"Mikä on kolmannen osapuolen, toisen naisen tai toisen miehen rooli? Joskus tästä ihmisestä tulee uusi puoliso, mutta ei läheskään aina. Useimmiten hänen roolinsa on merkittävämpi kuin se kuka hän ihmisenä on. Kolmas osapuoli on erilainen - ei parempi - kuin puoliso; hänen roolinsa on tilapäisen seksikumppanin tai pidempiaikaisen rakastajan rooli, ei puolison rooli. Parisuhteen ulkopuolisen kumppanin rooli on joko tietoisesti tai tiedostamattomasti valittu. Hänen voidaan kuvitella jopa vahvistavan omaa parisuhdetta."
"Joidenkin mielestä on kätevää luoda seksuaalisia kokeiluja lyhytaikaisissa suhteissa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tunnetasolla merkitse mitään. Rinnakkaissuhteen avulla voi ylläpitää keinotekoista seksuaalista identiteettiä. Monet näyttävät hakevan itselleen kumppanin, joka ei syvemmällä tasolla merkitse paljonkaan ja ajattelevat jatkavansa puolisonsa rakastamista."
Lainaukset kirjasta Läsnä ja lähellä - Seksuaalinen viisaus parisuhteessa (Kaija Maria ja Lari Junkkari).
"Joidenkin mielestä on kätevää luoda seksuaalisia kokeiluja lyhytaikaisissa suhteissa sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tunnetasolla merkitse mitään. Rinnakkaissuhteen avulla voi ylläpitää keinotekoista seksuaalista identiteettiä. Monet näyttävät hakevan itselleen kumppanin, joka ei syvemmällä tasolla merkitse paljonkaan ja ajattelevat jatkavansa puolisonsa rakastamista."
Lainaukset kirjasta Läsnä ja lähellä - Seksuaalinen viisaus parisuhteessa (Kaija Maria ja Lari Junkkari).
Vastaukset 41
Vanhimmat
blaa blaa...täyttä skeidaa..just noin kirjoittaa/puhuu ihminen jolla EI ole kokemuksia rakkaudesta, aidosta rakastamisen tunteesta,halusta,palosta,intohimosta,liekistä toista kohtaan..niin suuresta Tunteesta joka siirtää kaikki järjen hivenet päästä ja tieltä pois...siitä Tunteesta jossa vain kaksi on ja saavat toisensa joka tasolla, kaikilla neljällä tasolla...SITÄ EI SANOIN,EI KIRJAIMIN SELITETÄ, SIIHEN EI KUKAAN PYSTY, SEN PYSTYY VAIN TUNTEMAAN JA AISTIMAAN...JÄRJEN KANSSA SILLÄ EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ...
Todella!! Noin se on!
hitto kun repesin.
tunnet sen suuren epätoivosi kanssa...koska et muuta saa niin tarraudut siihen ainukaiseen oljenkorteen ja kuvittelet rakastavasi tätä...ja ainut asia mistä se "rakkaus" koostuu on ne viiden minuutin varvit...et siis edes tiedä mitä se todellinen rakkaus on...ja mitkä on miehen tunteet? Saathan sinä rakastaa pillun täydeltä...mutta jos mies ei tunne samoin ei se ole silloin todellista rakkautta...yksipuolinen ei nyt riitä...
aina tarvitse olla kysymys aidosta rakkaudesta. Suurinkin romantikko voi "sortua" käymään vieraissa edes kerran elämässä, ihan kokeilumielessä.
kokeilla edes kerran.
Muuten ei voi tietää mitä menettää tai mitä jättää
taakseen jos ei koskaan mene ja palaa.
Sori vaan näin se on, kokemuksista ihminen oppii
ei kirjoista.
ja sikailut kannata kokeilla jo ennen kun menee naimisiin? Sitten kun vakiintuu on aika rauhoittua puolisonsa rinnalle ja tehdä kaikkensa jotta puoliso ja itse olisi onnellinen ja tyytyväinen...
