Olen täysin kypsä aviomieheni käytökseen. Olemme olleet naimisissa vasta vuoden ja asiat ovat jo nyt sillä tolalla että en enää tiedä voinko hänen kanssaan jatkaa.
Mies on henkisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti väkivaltainen. Taloudellisestikin varmaan olisi mutta onneksi minulla on kunnon työpaikka.
Suuttuessaan mies haukkuu minua huoraksi ja suuttumiseen riittää mitättöminkin syy. Jos yritän puolustaa itseäni riitatilanteissa, on mies ottanut monesti mukaan fyysisen kurituksen kunnes olen hiljaa. Se on hänen oikeutensa.
En ole ihminen joka ärsyttäisi tahallaan, nalkuttaisi tai mitään muutakaan, riitaan hänen kanssaan riittää mikä tahansa pieni asia. Olen nuori, kaunis ja älykäs mutta mies on saanut minut tuntemaan itseni rumaksi paskiaiseksi.
Kaiken tämän kukkuraksi mies valehtelee kaikesta ja pettää minua niin maksullisten kuin muidenkin naisten kanssa työmatkoillaan.
Asiat ovat menneet siihen pisteeseen että jouduin muuttamaan omaan asuntooni, koska eläminen kauhujentalossa hänen kanssaan kävi liian raskaaksi. Itkin vain kokoajan.
Asioita olen saanut selville toisilta naisilta (joille valehtelee että olemme eronneet, tietenkin koska olen poissa kotoa olosuhteiden pakosta) ja tietokoneemme sivuhistoriasta jota hän ei välillä ole muistanut poistaa, sekä lukuisesta valheista joista on jäänyt kiinni.
Hän on saanut minut täysin koukkuun. Elän kuin lintu kultaisessa häkissä. Ovi on auki mutta en pääse ulos. En osaa enää ajatella järkevästi hänen ja avioliittomme suhteen. Hän on ihminen josta ei ikimaailmassa voisi uskoa pahaa, häntä ihaillaan ja hän jopa näyttää leppoisalta ja mukavalta aviomieheltä. Ehkä siksi myös monet muut naiset ovat menneet lankaan. Keski-ikäkin lähestyy jo kovaa vauhtia..
Minä en uskonut että mies ei halua muuttua meidän suhteemme hyväksi, olen uskonut häntä uudelleen ja uudelleen. Nyt on usko mennyt, kuten myös oma itsekunnioitus. Huonossa suhteessa eläminen ei ole sen arvoista, kaduttaa etten pitäytynyt päätöksessäni kun jätin hänet ensimmäisen kerran vuoden seurustelun jälkeen. Nyt eroaminen on niin paljon vaikeampaa.
Mies on henkisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti väkivaltainen. Taloudellisestikin varmaan olisi mutta onneksi minulla on kunnon työpaikka.
Suuttuessaan mies haukkuu minua huoraksi ja suuttumiseen riittää mitättöminkin syy. Jos yritän puolustaa itseäni riitatilanteissa, on mies ottanut monesti mukaan fyysisen kurituksen kunnes olen hiljaa. Se on hänen oikeutensa.
En ole ihminen joka ärsyttäisi tahallaan, nalkuttaisi tai mitään muutakaan, riitaan hänen kanssaan riittää mikä tahansa pieni asia. Olen nuori, kaunis ja älykäs mutta mies on saanut minut tuntemaan itseni rumaksi paskiaiseksi.
Kaiken tämän kukkuraksi mies valehtelee kaikesta ja pettää minua niin maksullisten kuin muidenkin naisten kanssa työmatkoillaan.
Asiat ovat menneet siihen pisteeseen että jouduin muuttamaan omaan asuntooni, koska eläminen kauhujentalossa hänen kanssaan kävi liian raskaaksi. Itkin vain kokoajan.
Asioita olen saanut selville toisilta naisilta (joille valehtelee että olemme eronneet, tietenkin koska olen poissa kotoa olosuhteiden pakosta) ja tietokoneemme sivuhistoriasta jota hän ei välillä ole muistanut poistaa, sekä lukuisesta valheista joista on jäänyt kiinni.
Hän on saanut minut täysin koukkuun. Elän kuin lintu kultaisessa häkissä. Ovi on auki mutta en pääse ulos. En osaa enää ajatella järkevästi hänen ja avioliittomme suhteen. Hän on ihminen josta ei ikimaailmassa voisi uskoa pahaa, häntä ihaillaan ja hän jopa näyttää leppoisalta ja mukavalta aviomieheltä. Ehkä siksi myös monet muut naiset ovat menneet lankaan. Keski-ikäkin lähestyy jo kovaa vauhtia..
