vai muutenko vain vaikea suhde....
tästä saattaa tulla pitkä tarina, mutta koetan nyt selostaa tilannetta, kun tarvitsisin kommentteja. Itse en näe metsää puilta, kun tässä olen keskellä tätä touhua...
Ollaan siis avoliitossa oltu n.8 v (ollaan n. 30 vuotiaita). Mieheni on juonut aika lailla jo suhteemme alusta asti. Alkoholia kuluu tosi runsaasti viikonlopun aikana. Juominen loppuu vasta kun sammuu. Joskus hän on teillä tietymättömillä yönkin, ja hätäilen sitten onko jotain sattunut.
Minulla on ollut vaikea lapsuus, ja lisäksi olen kovin ujo ja herkkä ihminen. Ja minulla on ollut muuta sairasteluakin masennuksen lisäksi (kroonista fyysistä kipua ja eräs muu fyysinen sairaus, joka vaikeuttaa elämää) Käyn terapiassakin selvittelemässä ongelmiani, josko saisin itseäni vähän tasapainoisemmaksi.
Mieheni on siis ensirakkauteni. Hänen humalakäyttäytymisensä minua huolettaa, ja inhottaa. Hän on alkanut haukkumaan minua (oli tätä jo aiemminkin, mutta nyt on lisääntynyt) viimeksi tosi pahasti, hän sanoi että olen niin kamala ihminen että kukaan muu ei kanssani seurustelisi, kuin hän. Olen riippakivi hänelle jne. Ja hän piti veistä kurkullani tuon riidan aikana, ja hoki että haluanko että hän tappaa minut. Hän siis herättää minut humalassa, kun nukun, ja sitten tulee aina riitaa.
Hän saa minut usein itkemään, ja sitten tulee lohduttamaan. Ja minä annan lohduttaa, kun en muutakaan osaa. Ja tuntuu hyvältä kun hän kerrankin halaa, ja osoittaa hellyyttä.
Jälkeenpäin tuo kuvio tuntuu jotenkin sairaalta (tuota riitelyä tapahtuu usein, mutta yleensä onneksi ilman veitsiä tms.) ei kai suhteen tuollainen kuuluisi olla? Ja sitten en tiedä, onko mieheni oikeassa. Olenko todella niin kamala ihminen. Tiedän kyllä että minun kanssa on vaikea elää, kun on masennusta ja ahdistusta ja kaikkea ollut. Ja hävettää myöntääkin, että joskus pahoin ahdistuneena olen sanonut miehelle, että haluan kuolla, että pääsisin tästä kärsimyksestä.
Perään olen lisännyt kyllä, että en minä kuitenkaan itselleni mitään tee, ettei sitä tarvitse pelätä. Joskus on vain ollut niin paha olla, että on tuntunut siltä että ei jaksa enää.
Oikeuttaako tuo siihen, että mies uhkaa tappaa minut, kun olen noin sanonut? tuntuu, että itsetunto mureni vielä enemmän tuon viime riidan seurauksena.
Tiedostan kyllä, että minussa on vikaa, että suhteemme ei toimi. Mutta onko kaikki vika minussa?
Ja tiedostan sen, että ei tällainen suhde tee hyvää omalle mielenterveydelle, joka muutenkin on niin herkkä.
Kertokaa kommentteja...miten tätä suhdetta saisi paremmaksi? vai kannattaako lähteä....tuntuu vain, että ei ole voimia siihen. Ja kai niitä tunteitakin on vielä jäljellä tuohon mieheen. Ja kun hän on selvinpäin, niin on hyviäkin aikoja. Nykyisin tosin vähemmän niitäkin. Eikä minulla ole oikein ystäviä...olen muutoin kovin yksinäinen. En tosiaan tiedä mitä tekisin.
Ongelmia on siis kerrakseen, mutta kiitollinen olen jos joku ulkopuolinen jotain kommentoisi, niin näkisi tätä tilannetta vähän nenäänsä pidemmälle.
tästä saattaa tulla pitkä tarina, mutta koetan nyt selostaa tilannetta, kun tarvitsisin kommentteja. Itse en näe metsää puilta, kun tässä olen keskellä tätä touhua...
Ollaan siis avoliitossa oltu n.8 v (ollaan n. 30 vuotiaita). Mieheni on juonut aika lailla jo suhteemme alusta asti. Alkoholia kuluu tosi runsaasti viikonlopun aikana. Juominen loppuu vasta kun sammuu. Joskus hän on teillä tietymättömillä yönkin, ja hätäilen sitten onko jotain sattunut.
