sanoisinpa että avioero on raskaanpi, kuin puolison kuolema. enkä puhu kulissi-liitoista vaan liitosta jossa on RAKKUTTA, liiton jonka kaataa ihmisen vapaudenhalu. ja jäljelle jää vain ihmisen ikävä toisen luo.
sanoisinpas
sanoilija
4616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja, koska avoero palstalla olemme, sama varmaan voi päteä myös avoeroon.
niinpä kun ei ole muuta syytä kuin se että toinen vain haluaa elää yksin vaikka sanoo rakastavansa. Itse ei tiedä mitä tekisi odottaisiko että toinen saa kokea vapautensa ja ehkä ymmärtää mitä menetti vai jatkaako omaa elämää koska luottamus on iäksi pilattu??
Mulla tällainen tilanne että miehelle iskenyt yksinolon tarve keski-iässä. Ollaan yhdessä oltu ja saman katon alla asuttu 7 v. Vuosi sitten hän myös petti mua kuulema kaksi kertaa. Tämän sain tietää vasta kuukausi sitten..
No pahimman järkytyksen jälkeen on ollut jo helpompi hengittää, koska ollaan puhuttu asia halki. Ja vaikka tämän pettämisen pystyisin anteeksi antamaankin (en ole varma olenko sen jo tehnytkin) niin silti ollaan päädytty siihen että muutetaan erillemme.
Pakko antaa toiselle tilaa hengittää, jos hänestä siltä tuntuu..enkä itsekään ole ollut enää onnellinen, koska ennen kuin tämä pettäminen tuli ilmi, oli niin selkeästi havaittavissa että asiat suhteessamme ovat muuttuneet. Jotenkin sitä vaan selitti asian itselleen niin, että kai se on normaalia kun ollaan niinkin kauan yhdessä oltu..
Lisäksi uskon yksin elämisen tekevän hyvää minullekin..lapsuudenkodista kun tuli muutettua suoraan miehen luokse..
Meidän välillä on vielä tunteita ja paljon, sen tiedän. Mies on edelleen, kaiken tämän jälkeen paras ystäväni, joten olisi hullua hävittää niin tärkeää ihmista elämästään. Aika näyttää palataanko yhteen. Tällä hetkellä tärkeintä on että meillä on hyvät välit, ei mitään katkeraa lautasten heittelyä.
Kuolema kun on helppo, lopullinen, ehdottomuudessaan.