Mikä on kun riidellään aina vaan.Ihan koko ajan.voidaan olla melkein yksi päivä riitelemättä mut ei se taida oikein auttaa.yritän olla suuttumatta ja niin poikaystäväkin mutta ei.tulee känää ihan pienistä asioista.ollaan oltu yhdessä vuosi ja alussa meni mukavasti mutta nyt ei enää.haluan olla poikaystäväni kanssa kyllä.rakastan häntä mielettömän paljon,mutta jotain muutosta on tapahduttava.saatamme myös repiä toistemme vaatteita ja riehua kauan aikaa.onko kellään ehdotuksia?mikä auttaisi?erossa oleminen vähän aikaa?päivän,viikon?vai mikä?luotan kyllä häneen vaikka olisimme viikonkin erossa,mutta auttaako se mitenkään?olen masentunut usein ja itkeskelen tämän riitelyn takia.emmekö sitten sovi toisillemme?emme vietä enää niin paljoa aikaa yhdessä kun alussa.en halua erota kuitenkaan.eikä hänkään halua vaikka olemme puhuneet että erottaisiin.auttakaa?mikä auttaa meitä?ettei erottais
riiteleminen
Daisy
6930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli saman tapainen tilanne meillä. Alussa meni todella hyvin, mutta nyt kun vuosi yhdessä oloa alkaa lähenemään niin riitojakin on alkanut esiintymään mun mielestä liian paljon...:( Rakastan kuitenkin poikakaveriani liian paljon, eli eroamista en halua ainakaan omasta puolestani edes ottaa puheeksi..ja toivon ettei miehenikään sitä halua...
Jotenkin tilanteen pitäisi kuitenkin parantua nykyisestä, mutta enpä ole parannuskeinoa vielä keksinyt..
koittakaa puhua niistä asioista ei huutamalla vaan puhumalla,jos ei onnistu niin puhukaa silloin kun riita ei ole päällä siitä että mikä siinä toisessa ärsyttää.näin koittaisin ainakin itse jos se olisi mahdollista,mutta kun minä olen niin tempperamenttinen että kun otan lämpöö niin kenenkään on turha puuttua asiaan,silloin kultani kuuntelee sujuvasti vartin ja toteaa sitten jotain asian päätteeksi.jos asiani on ihan sillkaa nalkutusta hän ei ole kuulevinaan,vartin huudon jälkeen hoksaan itsekin huutavani ihan turhasta asiasta,näin hän pärjää minun kanssani loistavasti sillä tiedän itsekin etten ole ihan helppo tapaus :) riiteleminen ie ole eron syy se on osa parisuhdetta...liika on kuitenkin liikaa.
pitää olla tietyt säännöt,sinä hoidat sen ja minä tämän.pieni lomakin voi olla tosi poikaa suhteelle,mutta siinä on se riski että jos se auttaa niin siitä tulee tapa ja kun alkaa riita niin toinen lähtee ja tulee viikon päästä jolloin kaikki on taas kunnossa.puhukaa,kyllä ne miehet ymmärtää jos ne oikeesti välittää ja haluavat itsekin panostaa siiten suhteeseen joa ovat tosissaan.
Seurustelin pari vuotta tällaisen "tempperamenttisen" (typerä selitys totaaliselle itsehillinnän ja käytöstapojen puutteelle) tyypin kanssa, ja jaksoin kuunnella sitä jatkuvaa kiukuttelua kunnes tosiaan riitti. Oli aivan sama mitä tein, miten käyttäydyin jne. jostakin pimahti jatkuvasti.
Ihan tiedoksi sinullekin: riiteleminen EI ole osa parisuhdetta, sinä pakotat miehesi kuuntelemaan nalkutustasi, koska hän ilmeisimmin välittää sinusta ja on sen verran fiksu, ettei lähde yksinriitelyysi mukaan.
Jos riitely parisuhteessa on molemminpuolista ja jatkuvaa, siitä tulee kierre, jonka saa katkaistua yksinkertaisesti muuttamalla riidan järjestystä ja mieluummin niin ettei sitä tule ollenkaan. Kumpikin tietää milloin toisella on herkin kohta päivässä menossa, ja osaa (jos haluaa) joustaa silloin ja pitää mölyt mahassaan. Paras miettiä mistä ne riidat alkavat, ja välttää niitä tilanteita. Jos riita alkaa siitä, kun toinen tulee jostakin kotiin, ja toinen on ovella vastassa kitisemässä miksei roskapussia ole viety aamulla, on fiksumpaa antaa toisen tulla rauhassa kotiin, rauhoittua ja kysyä joskus myöhemmin oliko aamulla kiire (jos yleensä enään siinä vaiheessa katsoo olevan syytä keskustella moisesta pikkuasiasta = siitä tulee pikkuasia kun antaa ajan kulua eikä lataa täysillä siinä vaiheessa kun eniten ärsyttää), sen sijaan että aloittaa syyttelyn heti kun ovi aukeaa. Ei paljon huvittaisi tulla kohta enään kotiin kun tietää etukäteen mitä siellä odottaa, kyllä sitä ensimmäisen vuoden-puolitoista jaksaa katsella ja toivoa muutosta, mutta jossakin vaiheessa tulee seinä vastaan.
Pieni ero sinänsä voi auttaa, mutta vaikutus yleensä kestää sen ajan kun erossa tullutta ikävää otetaan kiinni ja sen jälkeen tilanne jatkuu samana kuin ennen eroa. Eli parempi miettiä ne riidan aiheet, ja kuinka paljon pystyy joustamaan. Riitely ei nimittäin kuulu parisuhteeseen, mutta joustaminen kylläkin.
1) kerro mikä tuntuu pahalta
2) Kerro miten asioiden pitäisi olla että ei tuntuisi pahalta
3) miten tähän päästään
Ja kumppanis tekee saman.
Tähän väliin vähän keskustelua ja kompromisseja.
Sitten vaan asiat muistiin paperille.
Tuota on yritetty meillä. Jostain syystä kumpikin kuitenkin aina unohtaa ne jutut, kun jostain saadaan joku älyttömän lapsellinen erimielisyys aikaiseksi. Sitten se onkin taas menoa.
Muistan ajan jolloin olin tosi rakstunut, mutta monet asiat ottivat tosi paljon päähän jota rakastettuni teki. Olin vihainen ja motkotin monista asioista. Rakastin ja olin vihainen. Kuinka ollakkaan kun olin raskaana mieheni petti minua. Pistin asiat puntariin ja mietin mitä hyvää meillä on ollut ja mitä huonoa. Huomasin meillä olleen niin paljon hyvää josta en halunnut luopua. Puhuimme ja puhuimme. Kävimme hakemassa ulkopuolista apua ja kerroin rakkaalleni miltä minusta tuntuu. Itkettiin ja annettiin anteeksi. Huomasin, että minun on pakko muuttaa asenteitani ja siedettävä asioita eikä aina suututtava.Kriisin jälkeen olemme eläneet kohta kymmenen vuotta ja onnellisesti. Suutun kun suututtaa, mutta ehkä harkitummin.Ei kannata luovuttaa jos vain rakstaa todella! Pitää vain muistaa puhua vaikeistakin asioista, vaikka se onkin joskus vaikeaa.