Ihmettelen sellaisia ihmisiä jotka tieten tahtoen haluavat loukata puolisoaan ja tuottaa tälle tuskaa...eikö teillä ole toimivaa omatuntoa? Ettekö kykene tuntemaan mitään myötätuntoa puolisoanne kohtaan? Pettäminen on puolisolle pahinta mitä voi olla...itse en voisi sitä ikinä tehdä omalle rakkaalleni...
kannattiko seikkailla??
Sä varmaan tiedät kun olet kokeillut etkä ole koskaan ketään loukannut.
Jolla on kokemusta Miehestä, vai miten se nyt oli?
joku fiksu perhe psykologi just
telkkarissa sanoi ettei voi tietää
kuinka mukavaa on lomalta kotiinpaluu
jossei koskaan lähde kotoa minnekkään.
Sanoi jos aina matkustat oman puolison
kanssa yhdessä et voi kokea mitä on palata
oman rakkaan luo omaan kotiin.
Jos kaikki samat rutiinit on lomallakin kun
vaikka vkl kotona ei huomaa lomalla olevansa.
tullut seikkailtuakin...ja voin sanoa että ei kannattanut mutta ompa sekin nyt selvää...ei ole mitään tarvetta seikkailla enää kun sen ihanan mussukan saa rinnalle vain...
Ja olen toki joskus jotakuta joutunut loukkaamaan...mutta kyllä se minuakin loukkaa samalla...en ole kylmä enkä tunteeton...
..jotka tieten tahtoen haluavat vahingoittaa puolisoaan (ne ovat oma lukunsa), mutta on myös meitä jotka menevät naimisiin oikein perustein siksi, että rakastaa toista.Sitten tuleekin jossain vaiheessa elämään ihminen joka saa pään sekaisin ja yhtäkkiä on alttiina houkutuksille. Siinä on kova kamppailu itsensä kanssa, että mitä tekee. Jostain sydämen ja järjen sopukoista se vastaus löytyy. Toiset valitsevat esim.pettämisen ja toiset pitävät pintansa ja joko jättävät puolison tai päätyvät jatkamaan elämää entiseen malliin ennen houkutuksia. Aina parempi jos kokeilut tehty jo ennen naimisiinmenoa mutta kun ennustajantaitoja harvalla on, niin vaikea tietää tulevasta siinä alttarilla seisoessa. Mutta sitähän luvataan rakastaa niin myötä- kuin vastamäessäkin... On helppo sanoa, että "ei ikinä" jos ei ole ollut sellaisessa tilanteessa kuin minä esimerkiksi. Sama juttu silloin kun lapsettomat antavat kasvatusvinkkejä.
mitä muuta kuin itsekkyyttä on sekin, että haluaa toisen toimivan tismalleen kuin itse toimisi "älä tee niin kuin haluat vaan kuten minä".
Sitten noista kokeiluista... Jotkut ovat kokeilleet nuorena oikein olan takaa ja sitten jossainv aiheessa haluavat varattuinakin jatkaa - tai kokeilla ainakin jonkin mielenkiintoisimman tapauksen... Jotkut taas heräävät huomaamaan, mahdollisesti 25 vuoden uskollisen aviovuoden jälkeen (ja ainoan kumppanin) että nyt on pakko repäistä ja kokeilla, muutoin katuu loppuelämänsä.
Tämä koko "taistelu" uskottomuus/uskollisuus on ihan turhaa, sillä kaikki riippuu oikeastaan ihmisen omasta asenteesta.
että pitäisi "toimia niin kuin minä"...vaan niin kuin on oikein toista kohtaan! Mutta itsekäs seuraa vain omia himojaan...viis siitä mitä se aiheuttaa toisille...
Ja jos on pitkäkin liitto taustalla niin kannattaakohan tuhota se hetken hurmiossa...
Vain heikko lankeaa sellaiseen houkutukseen...
elää omaa elämääsi, jos AINA ja KAIKESSA ajattelet muiden (kuitenkin oletettua) parasta.
En minäkään tarkoita, että aina tilaisuuden tullen on mentävä vieraisiin. Mutta en tarkoita sitäkään, ettei edes kerran elämässään voisi kokeilla millaista ruoho on aidan toisella puolella, jos oikein haluaa!