Minulla on ollut vaikea lapsuus, ja lisäksi olen kovin ujo ja herkkä ihminen. Ja minulla on ollut muuta sairasteluakin masennuksen lisäksi (kroonista fyysistä kipua ja eräs muu fyysinen sairaus, joka vaikeuttaa elämää) Käyn terapiassakin selvittelemässä ongelmiani, josko saisin itseäni vähän tasapainoisemmaksi.
Mieheni on siis ensirakkauteni. Hänen humalakäyttäytymisensä minua huolettaa, ja inhottaa. Hän on alkanut haukkumaan minua (oli tätä jo aiemminkin, mutta nyt on lisääntynyt) viimeksi tosi pahasti, hän sanoi että olen niin kamala ihminen että kukaan muu ei kanssani seurustelisi, kuin hän. Olen riippakivi hänelle jne. Ja hän piti veistä kurkullani tuon riidan aikana, ja hoki että haluanko että hän tappaa minut. Hän siis herättää minut humalassa, kun nukun, ja sitten tulee aina riitaa.
Hän saa minut usein itkemään, ja sitten tulee lohduttamaan. Ja minä annan lohduttaa, kun en muutakaan osaa. Ja tuntuu hyvältä kun hän kerrankin halaa, ja osoittaa hellyyttä.
Jälkeenpäin tuo kuvio tuntuu jotenkin sairaalta (tuota riitelyä tapahtuu usein, mutta yleensä onneksi ilman veitsiä tms.) ei kai suhteen tuollainen kuuluisi olla? Ja sitten en tiedä, onko mieheni oikeassa. Olenko todella niin kamala ihminen. Tiedän kyllä että minun kanssa on vaikea elää, kun on masennusta ja ahdistusta ja kaikkea ollut. Ja hävettää myöntääkin, että joskus pahoin ahdistuneena olen sanonut miehelle, että haluan kuolla, että pääsisin tästä kärsimyksestä.
Perään olen lisännyt kyllä, että en minä kuitenkaan itselleni mitään tee, ettei sitä tarvitse pelätä. Joskus on vain ollut niin paha olla, että on tuntunut siltä että ei jaksa enää.
Oikeuttaako tuo siihen, että mies uhkaa tappaa minut, kun olen noin sanonut? tuntuu, että itsetunto mureni vielä enemmän tuon viime riidan seurauksena.
Tiedostan kyllä, että minussa on vikaa, että suhteemme ei toimi. Mutta onko kaikki vika minussa?
Ja tiedostan sen, että ei tällainen suhde tee hyvää omalle mielenterveydelle, joka muutenkin on niin herkkä.
Kertokaa kommentteja...miten tätä suhdetta saisi paremmaksi? vai kannattaako lähteä....tuntuu vain, että ei ole voimia siihen. Ja kai niitä tunteitakin on vielä jäljellä tuohon mieheen. Ja kun hän on selvinpäin, niin on hyviäkin aikoja. Nykyisin tosin vähemmän niitäkin. Eikä minulla ole oikein ystäviä...olen muutoin kovin yksinäinen. En tosiaan tiedä mitä tekisin.
Ongelmia on siis kerrakseen, mutta kiitollinen olen jos joku ulkopuolinen jotain kommentoisi, niin näkisi tätä tilannetta vähän nenäänsä pidemmälle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensinkin tuo teidän ongelma on ja pysyy vain miehesi ongelmana. Käytös kertoo aika paljon miehestä joka ei voi suojella sinua itseltään kovinkaan kauan.
Kuka nainen antaa itseään uhkailla puukolla ja kaiken maailman sanoilla ja varsinkin sillä että tapetaan. Kun se tapahtuu piä varmistaa ettei se ikinä enää toistu.
Miehesi käyttää henkistäväkivaltaa noilla sanoilla ja haukkumisilla. Siitä ollaan jo siirrytty fyysiseen, kovin kauan ei mene kun olet jo mustelmilla ja sairaala kunnossa, etenkin kun miehesi juo vielä. Hän menettää vielä enemmän kontrollikykyään humalassa.
Suhteenne voi saada kuntoon, mutta ei saman katon alla enää valitan. Jos tietysti olet sitä mieltä että tämä on suhde jonka näin haluat niin siitä vaan, mut jos haluat tasa-arvo ja turvallisuuden tunnetta niin pistä mies ulos tai mene itse uuteen kotiin. Tee selväksi missä rajoissa suhteenne voi toimia ja että miehesi voi tehdä valinnan itse. Seuraat sitten vaan kotoasi miten hän toimii. Jos hän jatkaa samaa rataa ja ilman sinua niin siitä vaan sitten, mut jos hn nöyrtyy ja menee hoitoon (joka on pakollinnen, näille tapauksille) niin tue ja ole lähellä, mutta älä liian, ettei sit lipsu siihen että nyt se nainen palaa ei mun tarvii mitään tehdä.