Minä en uskonut että mies ei halua muuttua meidän suhteemme hyväksi, olen uskonut häntä uudelleen ja uudelleen. Nyt on usko mennyt, kuten myös oma itsekunnioitus. Huonossa suhteessa eläminen ei ole sen arvoista, kaduttaa etten pitäytynyt päätöksessäni kun jätin hänet ensimmäisen kerran vuoden seurustelun jälkeen. Nyt eroaminen on niin paljon vaikeampaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...Vaikeaahan se tulee olemaan. Pysyä erossa miehestä, jonka vetovoima piilee siinä pelottavassa hallitsevassa ihmisessä. Useinhan näitä ihmisiä tapaa, muttei niitä tajua ennen kuin on koukussa ja koittaa päästä irti. Melkein kun pistäisi itsään koko ajan suoneen.
Kannattaa hankkia paljon tukea ja puhua paljon siitä millaista teillä on ollut. Varsinkin ammattiauttajat saa vedettyä useasti pois uhrin tekijän luota. se on vaan itsestään kiinni. Sinähän tunnet kuinka järki käskee ja sydän huutaa vastaan. No tosi asia on se että mies ei muutu jo ei sitä itse halua, sinä et pääse yli jos sitä et tosiaan itse halua. Muuten elätte edelleen siinä häkissä ja oravanpyörässä, jossa vain sinun miehesi kukoistaa ja sinä olet olematon
Itse kokenut,itse paennut ja kuudesti palannut, kyllä minä tiedän ettei se helppoa ole. Lopulta kuitenkin se älykäs, kaunis ja nuori nainen erosi lopullisesti ja kunnialla pitkän eroprosessin ja oikeussodan kanssa miehestään voittajana. Paras voitto on saada itsensä takasin maailmaan.
Olen puhunut asiasta paljonkn ystävieni kanssa ja heillä on ollut viisaita neuvoja, asiat ovat kuitenkin jo siinä jamassa etten pysty ottamaan niitä vastaan ja toimimaan niin kuin järki sanoo. Ainoa järkevä tekoni viimeisen vuoden aikana on ollut että olen muuttanut omaan asuntoon.
Päällisin puolin elämässäni on kaikki hyvin, sisältä olen rikki. Toimin kuin kone enkä pysty paljon muuta ajattelemaan kun miehen tempauksia tai miten ehkäisen seuraavan etten romahtaisi täysin. En usko että monikaan tuttumme voisi kuvitella millaista helvettiä elämämme tai elämäni on.
Mies on nujertanut minut miltei joka saralla. Ja vaikka en koskaan ole pihdannut, en ole rupsahtanut (kuulen usein olevani kaunis) tai nalkuta ja olen innostunut kaikesta uudesta ym ym ym. (ilmeisesti tyypillisiä syitä laittaa vaimo vaihtoon, mikäli näin ei ole). Niin kaikesta huolimatta mieheni on alusta asti etsinyt itselleen seuraa muualta. Ja tietenkin tajusin tämän liian myöhään, miehellä ei ole minkäänlaista omaatuntoa joka vaivaisi.
Pyysin että mieheni keskittyisi ainakin kesän miettimiseen meidän tulevaisuutta eikä tapaisi muita naisia. Ja kuinka ollakaan sain vähän aikaa sitten selville että hänen viimeisin villitys on vaimon/seuran/tosi rakkauden etsiminen itärajan takaa vaikka emme ole edes eronneet.
Ymmärrän että jännitystä haetaan, jäädäkö kiinni vai ei, mutta eikö mikään riitä???
En jotenkin usko siihen, että miehesi hakee jännityksen tuntua muista naisista. Voinhan olla tietty väärässäkin, mutta enemmän hän kuullostaa ihmiseltä joka hakee itselleen pönkitystä ja ylistystä.
Niin kuin jo kirjoitin tämän kaltaisista ihmisestä on vaikea päästä yli tai ympäri. Jos se lopullinen välienkatkaisu tuntuu vaikealta nyt, niin ehkäpä sinun tulee löytää keino sietää näitä joitan asioita niin ettei aina sitä pettymystä ja pahaa mieltä pääse tulemaan. Miehesi kuitenkin niin tulee tekemään kerta kerran jälkeen ja joka kerta kun sinuun sattuu ja sinä itket ja kerrot että etkö tajua että on paha olo, niin hän kääntää selkänsä lähtee eikä edes sano sanakaan, jos ei sitten tahdo loukata jotenkin lisää. Hän tietää mennessään että sinä soitat kohta tai viimesitään huomenna laitat viestin. Koitat saada aikaa teille, ja mies lupaa, mutta turhaan. Se kestää sen viikon, ehkä kaksi kun taas rysähtää.