Eikä yksi syrjähyppy voi mielestäni "kumota" hyvää parisuhdetta. Jos sanotaan esim. 30-vuotisen suhteen päätyneen eroon yhden syrjähypyn takia, niin siinä on kyllä unohdettu (tai vaan kun ei ole osattu!) mainita kaikki muut, tärkeämmät syyt.
pahimmillaan tuhota ihan kaiken...jopa koko elämän!
Pitkä suhde voi hyvinkin kaatua siihen jos toinen on ollut koko ajan uskollinen ja saakin sitten shokkina tietää puolison touhuista...en yhtään ihmettele jos ei sellaista voi antaa toiselle anteeksi...
Siitä voi sitten seurata ero, masennus, työkyvyttömyys, ansioiden menetys, velkaantuminen jonka seurauksena omaisuuden menetys, ei kykene enää luottamaan toiseen ihmiseen eikä näin ollen kykene uuteen suhteeseen...ja lopuksi sitten itsetuho...
Sinä siis ilmeisesti hyväksyt sen että itse tai puolisosi käy ainakin kerran elämässään vieraissa katsastamassa josko se ruoho olisikin siellä vihreämpää? Noh...meitä on moneen junaan...itse en tuota tule ikinä hyväksymään...jos minun mieheni kävisi katsastamassa vähän naapuriakin niin se on loppu samantien...sille tielle saa sitten jäädäkin...
Ei voi tietysti ihan aina ajatella muita...mutta siihen tulee pyrkiä...itse en ainakaan halua tieten tahtoen loukata ihmistä jota rakastan...ajatus siitä että häneen sattuu minun vuokseni on tuskallinen...
"Ei voi tietysti ihan aina ajatella muita...mutta siihen tulee pyrkiä...itse en ainakaan halua tieten tahtoen loukata ihmistä jota rakastan...ajatus siitä että häneen sattuu minun vuokseni on tuskallinen..."
Kyllä se siihen ensimmäiseen pettämiseen voi kaatua koska se on tekona juuri osoitus kuinka paljon se toinen henkilö tuntee, rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa sitä kumppania.
Jos ei kykene pitämään kiinni siitä yhdestä lupauksesta niin mitä virkaa sillä parisuhteella ja kumppanuudella sitten on?
Ei mitään.
Eikä siinä vielä kaikki,
masennuksen ja ansin menetyksen ja eron ja työkyvyttömyyden lisäksi voi vielä löytää
uuden harrastuksen vaikka
kirjottaa siitä kirjan ja antaa parisuhdevinkkejä
nettisivulla.
Hittovie kun ton kaiken voi saada muutenki.
Mennä itte sinne naapurin muijalle kylään ja voi saada vielä tippurin kaupanpäälle!
Kekitäänkö vielä lisää vaivoja nii sitte on vanhaikodissa kerrottavaa?
kaikkihan on moneen kertaan nähtyä...ei tässä tarvi mitään keksiä! Yksi syrjähyppy voi olla toisen tuho...ja se ei välttämättä jää vain siihen petettyyn osapuoleen...vaan se voi olla tuho jopa koko kolmikolle tavalla tai toisella...pettäjä ja kakkonen tosin ansaitsevat kaiken sen paskan mitä niskaansa saavat...
"Mies vai sika"...musta tuntuu et tuo jälkimmäinen kuvaa sua paremmin :D
tulee mieleen ihan sama juttu!
Etkä ole ensimmäinen kun sen yhtäläisyyden on
huomannu ja sanonu.
ei unohdu koskaan,se on loukkauksista pahin parisuhteessa.
Älkää nyt hyvät ihmiset kuvitelko, että tuo puolison tekemä PALJASTUNUT syrjähyppy tuhoaa kaiken!!!! Petetty saa kyllä syyttää vain ja ainoastaan itseään, että on kykenemätön pääsemään asian yli.
Huomaa myös, että paljastuMATON syrjähyppy ei tee eikä tuhoa mitään. Miehesi siis voisi käydä salaa vieraissa, mutta paljastuttuaan teidän suhteenne loppuisi. Onko sekään sitten reilua....
luulla etteikö se syrjähyppy joskus voi tavalla tai toisella paljastua...siinä otetaan aina riski eikä välitetä toisen tunteista...
