yhteydenpito

Omiin kokemuksiin perustuen näin siinä aika usein käy. Taitaa tässäkin yleisin perussyy tulla kysymykseen, eli kaverin tunteet eivät ole aivan yhtä korkealla kuin sinulla, hänellä toki on sinua kohtaan myönteisiä tuntoja, mutta ei ilmeisesti riittävästi. Hänen kannaltaan on helpoin tapa ikäänkuin liukua pois alkavasta suhteesta. Tai hän jättää pienen takaportin jos hänelle ei ilmene parempaakaan. Olen omasta kokemuksesta kanssasi samaa mieltä siitä, että pitäisi kertoa jos alkaa tuntua, ettei suhde toimisi pitemmän päälle. Vaikka se aluksi koskeekin, niin siitä pääsee kumminkin nopemmin yli ja voi alkaa etsiä uutta suhdetta. Siitä miksi toisen osapuolen tunteet ei ole riittäviä, on minusta aivan turha syyttää itseä tai toista, koska sille ei voi mitään.
Kyllä se oikea löytyy, kunhan jaksaa oskoa siihen.

mutta kaikissa ei ole sisua sanoa suoraan.

mulle vasta sattuikin kiva jutu! aikaa on pari vuotta. oli itse 21 ja mies 24. oli luvannut tulla mun luo eräskin ilta (tiivistä tapailua lähes päivittäin, mutta ei vielä seurusteluasteella onneksi) ja ei kuulunut tai näkynyt. yritin soittaa, muttei vastannut puhelimeen. yritin soittaa parin pvän aikana muutamaan otteeseen ja laitoin jotain tekstiviestiä, että kyllä mulle uskaltaa sanoa, jos jotain on sattunut tai ei enää muuten kiinnosta. kerroin van, että vitutti sekin, kun oli sovittu tapaaminen ja istuis sitten yksin himassa koko illan toista odotellen, enkä voinut keksiä muutakaan ohjelmaa. oikeastaan enää en muista koko tyypistäkään juuri muuta kuin nimen. hyvä niin. olisi se vaan ollut kuitenkin paljon kivempaa ilmoittaa suoraan, että on löytänyt toisen, tai ei nappaa sitoutua, sillä,... kyllä noin ois voinut käydä mullekin ja olisin itse ainakin mennyt tapaamiseen ja sanonut asiat kasvotusten.
en siis kuullut koko tyypistä enää mitään sen jälkeen. loistavaa on sekin, että se jätkä ei oo kertaakaan sattunut tulemaan vastaan hgin yöelämässä. onneksi käydään eri paikoissa, sillä mua ainakin risois törmätä siihen enää koskaan. toisaalta olen miettinyt, että jos se tulis joskus vastaan, mä varmaan yrittäisin pokata sen (oon vahvasti varattu nykyään vuosi avoa takana) ihan piruuttani (se ei varmaan tuntis) ja tekisin sille saman ku se mulle, mutta vielä nöyryyttävämmin. lupautuisin menee sen kanssa vaikka leffaan ja halusin nimenomaan jonnekin lasten piirrettyyn. sitten sovittais treffit sinne ja mä sanoisin, että hae sä liput jo valmiiks, ku mä oon myöhässä ja siellä se venais liput ostettuaan,... enkä mä ilmestyis paikalle :)
luuli varmaan olevansa mulle jotenkin spesiaali ja tärkeä.

Jotkut taas väittää olevansa kiinnostuneita mutta yhteydenpito vaan vähenee ja vähenee ja varmaan sitten loppuu kokonaan. Selityksenä työkiireet, mutta sehän on jo vanhastaan ollut hyvä selitys kun kiinnostuukin jostain toisesta eikä viitsi suoraan sanoa. Siinäpä mietit uskotko vielä kiireisiin vai pelastatko itsesi alkamalla ajatella että ohi on.

Itse (miehenä) pidän jatkuvan yhteydenpidon raskaana. Nykyisin eräs pommittaa viesteillä jatkuvaan... vaikka olen sanonut että en lähe treffeille jos kaupungilla tavataan niin hymyillään ja jutellaan. Koko ajan yrittää vaan syyllistää ja pitää yhteyttä. Ei niihin jaksa enää kommentoida sen kummosemmin. Turha toistaa itsetään selvyyksiä joka kerta.

Ja toinen asia. Miehet eivot osaa pukea tunteitaan sanoiksi. Seuratkaa ja arvioikaa meitä mieluummin tekojemme perusteella. Tottakai meistä löytyy paskiaisia mutta myös hyviäkin tyyppejä vaikka eivät osaakaan puhua