPSISTA on jotenkin puhe.
Tiedoksesi muuten - itselläni ei ole mitään lapsia vastaan...hankin niitä varmaan itsekin lähivuosina.
Jotenkin missaat koko tekstini "pointin" - kyse oli siis PRIORITEETEISTA, pitäisihän DI:n prioriteetti-asiat ymmärtää...?;)
Ja ennen kuin alat "lässyttämään" enempiä "sosialisoinnista"...OMAN kannettavan lisäksi omistan nykyään OMAN asuntoni, että tällainen "kauhea, tuleva äitipuoli" ja "riesa" minä olen...!
Sinun vaimosi sen sijaan varmaan oikein mielellään lähti SINUN palkkasi perään aikanaan...(ellei sitten itse ole DI).
MINÄ en sentään etsi miehestä "elättäjää", kuten enemmistö naisista näkyisi tekevän.
Se miesystäväni tietokoneen lainaaminen opiskeluaikanani oli mielestäni lähinnä kohtuullista, enkä minä siihen miesystävääni PAKOTTANUT!
etä itse olet ihan hukassa aikuisuuden kanssa kun riitelet orvon tytön fläppäristä!
Eikä tarvinnut inssin paljon sohaista kun sieltä paljastuikin sivistymätön ämmä mikä tarvitsee pikkutytön fläppäriä junttafemakoiden palstoilla luurailuun!
Muuten,jos 65v sitten Suomen naiset olisi olleet kaltaisiasi vätyksiä,niin nämäkin tekstit kirjoitettaisiin venäjäksi!
Se sama DI-"ukkeliko" se siellä taas kirjoittelee naama punaisena...??
Mikä ihmeen "orpo tyttö" - orvoilla ei yleensä ole YHTÄÄN vanhempaa.
Että opettele ensin suomea ennenkuin täällä keuhkoat!
"Junttafemakko"...voi luoja miten lapsellista ja typerää uhoamista.
inssi tais sohasta pahasti omatuntoosi tuosta kun et saa tytön isältä 100% huomiota?
Eipä tuo inssi-"keittiöpsykolgi" mihinkään "sohaissut".
Eniten tuollaisissa tyypeissä ärsyttää tuo perkeleellinen "besser-wisserimäisyys", eli tyyliin: "kyllä MINÄ TIIIEEEEDDÄÄÄÄN"...(vaikkei ukkeli edes tunne minua saatika miesystävääni saatika miesystäväni lapsia kunnolla)
on kyllä joitakin ongelmia.
Ensinnäkin teillä kannattaisi varmistaa että roolit on kunnossa, eli että sinä et ole yksi lapsista vaan todellakin miehesi tasa-arvoinen kumppani jotka yhdessä hoitavat suhdettaan.
Toinen ongelma olet ehkä sinä itse. Jos katsot tekstiäsi niin siinä on aika voimakasta miehesi syyllistämistä ja voisitkin miettiä mistä asioista riitelette.
Asutteko te erillään vai miten tämä toimii koska mielestäni teidän suhteenne ei ole kovin tasapainoinen kaiken kaikkiaan...
"Tiedoksesi muuten - itselläni ei ole mitään lapsia vastaan...hankin niitä varmaan itsekin lähivuosina."
"Ja ennen kuin alat "lässyttämään" enempiä "sosialisoinnista"...OMAN kannettavan lisäksi omistan nykyään OMAN asuntoni, että tällainen "kauhea, tuleva äitipuoli" ja "riesa" minä olen...!"
Näissä kommenteissa on ristiriitaa...siis oletko tuleva äitipuoli näille lapsille vai et?
Etkö huomaa, että sana "äitipuoli" on hipsuissa, kuten nytkin?
Äitipuoli ja äitipuoli...JOS minä ja miesystäväni ikinä menemme naimisiin (mitä kyllä vahvasti epäilen), niin silloinhan olisin "isän uusi/uusin vaimo", enkä mikään varsinainen "äitipuoli" käsittääkseni.
Halusin käyttää sanaa "äitipuoli", koska niin paljon mangutaan "isoista, pahoista äitipuolista" (ikäänkuin "isoista, pahoista susista")...vaikka todellisuudessa se "iso paha äitipuoli-susi" jäisikin kaikkien JALKOIHIN...!
voisitko nyt kuitenkin hieman rauhoittua.
