Meillä olisi tiedossa heinäkuussa minun sukulaisen häät. Mieheni ei tunne naimisiin menevää pariskuntaa kovinkaan hyvin ja on ilmoittanut ettei halua sen takia lähteä juhliin. Olen miettinyt että voisin mennä oman perheeni kanssa juhliin, mutta tiedän että jokainen sukulainen on kyselemässä missä mies on kun ei ehtinyt juhliin. Ärsyttää sitten alkaa selittämään ettei ehtinyt tietenkään eit arvitse selittäää mitään mutta en voi jättää kuitenkaan kokonaan vastaamatta ja leikkiä etten kuullut koko kysymystä. Mitä olette mieltä kuuluuko pariskuntien mennä yhdessä juhliin? Oletteko menneet yksin kun miehen saaminen juhliin on vaikeaa? Mieheni käy kuitenkin juhlissa kanssani, mutta näihin juhliin ei halua lähteä kun ei tunne hääparia.
juhliin osallistuminen yhdessä vai erikseen
ärsyttää...
336059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
siis kuuluu joutuuko miehesi tällistelemään juhlissa jossa hän ei halua olla kun ei tunne hääpariakaan hyvin vai joudutko sinä kertomaan ettei hän ehtinyt tulla.
Kumpi nyt on helpompi tehdä?
Se että miehesi lähtee vai se että kerrot ettei ehtinyt?
Eli sinua vaivaa kun haluaisit että menisitte yhdessä ja sinua vaivaa miten sukulaiset reagoivat ja kyselevät joten sen takia tahtoisit pakottaa hänet lähtemään?
Onpa tosi hankala tilanne...
Kyllä mua ainakin vituttaa jos mies ei lähde mukaani sukulaisten/ ystävien juhliin! Todella epäkunnioittavaa jäädä pois ilman hyvää syytä. Ja syy ei ole se, ettei juuri nyt huvita!
Toinen joutuu sitten selittelemään.. On se vähän kiusallista. Mikä siinä on niin vaikeeta? Muutama tunti yrittää edes tutustua kumppanille tärkeisiin ihmisiin?! Ajatelkaa joskus napaanne pidemmälle!
sitä omaa napaa ajattelee jos kysymys on jostain kissanristijäis-sukujuhlista ja ainut ongelma mikä vaimoa vaivaa on se että mitä sukulaiset ajattelee ja mitä heille joutuu selittämään?
Onhan mies muihin juhliin jo vaimon sanojen mukaan lähtenyt, tällä kertaa ei.
Jos vituttaa niin vaihda ukkoa.
vähän ehkä on eroa onko kysymys vaikkapa veljen häistä kuin serkun-sedän-anopin-koiran-kirpun-veljen-vaimon-kaiman häistä.
Joillakin näitä sukulaisia nimittäin on pilven pimein eikä kukaan jaksa edes näissä virallisissa pippaloissa välttämättä juosta.
Niinpä niin. Eikös häät ole kuitenkin aika tärkeä juhla?!
eihän sitä voi kieltää.
Mielestäni molempien suhtautumisessa asiaan on parantamisen varaa.
Mutta valitettava tosiasia on että osa miehistä ei jaksa käydä näissä tärkeissäkään sukujuhlissa ja osa naisista raahaa heihin kaikenlaisiin sukujuhliin joissa sillä miehellä ei ole mitään tekemistä mutta olla "kunhan ei sukulaiset kysele".
"...osa miehistä ei jaksa käydä näissä tärkeissäkään sukujuhlissa..."
Sellasta se elämä on, että joskus vaan täytyy venyä sellaisiinkin suorituksiin, joita ei oikein jaksaisi.
Tuolla alempana keskustelussa on ihan hyvä vaihtoehto; mies soittaa hääparille ja vaimon lähimmille sukulaisille ja kertoo omin sanoin, miksei juhliin tule. Edes sen verran voisi jaksaa. Ei ole vaimon asia jaksaa selittää miehen puolesta yhtään mitään.
sen toisen puolen.