Vastaus kysymykseesi niin kyllä tuo kaikki on väkivaltaa ja jos sinä et sitä itse tunnista niin menepäs puhumaan ammattiauttajalle ja palauta mileen kaikki ne arvot ja asiat mitä elämältäsi haluat ja minkälaista kohtelua pystyt sietämään. Ethän varmasti anna kavereidenkaan haukkua sinua tai uhkailla saati yrittää tappaa sinua, niin miksi siedät sen mieheltäsi.
ukkos ottaa viinaa ja poistuu kämpästä niin ota ja häviä. Menet jonkun kaverin luo, vanhemmille, johonkin pois sieltä. Mutta pidä puhelin auki jotta äijänketale saa sut kiinni.
Latele puhelimessa muutama ehto ennenkun palaat kotiin, laita se ääliö kova kovaa vastaan, on ihme jos ei säikähdä ja ota edes hiukan opiks, jos sua rakastaa niin tekee kyl sen.
Älä anna tommosen onnettoman luuserin pompotella íttees. sä et ole tommosta ansainnu, ala nyt jo hyvä nainen arvostamaan ja kunnioittamaan itsees ja omaa elämääs.
Ei tuo ole RAKKAUTTA, vaan säälittävää toimintaa...siis miehesi puolelta.
Ei se ole oikein, että "hakkaa, pussaa, hakkaa, pussaa, jne..."
Suosittelen, että rupeat "katselemaan muihin suuntiin" tai että suunnittelet ihan itsenäistä elämää edes jonkin aikaa.
OIKEASTI: EI OLE OIKEIN ETTÄ JOUDUT ELÄMÄÄN PELOSSA/EPÄVARMUUDESSA!
haukkunut minua kännissä vaikka miksikä kirosanojen kera ja uhkaillut tappavansa, kerran se hakkas minut ja kuristi mustelmille. Kännissä. Olin valmis lopettamaan suhteen.
Tuon jälkeen ei ole ollut enää mitään, otti ilmeisesti opikseen.
Mutta kun se suuttuu, sen silmät palaa ja näyttää siltä, että se ois valmis hyökkäämään. Se ei kestä riitoja ollenkaan.
Kiitos kun kerroit kokemuksesi, ja erityisesti kiitos tästä valaisevasta kommentista
"Mutta kun se suuttuu, sen silmät palaa ja näyttää siltä, että se ois valmis hyökkäämään. Se ei kestä riitoja ollenkaan."
Voi miten tutulta kuulosti tuo. Aivan kuin oma mieheni! Mutta en ole ennen tajunnut, että kyse voi olla siitä, ettei hän kestä riitoja. Mutta niin se todellakin muuten on.
Olen aina ajatellut, että vika on minussa, tai että muuten vain viina muuttaa hänen persoonansa.
Mutta tämä nyt vähän helpotti, että jos noin on, niin sehän on hänen ongelma, jos ei kestä riitoja. Eikä minun vikani. Eikös? Tarkoitan siis, että hän varmasti olisi sellainen minusta riippumatta. vaikka seurustelisi jonkun muun kanssa, niin riita aiheuttaisi hänessä tuollaisen reaktion ja käyttäytymisen.
...en nyt lähde sen tarkemmin tilittämään tapahtuneita, suhde päättyi minun aloitteestani ja hyvä niin. Silloin päätin että minua ei hakkaa enää kukaan, ja ensimmäinen joka nostaa nyrkin pystyyn lähden heti kävelemään ja homma on siinä. Väkivalta ei ole normaalia koskaan saatika että mies käy heikompien kimppuun ja vielä niin että toinen nukkuu, HALOO! Se että tyyppi käy sun kimppuus kun nukut ei kyllä viesti että hän ei pitäisi riitelystä, ethän sinä nukkuessasi riitele vaan hän herättää sinut, haluaa nähdä pelon, hallita sinua, se on sairasta. Älä alistu, lähde pois vaikka se ei helppoa olekaan, pistä piste ja yritä saada ne energiat mitkä menee nyt hänen hyödykseen omaan käyttöösi, sinä selviät kyllä.
Ei tuo ole tervettä. Pelottavaa. Miehesi pitäisi hankkiutua hoitoon ja sinun pakata kamasi ja häipyä jättämättä miehelle mitään keinoa selvittää osoitettasi. Älä edes missään nimessä kerro että harkitset lähtöä, ainakaan silloin kun hän on humalassa tai pystyy nopeasti tulemaan humalaan (pullo kaapissa tms).
Tiedä mitä vielä tekee!
Lähde vielä kun voit ja jätä mies omilleen.
Tuo tulee toistumaan se on varmaa!
Sinussa ei vikaa! Miehesi päässä viiraa ja pahasti.