Siis onko tämä mies näiden lasten (yksin)huoltaja?
Eli yritän tässä kysyä josko joudut omaksumaan jonkun äidin roolin heidän kanssaan vai oletko vain yhdessä miehen kanssa ja lapset ovat kuvioissa vain silloin tällöin?
Koska kuulostaa siltä että tahdot suhteeseen ilman lapsia miehen kanssa jolla on lapsia.
ukkopoloa varoittaa,jos ei nyt óle jos sattunut huomaamaan!
Hyvä, että itsekin "vahvasti epäilet" menettekö ikinä naimisiin. Toivottavasti ette mene. Noille puoliorvoille lapsille soisi aivan toisenlaisella luonteella ja käytöksellä varustetun äitipuolen. Koska äitipuolihan sinusta heille tulisi, vaikka miten hirvittäisi.
Omat lapseni ovat menettäneet isänsä vuosia sitten. Kyllä puoliorvot lapset ovat menettäneet elämässään jo niin paljon ja arvokkainta eli toisen vanhempansa. Heille jos kelle en koskaan pahaa haluaisi. Piste.
Kasva aikuiseksi ja etsi nyt äkkiä mies, jolla ei ole ainoatakaan lasta. Laita se pääkriteeriksesi etsinnöissäsi, niin tulet huomattavasti onnellisemmaksi. Ei millään pahalla, todellakaan.
Kirjoituksesi kuvasti sitä, miten vähän välität miehesi lapsista ja näin ollen myös miehestä. Eikö ole ajantuhlausta "yrittää" jotakin hänen ja heidän kanssaan?! Jotakin, jossa lapset tulisivat kärsimään...
näköjään lukematta tuon lauseen jossa viittasit leskeyteen.
Totta kai isä yrittää olla isä lapsilleen ja saman aikaan ainoa vanhempi.
Mutta voin kertoa että jos et ole valmis sitoutumaan niin lapset tulevat hänen elämässään aina ennen sinua jopa vaikka sitoutuisit.
Joutuisit ottamaan sitä äidin roolia jolloin olisit todella miehen kanssa vanhempia lapsilleen.
Tällä hetkellä olet vähän niinkuin ylimääräinen lenkki isän kainalossa jossa välttämättä ei ole tilaa sinulle koska lapset vaativat oman aikansa.
Aika näyttää, ihmiset kasvavat ja ajat muuttuvat...
Aion elää "päivän kerrallaan".
Enkä halua mitään pahaa miesystäväni lapsille - heille on jo tapahtunut tarpeeksi pahaa elämässään.
Toivon vain...tasa-arvoista parisuhdetta. (En halua olla se "X:nnes lapsi...")
ymmärrän pointtisi täysin, ei ole mukava jos suhde ei tunnu tasapainoiselta ja joudut aina altavastaajaksi.
MUTTA.
Koska sinulla ei ole omia lapsia, et tiedä millaista on tuntea olevansa vanhempi, jonkun isä tai äiti, ja millaista se rakkaus näihin lapsiin on. sinulle tällä hetkellä rakkainta on varmasti tämä mies, jos puhutaan nyt läheisestä rakkaudesta. kun saat omia lapsia, olet valmis varmasti uhraamaan heille jonkun kannettavan vaikka omalla miehelläsi olisi joku deadline. Ajattele asia toisin päin.
JA EHKÄ miehesi haluaa päästä helpolla, eikä jaksa alka riitelemään lastensa kanssa, sillä lapset osaavat olla aika vaativia.
lapsilla ja nuorilla on oikeus olla pain in the asseja ja keskeneräisiä ja itsekeskeisiä, koska he eivät ole millään muotoa vielä valmiita miettimään ja pohtimaan ja tekemään kaikkea oikein.
minulle tuli 10 vuotiaana äitipuoli kotiin isän kanssa asumaan. se oli todella vaikeaa.. ikävöin suuresti äitiäni ja itkin monesti itseni uneen. ja isä kun alkoi olla tämän uuden naisen kanssa, heillä oli tietysti kiihkeä alkuaika. Tunsin olevani ylimääräinen ja halusin isän huomiota ja rakkautta enemmän kuin koskaan ennen! Mutta nainen ei kestänyt tätä ollenkaan. hän halusi myös, ja niinkuin sinä, hän halusi tasavertoisen suhteen isän kanssa. minä opettelin olemaan hiljaa vaikka olin vihainen ja surullinen.
aikuistuttuani terapiaanhan minä jouduin. äidin menetys nuorena ja vahingolliset epä empaattiset suhteet isään ja naisystävään saivat minut masentuneeksi ja sairaaksi. LAPSI TARVITSEE EMPAATTISEN AIKUISEN, JOSTA TIETÄÄ ETTÄ HÄN HALUAA HYVÄÄ LAPSELLE.