"osa naisista raahaa heihin kaikenlaisiin sukujuhliin joissa sillä miehellä ei ole mitään tekemistä mutta olla "kunhan ei sukulaiset kysele"
Vähänkö olisi vain outoa soittaa jollekin umpituntemattomalle tulevalle hääparille että "vaimo on tulossa juhliinne mutta minä en ehdi" ja sitten soittaa muille sukulaisille sama asia.
Onkohan tuossa mitään järkeä...
Se olisikin vaimon huomiointia.
Jos ei ole itsellä selkärankaa hoitaa omia selittelyjään, niin sitten on paras vain mennä sinne häihin mukaan.
Enkä unohtanut tota toista puolta. Kummankin pitää joustaa näissä sukujuhla-asioissa. Itsekin olen useamman kerran laskenut sekunteja tai lattialautoja miehen sukujuhlissa, koska olisi vaan tosi törkeää olla menemättä juhliin, jotka toiselle ovat tärkeät. Ja olisi härskiä laittaa mies tilanteeseen, että hänen pitäisi selittää puolestani, miksi en ole paikalla.
Ihan KAIKENLAISIIN juhliin ei tarvitse lähteä, mutta ap:n kohdalla oli kyseessä sukulaisen häät, ei siis mitkään kissanristiäiset.
ihan oikeassa.
Se olisi vaimon huomiointia, mutta mielestäni sen ei pitäisi olla mikään syy lähteä vain että vaimo joutuu selittämään.
Ainahan näissä joutuu tekemään puolin jos toisin kompromisseja.
"Ihan KAIKENLAISIIN juhliin ei tarvitse lähteä, mutta ap:n kohdalla oli kyseessä sukulaisen häät, ei siis mitkään kissanristiäiset."
Me emme tosin tiedä mistä sukulaisesta on kysymys. Lähisukulaiset ovat eri asia mutta joillakin suku on niin suuri ja tällaiset sukujuhlat niin yleisiä vaikka todellakin kysymys olisi kaukaisesta sukulaisesta että kyllä niissä ulkopuoliselle henkilölle tulee kissanristiäis-olo.
Mutta eiköhän sitä joskus voi juhlista jää poiskin eikä tarvitse edes olla selittämässä kaikille sukulaisille miksi. Toki noissa tärkeimmissä olisi hyvä olla mukana.
nainen siis olen, ja kyllä minä ymmärrän, että ei huvita aina kaiken maailman juhliin lähteä.
Itsekään en tykkää, ja olemme avokin kanssa käyneet joskus yksin juhlissa. Yhdessä myös kyllä.
Minä olen joskus ihan suoraan sanonutkin, jos kysyvät, että miestä ei niin kamalasti tällaiset juhlat innosta, ja kun hän ei oikein tunnekaan täällä ketään. Liekö loukkaantuneet!?, mutta en usko, kun onneksi aika ymmärtäväistä ja samanhenkistä porukkaa on nuo sukulaiset.
Mutta siinä tapauksessa minun mielestä pitäisi ehkä mennä, jos tämä kumppani ei ole vielä koskaan tavannut näitä sukulaisia, joilla juhlat on. Samalla siellä varmaan odotetaan, että tapaisivat sitten hänetkin juhlien yhteydessä.
Mutta jos on jo tavattu, eikä mitään läheisiä olla, korkeintaan serkun kaimoja, niin voi mielestäni jättää menemättä vaikka niihin häihin. Menee sitten ristiäisiin, jos sellaiset tulee! ei minusta ei-niin-läheisten sukulaisten ole pakko joka ikisissä saman perheen juhlissa olla.
juuri sen pitäisikin mennä.
Valitettavasti osa ei jaksa tehdä kompromisseja.
Mun mielestä on normaalia, että pariskunta menee sukulaisjuhliin yhdessä, tunsi toinen sitten juhlaväkeä tai ei. Paikalle ilmestymisen esteeksi ei riitä, että "ei huvita". Sinne mennään, jos sukuun kuuluva puolisko juhliin haluaa mennä. Ei ole kyse siitä, että esim. tässä tapauksessa ap. ei tee mieli selitellä miehesi puolesta. Ei tietenkään tee mieli, eikä tarvitsekaan. On röyhkeää olla poissa puolison sukulaisen häistä sillä verukkeella, ettei tunne naimisiin meneviä tarpeeksi hyvin (tai ettei vaan huvita).