Siksi sinun kannattaa päästä suoraan sanottuna ottamaan yliote hommaan (siis tasa-arvo kunniaan, mut näissä tapauksissa silkka se kylmä viileys ja järki voi saada aikaan ihmeitä) Et yksin kertaisesti välitä enää, vaikka kuinka väittäisit. Käytä sitä mitä sinulla on aseina siihen että koukutat miehesi vihdoin ja viimein hoitoon ja palvomaan maata jalkojesi alla. Mitä sitten jos hän nyt juoksee etsimässä vierasta naista ulkomailta tai lähi kapakasta, sinä voit tehdä ihan samoin (siis etsiä miehiä, mennä kenen kanssa ja mietn tahansa) Jos sitten joskus palaatte yhteen niin niitä ei saa muistella
Väkivalta ei lopu, eikä ainakaan ilman apua. Jos mies ei ota apua vastaan, parempi katsella muualta joku. Väkivalta pahenee aina vaan ja joku päivä voi nainen olla vammautunut tai kuollut. Kannattaa siis pyytää mies parisuhdeterapiaan tai jos hän haluaa itselleen muuta apua väkivaltaan. Siltikään ei ole mitään takeita että paranisi. Voi löytää paremman miehen muualta ja välttää itseään tulevilta vammoilta. Sä pystyt löytään muuta ... ala jo katseleen muuta. Heti.
Sulla on oikeus jättää tuo mies heti, paranemisensa on sen itsensä harteilla vain ja ainoastaan. Et ole -mitenkään- vastuussa hänestä. Ei mitään huonoa omaatuntoa. Hän ei välttättä parane.
Onnea elämääsi, saat paremman elämän. Ota parempi elämä? Usko siihen. Komeimpia miehiä on takuulla, vaikka et nyt uskoisi ja muutenkin parempi joku.
Älä tuhlaa elämääsi ku mies noin pelottava, väkivalta ja manipulointi sairastuttaakin, pelasta itses nyt kukaan muu ei tule pelastaan suomessa sua, vaikka tukea saat! Lämmin halaus
Muistutan että oot nytkin välittömässä vaarassa, yksikin lyönti tms. voi olla kohtalokas. Sinuna en näkisi miestä, vaan kysyisin voiko hakea apua ongelmiinsa.
Joskus parempi jatkaa elämäänsä jos toista ei voi muuttaa. Ei ole oikein eikä normaalia että oot vaarassa koko ajan, kun mies ei osaa käyttäytyä normaalisti vaan sekoilee. Se ei ole sun syy lainkaan, se on -miehen- ihan oma ongelma. Ja korjattava.
Ja jos mies ei muutu -hänen täytyy tietää että toinen tulee lopettamaan suhteen. Hän sen päätöksen tavallaan teki. Mitäpä enää tuollaista miestä miettimään?
Parempaakin löytyy, miehiä jotka haluavat muuttua paremmiksi ja miehiä joissa ei ole paljoa muuttamista. :)
Kiitos kannustavista sanoista, tottahan se on ettei tilanne muutu ennenkuin itse sen muutan.
Luulen että kaikki keinot on käytetty. Olemme käyneet pariterapiassa, mutta en usko sen olevan oikea paikka. Todelliset asiat eivät tulleet ilmi, mies manipuloi koko tilannetta ja lopputulos oli se että minä tunsin itseni jotenkin syylliseksi. Mies on taitava puhumaan, muuttaa valkoisen mustaksi ja toisinpäin hetkessä.
Niin joillakin kuvaan kuuluu se manipulointi ja muu sellainen.
Mikä siitä tekee vaikeampaa? Sä olet saanut vain pelkkää paskaa niskaasi, joten luulisi sun puhkuvan vihaa ja intoa päästä siitä paskiaisesta eroon. Ero nyt vaan äkkiä vireille.
Otan osaa vaikeaan perhetilanteeseesi, mutta sinun kannattaa lähteä avioliitosta juuri nyt - ei yhtään myöhemmin.
Miehesi luonteessa näyttää olevan jotain aivan perusteellisesti vinksallaan, joten älä alkuunkaan usko, että hän joskus (tulevaisuudeessa) muuttuisi paremmaksi sinua kohtaan. Ei.
Hän muuttuu vanhemmiten vain pahemmksi,joten sinulta voisi yhteiselämässä mennä pahimmassa tapauksessa henki.
