Olen seurustellut pari kuukautta poikaystäväni kanssa. Hän on tavannut vanhempani muutaman kerran, isäni hän tuntee jo ennestäänkin, mutta ei ole vienyt minua esiteltäväksi omille vanhemmilleen. Sinänsä asia ei minua vielä huolestuta, mutta haluaisin silti kuulla muiden kommentteja asiasta. Kuinka kauan on järkevää odotella, ennen kuin alkaa patistella miestä kunnolla, että haluaisi tavata hänen vanhempansa? Tiedän kyllä, ettei mies ole vielä koskaan ketään vanhemmilleen esitellyt, joten siksikään ei ole kai syytä huoleen. Lisäksi tiedän olevani ensimmäinen "vakavasti otettava" tyttöystävä, vaikkemme enää olekaan ihan nuoria. Joten hyvillä mielin odottelen...
Esittely vanhemmille
Noomi
5396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen oma-aloitteisuutta. Voit joutua odottelemaan kauankin, koska jotkut kokevat viralliset esittelyt kiusallisiksi ja toivoisivat tilanteen menevän ohi luontevammin. Voitko joskus "vahingossa" eksyä miehesi vanhempien luokse hänen seurassaan? Junaile tilanne niin, että joudutte väkisin törmäämään vanhempiin ja seuraavan kerran kutsun voikin jo anoppikokelas tehdä poikansa puolesta.
Kummalliselta kuuloostaa... Itse olin pari päivää sitten ensitreffeillä erään tytön kanssa, joka heti alkuun esitteli minut omille vanhemmilleen, ja itsekkin olisin ollut jo valmis esittelemään hänet omille vanhemmilleni.. mutta kummalta kuulostaa, jos olet sanonut hänelle haluavasi tavata hänen vanhempansa, eikä hän ole suostunut. Ehkä hänellä on syynsä... mutta älä huolestu turhasta.
En ole sanonut hänelle suoraan haluavani tavata hänen vanhempansa! Pelleillyt olen, että ilmestyn jonain päivänä hänen vanhempiensa oven taakse kyselemään häntä. Eikä hän sanonut siihen mitään vastaan! Mutta haluaisin hänen itse ehdottavan vanhempiensa tapaamista. Hän on aikuinen mies, eivätkä hänen vanhempansa kysele hänen menemisistään tai tulemisistaan, joten eivät välttämättä edes tiedä poikansa seurustelevan. Paitsi olen kyllä varma, että he sitä aavistelevat:)! Jään odottamaan tapaamista...
Minulle oli aikanaan suunnattoman suuri kynnys viedä poikaystäväni vanhempieni eteen. Hän on ensimmäinen ihminen, jonka kanssa olen saattanut kuvitella olevani elämäni loppuun saakka (ja myös ensimmäinen, jonka esittelin, vaikka muitakin oli sitä ennen ollut), ja sen vuoksi jännitti näyttää häntä. Eihän vanhempien mielipide mitään ratkaise, mutta olisihan se kurjaa, jos vanhempani vihaisivat ihmistä, jota minä rakastan. Siitä seuraisi ihan loppuelämääkin ajatellen käytännön ongelmia.
Viikon seurusteltuamme kuitenkin jo rohkaisin mieleni, ja silloin selvisi, että pelkoni oli aivan turha -anopin ja appiukonkin mielestä heillä on aivan unelmavävy. :)
Mielestäni ei kannata yrittää ennen kuin hän on siihen itse valmis. Minäkin aloin hiljattain seurustella, mutta en ole vielä esitellyt miestä ystävilleni enkä vanhemmilleni. Ehkä tähän vaikuttaa pienoinen epävarmuus...