Vähän voi joustaa riippuen siitä, mitkä juhlat on kyseessä. Näihin ainakin lähdetään yhdessä:
häät, hautajaiset, ristiäiset, 50-60-70-80 -vuotisjuhlat
Muut synttärit, rippijuhlat, joulut, juhannukset etc. on asia erikseen. Niistä voidaan siis sopia tapauskohtaisesti, ja sen mukaan, mikä "huvittaa".
Tässä sun tapauksessa voisitte sopia, että menette häihin, ja olette siellä jonkin ns. pakollisen ajan. Vaikka ruokailun yli, ja sitten pois. Tai mies häippäsee ruokailun jälkeen, ja sinä jäät paikalle.
On ihan luuseria mieheltä olettaa, että sinä menisit häihin yksin ja joutuisit miehen puolesta selittämään kaikille, ettei hän "ehtinyt" tulla. Joka ikinen meistä tietää (pitäisi tietää), ettei puolisoa laiteta tuollaisiin tilanteisiin.
"Tai mies häippäsee ruokailun jälkeen, ja sinä jäät paikalle."
Juuri näin. Mies saa sitten itse selitellä hääparille ja sukulaismummoille, miksi "joutuu" poistumaan.
Vähän vastuun ottamista omista teoista (tai tekemättä jättämisistä), kiitos.
mies ei edes tunne hääparia, voi kysyä että kuinka läheisiä sukulaisia he tälle naisellekkaan ovat? Ei voi reilusti sanoa, että kaikkien sukulaisten juhliin pitäisi lähteä. Useimmilla ihmisillä on sukua satamäärin sukulaisia sisaruksista pikkuserkkuihin ja tädin miehen poikaan asti, eivät he kaikki ole saman arvoisia mitenkään. Ja tosiaan jos hääpari ei ole edes niin läheinen edes aloittajan kanssa, että olisi tutustunut hänen mieheensä niin miksi aloittajan miehen pitäisi moisiin juhliin lähteä?
asian,niin,ku se on eli ei halunnut tulla,kun ei tunne hääparia mitä sitä kierteleen...
Koko tilanteessa on vittumaisinta se, että vaimo on se, jonka täytyy se mikä tahansa selitys antaa miehensä puolesta. On se sitten " ei ehtinyt" tai "ei halunnut tulla kun ei tunne hääparia tarpeeksi hyvin".
Miehen ei pitäisi laittaa vaimoa tilanteeseen, jossa vaimon tarvitsee selittää yhtään mitään miehen puolesta.
Eli jos mies ei sinne häihin tule, niin voisi sitten etukäteen henkilökohtaisesti soittaa esim. hääparille ja läheisille vaimon sukulaisille ja selittää omin sanoin miksi ei tule. Olisi se selittämisen risti vaimon harteilta pois.
tulee huomioida toista ja siten osallistua hänen kanssaan juhliin - halusi tai ei. Piste.
Hyvässä parisuhteessa....tulee huomioida naista ja sitten tehdä kuten hän haluaa - halusi tai ei. Piste.
;)
sillä on väliä lähteekö mies mukaan vai ei. Tosi tylsää mennä juhliin, jos ei tunne kunnolla juhlan päähenkilöitä. Ei kai se mikään pakko ole aina olla yhdessä joka sukujuhlissa tai muilla kokkareilla. Olen joskus ollut mieheni toivomuksesta hautajaisissa, joissa en tuntenut juuri ketään, mutta vainaja oli ollut miehelleni läheinen ja siksi hän halusi minutkin mukaan. Oli todella surkea olo, kun en kyseistä henkilöä ollut elävänä koskaan edes nähnyt, enkä tuntenut omaisiakaan. Sano siinä sitten osanottoja ym. Kaikilla on vapaus valita, mutta en kyllä alkais moisesta asiasta kinastelemaan. Antaa ukon jäädä kotiin jos sitä ei juhlat kiinnosta, ei tarvi sit juhlapaikalla kuunnella sitä kitinää, että pitäis jo lähtee kotiin.. Kai ne sukulaiset ja ystävät tietää, että sulla on mies, ja arvostaa varmaan vielä enempi sekä sinua että miestä, kun teillä molemmilla on oma tahto.