No kuuleppas...jos olet ollut esim 20 vuotta yhdessä ja yhtäkkiä ihmisestä jota rakastaa ja johon on luottanut satasella paljastuukin aivan uusia eikä niin mieluisia puolia niin luuletko että siitä pääsee yli ihan noin vain sormia napsauttamalla...eheeeeei...kylmä ja tunteeton ihminen voi päästäkkin...mutta lämmin ja tunteellinen ei välttämättä ikinä...
"Miehesi siis voisi käydä salaa vieraissa, mutta paljastuttuaan teidän suhteenne loppuisi. Onko sekään sitten reilua...."
Haloooo...onko se pettäminen reilua? Jos minua petetään niin se ei takuulla ole ilmaista...se maksaa meidän suhteen ja minut...sitten voi itsekseen miettiä oliko se sen arvoista tosiaan...
Sinä olet pelkkä provo etkö olekin?
Koska ei sinun jutuissa ole mitään järkeä muuten...
miten suhde voi pettämiseen kaatua jos
sellasta pettämistä ei edes ole?
Eihän sitä ole niin pitkään kun siitä
ei kukaan tiedä!
Tottakai syrjähypyllä on aina jonkunlainen riski paljastua. Mutta mietitäänpä hetki miten se on mahdollista... - Oikeastaan vain kahdella tavalla, joko a) joku näkee syrjähyppyilijän "väärän" hlön kanssa sängyssä (tai pusikossa, saunassa....) ja kertoo asiasta. Tai sitten b) asianomainen itse kertoo. Tässä on vaihtoehdot.
No haloo haloo. Pettäminen ei liene reilua, niin vain tapahtuu. Monet itkevät ja valittavat ettei "ei se pettäminen niinkään, MUTTA ne kaikki valheet, salailu jne, arvostan REHELLISYYTTÄ". Ja sitten kun teko paljastuu, eli pettäjä myöntää pettäneensä, on rehellinen, niin sekään ei sitten käy. Eli jos tiedät, että sinua petään, siitä kumppanisi saa maksaa. Muuten ei.
"Tunne itsesi. Anna arvo toisille."
Ellei tunne itseään, erittele tunteitaan, pohdi mistä mikin johtuu ja miksi käyttäydyn niinkuin käyttäydyn, niin kuinka voisi parisuhteessa ymmärtää toista? Miten pystyisi ymmärtämään toisten ihmisten erilaisuutta? Mitä paremmin itsensä tuntee, sitä paremmin pääsee yli mistä tahansa asiasta, josta on yli päästävä.
jutuissani järkeä, niissä on tunnetta!
selittääkin kaiken...
Tosin ei niissä ole edes tunteiden tasolla minkäänlaista logiikkaa.
Paitsi sellainen kohtalonomainen heittäytyminen virranvietäväksi ja ottavaksi vastaan mitä tuleman pitää ja tehdä itse mitä huvittaa...
Harmi ettei maailma toimi niin.
eikä siitä kukaan tiedä, ellei pettäjä itse kerro!
Joskus tietysti uskoton on niin amatööri tumpelo, että paneskee toista esim. kaveriporukalla mökillä ollessaan ja - jää kiinni. Täytyy myöntää (ihan näin meidän kesken), että jopa minun olisi todella vaikea päästä tuollaisen typeryyden yli!
taas...kyllähän syrjähypyistä voi kärähtää monella muullakin tavalla...esim kun kantaa jonku hyppykupan kotiinsa...tai vaikka löytyy jonkun huoran pöksyt sängyn alta...tai hiuksia, koru, hajuvettä ym ym ym...tai sitten petetty osapuoli selvittää itse totuuden esim tutkimalla miehen kännyä tai seuraamalla/laittamalla jonkun muun varjostamaan...
Tapoja kärähtää on monia...
"Ellei tunne itseään, erittele tunteitaan, pohdi mistä mikin johtuu ja miksi käyttäydyn niinkuin käyttäydyn, niin kuinka voisi parisuhteessa ymmärtää toista?"
Kypsymättömän ihmisen puhetta...vieraissa käyminenhän on tietysti paras tapa selvittää omat tunteensa ja oppia ymmärtämään toista...
nimittäin sinua itseä kohtaan...sun käytöksestä on vielä pitkä matka onnistuneeseen parisuhteeseen...
