Tutustut uuteen ihmiseen ja kiinnostut hänestä mahdollisena seurustelukumppanina. Mistä tiedät, että hän puhuu totta menneisyydestään? Oletko joskus törmännyt hyvään valehtelijaan, joka sai sinutkin uskomaan juttuihinsa? Onko totuudella väliä, kaikkihan haluavat antaa itsestään todellista paremman kuvan? Mitäpä jos totuus paljastuu vasta kun isot pyörät jo pyörivät ja yhteiselämä on jo aloitettu? Miten isoista valheista pitää olla kyse, että suhde kaatuu?
Miten varmistat, että kumppanisi
puhuu totta?
15619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pienet valheet kestän, jokainen hieman värittää ja antaa positiivisemman vaikutelman. Jos mies vetää mut mukanaan suoranaiseen ahdinkoon esim. velkavankeuteen ulosottojensa vuoksi, olisi se eron paikka. Sanotaan näin, että jos hän tekisi elämästäni helvetin...
Luotan. Ensinnäkin ihmiseen. En minä lähesty ihmisiä ensisijaisesti epäillen. Toiseksi intuitioon. Jos ihminen ei ole rehellinen, sen huomaa, ilman että täytyy alkaa varmistella.
Eli ensin vilpitön usko, sitten perusteltu epäily, sitten suora puhe, sitten johtopäätökset.
Juurikin näin. Valheilla on ylensä lyhyet jäljet.
se, että tosiaan luottaa siihen intuitioonsa eikä anna esim. omien toiveiden ottaa valtaa ja sen vuoksi kieltäydy rekisteröimästä jälkiviisaasti katsottuina selviä tai melko selviä merkkejä siitä, että toisen vilpittömyydessä saattaa olla jotain epäilyn aihetta?
Miten suora puhe on sovitettavissa sellaiseen vaiheeseen suhdetta, jossa vielä ollaan jokseenkin koko ajan silkkihansikkain liikenteessä?
Ammattilainen, joka on huomannut, että emävalheet, joissa on hiven totuutta, uppoavat parhaiten tai sellaiset, joissa selittää uskottavasti itse joutuneensa petoksen kohteeksi ja kuvailee teon tarkasti ja osaavasti, koska itse on ollut se tekijä?
ennemmin kui myöhemmin
Eikä mulla ole tietenkään vastauksia. Se on mun tapa toimia. Musta vain tuntuu,. että elämä ei oo elämisen arvoista, jos se perustuu epäilyyn ja pelkoon. En oo vielä a.p:n tarkoittamassa mielessä turpiini saanut.
Se silkkihansikasosasto... kun tapasin mun nykyisen naisen, niin ekoilla treffeillä otin sitä kädestä. Pitelin vain kädestä, ei muuta. Testasin sen reaktiot - ja omani tietysti myös. Mitä pitempään pidettiin toisiamme kädestä, sen kivemmalta tuntui. Molemmista, ekoilla treffeillä. Se oli aika hurjaa: ei oltu tunnettu nokakkain kuin puoli tuntia ja molempiin levisi lämmin rauhallinen tunne. Se oli mun intuitio: tää on mulle. No, sehän olis voinut osoittautua vääräksi, mutta onneksi mun intuitio toimi...
Joo. Romanttista puppua ehkä.
Toinen juttu sitten on se, että rakkaus on sokea. Mun tietääkseni siihen ei oo lääkettä. Täytyy vain valita. Joko luottaa ja ottaa turpiinsaamisen riskin, tai sitten tyytyy elämään epäilyksen varjossa. Mä olen valinnut tuon ekan vaihtoehdon. Siihen nähden, että olen ollut naimisissa ja eronnut kaksi kertaa, en ole varma että se on parempi tapa.
Samapa se, selittääkö hyvin vai huonosti. Hälytyskellot alkavat soida, jos ihmisellä ylensäkin on tarve selitellä tekosiaan. Menneisyytensä kanssa pitäisi sujut.
En mitenkään. Menneistä en kysele joten en valheitakaan niistä kuule.
Olen törmännyt, mutta kyllä ajan myötä omat simät aukeaa.
Isot pyörät eivät koskaan ole niin isoja ettenkö kyydistä kykene hyppään jos siltä tuntuu.
Sanotaan että jos se kertoo ettei ole lapsia ja sitten niitä löytyykin. Siis aika isoja niiden pitää kyllä olla mutta jos taas ilmenee paljon pikku valheita, niin yhtä huono juttu sekin on. Patologinen valehtelija, ei kiitos.