Sinun miehesi kuulostaa lapsille hyvältä mieheltä. Voit aina sanoa, että sinä tunnet olevasi matto jonka yli kävellään, mutta muista että ehkä joku muukin tuntee niin. Perheessä jossa on lapsia, ei ole kyse vanhemmista ja heidän tarpeistaan, vaan lapsista ensin. Se vain menee niin, tiedät sen sitten kun saat omia lapsia.
Se, että haluat purkaa ajatuksiasi tänne ja sanot noin kärkkäästi asioita laittaa miettimään, miksi niin paljon olet ärsyyntynyt? Etkö itse saanut oikeutta lapsena olla tärkein, oliko sinulla vanhemmat jotka pitivät oikeuksistaan kiinni ja eivät antaneet sinulle jotain jos tarvitsit vaan ottivat itse?
ihmisiä ärsyttää asiat joita he eivät itse ole saaneet elämässään. jos olet jäänyt paitsi jostain, älä siirrä sitä tunnetta näihin lapsiin, sillä heillä on eri vanhemmat kuin sinä tai mihin sinä olet tottunut. Sinä olet ulkopuolinen niin kauan kun et saa näiden lasten luottamusta ja rakkautta. se on totuus.
ymmärrän alkuperäisen pointin.
lapsilla ei ole äitiä, millä hän pohjusti miehen käytöstä...
mites kaikki vastanneet... väitättekö ihan tosissanne, että lapset ovat onnellisempia, jos saavat kaikki asiat "mulle tänne heti".
näin ei ole. vastuullinen vanhempi opettaa lastaan myös siihen, että välillä joutuu odottamaan vuoroaan ja kaikkea haluamaa ei saa.
ap:llä oli kyse toimeentulosta. se on aika tärkeää, oli lapsia tai ei.
olisiko voinut olla niin, että lapsi halusi vain isän huomiota ?
voisiko se lapsi olla onnellisempi saadessaan isän aikaa vai vain sen koneen ?
lapsen iästä riippuen: satu, yhteinen lautapeli, ulkoilua, mitä vaan.
ihanko tosi te muut näytätte tavaran kiikuttamisella välittämisen?
ja oletteko onnellisempia saadessanne jotain tavaraa, kuin toisen ihmisen aikaa ja huomiota?
Sinä jotenkin näemmä "kaukoprofiloit" koko tilanteen...
Tämä oli niin ASIAA:
"olisiko voinut olla niin, että lapsi halusi vain isän huomiota ?
voisiko se lapsi olla onnellisempi saadessaan isän aikaa vai vain sen koneen ?"
Juuri niin. Juuri NIIN. Isän huomiota he ennen kaikkea ovat tarvinneet äitinsä kuoleman jälkeen...
Lisäksi näemmä tajusit sen pointin, että minulla oli tosiaan kyse toimeentulosta ja tyttärellä vain sen hetkisestä "oikusta"...
hyvä :)
jatkossa voi toimia, että yrität saada miestä tekemään enemmän yhdessä lasten kanssa (tai jopa te molemmat yhdessä), niin lapselle ei jää tunnetta, että hän mitenkään joutuisi "taistelemaan" paikastaan.
ja etukäteen sovitte vastaavien tilanteiden varalle, jos lapsi vaikka enemmänkin kokeilee, että saako tahtonsa läpi isältään sinun kustannuksellasi, että kokeilette uutta toimintamallia, jossa isä ehdottaa lapselle/ lapsille jotain yhteistä muuta puuhaa juuri sille hetkelle.
Asioista kannattaa jutella aikuisten kesken ennen kuin tilanne on kohdalla.
jos kyseessä on se, että isä on vähän "hukassa" vanhemmuuden kanssa, niin jonkun hyvän kasvatusteoksen tai aihetta koskevan artikkelin näyttäminen voi avata keskustelua puolueettomammin :)