Sun kirjoituksista huokuu sun omien himojen ja tarpeiden tärkeys...puolison tunteilla ei ole niin väliä...sitä kutsutaan myös itsekkyydeksi...
On sulla ainakin kova tarve puolustella sitä että laukot vieraissa...ja kun sinä teet sitä niin sehän on sitten tietysti oikeutettua...
Toisilla ihmisillä se huoraaminen vain on yksi luonteenpiirre...sitä on turha selitellä...
paljastuu ennemmin tai myöhemmin...oletko sitten valmis menettämään vaimosi huorissa juoksemisen tähden? Valmistaudu siihen...jos ei sulla sitten ole joku hiirulainen rinnalla joka hyväksyy kaiken mitä sika milloinkin keksii touhuta...
tunteilla ei todellakaan ole mitään logiikkaa. Omatkin tunteet voivat olla ristiriidassa keskenään. Kaikenlisäksi aivan JOKAINEN ihminen tuntee omalla tavallaan.
Mutta tärkeintä on huomata, että elämä on mitä suuremmassa määrin ajautumista. Tarttumista siihen vaihtoehtoon, joka osuu lähelle. Esim. puolison valinta tapahtuu näin - todella usein.
Omassa elämässä ei tarvitse ajautua, voi miettiä vaihtoehtoja ja valita (tosin vain omissa rajoissa). Mutta kaikki mitä kumppani tekee tai jättää tekemättä (ja on tietoinen siitä) - se on otetettava vastaan sellaisenaan.
tosiaan että aina kun joku kärähtää pettämisestä on pettäjä itse avautunut? Aika harva pettäjä on kuitenkaan halukas menettämään perhettään yhden rupisen pillun takia...miksi siis riskeerata se paljastamalla vaimolle itse itsensä...
Eiköhän se pettäminen lähes aina paljastu ihan muuta kautta...mutta kun on tarpeeksi suppea ajatusmaailma niin eihän sitä voi ymmärtää tietysti...
"anna arvo toisille", en "arvostele toisia".
elämään liittyy riskejä.
Vaimokin voi löytää
komeemman ja fiksumman. En silti meinaa siihen varautua, enkä pistä muijaa liekaan varmuudenvuoksi riskien minimoimisen takia.
Se riski on aina olemassa.
Se on elämää!
En edes mieti hitto kun on typerää kiusata
itteensä sellasella ajatuksella, mitä tekisin
jos yllättäisin emännän jonkun muun kainalosta.
Onko teillä elämä liian helppoo?
Siltä vaikuttaa kun pakko on ongelmia keksiä
ennekun niitä edes on.
toki kärähtää, mutta silloin on silkasta tyhmyydestä kysymys. Useinmiten ei ole.
pettäjän touhut tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin...varsinkin sellaisissa tapauksissa joissa touhu on jatkuvaa...pienikin virheliike voi olla kohtalokas...
tarkoitinkin että petturit eivät ajattele sitä himoaan pidemmälle...kannattaisi joskus uhrata ajatus sillekin että mitäs sitten jos kärähtää? Voi olla että kaikki menee...tavallinen arki muuttuu hetkessä painajaiseksi...mutta se on kyllä ihan oikein petturille ja ansaittuakin...
Noh...toivotaan että vaimollaskin on jotain sutinaa ettei tarvi pelkkään sikaan tyytyä...
Eikä elämä oo mun kohdallani ainakaan ollu koskaan liian helppoo...
Täällähän joku ajatteleekin eikä toista vanhoja stereotypioita.
Joillekin näyttää parisuhteen henki olevan kyttäämistä, pelkäämistä - sitten kun jotain tapahtuu, syyttelyä ja tuomitsemista. Ei ole elämä aina helppoa ei, mutta miksi tehdä siitä vielä tuhannesti vaikeampaa.
Muistanpa itsekin lukeneeni jostain, että vain ja ainoastaan siltä pettäneeltä kumppaniltaan voi kuulla luotettavaa tietoa hänen pettämisestään. Taisi olla Pekka Saurin kirja. Pl. nuo känni- ym.sekoilut, mutta ne ovat asia erikseen.