"Olen joskus ollut mieheni toivomuksesta hautajaisissa, joissa en tuntenut juuri ketään, mutta vainaja oli ollut miehelleni läheinen ja siksi hän halusi minutkin mukaan."
Juuri näin. Ihan sama, tunsitko itse vainajaa vai et.
Varsinkin hautajaisiin mennään pariskuntana. Olisi tosi törkeää, että sureva puoliso joutuisi menemään hautajaisiin yksin. Eihän siinä vaiheessa sillä vainajan tuntemisella niin väliksi ole, vaan elävien tukemisella.
Huh huh! Lueskelin vastauksia ihan ihmeissäni, miehen pitäisi itse selitellä jne. Onko se niin kauheaa mennä yksin? Tai sanoa miehen puolesta ettei päässyt? Vähemman huomiotakin se herättää kuin että tuntematon mies soittelisi sukulaiset läpi tai kävisi paikan päällä moikkaamassa mummoja ja sanomassa hääparille että onnea, lähdenkin tästä.
Olen Harmin kanssa ihan sanoilla linjoilla. Vähän sunhtellisuudentajua ja kompromisseja eikä mitään periaatesääntöjä.
Jos itse menisin naimisiin, en edes haluaisi sinne ketään sellaisia tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät halua tulla!! Mun mielestä se on siltä juhliin osallistujalta ihan silkkaa itsekkyyttä että haluaa puolisonsa mukaan vaikka väkisin, kun siitä ei ole muuta kuin vaivaa ja haittaa kaikille muille.
Minä en aio ketään pakottaa mukaani mihinkään juhliin enkä myöskään tahtomattani itse osallistu. Mieheni tueksi menisin tuntemattomienkin hautajaisiin jos hän sitä haluaisi - siis tueksi, en sen takia että muuten suku ihmettelee!
"Huh huh! Lueskelin vastauksia ihan ihmeissäni, miehen pitäisi itse selitellä jne. Onko se niin kauheaa mennä yksin? Tai sanoa miehen puolesta ettei päässyt?"
No huh huh, todellakin. Itsekin olen tässä lueskellut ihan ihmeissäni niitä vastauksia, joissa ollaan sitä mieltä, ettei puolison sukujuhliin tarvitse lähteä jos "ei huvita".
Jätetään nyt heti pois laskuista ne, joilla on sata pikkuserkkua ja joka helvatan viikonloppu jotkut kissanristiäiset. Käsi sydämelle - kuinka moni kuuluu tällaiseen sukuun tai tuntee tällaisen suvun? Itse en edes tiedä yhtäkään.
Ns. normaalisti koko suvun juhlia on muutamat vuodessa. Mieheni ja mun suvuissa yhteensä ehkä 5-6/vuodessa. Ei ole liikaa vaadittu, että niihin lähdetään, kiinnosti tai ei (ok, veljen lasten synttäreitä ja miehen isän nimpparit ollaan jätetty väliin).
Joku kirjoitti, että voitaisiinhan sitä sukulaisten suunnalta katsoa hyvälläkin, että pariskunnassa kumpikin on itsellinen eikä tarvitse yhdessä liikkua kaikkialla. Ja pah. Mulle se, että pariskunnasta toinen olisi esim. häistä jäänyt pois, merkitsisi vain, että ahaa, siinä taas yksi pariskunta, jossa ei kunnoiteta toinen toistaan eikä olla kiinnostuneita toisen suvusta. Tsemppiä vaan.
Taitavat olla aika nuoria seurustelupariskuntia nämä, jotka sanovat toiselle, että "en tuu sun serkun häihin kun ei huvita".
_tädin_ käytöstavat ?
huh huh, ai että aikuisten hääjuhliin mennään, mutta veljenpojan syntymäpäivät voi jättää pois?