Kyllä minä pääsääntöisesti aina luotan niin kauan kunnes toisin todistetaan. Mulla on kyllä koko ajan tuntosarvet pystyssä etten nyt liian sinisilmäinen ole.
se vaan on luottaa. Miettii, et mitä syitä toisella ois muka valehdella. Musta kun ei oikein voi mitenkään hyötyä, ei nyt rahallisesti ainakaan.
Tunnen läheisesti paljon valehtelevan ihmisen, oisko joku tapavalehtelija tmv.. Ei se silleen haittaa. Ihminen muuten kovin ihana. Tarvii vaan elää "mukana" sen tarinoissa. Pääsee helpommalla, kunnei kyseenalaista mitään sen kertomaa. Ja pystyn silti luottamaan tähän ihmiseen ihan täysin. Se ei valheillaan halua satuttaa muita, ainoastaan parantaa omaa maailmankuvaansa ja pyrkii omaan etuunsa. Ei siis tarkoituksellisesti loukkaa muita, vaikka vahingossa niin voi käydäkin tietysti joskus. Pohjimmiltaan se on kuitenkin hyväntahtoinen ihminen.
"Tunnen läheisesti paljon valehtelevan ihmisen, oisko joku tapavalehtelija tmv.. Ei se silleen haittaa. Ihminen muuten kovin ihana. Tarvii vaan elää "mukana" sen tarinoissa"
Tuet omalla käytökselläsi ihmisen toimintaa. Hyväksyt sen, että sinulle valehdellaan. Täytyy olla kovin ihana ihminen....
koko ajan on epäilemässä muiden puheita niin mitä sekään kertoo ihmisestä itsestään, jos itse on rehellinen niin silloin luottaa myös toisiin ihmisiin.
Miten varmistat, että kumppanisi
puhuu totta?
-En koe tarvetta epäillä kumppanin puheita ja lähteä ensisijaisesti varmistamaan paikkansa pitävyyttä
Tutustut uuteen ihmiseen ja kiinnostut hänestä mahdollisena seurustelukumppanina. Mistä tiedät, että hän puhuu totta menneisyydestään?
-Tiedän koska hän kertoo niin.
Oletko joskus törmännyt hyvään valehtelijaan, joka sai sinutkin uskomaan juttuihinsa?
-Olen vai oisko ollut sittenkin kyseessä halu sulkea totuus ja uskoa ihmiseen
Onko totuudella väliä, kaikkihan haluavat antaa itsestään todellista paremman kuvan?
-Riippuu asiasta
Mitäpä jos totuus paljastuu vasta kun isot pyörät jo pyörivät ja yhteiselämä on jo aloitettu?
-Mikä toi isot pyörät pyörivät vertaus on? On muutkin ihmiset eronneet ja lapset asuvat toisella vanhemmista. Paska mäihä siinä tapauksessa
Miten isoista valheista pitää olla kyse, että suhde kaatuu?
-Joko todella iso tai asia joka vaikuttaa edelleen tai valheet ovat toistuvia
Minulle selvisi, että miehelläni olikin vielä edellinen pitkä avosuhde menossa kun aloimme seurustella. Minulle mies kertoi että ero jo käynnissä ja asiat kunnossa. Vajaan vuoden seurusteltua menimme kihloihin. Sitten selvisi, että ero oli tullut täytenä yllätyksenä ex-puolisolle ja lapsille. He olivat joutuneet käymään terapiassa koko perhe ja mies esitteli minua suvulleen. Suku peitteli asioita ja mustamaalasi ex:ää minulle. Pikkuhiljaa aloin kuulemaan juttuja ja aloin selvitellä asioita. Itku tuli ja tunsin itseni täysin paskaksi, vaikka kaikkein paskoin oli mies. Hän omalla toiminnallaan pilasi kahden perheen asiat. Haistatin paskat koko jätkälle.
Sulhasen äiti puolusteli salailuun osallistumistaan sillä, ettei hän ole vastuussa aikuisten ihmisten tekemisistä tai tekemisten seurauksista eikä hän usko olevansa poikkeus kun ei poikaansa tällaisesta toiminnasta tuomitse.
Mikä vastuu on valehtelijan suojelijoilla?
on ihan sama mitä mulle suhteessa sanoo(luotan vain itseeni). en kumminkaan pankkikorttini lainaa, enkä toisen eteen ala hommia tekemään.
menneisyys ei minulle kuulu, eikä kuulu tulevaisuuskaan...elää hetkessä, niin suhteessa löytyy joka päivällä kunnioitusta.