Hyvä asia on se, että Sinulla on oma asunto,johon mennä. Se on suuri etu.
Miehellesi et anna koskaan avaimia tulla sinne.
Varaa aika juristilta ja neuvottele avioeron hakemisesta. Toivottavasti teillä on avioehto,kun sinulla on tuo asuntokin.
Eli ero vireille ensimmäisenä.
Jos sinulla on mustelmia, ruhjeita tms. pahoinpitelyistä, niin lääkäriin ja saat todistuksen. Sitä voit tarvita oikeudessa,mikäli haet vahingonkorvauksia tai vaikka lähestysmiskieltoa.
Mikäli tunnet olosi uhatuksi, sen lähestymiskiellon saat "pikana" poliisilta vaikka heti. Kysele poliisilta lisää yksityiskohdista.
Lääkäriin voisit mennä ja saada streesin vuoksi muutaman päivän sairauslomaa miettiäksesi asioita.
Onhan tässä aika isoista asioista kysymys. Menit vuosi sitten naimisiin ja nyt näyttäisi avioero olevan ainoa todellinen mahdollisuus.
Olen aivan tosissani, teillä ei ole mitään yhteisen elämän mahdollisuuksia miehesi luonnevikaisen käytöksen vuoksi.
Voit onnitella itseäsi, että pääset pois noin vähillä "naarmuilla".
Etkö seurusteluaikana huomannut miehessä mitään "omituista" - vai oliko hän silloin aivan käsittämättömän iiihana, kuten nämä tällaiset tyypit tapaavat olla ???
Lisäksi neuvoisin sinua hakeutumaan:
- psykologille (vaikka lääkärin kautta)- saisit vähän näkymiä ja selvyyttä omaan elämääsi ammatti-ihmisen kanssa keskustellessa.
- voisit soittaa turvakotiin. Katso www.turvakoti.net, missä oli sinua lähin turvakoti.
Turvakodin henkilökunta on ammattitaitoista ja osaavaa näissä perhekysymyksissä.
He pystyvät antamaan sinulle asiantuntevia neuvoja mitä tehdä nykytilanteessasi. Turvakotiin ei tosiaan tarvitse mennä, mutta sinne kannattaa soittaa.
- Katso myös sivut www.narsistienuhrientuki.info
Siellä paljon kaltaisiasi tarinoita keskustelusivuilla (parisuhde).
Voit myös kirjoittaa sinne oman tarinasi anonyyminä ja saada paljon hyvää vertaistukea palstan lukijoilta.
Eli otat ja lähdet omaan elämään. Et kuuntele enää mitään miehesi mahdollisia seireenilauluja,joita kyllä saattaa tulla. Mutta se ei johda kuin entistä huonompaan tilanteeseen,jos esimerkiksi palaat entiseen kotiisi. En suosittele.
Pidä pääsi ja pysy lujana. Olet vielä nuori ja viehättävä ihminen, joten ehdit kyllä löytää itsellesi fiksun ja tervehenkisen puolison tuon sairaan olennon tilalle.
Jätä sellainen ja älä taaksesi vilkaise vaikka kuinka sisimpään sattuisi. Samassa helvetisssä elin vuosia ja häpeä seuraa edelleen. Hän on oman tarinansa ja versionsa sepittänyt, en voi kuin hävetä häntä ihmisenä ja halveksua. Vuosia elin petoksessa, miehelläni oli oma kaksoielämänsä internetissä vuosia ja naisia pyöritti. Asian tietysti aina kiisti ja tyhmänä uskoin. Alku on vaikeaa, mutta tuollainen sika ei ole kenenkään arvoinen. Itse halveksun näitä epätoivoisia naisia, joille tärkein on tuhoja toisten liitto ja samalla itketään kun yksin on jäänyt, epätoivoinen haku päällä niin chatissa kuin seuranhaku ilmoituksin. Eikä tälläisellä miehelläkään kyllä ole aivoja pääkopassa.
Siinä ei kärsi vain pariskunta, vaan muutkin osapuolet, lapset, perhe ja ystävät.
Mitään ei jää jäljelle kuin häpeä, halveksunta ja kipu. Ei kaveruutta, ei ystävyyttä.
Omalla kohdallani tämä mies on takertuja epätoivoineen ja häiriköi säännöllisesti.
jätä tollainen ällöttävä idiootti kokonaan ja aloita uusi oma elämä!!! niin minäkin tein ja olen tuhat kertaa onnellisempi! ansaiset kunnon elämän! arvosta nyt hyvä nainen itseäsi! voimaa sulle!!