Kysymys on varsinkin niille, jotka omaavat paljon tuttuja/kavereita/ystäviä ja ovat kokeneet monia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen, niille joiden sosiaalinen elämä on aina kukoistanut. Kerro vielä oletko mies vai nainen.
Kuinka monta suhdetta olet saanut vastakkaiseen sukupuoleen luotua oma-aloitteisuutta erityisesti käyttäen ja vaivaa näkien? Oletko esim.iskenyt ja hankkinut puhelinnumeron kadulta, kahvilasta, kirjastosta...oma-aloitteisesti ja rohkeasti.
Entä kaveruussuhteet? Oletko sinä yleensä se joka tekee alotteita, joka soittelee ahkerasti ja kyselee kuulumisia?
Vai oletko saanut läjän tuttavuuksia tekemättä oma-aloitteisesti oikein mitään? Olemalla vain oma itsesi kun joillekin on vain synnynnäistä olla iloinen, puhelias ja karismaattinen, kaunis. Ei tarvitse tehdä melkein mitään, ottaa vaan rennosti ja ottaa vastaan muiden lähestymiset. SANO REHELLISESTI. Oletko esim.muka koskaan iskenyt kahvilassa miehen/naisen yksinäsi? Baarielämää ei lasketa koska siellä se on liian helppoa, minäkin jopa uskallan.
Itseäni naisena harmittaa kun ei ole tarpeeksi sosiaalista elämää. Pari "suhdetta" on ollut tällä taktiikalla ettei itse uskalla tehdä uhrauksia. Kysymyksien oli tarkoitus mitata sitä, miksi muilla on enemmän sosiaalista elämää *yhyy*. Rohkeuden ja oma-aloitteisuuden vuoksi, vai ihan vain luonnostaan tekemättä sen suurempaa.
Kuinka monta suhdetta olet saanut vastakkaiseen sukupuoleen luotua oma-aloitteisuutta erityisesti käyttäen ja vaivaa näkien? Oletko esim.iskenyt ja hankkinut puhelinnumeron kadulta, kahvilasta, kirjastosta...oma-aloitteisesti ja rohkeasti.
Entä kaveruussuhteet? Oletko sinä yleensä se joka tekee alotteita, joka soittelee ahkerasti ja kyselee kuulumisia?
Vai oletko saanut läjän tuttavuuksia tekemättä oma-aloitteisesti oikein mitään? Olemalla vain oma itsesi kun joillekin on vain synnynnäistä olla iloinen, puhelias ja karismaattinen, kaunis. Ei tarvitse tehdä melkein mitään, ottaa vaan rennosti ja ottaa vastaan muiden lähestymiset. SANO REHELLISESTI. Oletko esim.muka koskaan iskenyt kahvilassa miehen/naisen yksinäsi? Baarielämää ei lasketa koska siellä se on liian helppoa, minäkin jopa uskallan.
Itseäni naisena harmittaa kun ei ole tarpeeksi sosiaalista elämää. Pari "suhdetta" on ollut tällä taktiikalla ettei itse uskalla tehdä uhrauksia. Kysymyksien oli tarkoitus mitata sitä, miksi muilla on enemmän sosiaalista elämää *yhyy*. Rohkeuden ja oma-aloitteisuuden vuoksi, vai ihan vain luonnostaan tekemättä sen suurempaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No mulla ei ihan ylenpalttisesti ole kavereita, mutta yllättävän usein minua on lähestytty ensin. Niin miehet kuin naisetkin. Parilta kaverilta olen saanut kommenttia, että näytän kuulemma niin kiltiltä ja viattomalta, vähän enkelimäiseltä, minkä takia minua on helppo lähestyä. Kai se sitten on totta, koska tuntemattomat tulee juttelemaan bussissa, pysäkillä, puistossa jne.
Miehiä en ole itse alkanut varsinaisesti koskaan iskemään. Pari pientä juttua alkoi kirjeenvaihdon kautta ja muuten sitten miehet ovat olleet niitä aloitteellisia. Mutta monesti ystävyyden edetessä siinä käy niin, että mä olen se aktiivisempi osapuoli. Kun kaveruuteen on päästy ja toinen on tutumpi, niin mä saatankin olla se ryhmän "organisaattori" joka tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, kutsuu ihmisiä koolle, soittelee kuulumisia ym.
Bi-henkisenä olen kyllä joskus yrittänyt "lähennellä" jotain naista. Huonoin tuloksin : /
Flirttaan myös välillä ihan tietämättäni ja siihen flirttiin lähtee ihmiset aika hyvin mukaan. Niin naiset kuin miehetkin.
Joitakin miehiä näyttää jostain syystä kiehtovan sellainen yhdistelmä, että olen kiltti mutta tiukka. Saatan olla todella välinpitämätön tai kylmä asenteeltani alussa miehiä kohtaan. En sitten tiiä mitä kicksejä ne siitä saa, kun onnistuu pääsemään mun sielunmaailmaan ja saa vähän lämpöä : )
Mulla on myös katsella aika paljon ihmisiä silmiin. Ehkä sen takia ihmiset myös lähestyvät, koska olen niinkuin "kontaktissa" tai yhteydessä heihin.