Kummallekohan päivä on tärkeämpi, lapselle vai aikuisille. Lapselle omat syntymäpäivät tietenkin ja jos niistä on pois "tekosyyllä", niin kyllä se on huonoa käytöstä jos mikä.
varsinkin jos syynä oli se, että pitää mennä joko pariskuntana tai sitten ei tätikään mene yksin muistamaan sukulaislastaan. se lapsi ei tee eroa sille oletko miehen kanssa vai et...
Olen ratkaissut asian niin, että jos mies ei halua juhliin tulla, menen yksin jos niihin juhliin juuri ehdottomasti haluan mennä. Kun kysellään: missäs xxx on? Vastaan niin kuin asia on: kotona,kapakassa,kavereillaan,missä milloinkin on. Sitten kysytään: miksei tullut mukaan? Vastaan myös niin kuin minulle on sanottu: ei huvita, tylsät juhlat, ei tunne ketään,väsyttää.. mikä milloinkin on syynä. Se on ikävää hommaa,mutta toisaalta vapauttaa minut myös ikävistä juhlista joihin en halua mieheni halusta huolimatta mennä. Hautajaiset ovat esim. sellainen tilaisuus jonka jätän väliin, silloin kun vainaja on minulle tuntematon tai vain puolituttu. Läheiset ovat asia erikseen. Mies menee näihin tilaisuuksiin sitten yksin, jos katsoo osallistumisensa tärkeäksi. Jos pakottaisin hänet tulemaan mukaan aina kun haluan, edellyttää se että myös minun pitäisi olla aina mukana kun hän haluaa. Joten vapautamme toinen toisemme ikävistä juhlista.
henkilökohtaisesti ketuttaa kaiken maailman juhlat, on sitten kyseessä häät, kihlaijaiset, synttärit JOS ei ole kyse kaikista läheisimmistä ihmisisitä. Voin kyllä yksin mennä juhliin, jos mieheni ei millään halua lähteä. En mä siitä loukkaannu. Itsellekin on monesti ollut täyttä pakkopullaa kaikki juhlat. Monesti olemme tekosyyn avulla( valitettavasti )jättäneet juhlat väliin. Ja taas toisaalta, kuka haluaa, että omiin juhliin jotkut tulevat hampaat irvessä? Jos itse jotain järjestäisin, en kyllä haluaisi, että jotkut vieraat tulisivat velvollisuuden tunteesta. Mielummin niin, että jäisi juhlatilaisuuudesta pois.
tunnekaan, voisi hän ajatella hieman sinuakin, että siksi lähtisi mukaan..
Kyllä minuakin ärsyttäisi selitellä missä se mies on, kun yleensä jos on pariskunta, yhdessä mennään juhliinkin.
Häät on aika iso juhla, kyllä minä joihinkin rippijuhliin menemättä jättämisen ymmärtäisin..
Siippa mukaan vaan!
Sinä olet ainakin yksi tuttu niissä kekkereissä =)
ajattelua seuraava:"kun yleensä on pariskunta, yhdessä mennään juhliinkin". Miksi? Jos itse kovasti haluaisin joihinkin kissanristiäisiin mennä ja puoliso ei millään haluaisi/jaksaisi ym. menisin niihin juhliin yksin enkä alkaisi ketään pakottamaan. Siinähän sitten kyselevät, missä puolisko on. Ei se taas liity siihen, ajatteleeko kumppani tarpeeksi minua vai toimiiko itsekkäästi. No, asenne tässä ratkaisee paljon. Jos itse antaisin suuren arvon sille, että puolison täytyy olla kaikilla kekkereillä mukana, asian laita olisi toinen. Itse en niin juhlista välitä enkä kovin mielellään menekään, jos kyseessä ei ole läheinen ihminen ja pienet juhlat. Sellaisiin juhliin on mukava mennäkin, niistä kovasti pidetään molemmat. Suuret juhlat, joissa on satoja vieraita skippaan/skipataan monesti, sillä ne tuntuvat niin teennäisiltä. Itse en omalla kohdallani järjestäisi minkään asian kohdalla suuria juhlia. Pienet juhlat ja vain läheisimmät ihmiset, se on parasta. Juhlissa on tarkoitus viihtyä ja tapahtuman tulisi olla mukava. Veikkaan, että useampaa ottaa pannuun, jos on tiedossa isoja häitä sun muita ja ketään ei tunne. Lähinnä aika kuluu siihen, kun miettii, koska kehtaisi lähteä. Mutta tämä oli minun mielipiteeni asiasta ja uskalitaisin väittää, että moni muukin on samaa mieltä.
