Onko miljoonia omistava businessmies(tai nainen), jolla on jo toinen sydäri tuloillaan, onnellisempi kuin vaikka Intiassa kerjäämällä leipänsä tienaava askeetti?
Eikö kyse ole ennemmin siitä miten asioihin suhtautuu? Jos vaikka menettää jalkansa, niin onko se maailman loppu? Kaikki kokevat menetyksiä.
Luin jostain, että positiivisesti elämään suhtautuvat ihmiset elävät kahdeksan vuotta negatiivisesti suhtautuvia pidempään.
Eikö kyse ole ennemmin siitä miten asioihin suhtautuu? Jos vaikka menettää jalkansa, niin onko se maailman loppu? Kaikki kokevat menetyksiä.
Luin jostain, että positiivisesti elämään suhtautuvat ihmiset elävät kahdeksan vuotta negatiivisesti suhtautuvia pidempään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
asennoitumisesta. Mutta mutta mutta: lausahduksella ei voida mitenkään oikeuttaa yhteiskunnallisia epäkohtia eli velvoittaa ihmisiä nielemään mitä tahansa paskaa ja syyllistää heitä asennoitumisvammoistaan.
Kyllä jokaisen ihmisen elämä on ennalta määrätty. Toiset ovat syntyneet onnellisten tähtien alla, ja toiset taas eivät. Ihmisen omat teot ja valinnat vaikuttavat loppujen lopuksi niin kovin vähän. Kaikille ei edes tule mahdollisuuksia valita.
Huomaa sen siinäkin, et toisilla onnistuu kaikki, vaikkeivät he pistäisi tikkua ristiin minkään eteen. Toiset taas epäonnistuvat kaikessa mihin ikinä ryhtyvät ja vaikka yrittäisivät kuinka tosissaan.
Juu kyllä se joka jätkä takoo sen tiesä itte läpi. Toki siinä voi perintötekijät auttaa, mut kukaan muu ei kulje sitä koulua läpi ku itte. Toki joku voittaa lotossa, mut miks sitä itkee myös ne jotka ei lottoo... Esim kylläpä ois kiva osata soittaa kitaraa, mut kun en osaa... hmmmm mitähän vois tehdä...
ELämä on asennekysymys. 80% siitä on tahtoa
Kaikilla ei sit varmaan ole tahtoa eikä kunnianhimoa. Se on kai sit se perinnöllinen "vika".
mut ei kaikkien pie olla pääministereitä... meitä on niin moneen junaan...
Kun puhutaan onnesta niin jokainen näkee sen edessään ku sulkee silmät. Mulle se onnellisuus on sitä että saa tehdä käsillään jotain näkyvää ja aikaansaavaa. Ei onni oo sellanen yks oikonen asia jota voi mitata euroissa tai dollareissa. Vaan miun mielestä jokainen ihminen voi päättää, onko onnellinen vai onneton. Sellanen ihminen joka kuvittelee että menestystyöelämässä tuo onnen, varmaan tekee uraa ja kokee täyttymyksen tunteita.
Toinen taas kokee sen onnellisuuden siitä että saa olla rakastamiensa ihmisten parissa ja nauttia siitä ku katselee lapsensa kasvamista ja kehittymistä.
Kumpi noista on huonompi valinta? Sitä se tarkottaa se onnensa seppänä oleminen... Mie jätin väliin yhden aika huikean työtarjouksen sen takia ku mie en halunnu jättää kavereita ja harrastuksia. Tein siis valinnan joka suuntaa johonki päin. ja uskon että oon nyt onnellisempi ku jos oisin valinnu sen huikeen duunin...
Tällasia asioita siinä mitataan. Se joka itkee jotain asiaa siks ku ei tarttunu siihen... TEkee valinnan sitä se oman onnensa seppänä oleminen on. Mieki yritän kovasti nyt löytää sen "elämäni rakkauden" aattelinpa jopa uhrataki jotain sen eteen... liekö huono valinta, mut valinta kuitenki.
Just tuota ihmettelin, et miksi me käsitetään onni joksikin lottovoitoksi. Mitä ihmeen tekemistä onnellisuudella on rahan tai jonkun työuran kanssa? Onni tulee sisältä, eikä ulkoa.
Siitä olen samaa mieltä, että jokainen voi päättää onko onnellinen, vai onneton. Se, on sitä oman onnensa seppänä olemista.
Onnellinen voi olla, vaikka valitsee mitä tahansa, tai vaikka ei voisi valintaa edes tehdä. Huonossakin tilanteessa voi valita olevansa onnellinen. Lapset häviää maailmalla ja työura katoaa. Kaikki katoaa, siksi ei onnea voi liittää johonkin ulkoiseen asiaan, tai sanotaan mielummin onnellisuutta. Onnenhetkiä voi kokea ulkoisten asioiden kautta, mutta ne ei ole pysyviä.