Selitätkö mikä se juttu on mitä pitäisi ajatella, en ymmärrä tuota "ajatella sinua"; onko se nyt se että puoliso ei joudu selittelemään vai joku muu? Ehkä hävettää olla yksin? Aloittajalla ainakaan ei ollut sitä ongelmaa ettei tuntisi juhlista muita.
Miksei puoliso voi "ajatella sitä", joka ei halua juhlaan lähteä? Selittäkää nyt minulle, mikään periaate tai tapa ei riitä selitykseksi. Se on vähän sama kuin vastaisi kysymykseen "miksi?": "Siksi!"
Terveisin nainen joka ei lähde turhiin juhliin jos ei halua ja jos ei siitä ole kellekään haittaa.
"Terveisin nainen joka ei lähde turhiin juhliin jos ei halua ja jos ei siitä ole kellekään haittaa."
Ap:ä v**taa, jos mies ei tule juhliin mukaan. Mikä sitä siinä vihmoo, kysy siltä. Mutta eikö se jo ole tarpeeksi iso haitta, että puoliso on v*ttuuntunut?
Miten kukaan voi olla niin helkkarin itsekäs, että on valmis pahoittamaan puolison mielen sen vuoksi, "ettei huvita" mennä joihinkin juhliin muutamaksi tunniksi. -Eikä kandee vastata, että se juhliin menevä puolisohan siinä mukana raahattavan mielen pahoittaa. Sukuun kuuluva puolisko ei syystä ja toisesta (haluaa mennä monestakin syystä) halua jättää juhlia väliin, joten toinen voisi sitten tulla mukaan. Eikä nyt taaskaan ole kyse mistään nobodyn kissanristiäisistä, vaan esim. häistä.
Sitä tuossa vähän yritin kysellä että mikä siinä vituttaa. Pelkästään se että vituttaa ei mielestäni ole riittävä perustelu, ihmistä voi vituttaa perusteettomasti niin moni asia ettei sen mukaan voi päätöksiä tehdä, eikä varsinkaan toisten tarvitse.
Edelleenkin, se "ettei huvita" ei mielestäni ole yhtään sen huonompi perustelu kuin se "että vituttaa". Sitä paitsi, aloittajan miehellä oli ainakin yksi oikea syy: ei tunne juhlista ketään.
siihen, miksi en aio koskaan enää mennä naimisiin: en halua tulla "liitetyksi toisen sukuun" eli joutua menemään hänen sukulaistensa juhliin.
Minusta pariskuntien ei tarvitse mennä juhliin yhdessä ja niihin pakottaminen on äärimmäisen epäreilua; tiedän ihmisiä, jotka saavat paniikkihäiriön joutuessaan ison väkijoukon keskelle. Mutta kieltäytymisen syyksi ei tarvita edes paniikkihäiriötä, miehesi on avioliitostanne huolimatta edelleen itsenäinen yksilö ja osaa päättää lähteekö juhliin vai ei.
Jos ihmiset taas ovat niin tahdittomia, että utelevat sinulta miksi hän ei tullut, niin kyllä sen pitää riittää jos kertaalleen sanoo, että "valitettavasti hän ei päässyt".
"Jos ihmiset taas ovat niin tahdittomia, että utelevat sinulta miksi hän ei tullut, niin kyllä sen pitää riittää jos kertaalleen sanoo, että "valitettavasti hän ei päässyt"."
Tai sanoa suoraan että miestä ei voisi juhlat tai sukulaiset voisi enää vähempää kiinnostaa. Mitä sitä suotta kiertelemään (jos näin on) ja selittelemään ympäripyöreästi kiireistä. Tietää suku ja ystävät jo hyvissä ajoin että herraa tullaan tuskin koskaan näkemään yhteisissä tapahtumissa -eikä kenenkään tarvitse puuttua asiaan enää seuraavalla kerralla kun mies ei "jaksa" lähteä mukaan.
Niin makaa kuin petaakin.